Viisaan veden harha 


Homeopatia sai alkunsa noin 200 vuotta sitten. Aikakauden lääketiede oli hirmuista puoskarointia. Lääkärit iskivät verta, antoivat peräruiskeita, istuttivat iilimatoja, tyrkyttivät myrkyllisiä lääkkeitä eivätkä ymmärtäneet tuon taivaallista hygieniasta. Ei ole yllättävää että homeopaattisella hoidoilla, esimerkiksi hyvin ravistetulla vedellä, saatettiin saada parempia tuloksia kuin sen aikaisilla terapioilla. Potilasparan kannalta homeopatian on täytynyt vaikuttaa houkuttelevalta, olihan sillä antaa toivoa ja esittää hieno ulkomaankielinen teoria.

Homeopatian keksijä Samuel Hahnemann (1755-1843) teoretisoi että aikakauden karkeat terapiamuodot pyrkivät tasapainottamaan elimistön nesteitä vastakkaisilla vaikutuksilla. Hän päätti pyrkiä samaan tasapainoon käyttämällä samankaltaisia vaikutuksia. Tästä pinnallisen elegantista yksinkertaistuksesta hän kehitti ‘samankaltaisuuden lain’: taudin oireet voidaan parantaa antamalle sairaalle aineita, jotka aiheuttavat terveille ihmisille samankaltaisia oireita.

Sopivien ainesten etsimisestä tuli kansanhuvi. Hahnemann ja hänen hengenheimolaisensa maistelivat yrttejä, mineraaleja, käärmeenmyrkkyjä ja kemikaaleja ja tutkiskelivat sitten reaktioitaan. Ruumiinlämpöä nostava aine kelpasi kuumelääkkeen iduksi, virtsaneritystä lisäävästä aineesta saatiin nestettä säästävän lääkkeen aihio. Sillä ei ollut mitään väliä, että oireet ja taudit olivat sekaisin ja että oire saattoi aiheutua lukemattomista syistä. ‘Samankaltaisuuden laki’ - similia similibus curantur - mahdollisti harppauksen oireesta terapiaan ilman syy- ja seuraussuhteiden pohtimista. 

Homeopatian harrastajat harrastavat samaa akrobatiaa edelleen. ‘Ei tiedetä miksi homeopatia toimii’ he toistelevat välittämättä siitä, että on todistettu lukemattomia kertoja ettei homeopatia toimi. Siis on todistettu niin hyvin kuin mitään voi todistaa ei-todeksi. Ainahan on mahdollista ettei joku ihminen jossain suostu lainkaan kuolemaan, tai että simpanssi ilmestyy kustantajalle uusi Shakespearen käsikirjoitus mukanaan. Homeopaatti vetoaa tähän äärimmäiseen epätodennäköisyyteen ja väittää että hänen hoidollaan on hienovarainen positiivinen vaikutus. On pahansuovuutta vaatia, että vaikutusmekanismit selvitettäisiin toistettavilla tieteellisillä tutkimuksilla. Pääasiahan on että potilas paranee?

Homeopaattinen tutkimus

Homeopatia ja muut pseudotieteelliset teoriat hylkivät tutkimusta, koska niiden kuvitellut vaikutukset eivät ole toistettavissa. Joskus toki tiedekin kelpaa. Muutama vuosi sitten eräs toiveikas homeopaatti kokosi valtavan määrän homeopaattisten hoitojen tuloksia. Ihmeiden ihme: kun materiaalia kasvatettiin riittävästi, saatiin johtopäätökseksi, että hoidot tehosivat juuri ja juuri yli tilastotieteellisen todennäköisyyden. Oli siis vihdoinkin saatu vuosisatoja odotettu tieteellinen todiste siitä että profeetan sanat olivat totta. 

Samankaltainen parantaa samankaltaisen? Vedellä on muisti? Reaktio oli luonnontieteilijöiden keskuudessa sekoitus huvittuneisuutta ja ärtymystä. Mitä vain voi todistaa todeksi jos materiaali on erittäin suuri ja tutkimuksen taso huono. Kymmenien tuhansien otoksessa ei tarvita suurta prosenttia virheellisesti tulkittuja tuloksia, kun todennäköisyys rupeaa vääntymään haluttuun suuntaan. 

Pseudotieteitä vaivaa se että niiden harrastajat ovat ensisijaisesti kiinnostuneet oman maailmankatsomuksensa pönkittämisestä. Tutkimukseen lähdetään todistamaan jotain todeksi, ei löytämään totuutta. Negatiivisia tuloksia ei julkaista, tai niiden tulokset väännetään positiivisiksi. 

Homeopaatit tyytyvät tavallisesti julkaisemaan artikkelinsa omissa lehdissään. Lukuisat tutkimukset ovat silti ylittäneet tieteellisenkin julkaisukynnyksen. Näitä tutkimuksia on arvioitu tieteellisesti. Niiden laatu on erittäin huono. Vuonna 1996 Euroopan Komission asiantuntijaryhmä tutki 184 homeopaattisia hoitoja käsittelevää julkaisua ja raporttia. Vain 17 julkaisua ansaitsi tarkemman analyysin. Jotkut näistä havaitsivat homeopaattisella hoidolla olevan sattumaa suuremman tehon, mutta yhdessäkään ei ollut tilastolliseen käsittelyyn riittävää materiaalia. 

Yhtään luotettavaa tutkimusta homeopatian tehosta eläimillä ei ole löytynyt. Vuonna 1998 tehty homeopaattisten eläintutkimusten analyysi löysi kolme raporttia, joissa homeopatialla saattoi olla tehoa, seitsemän raporttia, joita oli mahdoton tulkita ja kuusi raporttia, joissa hoito teki eläimen sairaammaksi tai ei tehonnut lainkaan. Useat tutkimukset oli tehty terveille eläimille. Yhdysvaltain National Council Against Health Fraud on varoittanut: ‘homeopatian sisäänpäinkääntynyt luonne aiheuttaa vakavia epäilyjä homeopaattisten tutkijoiden luotettavuudesta’.

Liturgia 

Hahnemann oli mystiikkaan taipuvainen saksalainen lääkäri, joka jätti praktiikkansa ja alkoi kääntää lääketieteellisiä ja kemiallisia tekstejä. Hän uskoi sairauksien henkiseen syntyyn ja sai vaikutteita klassisilta kirjoittajilta. Hahnemann lienee välittänyt aidosti potilaistaan. Homeopatian eduksi on mainittu että siinä ensimmäisen kerran käytettiin kliinistä koetta, oireiden järjestelmällistä tarkkailua ja tietojen rekisteröintiä. Ei ole Hahnemannin vika että hänen seuraajansa jähmettivät teorian oppirakennelmaksi.

Olennaista järjestelmässä on luokittelu, vieraskielisen terminologian tulva. Oireet, ekstraktit ja potilaiden luonteenpiirteet luokitellaan pääsääntöisesti edelleen 1700-1800 –lukujen vaihteen tapaan ja kootaan pyhien kirjoitusten kokoelmaan, Materia medicaan, joka perustuu Galenoksen neljään elimistön nesteeseen ja niiden ’tasapainottamiseen’. Nämä ovat veri, musta sappi, keltainen sappi ja lima. Ihmisluonteet jaetaan näiden mukaan sangviiniseksi, flegmaattiseksi ja koleeriseksi. Kunkin luonteiselle ihmiselle kuvitellaan sopivan tietynsorttiset homeopaattiset hoidot. 

Homeopaattisten tekstien lukeminen on nykyisinkin turhauttava kokemus. Se on kuin ikivanhaa salakieltä, joka saa lukijan kuvittelemaan, etteivät tämän kyvyt riitä ymmärtämään korkeaa tietoa. 

Lait

Koska varhaisissa prüfungeissa leikiteltiin hyvin myrkyllisillä aineilla, ne piti laimentaa. Jotteivät opetuslapset kuolisi, Hahnemann kehitti simile-lain rinnalle toisen teorian, infinitesimaalilain. Se kääntää luonnonlait päälaelleen. Sen mukaan aineen laimennus lisää sen tehoa. Homeopaatti siis juopuu sitä enemmän mitä suurempaan vesimäärään hänen viinansa on sekoitettu. Farmakologit huvittavat toisiaan vitsillä homeopaatista, joka unohti ottaa lääkkeensä ja kuoli yliannostukseen.

Prüfungeissa koeteltuja aineita laimennettiin järjestelmällisesti. Nämä laimennussarjat ovat edelleen homeopatian ytimenä. Yksi kymmenessä –laimennus merkitään kirjaimella X tai D, yksi sadassa –laimennus C:llä. Liukenevat aineet laimennetaan tavallisesti veteen tai alkoholiin, liukenemattomat laktoosiin. Useimmiten homeopaattiset laimennokset ovat luokkaa 6X-30X, mutta niinkin suuria laimennoksia kaupitellaan kuin 30C. Tämä 1030 kertaluokka tarkoittaa että laimennoksessa olisi yksi alkuperäisen aineen molekyyli vesimäärässä, joka vastaa maapallon tilavuutta kerrottuna 30 miljardilla. 

Hahnemannilla on täytynyt olla aavistus siitä, mihin äärimmäiset laimennukset johtavat. Avogadron vakio rajaa moolissa olevien molekyylien lukumääräksi 6,023 x 1023. Homeopaattisista laimennuksista X24 ja C12 lähtien aineessa ei todennäköisesti ole alkuperäistä ainetta molekyyliäkään. Täytyi kehittää teoria liuoksen potentisaatiosta. Sen mukaan liuoksen ravistelu, sukkuusio, tai kiinteän seoksen sekoittaminen, trituraatio, auttaa siirtämään seuraavaan laimennokseen henkistyneen, aisteille näkymättömän ominaisuuden, joka palauttaa potilaan elinvoiman.

Homeopaatit tarjoavat kaikenlaisia teorioita siitä, miten vesi on tullut niin viisaaksi että siinä säilyy aavistus alkuperäisestä aineesta. Mikään näistä teorioista ei kestä kritiikkiä. Käsityksen siitä, kuinka äärimmäisen hyvämuistisesta vedestä täytyy olla kyse, saa miettimällä laimennussarjan tekemistä. Kerta kerralta alkuperäisen aineen määrä vähenee, kunnes molekyyli sitä ei ole enää edes tippa valtameressä. Samaan aikaan liuokset ovat koko ajan alttiita bakteereille, pölylle, homeitiöille, hengityshöyryille, hilseelle ja hyönteisperäisille hiukkasille. Ja koko ajan veden ‘muistia’ parannetaan ravistelulla. Vedessä on miljoonia kertoja enemmän muita epäpuhtauksia kuin alkuperäistä ainetta. Silti se muistaa kaikista aineksista sen, mikä on muistettavaksi valittu.

Jotkut manaavat avuksi kvanttimekaniikan ja kaaosteorian. On rationaalista olettaa että häviävän pieni virike (veteen jäänyt muisto aineesta?) voi aiheuttaa lukemattomien syy-seuraus –tapahtumien kautta suuren muutoksen. Oikeaan aikaan ja paikkaan osunut perhosen siiven lyönti voi aiheuttaa hirmumyrskyn. Tämä perustuu kaaosteorian väärinkäsitykseen. Olisi absurdia ryhtyä ehkäisemään hirmumyrskyjä nyhtämällä perhosilta siipiä. Kvanttielektrodynamiikan mukaan entropiaa näennäisesti pilkkanaan pitävä luonto voi olla maalaisjärjen vastainen. Eräs Nobelin palkinnon voittanut fyysikko totesi tähän: ‘Aivan niin, ja se on kokeellisesti toistettavissa.’ Viisas vesi ei ole maalaisjärjen mukaista eikä kokeellisesti toistettavissa.

Onko homeopatia eettistä?

Homeopatia on uskomus, jota on turhaan yritetty selittää tieteellisesti. Kaikki hypoteesit sen periaatteista on systemaattisesti jouduttu hylkäämään. Kerran toisensa jälkeen on osoitettu ettei homeopatia toimi käytännössä. Lupaavia tuloksia ei ole kertaakaan pystytty toistamaan valvotuissa oloissa. Ajoittain saadut pienet merkitsevyydet voidaan helposti osoittaa tutkimuksen heikkouksiksi. Tämä ei ole lääketieteen pahansuopuutta. Niin kuin Carl Sagan kirjoitti, tieteellä on velvollisuus toisaalta olla avoinna uusille ajatuksille, toisaalta suhtautua niihin epäillen. Tieteen yksi toimintatapa on etsiä lainalaisuuksia, mutta pieni näyttö ei todista suurta lainalaisuutta. Tavallisista poikkeavia väitteitä ei voi todistaa kuin tavallista poikkeavilla todisteilla.

Pitäisikö tieteellisesti ajattelevien eläinlääkärien suvaita homeopatiaa? Jos kerran asiakas on onnellinen saadessaan viisasta vettä, eikö homeopatian arvostelija ole kuin mustasukkainen palopäällikkö, joka sanoo ‘väärin sammutettu’? 

Homeopatia ei ole ilman haittavaikutuksia. Viisaan veden juottaminen ei sinänsä aiheuta ongelmia, jos eläimen terveyttä muuten hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta se haaskaa asiakkaan aikaa ja rahaa, ja tämän käsitys terveyden ja sairauden todellisesta olemuksesta hämärtyvät. Taikauskon vaarat ovat selvimmin todettavissa ihmislääketieteessä. Homeopatiaan ja muihin vaihtoehtoisiin hoitoihin on siellä itsensä liittänyt äänekkäitä ryhmiä, jotka esimerkiksi vastustavat lasten rokotusta ja lääkkeiden testausta eläinkokeissa. 

Lääkärien ja eläinlääkärien homeopatiaharrastukset saattavat antaa kunniallisuuden sädekehän puoskareille, jotka ovat käyneet oppimassa kryptistä terminologiaa parin viikon kurssilla tai ostaneet pätevyytensä internetistä. (Minulla on sellainen oppiarvo, tasmanialaisen oppiahjon 25 dollarista myöntämä filosofian tohtorin arvonimi ja monivärinen diplomi.) Vaikenemisen voi tulkita hyväksynnäksi.

Puoskarit eivät uhmaa pelkästään luonnon vaan myös Suomen tasavallan eläinlääkintää koskevia lakeja. Luin hiljan suomalaisesta hevoslehdestä homeopatia-asiantuntijasta, jonka menetelmiin kuului esimerkiksi eläimen ajatusten lukeminen sen silmistä. Toimittaja lisäsi artikkelin loppuun, että homeopatiaa käytetään menestyksellä koleran ja lavantaudin hoitoon. Toivon ettei tämä suojattua elämää viettänyt kynäilijä koskaan joudu noiden tappavien tautien kouriin pullo ravistettua vettä turvanaan.

Jouko Koppinen

Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Eläinlääkärilehdessä 
 

Kysymys kirjoittajalle:

Olenko ymmärtänyt oikein?

Luin juttusi Koirapoliittiselta foorumilta. Olenko mä ymmärtänyt oikein?
Homeopaatin antamassa pillerissä ei ole yhtään sitä ainetta, mitä siinä pitäisi olla? Miten se homeopaatti voi myydä mulle sellasia pillereitä, joissa on vain vettä ja saasteita?
Eikö kukaan valvo niitä?

Mustekala 

Vastaus:

Homeopaatin tabletissa lienee juuri se aine, mikä siinä väitetäänkin olevan. Eli se on välinainetta ilman vaikuttavaa ainetta. Homeopaatti vakuuttaa, että vaikkei vaikuttavaa ainetta ole, lääkkeen teho piilee jotenkin arvoituksellisesti väliaineessa. Se miten tämä onnistuu, on uskon asia. Mitään osoitettavaa tehoa väliaineella ei ole. Mikään järkevä teoria eikä luonnonlaki ei myöskään tehoa selitä. (Tosin niiden ei tarvitsekaan, koska mitään selitettävää tehoa ei ole.) 
Toinen kysymyksesi oli, miten homeopaatti voi myydä tehotonta tablettia. Standardivastaus on, että aina löytyy tarjontaa, kun on kysyntää. On myös tapana todeta, ettei se ole tyhmä joka myy, vaan se, joka ostaa.

Jouko Koppinen