Koti Ilmailijan blogi EX-Chairman's blog

 

Vapaa ilmailija                                                                         

 

 

Ilmailijan blogi EX-Chairman's blog

 

 

Edellinen kirjoitukseni " ilmailukerho 2020? "  herätti jäsenet, kuten oli tarkoituskin. Ensin johtokunnan kokous yritti määrätä kirjoitukseni

poistettavaksi kerhon sivuilta. Pyysin tietysti kerhon kotisivujen hoitajaa poistamaan linkin omaan  blogiini. Mainittakoon, että kotisivujen hoitaja oli

vilpittömästi asentanut tämän linkin monipuolistaakseen avointa  tiedonvälitystä  ja lisätäkseen  vapaata kirjoittelua.

Kerhon vuosikokouksessa 28.01.10 vanhat   järjestöaktiivit   silmiin katsomatta ja etukäteen kirjoitetuista papereista lukien  " auttoivat " 

minut eroamaan kerhosta. Hyvin valmistellussa kokousjärjestyksessä muu ratkaisu tuskin olisi ollut mahdollinen. Nämä hieman yksinkertaisilta 

vaikuttavat  " järjestöjyrät " eivät tainneet huomata tekevänsä minulle suuren palveluksen. Olin nimittäin koko henkilöni voimalla sitoutunut

A.Ahlströmin kanssa käytäviin neuvotteluihin lentokentän pelastamiseksi. Nyt saan vapaasti päästää irti koko asiasta lukeakseni tapauksesta

joskus uutisista tyyliin EVVK ( ei vois vähempää kiinnostaa ). Tietysti raskas taakka on vasta juuri nostettu hartioiltani eikä selkäni ole vielä

palautunut entiseen pituuteensa.

Mitä opin 17 vuoden aikana osallistuessani  kerhon toimintaan ?  Pakko sanoa, että enpä juuri mitään.  Nimittäin - jos sinulla ei ole mitään

positiivista sanottavaa asiasta, niin älä sano mitään.

Sen sijaan voisin sanoa paljonkin positiivista yhdestä yhdistyksestä, Suomen Lentopelastusseura SLPS Ry:stä.

Tällä yhdistyksellä on selkeä tavoite, hyvät säännöt  ja taito keskittyä vain sääntöjen mukaiseen toimintaan. Lisäksi SLPS lisää

pienkonelentämisen arvostusta Suomessa ja näyttää yleisölle, että lentämisestä on todellista hyötyä. Tätä yhdistystä kannatan

lämpimästi.

 

Yleisellä tasolla aatteellisten yhdistysten toiminta  ja kokoustekniikkaan keskittyminen tuntuvat olevan suomalaisten tapa tuntea itsensä

tärkeiksi. Sellaisia välittömiä ja empaattisia ihmisiä, jotka todella saisivat jotain aikaiseksi, tuntuu olevan liian vähän Suomessa.

Suuresti arvostamani toimittaja Johanna Korhonen sanoo kaiken täydellisesti kolumnissaan:

http://www.hs.fi/juttusarja/johannakorhonen/artikkeli/Yleishaitallista+yhdistystoimintaa/1135249857790

Tästä kirjoituksesta en menisi pilkkuakaan muuttamaan.

 

Mitä teen seuraavaksi vapaana ilmailijana? 

Ensin huilataan oikeasti...

Seuraavaksi kysellään, haluaisiko joku ilmailukerho jäsenekseen rehellisen, paljon kokeneen ja melko sivistyneen miehen. Johto-  tai

hallituspaikka ei missään tapauksessa tule kysymykseen.

Sen jälkeen pyritään taas tekemään  joku oikeaan lentämiseen liittyvä  kirjoitus blogiin.

Tero

 

 

Muutettu: 31. tammikuuta 2010