Lentäminen on pilotille elämäntapa silloin kun se ei ole ammatti. Siihen liittyy elämänfilosofiaa ja paljon tunnetta. 

Mutta joskus tulee aika, jolloin täytyy lopettaa. 

Minun kohdallani terveydelliset syyt alkoivat painaa  vaakakupissa niin paljon, että päätin lopettaa  " hyvän sään" aikana. Lupakirja on 

vielä voimassa, mutta päätös lopettaa lentäminen oli loppujen lopuksi aika helppo.

Tai helppo ja helppo - kyllähän se  paljon päivittäiseen elämään vaikutti!

Maailmassa on paljon muutakin kiinnostavaa kuin lentäminen. Maan pinnan yläpuolelta voi esimerkiksi siirtyä  tutkimaan pinnan alapuolta.

Kaivuulaitteen käytön opetteleminen on sekä hauskaa että haastavaa. Yksi rumpuputki on jo kaivettu mökkitien poikki.

Seuraan edelleenkin ilmailuun liittyviä asioita netin kautta sen verran kuin vielä kiinnostavat. Kiinnostus tosin laskee koko ajan lentämisen

etääntyessä päivittäisestä elämästäni . Tässä  retrospektiivinen katsaus niistä kahdestakymmenestä vuodesta, jotka toimin pilottina:

Kuulun niihin onnekkaisiin 90-luvun alun lento-oppilaisiin, joiden kohdalle osui hyvä lennon opettaja. Saamani opetus oli perusteellista ja

asiallista hukkaamatta kuitenkaan lentämisen iloa. Opetuksen tasosta kertonee tieto, että minulle ei sattunut yhtään lentovauriota koko

20 vuoden aikana. Tiukkoja paikkoja oli navakassa sivutuulessa tehdyissä laskuissa sekä matkalennoilla yllättäneissä kehnoissa sääolo-

suhteissa, mutta aina niistä selvittiin. Toki myös sääennusteet ja niiden saatavuus netistä paranivat koko ajan  vähentäen yllätyksiä matkalla

puhumattakaan GPS-laitteiden tuomasta tarkkuudesta suunnistuksessa. Ehdin lentää yli 800 tuntia monenlaisilla konetyypeillä - enimmäkseen

matkalentoja, mutta myös paljon kulovalvontalentoja sekä yli 20 tuntia yölentoja. Erittäin mielenkiintoista oli suorittaa vesilentokelpuutus

Maule M-7 kellukekoneella. Kelpuutusta tuli tosin myöhemmin hyödynnettyä vain muutamia tunteja ja nekin hyvin erikoisella koneella, nimittäin

Lake Buccaneer - amfibiolla. 

Ilmailukerhotoiminnassa olin mukana yli 18 vuotta ja olen jäsenenä edelleenkin . Kerhotoiminnassa minulta  pääsi itsekontrolli pettämään

pahemman kerran suostuessani  erään ilmailukerhon hallituksen puheenjohtajaksi. Toimin puheenjohtajana viisi vuotta ennen kuin  ymmärsin, 

että tämä  homma ei ole minua varten. Erosin kyseisestä ilmailukerhosta hieman kaunaisena. Kerhon sisällä vaikutti joidenkin jäsenien omituinen 

nurkkakuntaisuus ja säännöistä piittaamattomuus. En saanut siitä mitenkään otetta. Kerhon hengen pilaamiseen ei montaa jäsentä tarvita, jos joku

tietää mitä on tekemässä ja halua pilaamiseen riittää...

Onneksi minut otettiin jäseneksi toiseen ilmailukerhoon. 

Parasta ilmailu-urallani oli oman koneen hankkiminen. Valitsin hyvämaineisen Cessna 172:n koneekseni eikä valintaa tarvinnut koskaan

katua. Oma kone oli niin herkkä ja hyvä lentää, että muilla koneilla lentäminen ei enää kiinnostanutkaan. Lentotunteja ja kokemusta alkoi

kertyä aivan eri tavalla kuin kerholentämisessä. Oma kone tulee myös halvemmaksi, jos vain vuosittaisia lentotunteja kertyy tarpeeksi. 

Kustannukset voi tosin laskea vasta koneen myynnin jälkeen, jolloin koneesta saatu myyntihinta voidaan ottaa mukaan laskelmiin.

Lensin koneella lapin mökkireissuja seitsemän vuoden ajan  ( 5-10 kertaa pohjoiseen  ja takaisin joka kesä ).

Hienoin lentokokemus oli kuitenkin Hemavanin reissu Ruotsiin lähelle Norjan rajaa. Kesäkuussa kölivuoristo oli vielä lumihuippuista

vaikka laaksoon laskeutuessa lämpötila nousi 25 asteeseen. Paluu Uumajan kautta meren yli Vaasaan oli "nonevent", vaikka jännitin

merenselän ylitystä ehkä eniten etukäteen. 

Oma kone on aina lentokunnossa  jos pidät siitä hyvää huolta . Voit lähteä lentämään juuri silloin kun haluat. Tämä ei vuokrakoneita

käytettäessä toteutunut ainakaan minun kohdallani .

Viime vuosina huomasin EASA-säännöksiä ajettavan Suomeen kuin käärmettä pyssyyn. Jatkuva sääntöjen muuttaminen ja erilaisten

maksujen lisääminen sekä vanhojen taksojen sieluton nostaminen aiheuttavat harrastustasolla paradoksin: eräänlainen välinpitämättömyys

lisääntyy. Mikä ei ole tarkalleen kiellettyä, muuttuu terveen järjen vastaisesti sallituksi ( erilaiset tempaukset valvomattomassa ilmatilassa

kuten rullaustieltä lentoonlähtö Räyskälässä [ tieto perustuu "Flight Forumilla" olleeseen keskusteluun]). Pelkään pahoin, että onnettomuudet

lisääntyvät, vaikka säännöt kiristyvät. Toivon olevani väärässä!

Aloitin tämän blogin aikanaan ( vanhalla Microsoftin FrontPagella) tuodakseni  sen aikaisen lentokerhoni jäsenille erilaista tietoa

lentämisestä lisätäkseni heidän kiinnostustaan harrastukseen. Joskus onnistuin , joskus en. 

Nykyään en enää tiedä, lukeeko kukaan kirjoituksiani. Vähäiseksi käyneestä ystäväpiiristä ja hiljaisesta kännykästä päätellen tuskin...

Toisaalta - aikansa kutakin.

Tero

Muutettu: 17. marraskuuta 2012