Auschwitzin lääkärit
Tein kesäretken vaimoni kanssa Puolan historialliseen ja viehättävään Krakovaan. Päiväretkellä poikkesimme museoituun Auschwitzin keskitysleiriin. Eräässä rakennuksessa on toiminut leirin sairaala, jossa tehtiin myös ”lääketieteellistä tutkimustyötä”. Rakennukseen ei ollut mahdollista päästä sisälle mutta kivipaasi rakennuksen edessä herätti mielenkiintoni. Keitä olivat nämä lääkärit? Miten he toimivat? Aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja mutta tämän artikkelin lähdeaineito on internetista.
Auschwitz
Heinrich Himmler antoi huhtikuussa 1940 määräyksen perustaa keskitysleiri Oswiecimin kylään noin 60 km länteen Krakovasta. Leiri perustettiin puolalaisiin kasarmirakennuksiin mutta sitä laajennettiin nopeasti rakentamalla pääleirin lähelle kaksi muuta leiriä. Leirin komendanttina oli Rudolf Höss, joka tuomittiin sodan jälkeen kuolemaan ja hirtettiin johtamansa leirin portin ulkopuolella.
Pääleirin eli Auschwitz I:n portin päällä lukee ”Arbeit macht Frei”. Leiriä kiertää kaksinkertainen sähköistetty piikkilanka-aita. Leirin rakennukset ovat kaksikerroksisia (kolmantena kerroksena kellari) vankkoja tiilitaloja, joihin sijoitettiin alkuvaiheessa nevostoliittolaisia sotavankeja, puolalaisia vastarintaihmisiä, mustalaisia ja juutalaisia. Eri vankiryhmät oli sijoiteltu omiin rakennuksiinsa. Vähitellen juutalaisten vankien osuus lisääntyi. Rakennukset oli pakattu täyteen vankeja, jotka majoitettiin lavereille kolmeen kerrokseen. Syyskuussa 1941 tehtiin ensimmäiset kokeilut kaasuttamalla venäläisiä sotavankeja vetysyanidilla (Zyclon B). Leirin kaasukammio on tallella mutta polttouunit on rekonstruoitu myöhemmin. Vankeja käytettiin työvoimana mutta aliravitsemus, kova työ, sairaudet ja väkivalta lyhensivät heidän hengissäselviämisaikansa leirissä usein vain muutaman kuukauden mittaiseksi. Leirille sijoitetusta 16 000:sta venäläisestä sotavangista selvisi hengissä vain 65.
Rakennuksessa no 11 toimi kuulustelukeskus ja sen pihamaalla musta muuri, jota vastaan vankeja teloitettiin ampumalla. Rakennuksessa on sellitiloja ja pieniä ahtaita rangaistuskoppeja. Rangaistuskoppiin saatettiin tuomita pienestäkin rikkomuksesta, esimerkiksi tupakoimisesta työssä. Koppiin ahdettiin neljä ihmistä yöajaksi ja tilat olivat niin pienet, että vangit mahtuivat vain seisomaan vieri vieressä. Nukkumiseen ei tuomitulla ollut mahdollisuutta. Päivällä työvelvollisuus oli ennallaan. Ravintona oli kolmena päivänä vettä ja neljäntenä keitto. Viikon koppirangaistus johti huonokuntoisilla vangeilla usein kuolemaan. Nelisensataa vankia onnistui pakenemaan leiriltä sen toiminnan aikana. Vankitovereita kohtasi kollektiivinen rangaistus.
Rakennuksessa no 10 toimi sairaala ja leirin pahamaineiset lääkärit.
Birkenaun leirin rata ja vartiorakennus
Auschwitz II eli Birkenau rakennettiin 1941-1942 tilanahtauden vuoksi kolmen kilometrin etäisyydelle pääleiristä. Leiri on rakennettu tasaiselle pellolle ja sitä kiertää syvä oja ja sen ulkopuolella sähköaita. Vankiparakit ovat yksikerroksisia. Alkuun niiden rakennusmateriaalina oli tiili mutta myöhemmin puu. Parakkeja on ollut kolme sataa ja niissä on ollut enimmillään majoitettuna 120 000 vankia.Parakkien asuinolosuhteet ovat olleet epäinhimilliset. Leiriin vie junarata. Vankikuljetukset kaikkialta Euroopasta tehtiin rautateitse ja vaikean, uuvuttavan matkan jälkeen karjavaunuista nousevat vangit jaettiin kahteen ryhmään. Työkykyiset miehet ohjattiin oikealle parakkeihin ja naiset, lapset ja vanhukset vasemmalle, suoraan kaasukammioihin. Valinnan teki usein SS-lääkäri. Leirin alueella on kaksi sodan jälkeen tuhottua kaasukammiota ja neljä krematoriota, jotka nekin on tuhottu sodan loppuvaiheessa. Alkuun ruumiit hävitettiin hautaamalla ne joukkohautoihin. Lämpimänä kesänä 1943 maa alkoi kohota hautojen kohdalla ja lähistön vedet saastuivat. Haudat aukaistiin ja ruumiit poltettiin. Ruumiiden polttaminen taivasalla osottautui keväällä 1943 rakennettuja krematoriota tehokkaammaksi. Hautojen alueella näkyy maaperässä yhä edelleenkin runsaasti luiden jäänteitä. Leirin toiminnan loppuaikana kaikki uhrit saatettiin viedä suoraan kuljetuksesta tuhottavaksi jos työvoimaa ei tarvittu. Erityisen kovan kohtalon Auschwitzissa kokivat Unkarin juutalaiset. Birkenau oli tuhoamisleiri ja siellä arvioidaan puolentoista miljoonan ihmisen saaneen surmansa. Järjestystä leirillä piti kuusisataa SS-miestä ja vankien joukosta valitut kovaotteiset KAPOt. Sonderkommandoksi kutsuttiin vankiryhmää, jonka tehtävänä oli tyhjentää kaasukammiot vainajista ja kerätä talteen käyttökelpoinen materiaali (korut, kultahampaat, hiukset, silmälasit jne). Sonderkommando huolehti myös ruumiiden hävittämisestä. Tammikuussa 1945 neuvostojoukot vapauttivat leirin mutta jäljellä oli vain huonokuntoisimmat vangit. Muut oli viety ”kuoleman marssille” länteen ennen venäläisten tuloa. Auschwitzissa arvioidaan puolentoista miljoonan ihmisen saaneen surmansa. Myös Birkenaussa tehtiin "lääketieteellistä tutkimusta".
Birkenaun vankiparakki ja uhrien muistokivi
Auschwitz III eli Monowitz oli pakkotyöleiri, joka sijaitsi noin seitsemän kilometrin päässä pääleiristä kemiallisen teollisuuden tehtaiden lähellä. Lisäksi leirikompleksiin kuului 39 pienempää keräilyleiriä.
Auschwitzin lääkärit – kuoleman enkelit
Auschwitzissa työskenteli nelisenkymmentä lääkäriä. Osa SS-lääkäreistä syyllistyi rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja rikkoi antamansa Hippokrateen valan, jossa he lupasivat käyttää tietoaan ihmisten auttamiseksi ja kärsimyksen lievittämiseksi. Uskon ja toivon, että osa lääkäreistä pystyi säilyttämään inhimillisyytensä näissä hirvittävissä olosuhteissakin.
Carl Clauberg
Carl
Clauberg syntyi Wuppertalissa 1894 kauppiasperheeseen. Hän osallistui
ensimmäiseen maailmansotaan jalkaväessä länsirintamalla. Englantilaisten
sotavankina hän oli 1917 - 1919.
Lääketieteen opinnot hän aloitti Kielissä 1920. Vuosina 1925 – 1932 hän työskenteli Kielin yliopistosairaalan naistentautiosaston apulaislääkärinä. Clauberg liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen 1933 ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Köningsbergin yliopistosairaalan naistentautien ylilääkäriksi. Professuurin hän sai 1937 samassa yliopistossa.
Clauberg aloitti työnsä Auschwitzin pääleirin rakennus 10:ssä joulukuussa1942.
Hänen tutkimuksensa keskittyivät paljolti naisten sterilisaatiotekniikan kehittämiseen. Kirurgisen toimenpiteen katsottiin olevan liian työläs ”alempien rotujen” syntyvyyden säännöstelyyn. Clauberg injisoi tuhansien juutalais- ja mustalaisnaisten kouhtuun gynekologisen tutkimuksen yhteydessä kohdunkaulan kautta erilaisia kemiallisia aineita, esim formaliinin ja röntgenvarjoaineen seosta. Seurauksena oli kohdun endometriumvauriot, salpingiitit, parametriitit ja peritoniitit. Sterilisointikokeissa käyettiin myös röntgensäteitä.Usein käsittelyn jälkeen tutkimuspotilailta poistettiin sisäelimiä, joita lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin Berliiniin. Toimenpiteiden sairastuttamat potilaat eivät aina kyenneet työhön ja heidät saatettiin teloittaa. Hengissä selvinneet joutuivat kärsimään vastoin tahtoaan aiheutetun lapsettomuuden tuskasta.
Clauberg vastasi Himmlerin kysymykseen millaiset resurssit tarvittaisiin tuhannen naisen sterilointiin sanoen yhden lääkärin ja kymmenen avustajan selviävän urakasta vuorokaudessa.
Clauberg pakeni tammikuussa 1945 Auschwitzista leirin tyhjentyessä ennen neuvostojoukkojen saapumista. Venäläiset pidättivät hänet saman vuoden kesäkuussa ja hänet tuomittiin 25 vuoden vankeuteen neuvostokansalaisten murhaamisesta keskitysleirillä. Clauberg vapautettiin kuitenkin vankien vaihdon yhteydessä 1955 ja hän pääsi palaamaan Länsi-Saksaan. Carl Clauberg kuoli 9.8.1957 Saksassa kesken hänen sodanaikaisia tekemisiään selvittävän tutkimuksen.
Ylen MOT-toimittaja Olli Ainola kertoo dokumenttiohjelmissaan 1998 myös suomalaisella lääkärikunnalla olleen yhteyksiä professori Claubergiin. Keskitysleiritutkimuksiin kuitenkaan yhteyksiä suomalaisilla ei ollut.
Auschwitz I:n rakennus 10 ja sen vieressä oleva muistokilpi.
Josef
Mengele
Josef Mengele syntyi Baijerissa 1911 kolmilapsisen syvästi katolisen yrittäjäperheen esikoiseksi. Nuori Josef ei jäänyt menestyvän perheyrityksen palvelukseen vaan aloitti lääketieteen, paleontologian ja antropologian opinnot Münchenissä 1930. Münchenissa nousi myös Adolf Hitlerin ohjaama kansallissosialistinen puolue. Mengele väitteli filosofian tohtoriksi 1935 rotujen alaleuan rakenne-eroavaisuuksista. Lääkäriksi hän valmistui kesällä 1936 ja siirtyi Leipzigin yliopistosairaalaan apulaislääkäriksi.
Tammikuussa 1937 Mengele siirtyi Frankfurtin yliopistoon kolmannen valtakunnan perinnöllisyyden, biologian ja rotuhygienian instituuttiin missä hänen esimiehenään oli yksi euroopan tuonaikaisista johtavista geneetikoista, professori von Verschuer. Mengele liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen keväällä 1937 ja vuotta myöhemmin SS:aan. Frankfurtissa työskennellessään Mengele julkaisi muun muassa tutkielman preaurikulaarifistelin periytyvyydestä ja hänen lääketieteellinen väitöskirjansa 1938 oli ”Sippenuntersuchungen bei Lippen-Kiefer-Gaumenspalte”.
Sodan alettua 1940 Mengele liittyi Waffen SS:aan ja sai ensimmäisen taistelukokemuksensa Ukrainassa kesäkuussa 1941. Näistä taisteluista hän ansaitsi jo muutamassa päivässä toisen luokan rautaristin. 1942 hän liittyi Waffen SS:n Viking divisioonaan ja osallistui taisteluihin mm. Rostovin alueella, missä hän sai ensimmäisen luokan rautaristin pelastettuaan kaksi sotilasta palavasta tankista vihollisen tulen alla ja annettuaan heille lääketieteellistä apua.
Mengele korotettiin keväällä 1943 hauptsturmführeriksi ja Berliiniin siirtyneen professori von Verschuerin ohjaamana hän siirtyi palvelukseen Auschwitzin keskitysleirille, joka tarjosi erinomaiset mahdollisuudet ”rotuhygienisiin tutkimuksiin”. Leirille hän saapui toukokuussa 1943.
Tuolloin 32-vuotias Mengele on jäänyt monen Birkenaun vangin mieleen aina huoliteltuna, tyylikkäänä mutta kylmänä lääkärinä, joka oli vastaanottamassa leiriin tuotuja vankeja. Hänen kätensä liike vasemmalle arvioidaan johtaneen neljänsadan tuhannen ihmisen joutumisen kaasukammioon. Oikealle heilahtava hansikoitu käsi antoi mahdollisuuden elää leirillä vielä jonkin aikaa.
Mengelellä oli erityinen mielenkiinto kaksostutkimuksiin. Hän uskoi kaksostutkimuksen antaman tiedon selittävän sairauden, rodun ja rotujen sekoittumisen välistä suhdetta. Vankijoukosta eroteltiin kaksoset, jotka vietiin erityisesti heitä varten varattuihin tiloihin (eläintarha). Mengele kohteli lapsia ristiriitaisesti. Joskus hän tarjosi heille makeisia tai käyttäytyi ystävällisenä setänä. Toisin kuin muut vangit Mengelen kaksoset saivat säilyttää hiuksensa ja vaatteensa. He eivät joutuneet raskaaseen työhön ja heidän ravinnontarpeestaan huolehdittiin. Mengele ei kuitenkaan nähnyt heitä ihmisinä vaan koe-esineinä. Joskus hän saattoi käyttäytyä äärettömän julmasti. Hänen tiedetään tappaneen lapsia voidakseen osoittaa ruumiinavauksessa oman diagnoosiehdotuksensa oikeaksi.
Kaksostutkimuksiin kuului verinäytteiden ottoa ja joskus kudossiirteitä lasten välillä. Kokeelliseen kirurgiaan kuului myös yritys luoda siamilaiset kaksoset lasten verisuonistoa yhdistävällä leikkauksella, joka kuitenkin epäonnistui infektiokomplikaation vuoksi. Huolellinen kirjanpito ja post mortem tutkimukset kuuluivat tutkimusjärjestelmään. Mengele piti luomaansa tietopohjaa tieteellisesti äärettöman arvokkaana. Tutkimuksiin käytettiin arviolta kolmetuhatta kasosta, joista vain pari sataa selvisi hengissä.
Mengelen tutkimukset ja mielenkiinto eivät rajoittuneet pelkästään kaksosiin. Hänellä oli oma kääpiökokoelmansa ja geneettisten poikkeavuuksien kokoelma. Nälkiintymiseen ja huonoon hygieniaan liittyvä kasvojen alueen gangrenoottinen noma-haavauma oli hänen erityismielenkiintonsa kohde.
Arjalaisen rodun ihailu ajoi kokeilemaan mahdollisuutta muuttaa lasten silmien väriä metyleenisinitipoilla tai intraokulaarisilla injektioilla. Pojille saatettiin tehdä kastraatioita ilman kivunlievitystä ja sterilisoida tyttöjä röntgensätein. Mengele lähetti kudosnäytteitä lukemattomista murhatuista potilaistaan mentorilleen von Verschuerille. Mengelen määräyksestään tapettiin mm. seitsemän kaksosparia, joilla oli eriväriset silmät. Silmät lähetettiin von Verschuerille.
Mengelen tutkimukset loppuivat vuoden 1944 lopulla ja hän pakeni leiriltä ennenkuin neuvostoliittolaiset vapauttivat leirin. Amerikkalaiset saivat hänet kiinni kesäkuussa Münchenin läheltä mutta häntä ei tunnistettu ja hän pääsi jatkamaan matkaansa Etelä-Amerikkaan 1948. Argentiinaan muuttanut Mengele ei enää jatkanut lääkärin uraansa. Hän joutui muuttamaan usein jopa maasta toiseen välttääkseen kiinnijäämistä. Mengelen tai von Verschuerin arkistot ovat kadonneet. Josef Mengele kuoli aivohalvaukseen, jonka hän sai uintimatkalla Brasiliassa 1979.
Johann Kremer
Johann Paul Kremer syntyi 1883 ja hän valmistui filosofian tohtoriksi 1914 ja lääketieteen tohtoriksi 1919. Hän aloitti työskentelynsä Münsterin yliopiston anatomian laitoksella 1929. Siellä hänestä tuli ravintokysymysten erityistuntija ja hän sai 1932 dosentuurin. Hän teki tutkielman lihaskudosten muutoksista nälkätilassa. Kremer liittyi SS:aan 1935 ja professoriksi hän tuli 1939. Hauptscharfüreriksi korotettu Kremer aloitti työskentelynsä Auschwitzissa elokuussa 1942.
Kremer piti Auschwitzin leirillä päiväkirjaa tekemisistään waffen-SS upseerina. Hän työskenteli Birkenaun leirillä leirilääkärinä. Hän kertoo päiväkirjassaan lääkärien tehneen rampiksi kutsutulla rautatiepysäkin levikkeellä valinnan kaasukammioon tai työleiriin lähetettävistä. Lääkäri oli myös mukana valvomassa kaasutusta ja pitämässä huolta siitä, että vasta kaikkien kuoltua aukaistaan kammion ovet. Hän vertaa toimintaa Danten infernoon ja toteaa, että Auschwitzia ei turhaan kutsuttu tuhoamisleiriksi. Paikka tuntui hänestä Anus Mundilta, maailman peräaukolta. Hän kertoo olleensa mukana kaasutuksessa neljätoista kertaa. Päiväkirjassa kerrotaan yhtä mutkattomasti mitä hän söi lounaaksi, miten sairastui ripulitautiin tai minkä elokuvan kävi katsomassa.
Leirillä Kremer jatkoi nälkätutkimuksiaan ja valikoi kokeisiinsa äärimmäisen nälkiintyneitä ja heikentyneitä ihmisiä. Tutkittava asetettiin dissektiopöydälle ja Kremer kyseli häneltä tutkimuksiinsa tarvitsevat tiedot kuten painon ennen vangitsemista, mahdollisen lääkityksen jne. Sen jälkeen avustaja antoi uhrin sydämeen tappavan injektion. Kremer sanoo, että hän ei itse injektioita antanut. Ruumiinavaus saatettiin tehdä tuoreeltaan.
Johann Kremer tuomittiin rikoksistaan Puolassa kymmenen vuoden vankeuteen. Palattuaan Länsi-Saksaan hän sai uuden kymmenen vuoden tuomion, joka katsottiin kärsityksi. Hän kuoli 1965.
Horst Schumann
Horst Schumann syntyi 1906 Hallessa lääkäriperheeseen. Hän liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen 1930 ja kahta vuotta myöhemmin SA:iin. Hän työskenteli Hallen terveysviraston palveluksessa valmistuttuaan lääkäriksi 1933 ja siirtyi sitten ilmavoimien lääkäriksi 1939.
”Aktion T4” (eutanasia kehitysvammaisille, kroonisesti sairaille, juutalaisille ja asosiaalisille ihmisille) osaston johtaja Viktor Brack taivutteli hänet mukaan eutanasiaohjelmaan. Schumann aloitti tammikuussa 1940 työnsä eutanasia-instituutissa Wurttembergin Grafeneckissa, jossa ihmisiä lopetettiin käyttämällä pakokaasua. Hän jatkoi toimintaa vastaavassa Sonnenstein/Pirnan instituutissa.
Auschwitziin Schumann tuli heinäkuussa 1941 ensimmäisen kerran ja valikoi 575 vankia, jotka kuljetettiin Sonnenstein/Pirnan eutanasiakeskukseen lopetettaviksi. Schumann palasi Auschwitziin puoltatoista vuotta myöhemmin tehtävänään tutkia halpaa ja tehokasta joukkosterilointia röntgensätein niin miehillä kuin naisillakin. Lähes kaikki koehenkilöt kuolivat sisäisiin vammoihin, lisätoimenpiteisiin (esim. ovarioiden poisto), nääntymiseen tai kaasuttamiseen sädetyksen aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi. Raportissaan hän totesi, että miesten kirurginen kastraatio on tehtävissä 6-7 minuutissa ja on luotettavampi kuin sädetys.
Schumann jätti Auschwitzin 1944 ja siirtyi urheilulääkärin uralle ja myöhemmin yksityislääkäriksi. Vasta 1951 hänet tunnistettiin sotarikolliseksi mutta hän onnistui pakenemaan ja työskenteli laivalääkärinä Sudanissa ja eli pakomatkalaisena myöhemmin Nigeriassa, Libyassa ja Ghanassa. Afrikassa vietettyjen vuosien jälkeen hänet saatiin oikeuteen Länsi-Saksaan 1970 mutta oikeudenkäynti jouduttiin keskeyttämään Schumannin korkean verenpaineen vuoksi. Hänet vapautettiin 1972 ja hän kuoli Frankfurtissa 1983.
Horst Schumann oikealla ja Carl Clauberg vasemmalla
Keskitysleiritutkimuksissa oli kolme päähaaraa:
Ilmavoimien käynnistämä tutkimustyö tehtiin pääosiltaan Dachaun leirillä ja pyrkimyksenä oli selvittää hengissäsäilymistä ja pelastustoimia poikkeuksellisissa oloissa kuten matalassa ilmanpaineessa (korkealla), kylmässä tai merivedessä.
Toinen tutkimuslinja oli taisteluvammojen, fosforipalovammojen ja kaasuhyökkäysten aiheuttamien vammojen hoitoon liittyvät tutkimukset sekä erilaisten epidemioiden ja infektiosairauksien hoitoon ja immunisaatioon liittyvät tutkimukset (malaria, hepatiitti, pilkkukuume).
Kolmantena tutkimushaarana oli rotuhygieniaan ja genetiikkaan liittyvät tutkimukset, joita tehtiin erityisesti Auschwitzissa. Toimintaan liityi myös luurankojen ja pääkallojen kokoaminen tutkimustyöhön.
Kaikkiaan noin kaksisataa saksalaista lääkäriä osallistui eri keskitysleireillä tehtyihin ihmiskokeisiin tai vankien valitsemiseen kaasukammioihin. Tutkimukset olivat epäeettisiä. Toisen maailmansodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäynnin lääkärioikeudenkäynneissä 1946 syytettiin kahtakymmentäkolmea saksalaista lääkäriä raaoista ja hengenvaarallisista ihmiskokeista. Viisitoista tuomittiin ja heistä kahdeksan sai kuolemantuomion. Oikeudenkäyntejä oli myös Puolassa ja Neuvostoliitossa. Syyllisten joukko oli siis pieni eikä sen saa antaa leimata sodan aikaista lääkärikuntaa.
Kuusankoskella 6.8.2004
Hannu Tapiovaara
Linkkejä:
http://www.holocaust-history.org/
http://www.posner.com/book1.htm
http://www.yle.fi/mot/140998/germany2.htm
http://history1900s.about.com/library/holocaust/blholocaust.htm
http://www.auschwitz-ag.org/unternehmen_auschwitz/
http://www.nationmaster.com/encyclopedia/Nazi-human-experimentation
http://www.jewishvirtuallibrary.org/index.html
http://www.angelfire.com/wi2/Lena/mengele.html
http://www.wsg-hist.uni-linz.ac.at/Auschwitz/HTML/Schumann.html#top
http://www.ihr.org/jhr/v02/v02p103_Faurisson.html
