Koti Ilmailijan blogi EX-Chairman's blog

 

Mitä kuuluu - Tero?                                                                         

 

 

Ilmailijan blogi EX-Chairman's blog

 

 

Ilahduttavan moni entisen kerhoni jäsen on soitellut minulle ja kysynyt miten menee. Puhelinkeskustelut ovat usein venyneet aika pitkiksi - sehän

ei eläkkeellä  olevaa ihmistä haittaa. Kiitos kaikille soittaneille!

Menneet ovat  menneitä - vaikka myönnettävä  on , että  kerhon lankoja käsissään pitävän ydinjoukon  nurkkakuntaisuus ja alhainen yleissivistyksen 

taso pääsi lyömään minut ällikällä .  Ne soitelleet jäsenet ovat keskustellessamme tuoneet esille, että jäsenistöstä löytyisi myös viisautta ja

sydämen sivistystä, jos heitä vain kuunneltaisiin.

Oma ilmailuharrastukseni on  hiukan taantunut käsittäen vain 40 tuntia hyötymatkalentoja  aikaisemman 70 vuosittaisen lentotunnin sijaan.

Erilaiset maksut ja kustannukset ilmailussa ovat  nousseet, mutta omat kokonaiskuluni ovat alentuneet .

En kerhoa vetäessäni huomannutkaan, kuinka paljon välillisiä kustannuksia siitä syntyy. Esittely- ja toimintalentoja tuli kerhon puitteissa

lennettyä omalla koneella  omaksi tappioksi. Matkat kentälle kokouksiin  ja kerhon aktiviteetteihin aiheuttivat yllättävän paljon bensakustannuksia.

Matkapuhelinkulut datasiirtomahdollisuuksineen aiheuttivat kaksinkertaiset puhelinkulut nykytilanteeseen verrattuna.

Viiden vuoden puheenjohtajakokemuksen jälkeen en enää voi muuta kuin ihmetellä, että ns. yleishyödyllisiin yhdistyksiin yleensä löydetään

luottamushenkilöitä. Ehkä luottamustehtävissä epätoivoisesti haetaan sisältöä elämään hinnalla millä hyvänsä...

Elämänrytmini on nyt harmonisempaa ja palkitsevampaa kuin aikaisemmin. Olisi tietysti kiva pitää edelleen yhteyttä joihinkin edellisen kerhoni

jäseniin. Ne , joita tarkoitan , tietävät sen itse. 

Uusi ilmailukerhoni, jonka rivijäsen nyt olen , on toiminut mukavasti. Porin lentokentältä käsin on aivan upeaa harrastaa  lentämistä.

Mutta miten on jatkossa - onko ilmailuharrastukselle tilaa yhteiskunnassa? Minusta tuntuu, että EASA:n hallintoon on kehittymässä

ylimielinen eliitti, joka ei jaksa kiinnostua harrastajien asioista. Lentokelpoisuuden valvonnan vahva kaupallistaminen kustannuksista

välittämättä on hyvä esimerkki. Olisihan vain voitu velvoittaa lentokoneiden valmistajat pitämään Service Manuaalit ajan tasalla ja lisäämään

Service Bulletiinit manuaalien päivityksiin. Erillisten AD:ien huomioiminen koneen huolloissa ei olisi edellyttänyt konekohtaisten huolto-ohjelmien

laatimista.

Harrastusmahdollisuudet näyttäisivät tulevaisuudessa painottuvan LSA-koneisiin sekä ultrakeveisiin. Uusi LAPL kuulostaa ensi kuulemalta

hyvältä lupakirjalta. Siinä on kuitenkin toimintarajoituksia sään ja matkan suhteen. Mielestäni pienlentokone on parhaimmillaan kun

sitä käytetään matkalentoihin. Vanhat tyyppikatsastetut Cessna-Piperit täyttävät vaativatkin toiveet pitkillä matkoilla säänkestävyyden

ja kuljetuskyvyn suhteen - erityisesti mittarilentokelpoisina. Tällainen toiminta näyttää kuitenkin tulevaisuudessa olevan aina vain kalliimpaa

ja vaikeampaa lisääntyvien määräysten puitteissa.

Tero

 

 

Muutettu: 24. lokakuuta 2010