Viime vuosien tapahtumat Balkanilla sekä erityisesti nyt, kehitys Serbiassa, ja Kosovon tragedia osoittavat, että nykyinen turvallisuusjärjestelmä Euroopassa ei toimi. Yhdyn HeSa:n pääkirjoituksen ("Natolla ei ole varaa hävitä Milosevicille", 10.4. 1999) näkemyksiin, mutta etenkin jää askarruttamaan miksi turvallisuusjärjestelmä ei toimi sivistyneessä Euroopassa. Miksi jo vuosia ennakoitavissa olevat ongelmat pääsevät kehittymään veriseksi suurkatastrofiksi?

Mielestäni sekä YK että NATO ovat liian etäisiä ja kömpelöitä puuttumaan Euroopan sisäisiin ongelmiin. Kiinan kielteinen kanta rauhanturvatoimien jatkamiseen ja NATON tavaton riippuvuus USA:n ailahtelevasta yleisestä mielipiteestä n ovat vain esimerkkejä tästä.

Katse kääntyy vääjäämättä Euroopan Unionin suuntaan. EU on pohjimmiltaan suuri rauhan ja yhteistyön projekti. Yhteinen, tai paremminkin yhteensoviteltu ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jo tosiasia. Mutta EU:lta puuttuu se välttämätön työkalu, aseellinen voima, jolla ääritapauksissa estettäisiin kriisien lopullista kärjistymistä, kuten nyt Kosovassa nähtiin. Pääkirjoituksessa viitataan tulevaan rauhansopimukseen "jonka toteuttamisesta huolehtisi mahdollisimman laajaan kansainväliseen yhteistyöhön nojaava, YK:n tai ETY:n lipun alla kulkeva joukko". Varmaan järkevimmät mahdollisuudet tähän hätään. Mutta EU:n roolia turvallisuuspolitiikassa tulisi nyt pohtia, ja siihen kuuluu myös kysymys EU:n omista asevoimista.

Suomen kannalta voisi olla järkevää, että EU kehittäisi omia rauhanturvaamiseen tähtääviä aseellisia voimia, jonka rinnalla Suomi edelleen voisi säilyttää itsenäisen puolustuksen ja puolueettomuuden. NATON rooli ja merkitys Euroopassa voisi samalla pienentyä, ja kysymys Suomen liittymisestä NATO:on poistuisi päiväjärjestyksessä. Pidemmällä tähtäyksellä NATON voisi käydä tarpeettomaksi, tai ainakin USA:n joukkojen läsnäolo Euroopassa.

Siis, kaikenlaisen yhteistyön, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja kehittyneemmän Eurooppalaisen diplomatian ja neuvottelumekanismin taustatueksi tarvitaan EU:ssa ehkä myös omaa sotilaallista voimaa.

Näistä asioista pitää myös keskustella kesäkuun EU-vaaleja silmällä pitäen.

Fredrik Almqvist