Kunnon kasvattaja

Pennunostajat soittelevat pentuvälityksestä, internetistä tai lehdistä saamiinsa numeroihin löytääkseen haluamansa rotuisen, oikean värisen pennun. Ostajia on monenlaisia, mutta niin on kasvattajiakin. Ostajaehdokas Ulla Utelias haluaa tietää kaiken mahdollisen ja saa myös vastauksia, mutta millaisia…

Ensimmäiseksi Ulla onnistuu soittamaan Maija Mairealle, joka innostuu heti kehumaan koiriaan ja niiden saamia palkintoja. Hänen koiransa ovat parhaita, mitä maassa on myytävänä ja nämä pennutkin suorastaan revitään käsistä. Ulla huomaa, että hinta on aika korkea, mutta hyvästähän pitää maksaa. Maija neuvoo samalla, että pentu on syytä varata pikaisesti ja antaa samalla pankkitilin numeronsa, jotta pennunostaja voi pulittaa sievoisen kasan euroja varmistuakseen pennun saamisesta. Jos nyt sitten käy niin ikävästi, että tästä pentueesta ei pentua riitä, kannattaa varausmaksu silti maksaa sen varmistamiseksi, että jostakin seuraavasta pentueesta on pentu saatavana.

Ulla päättää soittaa vielä muutamaan numeroon. Hän onnistuu saamaan kiinni Reeta Röyhkeän. Reeta selittää kovalla ja matalalla äänellä, miten Suomi on täynnä kelvottomia kasvattajia. Hän suoltaa nimilistaa näistä osaamattomista lurjuksista, joiden koirat ovat vihaisia, rumia ja sairaita. Reeta muistaa erikseen mainita pari pahinta, joiden kanssa ei minkäänlaisiin kauppoihin kannata missään tapauksessa ryhtyä. Reetan omat kasvatit sen sijaan ovat voittaneet mahdottomasti. Yksi on ollut Vuoden Luppakorva ja BISSejäkin on tullut niin monta, ettei enää osaa edes laskea. Ulla ihmettelee, onko koiranäyttelyissä nykyisin palkintoja olutta, muttei ennätä sanoa mitään, kun Reetan puhetulva jatkuu. Kuunneltuaan koko tarinan, Ulla päättää lopettaa puhelun ja jää sulattelemaan kuulemaansa.

Kunnon kasvattaja Raija Rehellinen kertoo rauhallisesti rotunsa ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta ja hoitovaatimuksista. Hän ei liioittele eikä vähättele. Hänen antamaansa perustietopakettiin sisältyy tieto rodussa ja hänen omissa koirissaan esiintyvistä vioista ja sairauksista. Hän kertoo, kuten pitääkin, että kaikilla pidempään rotua kasvattaneilla esiintyy erilaisia ongelmia, mutta ne on huomioitu mahdollisimman hyvin tätäkin pentuetta suunniteltaessa. Raija kyselee asiallisesti ostajaehdokkaasta ja pyrkii selvittämään, onko henkilö sellainen, joka pärjää hänen kasvattamansa rodun kanssa. Raija pyytää ostajaa käymään, jos mahdollista, katsomassa pentuja. Hänellä on myös ystäviä eri puolilla Suomea, jotka voivat näyttää koiriaan uudelle harrastajalle, jos matka hänen luokseen on liian pitkä.

Ullalla on vielä yksi numero. Siihen vastaa Arja Aloittelija. Arjalla ei ole ollut aikaisemmin pentuja, mutta nyt sitten perheen kesken päätettiin astuttaa Minttu, kun se on niin äidillinen. Minttu on käynyt näyttelyissä ja saanut yhden sertinkin. Arjalla on ollut hyvät välit oman koiransa kasvattajan kanssa ja tämä oli auttanut Arjaa sopivan uroksen löytämisessäkin. Arja osaa neuvoa koiran hoidossa oman kokemuksensa perusteella, mutta sairauksista tai muusta hän ei tiedä sen enempää, mitä rotujärjestön lehdestä on lukenut. Arjan pennut ovat tottuneet perheen lapsiin, mutta ulkona ne eivät ole oikein päässeet käymään, kun perhe asuu kerrostalossa. Lapset ovat niitä vieneet Arjan kanssa vähän remmissä ulos, mutta eivät pennut oikein osaa vielä ulkoilla. Arja on päättänyt, että pentujen hinta ei ole niin korkea kuin muilla kuuluisilla kasvattajilla. Hän vain haluaa pennuille hyvät kodit ja jos mahdollista aika läheltä. Olisi niin kiva seurata niiden kehitystä ja Minttukin varmasti haluaisi niitä nähdä.

Ulla on saanut niin monta erilaista versiota rodusta ja sen ominaisuuksista, että hän päättää soittaa viimeiseksi pentuvälittäjälle. Pentuvälittäjä kertoo, että rotujärjestössä toimii kymmeniä kasvattajia ja että pennut pääsevät välitykseen vain, jos ne täyttävät rotujärjestön vaatimukset. Rotujärjestö on jopa suositellut uroksia joillekin kasvattajille. Ullan haluaman värisiä pentuja on vain Lahdessa, Kuopiossa ja kaukana Pohjanmaalla. Vantaalle on tulossa sellaisia ja välittäjän hyvä ystävä, Saimi Serkku, aikoo astuttaa juuri sen värisen narttunsa. Nyt näyttää olevan vain kyse siitä, miten kauas Ulla haluaa ajaa pentua hakemaan. Pentuvälittäjä luettelee, kuka oli viime vuoden voitokkain kasvattaja ja kenen pennut ainakin menevät aina vain näyttelyihmisille. Ulla kiittää ja ilmoittaa jäävänsä miettimään.

Ulla analysoi kuulemaansa ja päättää ryhtyä valikoimaan sopivaa kasvattajaa. Ensimmäiseksi hän päättää jättää omaan arvoonsa Reeta Röyhkeän, koska hän haukkui nimeltä muita kasvattajia täysin tuntemattomalle henkilölle. Ulla päättelee, että voi itsekin joutua Reetan mustalle listalle ja se ei tunnu mukavalta. Toiseksi hän päättää olla ostamatta Maija Mairean pentua. Maijalla näyttää olevan muutenkin niin paljon asiakkaita ja rahan laittaminen tilille, ennen kuin kasvattaja on edes nähnyt Ullaa, ei tunnu hyvältä. Kolmas epämiellyttävä yllätys oli pentuvälittäjä, joka selvästi halusi suosia omia tuttaviaan, vaikka kyllä kertoi muistakin kasvattajasta. Jäljelle jäivät siis Raija Rehellinen ja Arja Aloittelija. Ulla päättää soittaa kummallekin ja käydä pentuja katsomassa. Arjalla ei ole sen väristä pentua kuin Ulla haluaisi, ja Raijan pennut ovat muutaman sadan kilometrin päässä. Ulla kuitenkin päättää, että näiltä kasvattajilta hän saattaa saada apua ja yhteistyökin ehkä toimii paremmin kuin muiden ehdokkaiden. Uutena rodun harrastajana Ulla tarvitsee neuvoja vielä monta kertaa. Ulla päättää antaa vaistonsa toimia ja valitsee sen pennun, joka näyttää oikealta. Rotujärjestöön liittymistä hän kyllä harkitsee kaksi kertaa, jos siihen kuuluvat kasvattajat ovat Reetan tai Maijan kaltaisia ja pentuvälittäjäkin tuntui vähän kummalliselta.

Marianne Kotivalo