Hemavan VFR
Olen vuosien kuluessa tehnyt useita laskettelureissuja Hemavaniin , joka sijaitsee Blå Vägenin varrella lähellä Norjan rajaa.
Tie jatkuu edelleen Mo i Ranaan. Olen myös kerran vuonna 1978 tehnyt kesämatkan paikkakunnalle kiiveten yhtenä päivänä
Ryfjälletin huipulle. Alapuoleltani jokilaaksossa ohitse lentänyt suihkuhävittäjä varmaankin kypsytti ajatusta tänne lentämisestä
joskus tulevaisuudessa.
Lentoon valmistautuminen vei itse asiassa vuoden verran. Ruotsin Ilmailulaitoksen nettisivuilta
( http://www..lfv.se/upload/ANS/AIP/GEN/GEN%201/ES_GEN_1_5_en.pdf ) löytyi tietoa vaadittavasta varustuksesta
Ruotsin vuoristoalueelle lennettäessä. Koneeseeni oli asennettava ELT- lähetin ja siivenkärkien punaista hälytysväria oli
laajennettava. Lisäksi mukana oli oltava ns. Mountain Survival Kit , jossa on
hälytysrakettejä ja pelastautumisvälineitä.
Haittaa ei ollut Norjan VFR vuoristolentämisen oppaan lukemisestakaan (löytyi jostakin http://ippc.nais.luftfartsverket.no).
Lentosuunnitelmaa Ruotsissa puhelimitse annettaessa todella kontrolloitiin , että MountainSurvivalKit on mukana!
Monen peruuntuneen lähtöyrityksen jälkeen pääsin vihdoin toteuttamaan matkani 09.06.2007
. Olin yksin mökilläni
Posiolla vietyäni ensin kerhokaverini Esa Uusitalon ja Henri Rindellin Rovaniemelle hakemaan kerhomme uutta konetta
OH-COV:ta Euraan. Paluuajankohtana säät sattuivat kohdalleen ja päätin toteuttaa lentoretkeni.
Sää oli lauantaina 09.06. mitä mainioin ja niinpä soitin lentosuunnitelman Ranualta Luulajaan 4500
ft.
Kemiä lähestyttäessä uudempi GPS-laitteeni menetti satelliitit ja tilttasi. Onneksi koneen mukana tullut vanha laite toimi. Tätä
GPS:ien vuorottaista tilttailua jatkui koko matkan. Välillä molemmat GPS:t tilttasivat yhtä aikaa , joten ilmailukartta oli todella
tarpeellinen ja kartalla piti pysyä koko ajan.
Kemin ylityksen jälkeen olikin edessä rajanylityskohta Rotus ja radiokieli
piti vaihtaa englanniksi. Ruotsin kieli olisi tietysti käynyt, mutta kun osaan
englantia paremmin.
Rajan ylityksen jälkeen vasemmalla oli upeaa merenselkää
Ja edessä häämötti rannikko sekä Luulajan kaupunki.
Luulajan lentokenttä sijaitsee toisesta päästään aivan meren rannalla siten, että
lähestymisvalot on rakennettu laiturille ja meren päälle.
Valitettavasti minulla oli niin paljon tekemistä ensimmäisessä laskussani Ruotsin puolelle, että kuvien ottoon ei ollut aikaa laskua tehdessä.
Luleå on puoliksi sotilaskenttä ja lennonjohtaja kohteliaasti tiedusteli minulta kauanko aion viipyä. Hänen mielikseen sanoin vain tankkaavani
ja jatkavani sen jälkeen matkaa. Lähtöselvitys oli Vallenin kautta lähialue
ulos ja sen jälkeen reitille 4500 jalkaa VFR. Tässä vaiheessa
molemmat GPS:t tilttasivat . Onneksi minulla oli ajan tasalla oleva Jeppesenin VAC-kartta sekä Ruotsin ilmailukartta.
Maisemasta oli Luulajan jälkeen vaikea löytää tarkkaan suunnistamiseen hyviä yksityiskohtia. Onneksi uudempi GPS ryhtyi taas yhteistyöhön.
Rajavyöhykkeen lumihuippuiset vuoret näkyvät jo kaukana
taustalla. Seuraava paikkakunta oli Arvidsjaur, jossa on AFIS-lentokenttä.
Aluelennonjohtaja sanoi , että minut on selvitetty lentämään sen yli eikä lennontiedottaja halua puhella kanssani ellen itse halua. Yli mentiin
täydellisessä hiljaisuudessa.
Arvidsjaurin jälkeen tiet harvenivat tasaiseen tahtiin . Peltoja ei ollut. Viimeiset 50 kilometria ennen Tärnabyn ja Hemavanin taajamia
olivat
pelkkää kivistä erämaata ilman tiestöä ja asumuksia. Onneksi moottori kävi kuin kello kunhan välillä etulämmöllä kaasutinta sulatteli.
Ensimmäinen lentokorkeudelleni (5000 ft) yltävä nyppylä oli Ryfjället hieman ennen Tärnabyta. Koska saavuin idästä , jäi Ryfjället eteläpuolelleni.
Paluureitti näkyi takaoikealla kun olin ohittanut Ryfjälletin.
Ainoa laskuun vaikuttava liikenne oli suomalainen valokuvauskone, joka kuvasi aluetta 8000 jalassa. Koska muuta liikennettä ei ollut , puhuimme
jatkossa suomea. Kuvauskoneesta kerrottiin , että kentällä ei ole ristinsielua - sinne vain suoraan laskuun 33:lle. Sain vielä radioitse erittäin
hyödyl-
lisen koodin , jolla lentokentän portin sai auki sisältä ja ulkoa.
Koneen parkkeerattuani kävelin kentältä muutaman sata metriä majatalolle , jossa oli erikoistarjous mökkimajoituksesta 500 kruunua / vkr eli
runsaan 50 euron verran. Tartuin tarjoukseen ja päätin yöpyä paikkakunnalla yhden yön.
Yöpyminen mahdollisti pienen kiipeämisretken laskettelu-
mäkeä myöten alemmille huipuille.
Olisi
tietysti pitänyt muistaa laittaa aurinkorasvaa ennen kiipeämistä. Nenä paloi punaiseksi. Muuten oli mahtavaa istuskella rinteen päällä ja ihailla
maisemaa. Tärkeimmän eli kylmäksi jäähdytetyn kaljapullon muistin toki ottaa kiipeämisevääksi.
Seuraavana aamuna oli hieman pilvisempää , joku yksittäinen sadepisarakin tuli. Ennuste oli kuitenkin hyvä ja tein lentosuunnitelman
Lyckseleen 5500 ft , jossa oli tarkoitus tankata kone loppumatkaa varten.
Tällä kertaa lentoreittini kulki Ryfjälletin eteläpuolelta
Jokilaaksoa ja sen vieressä kulkevaa tietä seuraillen olisi Uumajaan osannut ilman karttaakin. Unohdin kuvata välilaskun Lyckseleen , sillä maisemat olivat
aikaisempaan verrattuna jo melko tavallisia. Lyckselestä noustua saattoi usvaisen merialueen erottaa kauempana.
Uumajan lentokenttää lähestyttäessä hahmottui merialuekin jo selvästi: Holmö edessä
vasemmalla ja Raippaluodon ääriviivat edessä kauempana.
Merialueen ylitys ei myötätuulessa kauaa kestänyt. 5500 jalassa meno oli täysin tasaista. Vaasan kenttä oli pian edessä ylitettävänä.
Vaasan kaupunki näkyi oikealla:
Tästä eteenpäin reitti Porin kautta Euraan on varmaan kaikille niin tuttu , että en viitsinyt ottaa siitä enää kuvia. Erikoista loppumatkalla oli, että
Tampereen aluetutka kertoi C-moodin transponderini näyttävän kahta konetta. Koska laitteessani ei ole sellaista asetusta eikä kukaan muu
lennonjohtaja ole sellaisesta aiemmin huomauttanut , epäilen vian olleen tutkalaitteistossa.
Matka oli minulle varsin
antoisa - sain bongattua monta uutta lentokenttää vastaisten lentojen varalle ja avattua ulkomaat lentotoimintaani.
En tarkoituksellisesti ole kertonut vuoristolentämisen vaaroista. On selvää, että koneen suorituskykyä koettelevat korkeuserot ja vuorten takaa tulevat
laskevat ilmavirtaukset muodostavat kokemattomalle lentäjälle melkoisen riskitekijän. Puhumattakaan äkkiä vaihtuvista säistä.
Mutta näistä on jo kerrottu
tyhjentävästi VFR-guide to Norway kirjasessa (pdf-muotoa) , jonka voin pyynnöstä lähettää sähköpostitse asiasta
kiinnostuneille, jotka eivät itse ole sitä löytäneet.
Tero
