OTOLARYNGOLOGIYHDISTYKSEN

KEVÄTKOULUTUS 13. -14.2 2003

 

 

 

Näiden koulutuspäivien luentokalvoista on luvassa kopiot otolaryngologiyhdistyksen suljetuille nettisivuille ja yhdistyksen jäsenet varmaan löytävät sieltä esitystäni tarkempaa selvitystä luennoista.

Koulutuspäivien ensimmäiset luennot käsittelivät hallintoon liittyviä aiheita. Syntyi vaikutelma, että korvalääkäreitäkin aletaan valmistella muutokseen niukkenevien voimavarojen suomalaisessa terveydenhuollossa. Keskustelua käytiin Duodecimin julkaisemasta Käypä hoito suositusten sarjasta. Erikoisalamme suositukset ovat uudistamisen tarpeessa.

 

Toisena kokouspäivänä tarjottiin koulutusta korvakirurgian, rhinologian ja onkologian alalta samanaikaisissa tilaisuuksissa. Suhtaudun hieman epäillen siihen, kannattaako knk-tautien tyyppisen pienen erikoisalan jakaantua alaryhmiin. Isoissa yliopistoklinikoissa kapeaan sektoriin erikoistuminen on hyvin perusteltua mutta tavallisessa suomalaisessa keskussairaalaklinikassa on kolme tai neljä erikoislääkäriä. Liian suuri eriytyminen voi johtaa käytännön työssä ongelmiin. Iltapäivällä sitten aiheena oli huimaus.

 

 

 

 

 

Hoidon vaikuttavuus Matti Kekomäki

 

Aiheesta virinneen kiinnostuksen taustalla ovat:

 

 

Hyvä terveydenhuolto

 

 

 

 

 

Luennoitsija kävi läpi alan terminologiaa. Vaikuttavuudella tarkoitetaan hoitointervention tuottamaa nettohyötyä. Vaikuttavuuden mittaaminen koejärjestelysissä on ongelmallista. Tutkimuksissa poissuljetaan usein esim. monisairaiden potilasryhmä. Vain maineikkaat yksiköt ja asialle vihkiytyneet henkilöt ovat tuottamassa tutkimusta, jonka tuloksia sitten sovelletaan tavallisissa yksiköissä.

Effektiviness termiä käytetään tavannomaisessa hoitotilanteessa ja mitataan esim. elinvuosia. Utiliteetin käsitteessä painotetaan myös elämän laatua.

Cochrane collaboration network tekee systemisoituja kirjallisuushakuja. Se summaa tutkimustietoja meta-analyysein.

 

Terveydenhuollon kustannus muodostuu useasta kustannuslajista. Suorat kustannukset on helppo selvittää mutta syntyy myös epäsuoria kustannuksia esim. eläkekulut, matkakulut. Lisäksi syntyy epäkonkreettisia kustannuksia surun tai huolen kautta.

 

Tulevaisuudessa lääkärikunta kantaa vastuuta uusien hoitomuotojen kehittämisestä, tieteellisestä kritiikistä ja uusien hoitomenetelmien soveltamisesta. Evaluaation merkitys kasvaa. Rahoitusjärjestelmät saattavat muuttua. Elektroninen sairauskertomus otetaan käyttöön ja se alkaa tuottaa uudenlaista tietoa esim. elämän laadusta tai pituudesta. Suomessa tilanne on hyvä – tutkimuslähtökohdat ovat hyvät.

 

 

 

KYS:n laatujärjestelmä   Martti Kansanen

Kuopion yliopistosairaalassa on luotu laatujärjestelmä. Se on kokonaisvaltainen toiminnan hallinnan kuvaus. Jokaisella yksiköllä on oma laatukäsikirjansa ja kaikki nämä  käsikirjat ovat saatavissa sairaalan intranetista. Saraalan pyrkimyksenä on, että tuote tai palvelu täyttäisi mahdollisimman hyvin asiakkaan tarpeen. KYS on saanut laatusertifikaatin.

 

Käytännön laatuprojekti: Laryngologisten potilaiden hoidon järjestely HYKS:n korvaklinikassa  Leena-Maija Aaltonen

Syyt toiminnan järjestelyyn olivat 90-luvun lopun muutokset keskeisissä senioriviran hoitajissa, klinikkaan otettu blokkiajattelu ja uusien kuvantamislaitteiden esiintulo (videolaitteistot, stroboskooppi).

1998 perustettiin laryngologinen poliklinikka, joka toimii kahtena päivänä viikossa. Yksiköllä on oma leikkauspäivä ja erikoistuvat lääkärit työskentelevät kahden kuukauden periodin yksikössä. Viikottain järjestetään fonolaryngologinen kokous.

Vuosittain tehdään 250 laryngomicroskopiaa ja poliklinikalla on 1500 käyntiä/v.

 

Laatujärjestelmä Helsingin Lääkärikeskuksessa (Antti Aho)

Lääkäriasemalla työskentelee 600 lääkäriä ammatinharjoittajina. Kokopäiväisiä lääkäreitä on parikymmentä. Henkilökuntaa on 250. Liikevaihto 16 milj.€.

Laatujärjestelmän tavoitteet:

·          yhteiset pelisäännöt, palvelun tasainen laatu

·          työtyytyväisyys ja seuranta

·          jatkuva valmennus (ammattitaito, johtaminen)

·          organisaation sisäinen yhteistyö

Laatujärjestelmän tuomat hyödyt:

·          parantunut asiakastyytyväisyys

·          taloudelliset säästöt

·          jatkuvan parantamisen periaate

·          markkinointi- ja kilpailuetu

 

Elämän laatuajattelu  Risto Roine

Terveydenhuollon mahdollisuudet vaikuttaa ovat lisääntyneet mutta samalla kustannukset ovat moninkertaistuneet. Joudutaan tekemään valintoja ja päätöksenteon tueksi tarvitaan tutkimusta.

Tällä hetkellä tuotannon suunnittelu monessa yksikössä perustuu tietoon edellisenä vuonna tuotetuista palveluista. Hoidon vaikuttavuudesta ei ole syvällistä tietoa. Uusien menetelmien käyttöönotto tuntuu perustuvan kliinikoiden harkintaan.

 

Esimerkiksi kuulolaitteiden käytössä on suuria eroja Euroopassa:

Kuulolaitteita otetaan käyttöön / 1000 asukasta / vuosi

 

Tanska

12,3

Suomi

2,7

Norja

9,10

Ruotsi

7,0

UK

9,3

Suomessa on kehitetty 15-D mittari, joka tuottaa terveyselämän laadun profiilin ja tätä kuvaavan indeksiluvun. Indeksiluvun numeerinen arvo on nollan ja yhden välillä. Indeksiluku ei riipu sairaudesta. Maailmalla on kehitetty muitakin vastaavia mittareita mutta 15-D mittari tuntuu erittäin toimivalta.

Korkeintaan 50%:lla erikoissairaanhoidon potilaista tapahtuu muutosta parempaan. Emme todellakaan ole ihmeentekijöitä!

 

Orofaryngeaalisten kudossiirrepotilaiden elämänlaatu Mari Markkanen-Leppänen

Tutkimukseen osallistui 44 orofaryngeaalista syöpää sairastavaa potilasta, joille tehtiin sairautensa vuoksi vapaa kudossiirre leikkauksessa vv. 96-98. Potilaiden elämänlaatua arvioitiin käyttäen UW QOL-kyselylomaketta. Tiedot tallennettiin preoperatiivisesti ja 3kk, 6kk ja 1 vuosi leikkauksen jälkeen. Sairauteen liittyy puheen ja kommunikaation vaikeutta, nielemisvaikeutta, kipua ja ulkonäön muutosta.

 

Näyttöön perustuva hoito EBM  Matti Korppi

Miksi tarvitaan EBM:

·          päivittäinen uuden tiedon tarve

·          perinteiset lähteet eivät tarjoa tietoa

·          kliinisten taitojen ja tietojen päivittämisen tarve

·          vaikea saada tarpeeksi aikaa uuden tiedon seuraamiseksi

·          uudet kliiniset keksinnöt ovat harvinaisia

·          julkaisujen määrä lisääntyy

·          kriittisesti arvioidun tiedon tave

·          lukijaan kohdistuvat metodologiset vaatimukset lisääntyvät

 

EBM tarjoaa hoito-ohjeita, systemisoituja katsauksia, tilastolliset työkalut ja lähdeaineiston kritiikin. Tarjoaako järjestelmä keskimääräisen vastauksen keskimääräisen potilaan keskimääräisiin ongelmiin? Kaikkia ongelmia ei voida tutkia. Tutkimuksiin sisältyy subjektiivisuuden vaara ja poliittisetkin ongelmat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Erikoisalamme Käypä hoito suositusten tilanne:

 

Äkillisen välikorvantulehduksen hoitosuositus Heikki Puhakka

Nykyisen hoitosuosituksen antibioottiohje on harkittava uudelleen. Miten pitäisi suhtautua parasenteesiin? Onko kitarisan poistolla vaikutusta akuuttiin otiittiin ja sen uusiutumiseen? Tympanostomialla pieni vaikutus näyttäisi olevan. Miten jälkikontrollit toteutetaan? Mikä on tympanometrian merkitys? Työryhmä joutuu varmasti monenlaiseen eturyhmien ristipaineeseen ennen kuin uusi suositus on saatu valmiiksi.

 

Äkillisen poskiontelotulehduksen hoitosuositus Jouko Suonpää

Hoitosuositusta on kritisoitu siitä, että se olisi liian erikoislääkäripainotteinen. Hoitosuositus rajoittuu vain poskiontelotulehdukseen. Onko sinuiitin määritelmä asianmukainen? Kuka tarvitsee antibioottihoidon? Lasten sivuontelotulehdusta ei ole käsitelty lainkaan hoitosuosituksessa – lapsille ehkä tarvittaisiin oma suosituksensa? Bakteerinäytteen ottaminen aspiraatiotekniikalla ei ole käytännössä saanut sitä asemaa, mikä sillä on hoitosuosituksessa. Onko kuvantamistutkimukset ja esim kaikukuvaus käsitelty ohjeessa oikein? Kuuluuko punctio perushoitoon? Mikä on tukihoitojen ja kortisonin merkitys? Tarvitaanko kontrolleja? Pitäisikö hoitosuosituksessa käsitellä myös komplikaatioita? Miten leikatun ontelon akuuttia tulehdusta pitäisi hoitaa?

Myös tällä työryhmällä on iso työ edessään.

 

Siedätyhoidon hoitosuositus Henrik Malmberg

Tilanne on melko hyvä. Suositus on keskittynyt käsittelemään subcutaanisti annettavia siedätyshoitoja mutta ei ota kantaa suun- tai nenän kautta annettaviin siedätyshoitoihin. Selvää päätöstä siedätyshoidon mahdollisesti asthmaa estävästä vaikutuksesta ei ole saatu tehtyä.  Luennoijan mukaan puolisen miljoonaa suomalaista voisi hyötyä siedätyshoidoista mutta maassamme hoidetaan vain 4000-5000 vuodessa.

 

Nielutulehduksen käypä hoito  Timo Hirvonen

Ohjeistuksen päivitys on käynnistetty. Nyt ohjeistus tuntuu sisältävän vain yhden sanoman: Jos ei löydy A-streptokokkia, ei pidä hoitaa mitenkään (B.Lindroos).

 

Suusyövän käypä hoito suositus Reidar Grenman

Hoitosuositus on annettu v. 2003 ja ajanmukainen joskin katsoo asiaa hammas- ja suulääkärin kannalta.

 

 

 

 

 

14.2.2003 pidettiin korvakirurgien yhdistyksen ensimmäinen koulutustilaisuus, jossa itsekin sain pitää esityksen. Aiheena oli ”Korvan radikaalileikkauksen filosofiaa

Lähtökohtana totesin kolesteatoomasta että:

          Se on harvinainen sairaus 3/100 000/vuosi (Tos)

          Preventiokeinoa ei ole (Sade, Nandapalan,Skarzynsky ym)

          Vain 1-15% retraktiotaskuista etenee kolesteatoomaksi (Sade)

          Lapsen kolesteatooma on agressiivinen

          Canal wall down leikkaustekniikkaan liittyy vähemmän residiiveja (Cohen)

          Kolesteatoomakorvista 3,5-14%:ssa on fisteli, kuulo säilyy niissä 78%:ssa (Kim)

          Post.operatiivisesti ilmastoituu 24% (Sade)

          5 vuoden seuranta liian lyhyt (Vanecloo)

 

Leikkauksen tavoitteet on asetettava selkeään järjestykseen:

          Hengenvaarallisten tai kovin vahingollisten komplikaatioiden esto

          Kroonisen tulehduksen poistaminen, kuiva korva

          Helppohoitoinen korva

          Vesitiivis korva

          Hyvä kuulo

 

Kävimme läpi preoperatiiviset tutkimukset. Kuvantamistutkimuksena TT on ohittanut natiivi korva-rtg:n. Tuba Eustachiin toiminnan selvittämiseksi ennen leikkausta ei ole valitettavasti luotettavaa tutkimuskeinoa. Audiologiset tutkimukset ja preoperatiivinen näyttö bakteeriviljelynäytteineen ovat asiaankuuluvat.

 

Leikkaustekniikkaan paneuduttiin ja jonkinlaisina high pointeina tuli esiin:

          Meatoplastia toimenpiteen alussa am Fisch. Lihaslapun muodostaminen poistaa painovoimaa vastustavan lihastraktion. Meatoplastia ehkäisee postoperatiivisen korvalehden eteenliukumisen aiheuttaman kk:n suuaukon ahtautumisen.

          jos ketju katkaistaan se tehdään ennen sillan katkaisua

          Kynnys kasvohermon tasoon

          Attikuksen terävät kulmat pois

          Ei vierasta materiaalia – kuuloluurekonstruktio onnistuu useimmiten omien kuuloluiden jäänteillä.

          Tarvittaessa hohkaluutäyttö

          Ontelon täyttö tehdään järjestyksessä: iho, fascia, lihaslappu, luutäyttö.

 

Ontelon täyttötekniikan ja meatoplastian avulla voidaan välttää monet postoperatiiviset ongelmat.

                       

Perinteiseen tapaan tehty leikkausontelon täyttö ja postoperatiivisesti kehittynyt retraktio ja

 korvan hoitoa hankaloittava korvakäytävän suuaukon ahtautuminen.

 

 

                                             

Kun lihaslappu tulee ihon ja faskian taakse saadaan muodostumaan hallittu leikkausontelo.

                                                                            Meatoplastia varmistaa helppohoitoisuuden.

 

 

 

Lasten otiitin intratemporaaliset ja intrakraniaaliset komplikaatiot (HYKS aineisto 1990-2000) Kimmo Leskinen

Aihetta on ennenkin selvitelty:

 

Kimmo Leskisen tutkimus tehtiin arkisto- ja kyselytutkimuksena vuosien 1990-2000 aineistosta. Aineistona on 33 lasta (23 poikaa ja 10 tyttöä). Ikäjakauma oli 3kk – 14 vuotta. Aineistossa oli yksi intrakraniaalinen komplikaatio. Keskimääräinen hoitoaika oli 6,6 vrk (1-23 vrk).

 

Bakteeriviljelynäytteessä:

Kuvantamistutkimuksena oli lähes kaikilla TT. CRP arvot vaihtelivat normaalialueelta septisiin arvoihin.

2/3 lapsista antibioottihoitona oli iv. kefuroxiimi. Mastoidectomia tehtiin alle puolelle lapsista.

 

Ennen komplikaatiota annettu antibioottihoito ei vaikuttanut sairaalahoidon tarpeeseen eikä estänyt mastoidiittia. Oireiden vaikeusaste ei ollut yhteydessä mastoidectomian tarpeeseen. Kaikki olivat vuoden seurannan jälkeen täysin oireettomia.

Päivystysluontoinen yöaikaan tehtävä mastoidectomia on harvoin tarpeen. Ensitoimena on parasenteesi bakteerinäytteineen ja harkinnan mukaan tympanostomia samassa yhteydessä.

 

 

 

 

100 vuotta akateemista otolaryngologiaa Pekka Karma

Kirurgian professori M. af Schulten aloitti 1880 syyskaudella otolaryngologian kurssit, joita Artur af Forselles jatkoi 1891.

29.8.1903 perustettiin Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon Helsinkiin korvatautiopin professuuri.

15.1.07 ministerivaltiosihteeri valitsi af Forsellin virkaan kilpahakija Zilliakuksen valituksesta huolimatta.

 

Artur Af Forselles (1864-1953) perusti korvatautien yksityissairaalan Helsingin Siltasaareen 1900. 1909 sairaala liitettiin osaksi Helsingin yleistä sairaalahuonetta l. siitä tuli yliopistoklinikka. Sairaalassa oli 20 potilaspaikkaa, joista puolet yksityispaikkoja.

1919-1951  korvaklinikka toimi Unioninkadun klinikassa. Siellä oli käytettävissä 30 vuodepaikkaa ja neljä lääkärinvirkaa.

1951 klinikka siirtyi Meilahteen, missä v.2002 oli 61 sairaansijaa, 43 lääkäriä, 7000 leikkausta ja 60 000 poliklinikkakäyntiä.

 

Helsingin korvaprofessuuria hoitivat af Forsellin jälkeen Yrjö Meurman, Urpo Siirala, Tauno Palva ja Pekka Karma.

Text Box: Prof. af Forselles
Suomessa on 32 korvatautiopin dosenttia ja 373 korvalääkäriä. Korvatautien alalta on julkaistu 185 väitöskirjaa.                                

 

Lapsen huimaus Riina Niemensivu

Tavallisimmat lapsen huimauksen syyt ovat BPV l. benigni paroxysmaalinen vertigo ja otiittiin liittyvä huimaus.

Harvinaisempia syitä ovat: vestibulaarineuroniitti, Menieren tauti, labyrintiitti, perilymfafisteli, migreeni, synnynnäiseen oireyhtymään liittyvä, EVA l. enlarged vestibular aqueduct, neurofibromatosis, aivotuumori, epilepsia, silmäperäinen ja psyykkinen.

 

BPV (benigni paroxysmaalinen vertigo)

on yleisin  lasten huimauksen syy. Oireyhtymä kuvattiin 1964. Huimauksen alku on tavallisimmin 2-4 vuoden iässä ja paranee itsestään kymmeneen ikävuoteen mennessä. Tyypillisiä ovat äkilliset nopeat kiertohuimauskohtaukset, jotka aiheuttavat hetkellisen toimintakyvyttömyyden ja pelkoa. Kuulonalenemaa ei esiinny. Kohtauksissa todetaan nystagmusta ja niihin liittyy päänsärkyä. 50%:lle kehittyy myöhemmin migreeni. Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja muiden sairauksien poissulkuun.

 

Luennoitsija esitteli oman tutkimuksensa, jossa pyrittiin selvittämään kuinka paljon lapsilla on huimausta ja mitä huimausoireen taustalla on.Tutkimus tehtiin EU hankeprojektina ja käsitti 1000 lasta (ikä 1-15 vuotta). 8%:lla oli ollut huimausta. Tasapainovaikeuksia 2%:lla, kömpelyyttä 3%:lla ja toiminnan katkaisevia kohtauksia 3%:lla.

Yleisimmiksi syiksi osoittautuivat otiitti, BPV ja migreeni.

 

 

 

Mb Ménièren prevalenssi   Mari Havia

Meniere potilaat kokevat huimauksen hankalimmaksi oireekseen. Luennoitsijan tekemän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää taudin yleisyyttä normaaliväestössä. Asiaa on aikaisemminkin tutkittu. Ruotsalaisessa tutkimuksessa insidenssi oli 46/100 000. Kotimäen tekemässä suomalaistutkimuksessa prevalenssi oli 43/100 000 ja USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa 218/100 000. Vain vaikeimmat tapaukset tulevat sairaalatutkimuksiin ja siksi tilastot eivät ehkä ole luotettavia. Taudissa esiintyy edelleen alidiagnostiikkaa ja diagnoosin kriiteerit vaihtelevat.

 

Luennoitsija teki tuhannelle HUS-piiriläiselle kyselytutkimuksen. Kyselyyn vastanneet tallennettiin tasapainoasiantuntijaohjelmaan ONE:een. 66% vastasi kyselyyn ja näistä valittiin sadan henkilön kohortti, jolle tehtiin huolellinen tutkimus korvaklinikan kuulokeskuksessa. Kohorttiin osui kaksi menieren tautia sairastavaa.

Luennoitsija arvioi, että menieren taudin prevalenssi on vähintään 230/100 000 mutta todennäköisesti jopa 400/100 000. Tauti on siis aikaisemmin esitettyä yleisempi. Luennoitsijan mielestä olisi asiallista, että potilaat pääsisivät hoitoon.

 

 

 

Gentamycinhoito Mb Menieressä Timo Hirvonen

Hoitokokeiluja on tehty yli 50 vuoden aikana. Gentamycinhoito on selvästi lisääntymässä USA:ssa. Hoidolla saadaan kiertohuimauskontrolli 90%:lle potilaista ja kuulonlaskua tulee vain 10 %:lle. Hoidon vaikutuksesta typeI tasapainosolut häviävät mutta type II soluihin sillä ei näyttäisi olevan vaikutusta. Aikaisemmin hoidon katsottiin kohdistuvan tummiin soluihi (dark cells) mutta näihin sillä on ilmeisesti vain vähän vaikutusta.

 

Aikaisemmin hoitoja annettiin peräkkäisinä päivinä, sittemmin viikottain. Nyt annetaan kertainjektio 26mg/ml,  joka voidaan uusia tarvittaessa 3-4 viikon kuluttua. Kertainjektiohoidon joutuu uusimaan 26%:lle. Annostukseen ei kannata käyttää katetria tai tamponia. Jos vastetta ei saada joudutaan harkitsemaan tympanotomiaa pyöreän ikkunan seudun kiinnikkeiden irroittelemiseksi jotta lääke saataisiin perille membraanille.

Gentamycinhoidon vaikutuksesta silmän vasteet alenevat hoidon jälkeen mutta voivat toipua ajan myötä normaaleiksi. Vestibulaarihermon vasteet näyttävät koe-eläintutkimuksissa alenevan huomattavasti, jopa yli 90%. Tilt sensitivity putoaa yli 70%.

Timo ei tuntunut uskovaan saccusdekompressioleikkaukseen vaan suositteli mieluummin gentamycinhoitoa. Gentamycinhoito saattaa harkinnan jälkeen tulla kyseeseen jopa ainoan kuulevan korvan hoitona.

 

 

 

Otoliittijärjestelmän ja yksittäisten kaarikäytävien toiminnan mittaus

T.Hirvonen ( edusti Johns Hopkins Hospitalia) ja Erna Kentala (edusti Harvard Medical Schoolia)

Esitys oli mielenkiintoinen mutta teoreettisuutensa vuoksi osittain vaikeaselkoinen käytännön kliinikolle. Lyhennelmäni saattaa sisältää asiavirheitä.

 

Kaarikäytävät aistivat kulmakiihtyvyyttä. Käytössä olevat testit mittaavat ainoastaan horisontaalisen kaarikäytävän toimintaa. Osittaisiakin kaarikäytävän toimintahäiriöitä on olemassa vaikka ne tunnetaan huonosti. Anteriorinen (vertikaalinen) ja posteriorinen kaarikäytävä toimivat parina. Otoliittijärjestelmä aistii lineaarista kiihtyvyyttä.

 

Tutkimiseen käytetyt Frenzelin lasit antavat 0,5 asteen tarkkuuden. Magneettikelamittausjärjestelmä ja video-oculografia ovat tarkkoja mutta työläitä tutkimusjärjestelmiä.

Mittaus voidaan tehdä stimulaation jälkeen ( esim. Dix-Hallpike koe) tai voidaan tutkia kaarikäytävän tuottamaa silmänliikevastetta liikkeen aikana (metodi kehitteillä).

Head thrus testissä potilas istuu tutkijaa vastapäätä ja katsoo tutkijan nenänpäähän. Tutkittavan päätä käännetään kymmenen astetta puolelta toiselle ja seurataan silmien liikettä. Dix Hallpike koe mittaa puolestaan jälkinystagmusta.

Otoliittijärjestelmän tutkimisessa käytetään Skew deviation ocular counteroll head tilt testiä.

Aivorunkoaudiometrialaitteistoa käyttäen tutkitaan vestibulaarisia myogenic potentiaaleja. Nämä VEMP vasteet häviävät vestibulaarineurectomian jälkeen mutta säilyvät vaikeissakin sensorineuraalisissa kuulovioissa. Vasteet tulevat sacculuksesta. Tutkimuksen tavoitteena on tarkentaa diagnostiikkaa menieren taudin ja vestibulaarineuroniitin välillä, selvittää asentohuimausta, auttaa hoidon suunnittelua ja seurantaa ja auttaa mahdollisen selektiivisen kirurgian tarvetta.

 

 

Tasapainoproteesit  Erna Kentala

Ajatus tasapainoproteesin kehittämisestä on syntynyt koska Yhdysvalloissa on 6 miljoonaa ihmistä, joilla on esiintynyt yli 3 kuukauden huimaus. 37% huimauspotilaista kaatuu ja altistuu traumoille. Amerikkalaisilla on myös suunnitelmana tehdä miehitetty Mars-lento vuoteen 2017 mennessä. Pitkä painottomassa tilassa oleskelu sekoittaa tasapainoelimen ja ulkopuolista tasapainoapua saatetaan tarvita.

 

Koe-eläimillä on tutkittu elektrodin insertoimista horisontaalisen kaarikäytävän ampullaan. Myös muut kaarikäytävät ovat tavoitettavissa. Laite on yhdistetty kulmakiihtyvyyttä aistivaan laitteeseen ja stimulaattoriin. Stimulaattori antaa rotaatiossa vasteen silmänliikkeenä. Tulokset ovat niin lupaavia, että suunnitteilla on kokeilla tilapäistä stimulaattoria korvaleikkauspotilailla USA:ssa.

 

Toinen tapa lähestyä ongelmaa on MIT:n Space Labin kehittämä kannettava proteesimalli. Potilaalle puetaan liivit, joihin kiinnitetyt vibraattorit reagoivat kiihtyvyyttä aistivaan stimulaattoriin. Laitteen käyttö vaatii opettelua ja se auttaa pysymään pystyssä. Nyt on kehitetty seuraavn polven langaton liivijärjestelmä, johon liittyvät kuuden suunnan vibraattorit ja jalkapohjapaineanturit. Laitteisto voi tulevaisuudessa kehittyä auttamaan ablatiivisen kirurgian jälkeen jos kompensaatio ei muutoin onnistu.

 

 Takaisin