Kasvattajan vastuu, velvollisuudet ja oikeudet

Tekstin lähteenä on käytetty Suomen Kennelliiton kasvattajan perus- ja jatkokurssin materiaalia.

Suomen laki puhuu myyjän vastuusta ja velvollisuuksista. Koiran kauppaa koskee kauppalaki, ja mikäli myyjän katsotaan olevan elinkeinon harjoittaja ja ostajan kuluttaja, koskee silloin kuluttajansuojalaki. Osittain laki käsittelee koiraa aivan samoin kuin esim. jääkaappia, eli myyjä on vastuussa myymästään tuotteesta ja sen mahdollisista virheistä. Vain antamalla riittävästi pennun ostajalle tietoa, jonka ostaja on myös ymmärtänyt, voi myyjä jonkin verran vapautua vastuustaan.  Laki ei käsittele lainkaan kasvattajan vastuuta tai velvollisuuksia. Tosin useimmissa tapauksissa koirakaupassa myyjänä toimii kasvattaja.

Mitä ovat kasvattajan vastuu ja velvollisuudet ?

Vastuu koiraa kohtaan

Jokaiselle koiralle tulisi taata hyvä elämä ja sen lähtökohta on kasvattaja, joka tekee päätökset.  Ylituotantoa ei saisi esiintyä, eli kasvattajan tulee tietää, onko edes mahdollista löytää kaikille pennuille hyvät kodit ja omistajat, jotka osaavat huolehtia rodun vaatimista tarpeista.  Kasvattajan vastuulla on myös jalostukseen käytettävät nartut ja niiden terveys.

Vastuu pennunostajaa kohtaan

Myyntisopimukset tulee tehdä Suomen Kennelliiton lomakkeita käyttäen.  Ostajalle tulee pystyä kertomaan rodun erityispiirteistä, erityisesti turkin hoidosta ja sairauksista sekä niiden merkityksestä, ja koulutuksesta. Pennun ostajalle on annettava riittävästi tietoa rodusta kirjallisesti. Erityisen tärkeitä ovat ruokinta ja hoito-ohjeet. Kasvattajan pyrkimyshän tulee olla mahdollisimman hyväluonteinen ja terve koira. Hyvä kasvattaja on pennunostajan tukena koko koiran elämän ajan, ja hänellä tulee olla aikaa kuunnella ja opastaa uutta omistajaa.  Kasvattajan ei tulisi koskaan luovuttaa sellaista pentua, jonka mahdollisesti epäilee aiheuttavan tulevalle omistajalle surua ja murhetta. Jos pentu on viallinen, sitä ei saa luovuttaa eteenpäin ja näin siirtää ongelmatkin eteenpäin. Myyjällä on vastuu näistä ongelmista vuosia eteenpäin.

Vastuu ympäristöä kohtaan

Kasvattajan tulee huolehtia ettei koiranpidosta ja –kasvatuksesta aiheudu ympäristölle liiaksi haittoja eli hajua, melua ym.  Koiranpitoa koskee moni laki, mutta jokaisella on myös oikeus pitää koiraa. Kasvattajan tulee myös muistaa ilmoitusvelvollisuus ja erilaiset luvat, jos niitä tarvitaan. Esim. vuokrahuoneiston haltijan tulee ilmoittaa vuokraajalle koirista. On myös muistettava naapurien huomioiminen, ettei koiranpidosta aiheudu liiaksi heille haittaa. Hyvä käytös on molemminpuolinen etu.  Koiria ulkoilutettaessa tulee muistaa jätösten korjaaminen. Vain näin saamme ympäristön paremmin hyväksymään koirien pidon.

Vastuu kasvattamaansa rotua kohtaan

Kasvattajan tavoite tulee olla vähintään keskitasoa olevien yksilöiden aikaansaaminen. Kasvattaja on se, joka tekee päätökset jokaisesta yhdistelmästä. Valitaan siis vain parhaat jalostukseen, karsintaa on pystyttävä tekemään. Kaikilla nartuille ei tarvitse teettää pentuja. Myös urosten käytön kohdalla on sekä kasvattajalla että uroksen omistajalla vastuu tulevista pennuista.  Siitosmatadorien käyttöä tulee rajoittaa varsinkin, jos rodun populaatio on pieni.  Rehellisyys on avainsana, johon jokaisen kasvattajan tulee pyrkiä. Ei peitellä ongelmia vaan kerrotaan niistä avoimesti. Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumus velvoittaa sen allekirjoittanutta kasvattajaa erittäin paljon.
Kasvattajan tulee tuntea kasvattamansa rotu erittäin hyvin. Se ei tapahdu vuodessa eikä kahdessa, vaan siihen menee 10 tai 20 vuotta. Rotumääritelmän mukainen koira on jokaisen kasvattajan tavoite. Monella rodulla esiintyy muutamia perinnöllisiä sairauksia, joista osa ilmenee vasta vanhemmalla iällä, ei pentuna. Kasvattajan tulee huolehtia siitä, ettei käytä liian nuoria koiria jalostukseen. Varminta on käyttää urosta, joka on vähintään 2 vuotias mieluummin 4-5 vuotias.  Uroksia voimme käyttää, vaikka ne olisivat jo 10 vuotta vanhojakin, toisin kuin narttuja.  Ensimmäiset pennut voidaan nartulla teettää noin 2 vuotiaana, mutta mieluummin 3 vuotiaana. Ja viimeiset noin 7 vuotiaana, mikäli narttu on edelleen terve ja  on jättänyt terveitä, hyväluonteisia, kauniita koiria sekä synnyttänyt ja hoitanut pentunsa erinomaisesti. Mikäli kasvattaja käyttää jalostukseen liian nuoria koiria, hän ei ole tuntenut vastuutaan rotua kohtaan riittävästi. Annetaan pentujen kehittyä aikuisikään rauhassa ja nauttia pentu- ja nuoruusiästä täysin rinnoin.

Vastuu Suomen Kennelliittoa ja rotujärjestöä kohtaan

Kasvattajan täytyy noudattaa niitä sääntöjä, jotka Kennelliitto ja rotujärjestö on laatinut. 
Rotujärjestön laatima jalostuksen toimintaohje tulee olla jokaisen kasvattajan ohjenuora.  Rotujärjestön jalostustoimikunta on se elin, joka kerää mahdollisimman paljon tietoa rodusta ja sen eri yksilöistä. Rotujärjestön tehtävä on myös jakaa sitä tietoa, jota se on kerännyt, ja siten auttaa kasvattajia tekemään oikeita päätöksiä. Mutta jos kasvattajat ja koiranomistajat eivät anna sitä tietoa jalostustoimikunnalle, mitä se kaipaa, niin ei ole mitä jakaa ohjenuoraksi varsinkin aloitteleville kasvattajille, jotka apua ja tietoa kaipaisivat.

Vastuu omaa itseään kohtaan

Turvaa oma selustasi ja toimi oikein ja sääntöjen mukaan. Ole rehellinen ainakin itsellesi ja tee oikeat jalostusvalinnat. Raha ei saa ratkaista koskaan. Yritä oppia tekemistäsi virheistä ja myös muiden tekemistä virheistä. Käytä riittävästi itsekritiikkiä eli älä teetä yhtään pentuetta, jonka teettäminen vähänkin ”epäilyttää”.

Kasvattajan oikeudet ?    Onko niitä ?

Kyllä niitä on, vaikka usein niitä ei huomata eikä tunnusteta.

Oikeus tehdä itse päätöksiä

Jokaisen pentueen teettämisen päättää kasvattaja itse. Hänellä on oikeus valita jalostukseen käyttämänsä narttu ja uros. Rotujärjestön jalostustoimikunta toki voi antaa suosituksia, mutta päätös ja vastuu ovat kasvattajalla. Hän päättää myös pennun myyntihinnan ja myyntiehdot, jotka tosin ei saa olla kohtuuttomat. Hän päättää, kenelle pennun myy eli valitsee ostajat kasvateilleen.  Kasvattajalla on oikeus pidättää omistusoikeus, kunnes koko kauppasumma on maksettu. Hänellä on siis oikeus myydä koira osamaksulla, jolloin maksamatta jäänyt koira palautetaan myyjälle.  Kasvattajalla on myynnin yhteydessä oikeus tehdä lisäehtoja, mutta ne eivät saa olla kohtuuttomia.

Oikeus sijoittaa koira

Sijoituskoira on koiran kauppa lykkäävin ehdoin, jolloin omistusoikeus jää sijoittajalle sovittuun aikaan asti, johon mennessä sopimusehdot on täytetty. Sopimusehdot eivät saa myöskään olla kohtuuttomat eli narttu voidaan sijoittaa yhdestä pentueesta. Jos narttu synnyttää esim. vain yhden kuolleen pennun, on se täyttänyt sopimusehdot ja koira siirtyy haltijan omistukseen. Pentujen määrään ja sukupuoleen ei voida tehdä mitään vaatimuksia sopimuksessa. Mikäli kyseessä on erittäin arvokas jalostusnarttu, mahdollisesti tuontikoira, johon sijoittaja on panostanut paljon rahaa ja tietotaitoaan, voidaan narttu sijoittaa esim. kahdesta pentueesta. On aina sijoittajan riski sijoittaa koira.

Oikeus saada tietoa ja koulutusta

Koulutusta järjestää Suomen Kennelliitto mm. kasvattajan perus- ja jatkokurssin muodossa.  Kursseille on kaikilla jäsenillä oikeus osallistua. Rotujärjestö järjestää koulutusta voimiensa mukaan koko jäsenistölle eri muodossa, esim. kasvattaja- tai jalostuspäivät ja kerhoillat.  Yleensä tiedon jakaminen tapahtuu jäsenjulkaisun ja vuosikirjan välityksellä. Lehdet ja kirjallisuus sekä internet tarjoavat erittäin paljon tietoa jokaisesta rodusta ja ne on vapaasti käytettävissä jokaiselle kasvattajalle ja koiranomistajalle.

Merja Ylhäinen