Aikansa kutakin! Olen liittynyt taas jäseneksi ilmailukerhoon. Suomessa on niin vähän harrasteilmailijoita,  että kaikkien on

jo kannatussyistä kuuluttava johonkin ilmailukerhoon  minun mielestäni. Olen nyt Länsilentäjät Ry:n jäsen.

Perheeseemme on myös tällä välin tullut uusi jäsen  -  Asla. Hän on Siperianhuskyn pentu ja todella kiva sellainen.

Koiranpennulle lentokone ei ole ollenkaan luonnollinen oleskelupaikka. Tiedän, että koiran totuttaminen ilmailijaksi ei ole helppoa.

Koneeseen asettumisen ja perille saapumisen olisi oltava niin hauskaa ja mukavaa, että koira haluaa koneeseen toisenkin kerran.

Tilasin USA:sta netin kautta koiralleni Mutt-Muff koiran kuulosuojaimet. Käyttö-ohjeen mukaan koira saattaa ensi kerralla ottaa

suojaimet pois päästä, mutta ymmärtää nopeasti, että se ei kannata. Eihän se käytännössä ihan niin helppoa ollut!

Totutin koiraa ensin ottamaan kuulosuojaimet päähänsä kotona ja sen jälkeen auton takapenkillä.

Palkkioita tarvittiin runsaasti, ennen kuin tämä onnistui. Sen jälkeen teimme Aslan kanssa pienen koelennon Porin lentokentältä käsin.

Kuulosuojaimet liukuivat pois päältä kaulalle jo nousun aikana. Pystykorvainen koira pystyy liikuttamaan korviaan luimuun siten, että suojaimet

vähitellen liikkuvat taaksepäin  ja  lopulta putoavat kaulalle. Katsoin parhaaksi noin kymmenen minuutin lennon jälkeen palata takaisin laskuun

kentälle. Koiran uikutus ja ulvonta lennon aikana viestittivät, että nopeamminkin olisi saanut palata. Koneesta poistumisen jälkeen Asla piti

pientä etäisyyttä koneeseen (hihna tiukalla), kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Päätin jatkaa lisätotuttelua kuulosuojaimiin auton takapenkillä

vielä jonkun aikaa.  18. toukokuuta koitti kuitenkin se päivä, jolloin minun oli taas mahdollista käväistä mökillä pohjoisessa. Suunnitelmana

oli lentää yhtä mittaa Ouluun, tankata siellä ja tunnin tauon jälkeen jatkaa lentoa Ranualle.

Kahdenkymmenen minuutin lennon jälkeen kuulokkeet valuivat kaulalle ja alkoi melkoinen uikutus. Onnistuin etupenkiltä käsin hivuttamaan

kuulokkeet takaisin paikoilleen ( korvien sovittaminen kuulokkeiden alle oli vaikeaa ). Tämä toistui useamman kerran kunnes koira nukahti. 

Vaasan kohdalla uikutus oli vielä sen verran äänekästä, että lennonjohtaja lähetti terveisiä matkustajalle tunnistettuaan radiopuhelin-

keskustelussa kuuluvan tausta-äänen.

Lentokeli ei ollut parasta mahdollista VFR:ää näkyvyyden suhteen mutta hyvin tasaista lentää kuitenkin.

Oulun tankkauksen aikana Asla oli taas ihan oma iloinen itsensä ja piti erityisesti ruokailuhetkestä. Koneeseen asettumisessa ei ollut ongelmia

ja Oulusta Ranualle koira nukkui melkein koko matkan. Kelikin muuttui poutahaukan unelmakeliksi - lämpötila Ranualla 25 astetta Celsiusta.

Laskeuduttuamme Asla heräsi iloisena . Kuulosuojaimet olivat painaneet toisen korvan luppakorvaksi, mutta onneksi korva suoristui hetken

kuluttua.

Kentällä oli vastassa Sampon koira Dani. Kohtaaminen sujui ystävällisissä merkeissä ja jätti toivottavasti Aslan muistiin positiivisia mielikuvia

Ranuan kentästä. Ajoimme mökille ajankohtaan nähden harvinaisessa hellesäässä. Perillä odottivat vapaat maisemat, joissa koira joutui olemaan

kytkettynä vain koulutusmielessä tai tonttimme ulkopuolelle lähdettäessä. Kuvailisin koiran mielialaa lähinnä hyvin onnelliseksi...

Reilun viikon lomailun jälkeen oli taas paluu etelään edessä.

Vaikutti siltä, että Asla oli jo hyväksynyt  ilmailun osaksi elämäänsä. Suora lento Poriin oli kuitenkin pomppuisempi kuin tulomatka. Pompuista

koira ei erityisemmin pitänyt. Nukkuminen heiluvassa koneessa oli selvästi vaikeampaa. Epäonneksemme kuulosuojaimet putosivat etukautta 

kokonaan pois päältä Kauhajoen jälkeen . Loppumatkaa oli vielä tunti jäljellä enkä pystynyt etupenkiltä käsin enää laittamaan kuulosuojaimia 

takaisin paikoilleen. Reitillä ei ollut jäljellä sopivia välilaskupaikkoja, joten päätin jatkaa lentoa ja antaa Aslan kärsiä lisääntyneestä melusta. 

Vähensin hieman tehoja melutason laskemiseksi. Arvioin, että mitään pysyviä kuulovaurioita ei  vajaan tunnin lennosta takapenkillä syntyisi.

Lennettiinhän näillä koneilla aikaisemmin myös ilman kuulokeita. Kuulovaurioita alkoi esiintyä vasta kymmenien tai satojen lentotuntien

melualtistuksesta. Saavuttuamme Poriin vastassa ollut vaimoni sai Aslalta ennen näkemättömän sydämellisen tervehdyksen, joka ei 

tahtonut ollenkaan loppua. Olin myös aistivinani koiran ääntelystä kantelun epäasiallisesta kohtelusta  viimeisen tunnin aikana.

Saapa nähdä, miten seuraava lentomme pohjoiseen parin viikon päästä onnistuu.

Tero

Muutettu: 24. kesäkuuta 2010