|
|
|
|
Ilahduttavan moni entisen kerhoni jäsen on soitellut minulle ja kysynyt miten menee. Puhelinkeskustelut ovat usein venyneet aika pitkiksi - sehän ei eläkkeellä olevaa ihmistä haittaa. Kiitos kaikille soittaneille! Menneet ovat menneitä - vaikka myönnettävä on , että kerhon lankoja käsissään pitävän ydinjoukon nurkkakuntaisuus ja alhainen yleissivistyksen taso pääsi lyömään minut ällikällä . Ne soitelleet jäsenet ovat keskustellessamme tuoneet esille, että jäsenistöstä löytyisi myös viisautta ja sydämen sivistystä, jos heitä vain kuunneltaisiin. Oma ilmailuharrastukseni on hiukan taantunut käsittäen vain 40 tuntia hyötymatkalentoja aikaisemman 70 vuosittaisen lentotunnin sijaan. Erilaiset maksut ja kustannukset ilmailussa ovat nousseet, mutta omat kokonaiskuluni ovat alentuneet . En kerhoa vetäessäni huomannutkaan, kuinka paljon välillisiä kustannuksia siitä syntyy. Esittely- ja toimintalentoja tuli kerhon puitteissa lennettyä omalla koneella omaksi tappioksi. Matkat kentälle kokouksiin ja kerhon aktiviteetteihin aiheuttivat yllättävän paljon bensakustannuksia. Matkapuhelinkulut datasiirtomahdollisuuksineen aiheuttivat kaksinkertaiset puhelinkulut nykytilanteeseen verrattuna. Viiden vuoden puheenjohtajakokemuksen jälkeen en enää voi muuta kuin ihmetellä, että ns. yleishyödyllisiin yhdistyksiin yleensä löydetään luottamushenkilöitä. Ehkä luottamustehtävissä epätoivoisesti haetaan sisältöä elämään hinnalla millä hyvänsä... Elämänrytmini on nyt harmonisempaa ja palkitsevampaa kuin aikaisemmin. Olisi tietysti kiva pitää edelleen yhteyttä joihinkin edellisen kerhoni jäseniin. Ne , joita tarkoitan , tietävät sen itse. Uusi ilmailukerhoni, jonka rivijäsen nyt olen , on toiminut mukavasti. Porin lentokentältä käsin on aivan upeaa harrastaa lentämistä. Mutta miten on jatkossa - onko ilmailuharrastukselle tilaa yhteiskunnassa? Minusta tuntuu, että EASA:n hallintoon on kehittymässä ylimielinen eliitti, joka ei jaksa kiinnostua harrastajien asioista. Lentokelpoisuuden valvonnan vahva kaupallistaminen kustannuksista välittämättä on hyvä esimerkki. Olisihan vain voitu velvoittaa lentokoneiden valmistajat pitämään Service Manuaalit ajan tasalla ja lisäämään Service Bulletiinit manuaalien päivityksiin. Erillisten AD:ien huomioiminen koneen huolloissa ei olisi edellyttänyt konekohtaisten huolto-ohjelmien laatimista. Harrastusmahdollisuudet näyttäisivät tulevaisuudessa painottuvan LSA-koneisiin sekä ultrakeveisiin. Uusi LAPL kuulostaa ensi kuulemalta hyvältä lupakirjalta. Siinä on kuitenkin toimintarajoituksia sään ja matkan suhteen. Mielestäni pienlentokone on parhaimmillaan kun sitä käytetään matkalentoihin. Vanhat tyyppikatsastetut Cessna-Piperit täyttävät vaativatkin toiveet pitkillä matkoilla säänkestävyyden ja kuljetuskyvyn suhteen - erityisesti mittarilentokelpoisina. Tällainen toiminta näyttää kuitenkin tulevaisuudessa olevan aina vain kalliimpaa ja vaikeampaa lisääntyvien määräysten puitteissa. Tero |
|
Muutettu: 24. lokakuuta 2010 |
