Ensin haluaisin selventää hieman tätä nimiasiaa. Hattis on siis viralliselta nimeltään
Kuuttaren Álfur, jota olen käyttänyt sivuston nimessä. 
Kutsumanimenä käytän aina Hattista,
Hattivattia, Hatsaturiania, Hatsaa ja vastaavia. Álfur on käytössä lähinnä vain koska minusta se kuulostaa kauniilta, vrt.
Hopsu & Hattis ja Hope & Álfur. siksi siis puhun Hattiksesta, vaikka sivuston nimess on Álfur. (: Nimi lausutaan "aulfur", versioita tosin on "alfur":ista "äylfyr":iin.
Pieni Hattiainen näki päivänvalon 24.10.2006. Koska Lauran (Nieminen) A-poikue valitettavasti syntyi kuolleena, sai Hattis kunnian olla ensimmäinen Kuuttaren-cinculan kasvatti. Hattiksella oli myös standard-sisko Kuuttaren Bebe , joka kuitenkin kuoli parin päivän ikäisenä. Syntyessään Hattis oli mmelkein kokonaan beige, mutta ajan myötä väri on haalistunut. Se on kuitenkin edelleen selkeästi beigen sävyinen verrattuna moniin saman värin, pink whiten, edustajiin. Hattiksen rekisterinumero on C30-07.
H attis hankittiin Hopen kaveriksi, sillä vaikka se saikin paljon huomiota, minä en puhu chinchillaa
enkä voi olla sen kanssa kellon ympäri. 
Mutta kaveriksi hankkiminen ei tietenkään tarkoita, etteikö Hattis olisi myöskin
rakas lemmikki eikä pelkkä Hopen seuraneiti. (: Saimme odotella Hattista pitkään, mutta kyllä poika on osoittautunut sen arvoiseksi.
Viimein 24. marraskuuta 2007 , SLC:n Grand Gala-näyttelyn yhteydessä, sain kotiinviemisiksi naaraan "rökittämän"
pikkupallon. Luonteeltaan se on suloinen ja todella kiltti; häkin luukun ollessa auki se tuijottaa ulos hölmistyneenä, kun Hope taasen viipottaa
heti karkumatkalle. Rapsutuksia herra ottaa vastaan vain sylissä, häkissä se haluaa mieluummin haistella rapsuttelijan kättä.
Hattis on myös kova syömään. ;)
Hattis
kastroitiin 10.4. Eläinklinikka Apexissa.
Lääkärinä toimi Einar Eriksson.
Valitettavasti kastraation seurauksena Hattis sai paiseen, joka tyhjennettiin VuoVetissa 13. toukokuuta ja Hattis sai viikon antibioottikuurin.
Hattiksella on yksi sertifikaatti virallisesta luokasta. Sen turkki on huomattavasti parempi kuin Hopen, ja turkin "villamaisuudesta" juontuukin äidin antama lempinimi villarotta.. Itseäni hattiksessa ihastuttaa varsinkin sen ihanan pyöreä pää ja hauskat "pussihousut".