Olen löytänyt uuden omistajan Cessnalleni. Kyseessä on kimppaporukka, joka aikoo käyttää konetta mm. yhteyskoneena ja hirvilaskentaan.

Heillä on myös oma lentokenttä työn alla.  Näyttää siltä, että löysin koneelle omistajat, jotka ymmärtävät koneen käyttöarvon samoin kuin minä

ja pitävät koneen jatkossakin hyvässä kunnossa.

Mieleni on kuitenkin hieman surullinen , sillä omasta koneesta luopuminen tietää ilmailuharrastuksen vähittäistä hiipumista. Kävin vielä SEP -kertaus-

koulutuslennolla Porissa. Lupakirjani on yhä voimassa. Vieraalla Piper Cherokeella tehty koulutuslento ei kuitenkaan sytyttänyt intoa jatkaa harrastusta.

Cessnani lento-ominaisuudet ja  ohjainten herkkyys olivat aivan omaa luokkaansa. Osallistun vielä North Wing Flyersien mukana

palolentoihin, jos vain saan Raumalta käsin aikataulut sopiviksi ja jonkinmoista terveyttä riittää.

Jatkuvasti uusiutuvat EASA-määräykset ovat toisaalta vieraannuttaneet minua tehokkaasti harrastuksesta .

EASA Part-M:n mukainen Oma Pilot Owner huolto-ohjelma on terveen järjen mukaan ilmailuharrastajalle sopivin muoto pitää koneensa

kunnossa. Tällöin hän tuntee koneensa parhaiten ja valvoo tehokkaimmin sen lentokelpoisuutta. Mutta Part-M:n vaatima formaatti on

poskettoman kankeaa lakitekstiä ja sen ylläpito kohtuuttoman työlästä yksityiskäytössä. Ammattikäytössä kone tietenkin liitetään CAMO:on

ja asiakkaat maksavat koneen lisääntyneet käyttökustannukset. Yksityiskäytössä Cessnan oma päivitetty Service Manual olisi  mielestäni aivan riittävä.

Toivottavasti asiat muuttuvat jatkossa joustavampaan suuntaan. Lupakirjan uusiminen kansallisesta JAR-kelpoiseksi erillisellä kuulustelulla

ja 60 euron lunastusmaksulla eivät tosin  paljoa lupaa...

Vaikka minä olen ottanut ilmailussa askeleen alaspäin, toivon että muut  jatkavat hyvää harrastusta.

Tero

Muutettu: 22. toukokuuta 2012