Korvakirurgit Kolilla

Suomen korvakirurgien yhdistys kokoontui nyt toista kertaa Kolille. Kolilla käytiin ensimmäisen kerran syksyllä 2004 mutta nyt päästiin nauttimaan kevättalven auringosta ja hangista. Koulutuspäivien johtavana teemana oli korvan kuvantaminen. Mielenkiintoista oli kuulla kongressikuulumisiakin. Yhdistys kävi myös läpi toimenpideluokituksen ja diagnoosiluokituksen loputonta koodilistaa. Jonkinlaista yhdenmukaisuutta olisi tähän sairaalalääkäreitä vaivaavaan järjestelmään saatava. Luennot olivat erinomaisia ja niin oli kokouksen ilmapiirikin. Pienessä joukossa voidaan joustaa aikatauluista ja keskittyä asiaan. Oma mielipide on helppoa tuoda esiin ja keskustelu kollegoiden kanssa herättää uusia ajatuksia. Tällaista keskustelun kulttuuria en ole missään muussa koulutuksessa tavannut.

Kolin rinteet olivat erinomaisessa kunnossa. Upea oli myös illan ja yön hiihtovaellus kollegan saunalle. Pielisen jäälakeus ei meitä lannistanut. Löylyt olivat ihanat, saunaeväät maistuvat ja sisuakin koeteltiin paluumatkalla.

Kaikki hyvät koulutustilaisuudet sivuavat myös kulttuuria. Erna Kentala kertoi otologiasta kirjallisuudessa. Otologia tai korvakirurgia ei ole suuria tunteita herättävää ja siksi sitä käsitellään kaunokirjallisuudessa kovin vähän.

Elämänkerrat kertovat suurmiesten kuulo-ongelmistakin. Ludwig van Beethovenin kuulo heikkeni hänen viimeisinä vuosinaan niin, että hän käytti apunaan pianon kantta ja hampaita yhdistävää äänen värähtelyjä johtavaa sauvaa. Tämä viittaa konduktiiviseen kuulovikaan. Kuulovian kerrotaan olleen niin vaikean, että yhdeksännen sinfonian ensiesityksen jälkeen Beethoven ei tiennyt suosionosoituksista ennen kuin hän oli kääntynyt yleisöön päin. Nähdessään yleisön suosionosoitukset hän purskahti itkuun. Beethoven museossa on nähtävänä erilaisia kuulotorvia, joilla hän pyrki helpottamaan kommunikaation vaikeutta. Jäljelle on jäänyt myös ”keskustelukirjoja”. Hänen ystävänsä kirjoittivat asiansa tai mielipiteensä kirjoihin ja Beethoven vastasi suusanallisesti ja joskus kirjallisesti. Keskustelut käsittelivät usein musiikkia. Tsekkiläinen säveltäjä Bedŕich Smetana jatkoi sävellystyötään vielä kupan aiheuttaman kuuroutumisensa jälkeenkin. Häntä piinasi myös tinnitus. Helen Kellerin elämänkerta kertoo kuurosokean kilvoittelusta. Helen Keller ei ollut syntymästään kuurosokea. Hän menetti nämä aistit yhdeksäntoista kuukauden iässä äkillisen sairauden myötä. Kyseessä on saattanut olla tulirokko tai aivokalvontulehdus. Hän on sanonut kuurouden aiheuttavan sokeutta suuremman haitan koska kuurous eristää muista ihmisistä.

Kaunokirjallisuuden

tai runouden puolella Mika Waltarin teos Sinuhe Egyptiläinen sivuaa aavistuksen verran kallonpohjakirurgiaa. Sinuhe sai kallon puhkaisemisen opin nuorena erikoistuvana lääkärinä vanhemmalta kollegaltaan Ptahorilta, jonka hän näki tekevän pari tällaista leikkausta. Kallonpuhkaisu tehtiin parietaalialueelle, joten varsinaista korvakirurgin työtä se ei ole. Sinuhe tutustui vanhempiensa kuoleman jälkeen ruumiiden balsamointiin työskennellessään Kuoleman talossa. Taitavien käsiensä ansiosta hän pääsi tyhjentämään vainajien aivoja nenän kautta ja ansaitsi taidollaan työtovereidensa kunnioituksen. Tässä työssä on tavallaan kyse kadaaveriharjoituksista anteriorista kallonpohjakirurgiaa varten.

Faarao Eknathon nimitti Sinuhen lopulta kuninkaalliseksi kallonporaajaksi. Elämän talossa Sinuhe pääsi vihdoin kokeilemaan käytännössä kallon puhkaisua kolmelle potilaalle. Yhden kallonpuhkaisun hän teki armeliaisuudesta kivuliaalle ja parantumattomasti sairaalle potilaalle. Toisella potilaalla oli pään trauman seurauksena epilepsiaoireita runsaan viinin nauttimista seuraavina päivinä. Hänelle tehty leikkaus onnistui erinomaisesti koska leikkausta seuraavina kolmena viimeisenä elinpäivänään potilas ei kärsinyt epilepsiastaan. Kolmas potilas oli kallon impressiomurtuman saanut nuori poika. Hänellä esiintyi toimenpiteen jälkeen yläraajojen tunto- ja liikehäiriöitä. Hän oli kuitenkin hengissä vielä kahta viikkoa myöhemmin Sinuhen jättäessä opetustehtävänsä Elämän talossa. Varsinaiseen korvakirurgiaan Sinuhe ei ollut perehtynyt vaikka muuten häntä pidettiinkin taitavana joskin elämän realiteeteista vieraantuneena lääkärinä.

Aleksis Kivi kuvaa rauhallista ja turvallista äänimaailmaa esimerkiksi Seitsemän veljeksen Timon laulamassa oravalaulussa:

Kreikan mytologiassa seireenit olivat naispuolisia linnun ja ihmisen välimuotoja. Heidän edustamansa äänimaailma on kovin erilainen kuin oravaisen sammalhuoneessaan. Seireenit houkuttelivat merimiehiä vastustamattomalla laulullaan repiäkseen heidät sitten riekaleiksi. Odysseiassa Odysseus suojasi laivansa miesten korvat vahatulpilla mutta halusi itse kuulla nuo viettelevät sävelet. Hän antoi sitoa itsensä mastoon, jottei pääsisi tekemään laulun viekoittamana virheratkaisuja. Seireenien saaren ohitus onnistui.

Hans Ramsay kertoi, että toimenpidekoodeja tarvitaan strukturoidun sairauskertomuksen, tilastoinnin, tuotteistuksen ja laskutuksen tarpeisiin sairaalamaailmassa. Ne helpottavat myös vertailua eri sairaaloiden toiminnan välillä ja auttavat tieteellisessä tutkimuksessakin. Tukholmassa on Nordclass-luokittelukeskus, johon suomalainen STAKES:n luokittelukeskus on yhteydessä. Erikoisalojen koodiryhmät perustettiin Suomeen vuonna 2007. KNK-erikoisalan ryhmää edustaa Hans Ramsay ja Markus Rautiainen. Työskentelytapa on hidas. KNK-ryhmä käy koodeja läpi ja tekee korjaamisehdotuksensa STAKES:iin, joka puolestaan vie esitykset Nordclassiin hyväksyttäviksi. Aikaisempien toimenpidekoodien lisäksi on esitetty omalla erikoisalallamme audiologisia ja huimauksen hoitoon liittyviä toimenpidekoodeja. Ne ovat nyt arvioitavina.

Korvakirurgiyhdistyksen kokouksessa käytiin yhteisvoimin läpi osa koodeista ja esitettiin niihin korjauksia.

Kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua koodituksesta tavallisimmissakin korvan kirurgian toimenpiteissä. Evästystä koodityöryhmälle jätettiin runsaasti. Vielä on kuitenkin liian aikaista selvitellä näitä korjausehdotuksia.

Diagnoosikoodeihin liittyy samanlaista ongelmaa kuin toimenpidekoodeihinkin. Juha Silvola kävi läpi erityisesti tulehduksellisten korvasairauksien koodistoa. Myös IDC-10 koodistoon liittyy paljon epäselvyyksiä ja jopa suomennosten harhaanjohtavuutta. Korvakirurgiyhdistys pyrkii selkeyttämään ohjeistusta.

Prasun Dastidar työskentelee Tampereen yliopistosairaalassa. Hän on paneutunut KNK-erikoisalan kuvantamistutkimuksiin. Uusi teknologia on tuonut mukanaan uusia työkaluja kuvantamiseen. Teknisen kehityksen vauhti on huikeaa. Käytössä on monileike-TT, MRI, mikro-TT ja tulevaisuudessa ehkä myös sovellutus OCT:a.

Tietokonetomografia kehitettiin vuonna 1972. Nyt käytössä on monileike-TT (MDCT). Tavallisesti käytetään 16-leikkeistä laitetta mutta nyt yleisin uushankinta on 64-leikelaite. Leikemäärä tulee lisääntymään ja luvassa on 128- ja 256-leikkeiset laitteet. Mitä isompi määrä laitteessa on detektoreita, sen parempi on kolmiulotteisen kuvan laatu. Sisäkorva-anomaliat, fistelit ja implantit vaativat tarkkaa MDCT kuvausta.

Korkearesoluutioiset MRI laitteet ovat tavallisen 1,5 teslan sijasta 3 teslan tehoisia. Ne mahdollistavat 0,3-0,5 mm:n leikkeet ja tarkat kuvat.

MDCT:n ja MRI:n fuusio on vielä osittain ongelmallista. Fuusiokuvantamista voidaan käyttää kasvohermon ja sisäkorvan selvittelyyn. Fuusiokuvauksesta on hyötyä tuumorin suhdetta naapurikudoksiin arvioitaessa.

Mikro-TT:n sädeannos on alle puolet MDCT:n sädeannoksesta. Se sopii mm. sisäkorvaimplantin preoperatiiviseksi kuvantamistutkimukseksi, sisäkorvan mikrokatetrin kuvantamiseen ja pyramisluun muutosten arviointiin. Mikro-TT voidaan yhdistää tavalliseen tietokonetomografiaan. Toistaiseksi ongelmana on pieni FOV (field of vision). Onneksi tähän on luvassa parannusta. Jo nyt Prasun arvioi mikro-TT:n muuttuvan temporaaliluun ykköstutkimukseksi. Osaa laitteista voidaan käyttää ilman lyijysuojausta vastaanottohuoneessa. Yhdysvalloissa näitä käytetään yleisesti korvalääkärien vastaanotoilla sivuonteloiden tutkimuksiin.

OCT eli optical coherence tomography on ultraäänilaite, joka näyttää pienet ilmatilat. Siihen ei liity säderasitusta mutta toistaiseksi laite on vasta kliinisessä käytössä silmän retinan tutkimisessa. Korvalääkäri saa odottaa pitkään oman alansa sovelluksia. Täältä löytyy tarkempaa selvitystä: OCT

Lauri Peltonen on vertaillut kadaaveritutkimuksissaan tavallista tietokonetomografia ja mikro-TT laitetta temporaaliluun kuvantamisessa. Mikro-TT:lla on muitakin nimiä: (limited) cone-beam CT eli (rajoitettu) kartiokeila TT. Tutkimusmenetelmä on jo monin paikoin rutiinikäytössä hampaiston ja maxillofakiaalialueen kuvantamisessa. Markkinoilla on laitteita, jotka eivät tarvitse lyijysuojausta kuvantamishuoneeseen. Sellaisen laitteen saa sovitettua vastaanottohuoneen nurkkaan. Mikro-TT:n sädeannos on pienempi kuin tavallisen helikaalisen TT:n.

Kaikissa laitteissa kuvantamisyksikkö kiertää 360º pään ympäri. Rotaatioaika on 17 – 40 sekuntia. Keilamainen säde muodostaa kartion, jota voidaan kuvista tarkastella. Kartion halkaisija on nykylaitteilla 4 cm joten vain yksi korva voidaan kuvata kerralla ja osa korvan rakenteista ei mahdu kuvakenttään. Nyt on luvassa laitteita, jotka mahdollistavat isomman kartion. Kuva muodostuu kuutiomaisista voxeleista, joiden sivun pituus on 0,125 mm. Leikkeen paksuus voidaan sovittaa tarpeen mukaan 0,125 – 2 mm alueelle. Kuvat ovat erittäin tarkkoja ja niistä voidaan muodostaa ohjelmistojen avulla kolmiulotteisia kuvia. Laitteiden hinta on 250 000 € luokkaa.

Luennoitsijalle on syntynyt selkeä käsitys mikro-TT:sta. Se antaa vähintäänkin yhtä hyvän kuvan kuin helikaali-TT. Sädeannos on huomattavasti pienempi. 3x4 cm:n FOV (field of vision) on liian pieni korvan kuvantamiseen. Pehmytosadiagnostiikka on ongelmallista.

Laitteisto sopii sisäkorvan kuvantamiseen. Sillä voidaan tarkastaa kokleaimplantin sijainti ja selvitellä sisäkorva-anomalioita. Tutkimuksesta saattaa tulla konduktiivisen kuulovian preoperatiivinen tutkimus. Se sopii niin kuuloluuproteesin asennon kuin kolesteatoomankin selvittelyyn. Laitteet ovat kustannustehokkaita ja saattavat ajaa ohitse tavallisesta helikaali-TT:sta. Toistaiseksi lasten kuvantaminen näillä laitteilla on ongelmallista mutta periaatteessa erityisesti he voisivat hyötyä pienestä sädeannoksesta.

Prasun Dastidar kertoi, että MDCT on korvan kuvantamisen perustutkimus. Kuvaus tehdään aksiaalileikkein, joista sitten reformoidaan koronaari- ja sagittaalileikkeet. Tarvittaessa voidaan tehdä kolmiulotteiset rekonstruktiot. Prasunin esityksessä käytiin läpi runsaasti TT-kuvia korvan radiologisen anatomian ja poikkeavien löydösten selvittämiseksi.

Tässä näytteeksi joitakin kuvia. Mustavalkoisena on aksiaali- ja koronaarileike. Värillisenä rekonstruktiokuvia kuuloluista ja sisäkorvasta. Ne antavat käsityksen TT:n mahdollisuuksista ja tarkkuudesta.

Kun TT ei anna vastausta leesion tai muutoksen luonteesta voidaan etsiä apua MRI-kuvauksesta. Tavallisesti T1-sekvenssit näyttävät hyvin normaalianatomian, hermot ja aivokudoksen. Tuore vuoto näkyy kirkkaana. T2-sekvenssi tuo esiin leesiot, esim. kolesteatooman tai tuumorit. Tarvittaessa lisäselvyyttä etsitään gadolinium varjoaineella, FLIER-tekniikalla muutetusta T2-signaalista ja diffuusiokuvauksesta. Uusinta uutta MRI-rintamalla on USPI. Se perustuu siihen, että nanoteknologiapartikkeleihin säilötty varjoaine saadaan makrofageihin. Tekniikkaa on kokeiltu tuumorien kuvantamisessa.

Temporaaliluun apexin leesiot: kuvantamisen ja korvakirurgin haaste. ”Leave me alone or not lesions”

Jussi Jeron mukaan temporaaliluun apexin leesiot ovat haaste niin kuvantamiselle kuin korvakirurgiallekin. Tavallisimmin kuvantamisen ensimmäinen vaihtoehto on TT. MRI-kuvausta voidaan käyttää leesion kudosrakenteen arvioon.

Lääkärin tulisi tietää mitä hakee ja tuntea normaalin variaatiot. Kun kuvantamista tehdään, se pitäisi toteuttaa niin, että kuvat ovat navigaatiokelpoisia.

Kun pään MRI-kuvaus on yleistynyt, joutuu korvalääkärikin aikaisempaa useammin ottamaan kantaa sattumalta löytyneisiin pars petrosan poikkeaviin löydöksiin. Tavallisimmat normaalin variaatiot ovat epäsymmetrinen pneumatisaatio tai jättikokoinen lokero apexissa. Pneumatisoituneen apexin effuusio ja kolesteroligranulooma ovat kohtalaisen yleisiä. Petrosiitti, kolesteatooma, tuumori ja vaskulaariset leesiot ovat harvinaisia.

Kaikille näille löydöksille on kuvantamisessa tyypillisiä löydöksiä, jotka auttavat erotusdiagnostiikassa.

Pneumatisoituneen apexin effuusio ei anna aihetta hoitotoimiin. Se on kuitenkin tärkeää tunnistaa. TT:ssa ei tule esiin luudestruktiota ja muutoksen tiheys on sama kuin pehmytkudoksilla. MRI:ssa T1 on heikosti korostuva ja T2 vahvasti intensiivinen. Reunalimakalvo voi ladata gadoliniumia.

Apisiitti tarkoittaa korvatulehdukseen liittyvää petrosuksen kärjen tulehdusta. Oireena on korvan seudun kipu ja n. trigeminuksen ja n. abducensin pareesi. Gradenigon trias: korvan märkävuoto, silmän takainen kipu ja abducenspareesi on apisiitille tyypillistä. TT tuo esiin luun destruktion ja usein eritteen välikorvassa. Reuna-alue on epäsäännöllinen. MRI:ssa T1 intensiteetti on matala ja T2 intensiteetti lisääntynyt. Gadolinium lataa reuna-alueita.

Kolesteroligranulooma syntyy tukkeutuneisiin lokerostoihin. Se saattaa laajeta niin, että aiheuttaa aivohermo-oireita. TT:ssa se näkyy terävästi ja pehmeästi rajautuneena leesiona joka ei vahvistu varjoaineella ja on pehmytkudosten tiheyttä. Muutos ei lataa varjoainetta TT:ssa. MRI:ssa sen keskusta on T1 ja T2 kuvissa korostunut mutta laidalla ohut alentuneen signaalin vyöhyke. Alla T1 ja T2 painotteiset kuvat kolesteroligranuloomasta.

Kolesteatooma eli synnynnäinen epidermoidikysta temporaaliluussa tuo esiin TT:ssa samankaltaisen löydöksen kuin edellä kuvattu kolesteroligranulooma. MRI:ssa T1 signaali on matala ja T2 signaalin intensiteetti vahva. Kolesteatooma latautuu jkv. gadoliniumilla. Alla on T1, T2 painotteiset ja raskaasti T2 painotetut kuvat.

Chondrooma ja chondrosarkooma saavat alkunsa temporaaliluun embryonaalisista rustojäänteistä. Ne tuhoavat luuta lyyttisesti ja tulevat TT:ssa esiin heikosti korostuvina. Joskus niiden reuna voi olla korostunut. MRI kuvissa ne ovat T1 kuvissa hypointensiivisiä ja T2 kuvissa heterogeenisesti hyperintensiivisia. Varjoainetta ne lataavat huonosti.

Chordoomat kehittyvät notochordin jäänteen solukosta ja sijaitsevat sen vuoksi sellan dorsumin lähellä. Ne saattavat laajeta ponskulmaan. TT:ssa ne näkyvät heikosti korostuvina, joskus reunoiltaan kalsifioituneina. T2 kuvissa ne näkyvät lobiloituneina, korostuvina tuumoreina. Vähäistä varjoainetehostumista saattaa esiintyä. Löydös muistuttaa chondroomaa.

Esityksen pitivät yhteistoimin Heikki Löppönen ja Prasun Dastidar. Sisäkorvan anomalioiden ymmärtämistä helpottaa embryologian ymmärtäminen.

Kolmannella gestaatioviikolla ilmaantuu otic placode ja siihen kuoppamaisena syvennyksenä otic pit. Neljännellä viikolla kuoppa kehittyy vesikkeliksi, joka sitten kuudennella viikolla jakaantuu kolmeen osaan. Seitsemännellä viikolla ilmaantuu ensimmäinen koklean kierre. 2½ kierrettä ovat valmiit 11. viikolla. Kahdennellatoista viikolla sisäkorvan kalvorakenteet ovat valmiit ja viiden kuukauden ikäisen sikiön sisäkorva on kehittynyt valmiiksi. Se on jo tuolloin samankokoinen kuin aikuisellakin. Kuvasarja ehkä hiukan selkeyttää:

Sisäkorvan rakennepoikkeavuuden luonne riippuu siitä, missä sikiönkehityksen vaiheessa kehitys on häiriintynyt. Jackler esitti vuonna 1987 seuraavaa rakennepoikkeavuuksien luokitusta:

Gestaatioviikko	Kehityshäiriö
4	Common cavity
5	Cochlear agenesis
6	Cochlear hypoplasia
7	Mondini
8	Normaali kehittyminen

Sisäkorvan rakennepoikkeavuudet ovat erittäin harvinaisia. Mondinin dysplasia on näistä tavallisin ja edustaa noin puolta anomalioista.

Leikkauksessa joudutaan pohtimaan sisäkorvan saavutettavuutta. Kasvohermon kulku saattaa olla poikkeava ja kasvohermon monitorointi on tarpeen. Anomaliakorvassa on myös varauduttava gusherin hallintaan. Laaja vestibulaarinen aquadukti ei välttämättä tule esiin preoperatiivisissa TT-kuvissa. MRI tuo sen esiin paremmin ja samalla voidaan todeta mahdolliseen mitokondriatautiin liittyviä keskushermostomuutoksia. Ne voivat joskus olla leikkaushoidon kontraindikaationakin. Elektrodin sovittamiseksi kokeiluelektrodi tai testiväline saattaa olla avuksi. Käytettävissä on Nucleus 24 / Freedom sekä Med-El Pulsar / Sonata elektrodit. Med-El tuntuu sopivan paremmin anomaliakorviin ja mallistossa on myös common cavity elektrodi, joka asettuu kaviteetin reunoja vasten.

Postoperatiivinen ohjelmointi ei mene tavallisten rutiinien mukaisesti. Anomaliakorvassa ei ole koklean tonotopiaa ja usein tarvitaan suuria stimulaatiotasoja. Tällöin syntyy myös riski kasvohermon stimulaatioon. Hoidon odotettavat tulokset ovat usein näillä potilailla huonommat kuin tavallisesti.

Juha-Pekka Vasama ja Prasun Dastidar olivat keränneet esityksen tueksi paljon kuvia, jotka selvensivät mutkikasta asiaa. Tavallinen kliinikko tarvitsee asiaan paneutuneen radiologin apua saadakseen täyden hyödyn kuvantamistutkimuksista.

Kasvohermo jakaantuu ekstra- ja intratemporaaliseen osaan. Korvakäytäväatresiassa yli puolella potilaista kasvohermon anatomia on tavallisesta poikkeava. Mastoidialueella se kulkee usein tavallista anteriorisemmin ja tympanumissa tavallista inferiorisemmin näillä potilailla. Kasvohermon halvauksessa MRI tuo esiin gadoliniumtehostumisen suprageniculatasossa tai ganglion alueella. Löydökset eivät korreloi perinteiseen tasodiagnostiikkaan. Kasvohermon kasvainten selvittelyssä tarvitaan niin TT-kuvausta kuin MRI-kuvaustakin. Kuvassa a. on aksiaalikuva. Kuva b. on koronaarikuva. Kuvassa c. on rekonstruktiokuva jossa kasvohermon kanava näkyy mukavasti.

Otoskleroosissa preoperatiivinen kuvantaminen ei toistaiseksi kuulu rutiinitutkimuksiin. Kokleaarisen otoskleroosin selvittelyssä TT ja MRI voivat olla avuksi. Miten sitten pitäisi suhtautua otoskleroosin vuoksi välikorvaan vietyyn proteesiin ja MRI kuvantamiseen? 1,5 Teslan ja 3 Teslan laitteissa proteesi ei tuota mitään ongelmaa. Kuvantaminen voidaan tehdä ilman enempiä selvittelyjä olipa proteesin materiaali mikä tahansa. 4,5 Teslan ja 9 Teslan laitteissa osa teräsosia sisältävistä proteeseista liikkui petrimaljalla testattaessa mutta temporaaliluuhun kiinnitettyinä ne eivät liikkuneet.

Large vestibular aqueduct syndrome on tila, johon liittyy fluktuoiva, progressiivinen kuulovika. Lapsilla ja nuorilla aikuisilla kuulovikaan saattaa liittyä myös konduktiivista komponenttia. Usein oireilua edeltää pään trauma, barotrauma, sukellus, hölkkä tai flunssa. Useimmat julkaistut tapaukset ovat sporadisia. LVAS saattaa liittyä syndroomiin (Pendered) ja sisäkorva-anomalioihin. 55 – 94 %:ssa se on molemminpuolinen. Diagnoosi on radiologinen (TT ja MRI). Poikkeavana löydöksenä pidetään sitä, että aqueductin ulkoapertuuran poikkileikkaus on yli 1,5 mm. Ensimmäisessä kuvassa on tavallinen aksiaalileike. Rekonstruktiot on tehty viivan suuntaisesti. Kuvassa b. näkyy tavallinen vestibulaarinen aqueduct (VA) ja kuvassa c. laajentunut.

Käytiin vilkasta keskustelua MRI-kuvauksessa usein sattumalöydöksenä esiin tulevista varjostuneista mastoidilokeroista. Löydös on yleinen flunssapotilailla eikä anna aihetta lisätoimiin.

Natiivikuvausta ei kukaan enää tunnu korvan kuvantamiseen käyttävän. Natiivikuvaus on siis mennyttä aikaa ja TT sen korvannut.

Pulssin tahtisen tinnituksen peruskuvauksena on MRI ja DS-angiografia tehdään sitten tarvittaessa. Vascular loopin kuvantamisen marssijärjestys on avoin. MRI tai MR-angiografia tulisivat kai ensikädessä kyseeseen.

Korvakäytävän synnynnäisen atresian kuvantaminen oli sekin pohdinnan alla. Tilaan liittyy usein myös kolesteatooman riski ja kuvantaminen on lapsuusvuosien aikana aiheellinen vaikka leikkaushoitoa ei suunniteltaisikaan. Usein atresiaongelmaa autetaan BAHA:lla.

Perinteisesti MRI-kuvausta on pidetty kontraindisoituna kokleaimplanttipotilailla. Näin ei kuitenkaan aina ole. Kun kuvaus on välttämätön, kannattaa asia selvitellä laitevalmistajan kanssa yhteistyössä. Osa laitteista mahdollistaa MRI-kuvantamisen. Joskus voidaan tarvittaessa myös implantin magneetti poistaa kirurgisesti ennen MRI-tutkimusta.

Antti Aarnisalo osallistui ARO Midwinter Meetingiin Denverissä. Kyse on sisäkorvatutkijoiden kokouksesta.

ü Nyt tutkitaan nanopartikkeleita, joiden avulla lääkitystä voitaisiin saada sisäkorvaan.

ü Keskiaivoihin viedyt kuuloimplantit eivät ehkä lunasta lupauksiaan. Näitä on maailmalla asennettu muutamalle kymmenelle potilaalle.

ü Kokeiluasteella ovat uudet optoelektrodiset implantit, joissa laser stimuloi sisäkorvan karvasoluja.

ü Kokeiluasteella on happiradikaaleja estävä lääke. Se saattaisi estää meluvamman syntymistä

ü Vaikka silmän retinan degeneratiivisten sairauksien hoitamista virusvektorin avulla tutkitaan, tuntuu sisäkorvatutkimus vielä vaativan vuosia.

Hans Ramsay oli mukana Collegiumin kokouksessa Suolissa. Kokous on perustutkimuspainotteinen.

ü Mesenkymaalisia kantasoluja on kokeiltu tärykalvoperforaation korjaamisessa. Ne tuntuisivat edistävän paranemista.

ü Bilateraalinen, yhdessä istunnossa tehtävä stapedoplastia oli herättänyt kiivasta väittelyä ja kritiikkiäkin. Suomalaiset esittivät aiheesta oman tutkimuksensa.

ü Välikorvavärähtelijä (Soundbridge) voidaan viedä suoraan pyöreään ikkunaan kun kuuloluuketjua ei ole.

ü Lasten bilateraalinen implantaatio tuntuu parantavan suuntakuuloa ja tulevan standardiksi. Siihen voi kuitenkin liittyä ongelmana tasapainon hankaluus ja korkea hinta. Se saattaa myös estää mahdollisesti myöhemmin saatavien uusien teknologioiden käytön. FinnOHTA on aloittamassa aiheesta selvitystä Suomessa. Ruotsissahan kaikille vaikeasti kuulovammaisille lapsille jo nyt tehdään bilateraalinen implantaatio.

ü Implantaatio residuaalikuulolla voi olla hyvä vaikka se ei olekaan kuulokojeen vaihtoehto. Selkeitä desibelirajoja ei ole määritetty.

Jaakko Laitakari oli osallistunut Albachissa pohjoismaiseen kokleaimplanttikokoukseen.

ü Melbournessa kolmelle potilaalle on asennettu kokonaan implantoitava laite. Siinä mikrofonikin on ihon alla. Paristo kestää 12 vuotta ja sen jälkeen se on vaihdettava leikkaustoimenpiteessä.

Kyösti Laitakari on pohdiskellut Brünningsin suppiloon liittyvää valon takaisin heijastumista. Hän esitti yksinkertaisen ja ensi kuulemalta selkeän parannusehdotuksen. Silmää häiritsevää takaisin heijastuvaa valoa voidaan vähentää suppilon pohjalle viedyllä kumisella O-renkaalla. Teho paranee kun rengas leikataan viistoksi. Halpa apukeino helpottamaan hankalaa arkipäivän työtä! Instrumenttivalmistajat voisivat tietysti sorvata suppilon pohjan suoraan sellaiseksi, että lisävarusteita ei tarvita.

Storz esitteli kadaaverikorvia korvaavan leikkausharjoitteluun sopivan mallinsa. Laite kytketään tietokoneeseen. Se aistii sähköisesti poran eksymisen väärään paikkaan. Saatavissa on erilaisia, toisistaan poikkeavia temporaaliluun malleja: