Onko mitään järkeä koluta yhdeksän lapin kenttää samana päivänä?
Rehellisesti sanoen - ei ole!
Mutta kun ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen tullut tilaisuutta lähteä katsomaan Ivaloa ja kuuluisaa Inarin järveä. Matka on niin pitkä
autolla tehden , että se vaatisi välttämättä yöpymisen tai kaksi. Ja tämäkin sillä edellytyksellä , että matka tehtäisiin mökiltäni käsin.
Lisäksi en ole koskaan päässyt näkemään Pokan erämaa-alueita. Myös Länsi- Lapin rajajokiseutu on jäänyt viime vuosina vähemmälle.
Niinpä sitten tein seuraavan operatiivisen lentosuunnitelman:
Suunnittelin yöpyväni Ivalossa , jos homma alkaa maistua puulta.
Lähtöaamu tiistai 07.08. oli kaunis ja lämmin . Luvassa oli hellettä. Koneen takana oleva punainen muoviämpäri on merkkinä siitä , että
koneeni tarvitsi siipien päältä puhdistusta pääskysten jätöksistä:
Pääsin matkaan kohti Rovaniemeä kello kymmeneltä. Ensimmäiseksi tarvitsin selvityksen nousta Rovaniemen MilCTA:lle. Pyysin 4500 ft , mutta sain
2500 ft. Kävi nimittäin ilmi, että kaksi paria Hornetteja oli tulossa laskuun Rovaniemen kentälle samaan aikaan kuin minun piti lentää kentän yli.
No ensin minut ohjattiin itäiseen odotukseen , kunnes ensimmäinen pari pääsi alas ja sen jälkeen nopeasti kentän yli ennen toisen parin laskua.
Kivoja kuvauskohteita olisi ollut , mutta päätin keskittyä tarkkaa lentämiseen kunnes tilanne on ohi . Ensimmäiset kuvani pääsin ottamaan
kentän pohjoispuolelta Kontojärveltä Ounasjokivarresta Rovaniemen TMA:lta:
Lentoajaksi Ranualta Aavahelukan kentälle Yllästunturin kupeeseen olin laskenut tunti ja viisitoista minuuttia mikä toteutuikin varsin tarkkaan.
Seuraavassa kuvassa Aavahelukan kenttä näkyy hieman keskiviivasta vasemmalla:
Ja Yllästunturi näkyy laskua tehdessä oikealla:
Aavahelukan platalle päästyäni totesin paikallisten ilmailukerholaisten mittailevan kentän epätasaisuuksia ja suunnittelevan maalausmerkintöjen
uusimista. Huomioi hieno riukuaita kentän ympärillä sekä hieno mökki , jonka avaimen säilytyspaikka minulle ystävällisesti kerrottiin vastaisten
vierailujen varalle:
Seuraavaksi suunnistin kohti Enontekiötä. Tiedossa oli runsaan puolen tunnin mittainen lento, joka osittain kulki ADIZ-vyöhykkeellä:
Ennen Muoniota häämötti edessä mielenkiintoinen tiemuodostelma. Kyseessä on autotehtaille tarkoitettu testirata:
Energian saannista huolehditaan pohjoisessakin varsin edistyksellisesti.
Muonion kirkonkylä oli ilmasta hyvin kaunis:
Oikealla Pallastunturi:
Etuoikealla Enontekiön kirkonkylä:
Enontekiön lentokenttä , jonka AFIS oli suljettuna elokuussa:
Edessä Enontekiön kiitorata ja lähtö kohti Pokan korpikenttää. Lentoajaksi arvioitu 35 minuuttia:
Ilmaan noustuani oli ensimmäisenä edessä Ounastunturi ja Pyhäkero , joiden välistä nousin melko jyrkällä nousukulmalla. Tunturien ylityksen jälkeen
oikealla puolellani näkyy Ounasjokea sekä Ounas- ja Pallastunturit:
Ounasjoen ylitys , sen takana Peltovuoman kylä vasemmalla puolellani sekä Kätkä ja Levitunturi kaukaisuudessa oikealla puolellani:
Parinkymmenen minuutin lennon jälkeen Pokan kenttä alkoi hahmottua edessäpäin ja sen takana Porttipahdan tekojärvi:
Olin reitillä puolessa välissä ja oli aika pitää lounastauko. Lämpötilakin oli noussut hellelukemiin. Pokan kenttä on kyllä oljysoralla päällystetty, mutta
ilmeisesti kovat talvet ovat irrottaneet päällystyksestä niin paljon irtonaista kiviainesta, että on syytä varoa potkuria:
Pokasta oli puolen tunnin hyppäys Ivaloon. Maisema oli pelkkää erämaata. Porttipahdan tekojärvi jäi oikealle puolelleni ja Saariselän tunturit
häämöttivät etuoikealla:
Erikoista Ivalon kentässä on. että se sijaitsee korkean harjanteen takana eikä näy kuin aivan läheltä. Onneksi minulla oli GPS.
Jo laskua tehdessä näin, että Inarinjärvi sijaitsee melko kaukana kentästä. Jos jäisin paikkakunnalle yöksi, tulisin tarvitsemaan taksia paljon...
Laskeuduin kello 15 aikoihin . AFIS olisi avautunut klo 17. Kentällä ei ollut ketään. Tankkasi koneen ja päätin jatkaa matkaa eteenpäin.
Saariselkä jäi vasemmalle puolelleni etelään palatessa. Seuraava mielenkiintoinen paikka oli Vuotso , jossa on myös sorapäällysteinen korpikenttä.
Vasemmalla Lokan tekoallas, oikealla Porttipahta sekä aivan vieressä vasemmalla Vuotson korpikenttä.
Tästä matka jatkui kohti Sodankylän kenttää todella asumattomassa maisemassa:
Kunnes Kitisen reunaa myöten mentiin laskuun Sodankylän kentällä. Kenttä on AFIS-kenttä , mutta AFIS oli ainakin nyt kesällä suljettu.
Sodankylän jälkeen oli vielä reilun tunnin lento jäljellä Kemijärven kautta Ranualle:
Kitinen on säännöstelty vesiuoma ja laskee Kemijärveen muuttuen sen jälkeen Kemijoeksi.
Taustalla vasemmalla Pyhätunturi.
Kemijärven korpikenttä ja taustalla Kemijärven kaupunki.
Simojärven kaunista järviseutua ennen Ranuaa.
Lähestyminen Ranualla koillisesta ja liittyminen laskukierrokseen rata 15 sekä laskukuvia:
Ja kotona platalla taas...
Matka siis meni pelkäksi lentämiseksi, mutta pakko myöntää että nautin joka hetkestä.
Tunnen nyt monia mielenkiintoisia kohteita, jota kaipaisivat tarkempaa tutustumista. Kun vain sopiva kaveriporukka löytyy jakamaan kustannuksia,
niin olen valmis lähtemään tuotapikaa uudestaan.
Tero
