Lääkäripäivät 2013
Helsingissä
Helsingin Lääkäripäivillä johtavana teemana oli tällä kertaa potilasturvallisuus. Otolaryngologiyhdistyskin oli taas mukana luento-ohjelmaa järjestämässä pienen tauon jälkeen. Minä menin kuuntelemaan luentosarjoja akuutista otiitista ja ihotuumoreista. Kummankin asian kanssa joutuu tekemisiin lähes päivittäin. Silti tuntui hauskalta kuunnella hyvin valmisteltuja ja selkeitä esityksiä. Pari ensimmäistä luentoa jäi kuulematta kun junien aikataulu ei natsannut.
Lasten toistuvan välikorvantulehduksen hoito on entistä enemmän siirtynyt terveysvakuutusten hankkimisen myötä erikoislääkäreiden yksityisvastaanotoille. Ihon premalignit ja erityisesti non-melanoottiset tuumorit ovat lisääntyneet rajusti parinkymmenen vuoden aikana. Niiden hoitomenetelmissä on tarjolla monia vaihtoehtoja. Ne työllistävät tavallista maalaissairaalan korvalääkäriä todella paljon. Ihon malignoomat työllistävät myös yliopistosairaaloita joilla nyt on halua siirtää jälkiseurantaa terveyskeskuksiin. Terveyskeskuksissa tähän ei kuitenkaan olla valmiina.
Akuutti otiitti – koetinkivi kokeneellekin
Johanna Nokso-Koivisto, HYKS
Välikorvatulehduksen diagnostiikka
American Academy of Pediatrics on antamassa uutta hoitosuositusta äkillisestä välikorvantulehduksesta. Sen mukaan akuutin otiitin diagnoosi tehdään vain silloin kun tärykalvo pullistaa.
Tympanometristä voi olla hyötyä kun selvitellään onko välikorvassa eritettä. Tutkimuksen aikana lapsi ei saisi itkeä. Tympanometria kannattaakin tehdä ennen lapsen muuta tutkimista. Laitteen olisi oltava käden ulottuvilla jotta sitä tulisi käyttäneeksi. A-käyrä on luotettava osoitus ilmapitoisesta välikorvasta. B-käyrä on viitteellinen. C-käyrän taustalla voi joskus olla mittausvirhekin.
Tärykalvon punoitus ei riitä välikorvantulehduksen diagnoosiin! Diagnoosin edellytyksenä on, että lapsella on akuutin infektion yleisoireet. Tärykalvon on osoitettava tulehduksen merkkejä ja sen tulee pullottaa. Välikorvassa on oltava märkäinen erite.
Akuutin otiitin pullistava tärykalvo
Paula Tähtinen, TYKS
Turvallinen lääkehoito
Otiitin hoidossa luotettava diagnoosi on tärkeintä. Tarvittaessa voit tutkia potilaan toiseen kertaan parin vuorokauden kuluttua jos olet epävarma. Varmuuden vuoksi antibioottilääkitystä ei pidä aloittaa. Jos korvassa on perforaatio ja siinä märkävuoto, antibiootti kannattaa aloittaa.
Kipulääkitys on myös tärkeää ja kipulääkityksen voi neuvoa jo potilaan ottaessa yhteyttä terveysasemalle puhelimitse.
Kipulääkkeeksi sopii parasetamoli 15 mg / kg / dos x4 (Sic!) ja sen lisänä
ibuprofeiini 10 mg / kg / dos x 3 tai vaihtoehtoisesti
naprokseeni 5 mg / kg / dos x2.Kipulääkkeissä kannattaa suosia mikstuuroita joilla lääkeannos on helppo sovittaa tarkasti oikeaksi.
Puuduttavat tipat (Orodrops®) ovat tehokkaat. Ne auttavat hyvin nopeasti. Otiittiperheen kannattaa sellaisia pitää kotona lääkekaapissa pahan hetken varalle.
Kipulääkkeistä
löytyy annostaulukot:
www.korvatulehdustutkimus.fi
Käypä hoito 2010 suosituksen mukaan suositellaan antibioottia jos diagnoosi on riittävän varma. Suositus antaa mahdollisuuden myös seurantaan ilman antibioottilääkitystä. Silloin suositellaan uusintakäyntiä 2 – 3 vuorokauden kuluttua.
Pitäisikö antibiootti sitten aloittaa? Turussa tehtiin iso otiittitutkimus johon osallistui 322 lasta. Antibiootin saaneilla lapsilla treatment failure tapahtui 19 %:ssa ja ilman antibioottia hoidettaessa 45 %:ssa. Pittsburgissa tehtiin vastaava tutkimus samaan aikaan ja siellä luvut olivat antibioottiryhmässä 19 % ja lumelääkkeellä 51 %. Tutkimusten mukaan antibiootti siis auttaa paranemisessa mutta ongelmaa aiheuttavat sivuvaikutukset ja antibioottiresistenssin kehittyminen yhteisöön. Amoksisilliini-klavulaanilla hoidetuilla haittatapahtumia oli 53 %:lla ja lumeella hoidetuilla 36 %:lla. Suurin osa haittatapahtumista antibioottia saaneilla oli suolisto-oireita, jotka eivät pakottaneet lopettamaan lääkitystä.
Jos et käytä antibioottihoitoa akuutissa otiitissa, seurantamahdollisuus olisi oltava. Huolellinen kirjaaminen ja statuksen kuvaaminen ovat tärkeää. Sinällään antibioottihoidon viivästämisestä ei ole haittaa eikä eroa paranemisessa. Oireilu kuitenkin jatkuu seurantaan käytetyn ajan pidempään.
Mikä antibiootti sitten pitäisi aloittaa? Päätöksen tekoon tarvitaan tietoa taudinaiheuttajasta ja resistenssitilanteesta. Akuutin otiitin aiheuttaa virus 4 %:ssa, bakteeri 27 %:ssa ja bakteeri ja virus yhdessä 66 %:ssa. Karkeasti voidaan sanoa, että bakteereista kolmannes on Pneumokokkeja, Hemofilus influenzaea ja Moraxella catarrhalista. Poissulkusysteemillä voidaan valita antibiootti. Jos halutaan tehoa kaikkiin edellä mainittuihin, jäljelle jää oikeastaan vain amoksisilliini-klavulaani, toisen polven kefalosporiinit ja keftriaxoni. Tavallisesti käytetyn amoksisilliiniannoksen tuplaaminen toimii silloin kun taudinaiheuttajana on resistentti pneumokokkikanta. Viiden vuorokauden antibioottikuuri riittää.
Yhtenä vaihtoehtona on antaa mukaan antibioottilääke aloitettavaksi esim. parin vuorokauden kuluttua jos tilanne ei ilman antibioottia tunnu korjaantuvan. Lääkärin uusi tarkastus ja uusi arvio antibiootin tarpeesta saattaa olla kuitenkin parempi vaihtoehto.
Muulla hoidolla ei ole merkittävää vaikutusta äkillisen korvatulehduksen paranemiseen. Dekongestanttilääkkeet voivat parantaa unen laatua mutta eivät nopeuta paranemista. Antihistamiinilääkkeet saattavat suorastaan hidastaa välikorvaeritteen poistumista. Paikallissteroidit eivät flunssan yhteydessä käytettynä estä otiitti. Ne saattavat suorastaan altistaa rhinovirusinfektiolle. Probioottien merkitys on epäselvä. Parasenteesi ei paranna ennustetta ja on käytännössä poissa käytöstä. Erikoislääkäritoimenpiteenä se saattaa tulla erityistilanteissa kyseeseen.
Jälkitarkastusta Suomessa suositellaan. Maailmalla se ei ole tapana ainakaan isommilla lapsilla. Yli seitsemänvuotiaan oireettoman lapsen jälkikontrollin tarpeellisuuden voi kyseenalaistaa. Jos jälkitarkastuksessa lapsi on oireeton mutta välikorvassa on eritettä, ei pidä aloittaa uutta antibioottikuuria. Silloin sovitaan uusi kontrolli kuukauden päähän. Tympanostomiaa harkitaan kun eritettä on ollut korvassa neljän kuukauden ajan.
Anu Laulainen-Hongisto HYKS
Välikorvatulehduksen ongelmia
Tavallisin ongelma on se, että korvatulehdus ei näytä paranevan. Se, että tulehduksen jälkeen välikorvassa on eritettä 2 – 3 kuukautta korvatulehduksen jälkeen, ei vielä ole poikkeuksellista. Jos välikorvantulehdus uusiutuu, voit ilman muuta käyttää samaa antibioottia kuin mitä käytit edellistäkin korvatulehdusta hoitaessasi.
Vuotavan putkikorvan hoitoon aloitetaan tavallinen suun kautta annettava antibiootti. Bakteeriviljelynäyte kannattaa tietysti ottaa. Jos yleisoireet ovat vähäiset, vuotavaa korvaa voi hoitaa korvatipoin. Tavallisimmin käytetään kloramfenikolisilmätippoja, siproksiini-hydrokortisonitippoja tai ofloksasiini-silmätippoja.
Harvoin tulehdus kroonistuu niin, että kehittyy krooninen mastoidiitti, kuuloluiden usuraatiot tai kolesteatooma. Potilaalta kannattaa muistaa tutkia pitkittyvässä tilanteessa kuulo, tasapaino, kasvohermon toiminta ja neurologinen status.
Komplikaatioita esiintyy todella harvoin. Suomessa sairastetaan 500 000 äkillistä välikorvantulehdusta vuosittain. Lapsilla komplikaatioita esiintyy 1,1 / 100 000 / vuosi. Komplikaatio voi olla ohimoluun sisäinen (Tärykalvoperforaatio, mastoidiitti, sisäkorvan tulehdus, kasvohermon halvaus) tai kallonsisäinen (meningiitti, aivoabskessi, sinustromboosi).
Petri Koivunen OYS
Milloin putket? Entä kitarisa?
Käypä hoito ohjeen mukaan tympanostomiaa harkitaan jos lapsella on puolen vuoden aikana yli kolme akuuttia otiittia tai neljä akuuttia otiittia vuoden aikana. Tympanostomiaa harkitaan myös silloin kun eritettä on välikorvan ontelossa yli neljän kuukauden ajan.
Jotta lapsi saisi asianmukaisen hoidon, tarvitaan tarkkaa ja hyvää diagnostiikkaa.
Tehdessään tympanostomiapäätöstä korvalääkäri ei huomioi pelkästään aikaisempia tulehduksia. Pyrkimyksenä on ehkäistä tulevia otiitteja.
Lapsen riskistä kertoo paljon se missä iässä hän on sairastanut ensimmäisen välikorvantulehduksensa. Se, että otiitin sairastaa alle yhdeksän kuukauden iässä lisää riskiä. Otiittien esiintymisen huippuikä on vuoden kieppeissä ja välikorvantulehdukset vähenevät kahden ikävuoden jälkeen. Vuodenajalla on merkitystä välikorvantulehduksen esiintymiselle. Kesällä otiitteja on vähän. Toimenpiteitä ei useinkaan kannata tehdä kesää vasten. Perinnölliset tekijät vaikuttavat korvatulehdusten esiintymiseen. 40 – 70 % on genomin vaikutus. Kannattaa selvittää vanhempien ja sisarusten tautihistoriaa. Muita riskitekijöitä ovat päivähoito, vanhempien tupakoiminen ja tutin käyttö.
Adenotomialla ei ole merkitystä välikorvantulehduksen estämisessä. Tympanostomialla on selvää vaikutusta. Vielä hiukan paremmin tehoaa tympanostomia johon on yhdistetty adenotomia. Käytännössä tärykalvojen putkitus on ensimmäinen hoitokeino. Adenotomiaan liittyy morbiditeettia ja se tehdään ainoastaan erityisestä syystä tai uusien toimenpiteiden yhteydessä.
Ihon premalignit ja malignit muutokset – mitä uutta minun tulisi tietää niiden hoidosta?
Olli Saksela
Ihotuumoreiden diagnostiikkaa, lähetekäytäntöä ja hoitovaihtoehtoja
Lentigo maligna on kirjava, hajareunainen, rusehtava iholäikkä iäkkäällä ihmisellä. Niihin muodostuu usein ajan myötä melanoomia ja siksi ne on syytä hoitaa pois. Hoitona on excisio. Joskus se voi olla hankala koska muutokset saattavat olla laaja-alaisia ja reunaman epätarkkuus hankaloittaa poistettavan alueen arviota.
Melanoomista tavallisin on pinnallisesti leviävä tyyppi. Näitä on 2/3 melanoomista. Ne ovat yleensä helppoja tunnistaa. Joskus pieni pinnallisesti leviävä melanooma voi muistuttaa seborrhoista keratoosia. Diagnoosi varmistuu biopsialla.
Nodulaarinen melanooma on usein yhtä paksu kuin leveä. Se metastasoi helposti. Siniluomi ja pigmentoitunut basaliooma voivat muistuttaa nodulaarista melanoomaa.
Akraarinen melanooma sijaitsee raajojen kärkiosissa. Se on usein vaikea tunnistaa raajojen kärkiosista. Kynnen alla sijaitseva melanooma voi muistuttaa hematoomaa..
Amelanoottinen melanooma on myös vaikeasti tunnistettava. Sen diagnoosi edellyttää biopsiaa.
Kroonisesta haavaumasta, joka ei tunnu paranevan kannattaa ottaa biopsia. Joskus haavauman taustalla voi olla melanoomakin.
Biopsia kannattaa ottaa. Melanooma ei koepalasta pahene. Parasta olisi jos voisit poistaa koko muutoksen kapealla reunuksella näytteeksi. Joskus pieni osabiopsia voi antaa väärää tietoa muutosta gradeerattaessa. Turhan leveä marginaali puolestaan saattaa vaikeuttaa jatkohoitoon liittyviä vartijaimusolmukkeiden tutkimusta.
Runsasluomisilla ihmisillä kannattaa muutama iholuomi poistaa näytteeksi jotta luomien luonteesta saataisiin tietoa. Sitten jatkossa seurantaan voi käyttää apuna valokuvia. Kenelle seuranta sitten kuuluu? Terveyskeskukseen, yksityisvastaanotoille vai kotiin?
Susanna Virolainen HUSLAB
Ihokasvainten luokittelusta
Pyri ottamaan luomi kokonaan pois. Älä huolehdi marginaalista. Osabiopsiaa voit harkita jos muutos on kovin iso tai hankalassa paikassa. Kliinikon jatkohoito riippuu patologin luokittelusta.
Stanssibiopsioissa mukavin on 3 – 4 mm stanssi. 2 mm stanssi on patologille hiukan vaikea. Se sopii käytettäväksi hankalissa paikoissa, esim. nenässä ja silmäluomien alueella. Yleensä kannattaa ottaa useita näytteitä ja tarvittaessa uusia ne. Joskus printtivalokuvat voivat auttaa patologia.
Okasolusyöpä
Solideissa ihokasvaimissa (Ca spinocellulare ja Merckelin tuumori) kasvaimen läpimitta on ennusteen kannalta keskeinen. Poikkileikkaukseltaan alle kahden senttimetrin kasvain käyttäytyy usein hyvin mutta kookkaamman ennuste on huonompi. Näiden kasvainten luokittelussa T1 < 2cm, T2 2 – 5 cm ja T3 > 5 cm.
Kun okasolusyövän halkaisija on alle 2 cm, metastasointia on 7,6 %:ssa. Halkaisijan ollessa yli 2 cm, metastaaseja on 25 %:ssa. Myös invaasiosyvyydellä on merkitystä. Kun invaasiosyvyys on alle 2 mm, harvoin esiintyy metastasointia. Invaasiosyvyyden ollessa 2 – 5 mm, metastasointia on 5 %:ssa ja invaasiosyvyyden ollessa yli 5mm, metastasointia on 20 %:ssa.
Erilaistumisaste ei spinosellulaarisyövässä kerro metastasoimisesta. Luokittelu tehdään kasvaimen pahimman kohdan mukaan. Spinosellulaarituumoreilla on useita alatyyppejä. Keratoakantooman katsotaan olevan näistä yksi. Siihen ei liity invaasiota ja se sijaitsee hikirauhastason yläpuolella.
Spinosellulaarisyöpä syntyy usein aktiinikeratoosiin. Patologin toteama perivaskulaarinen invaasio on huolestuttava piirre. Se antaa usein aiheen isoihin poistoihin.
Tyvisolusyöpä
Basaliooma on ilmeisesti maailman yleisin syöpä. Näistä 45 – 60 % on nodulaarisia. 20 – 30 % on superfikielleja. Muita tyyppejä ovat pigmentoituneet basalioomat, Pinkus basaliooma (fibroepiteliooma), induroituneet sklerosoivat, keratoottiset ja mikronodulaariset basalioomat.
Basaliooman invaasiosyvyys ei ole kovin tärkeä merkki ennusteesta. Kasvaimen tyyppi on tärkeämpää. Basalioomat ovat joskus hankalia silmän ja nenän seudussa. Metastasointi on harvinaista.
Basosquamous ihosyöpä on välimuoto spinosellulaarin ja basaliooman välillä. Se voi lähettää etäpesäkkeitä.
Dysplastinen luomi
Tämä voi olla kliinisesti benignin näköinen. Luomen poisto ja ihon tarkastus on riittävä hoito. Yksittäisiä dysplastisia luomia esiintyy 1,8 – 17 %:lla ihmisistä. Poistossa 2 – 3 mm marginaali on riittävä. Vahvassa atypiassa kannatta pyrkiä 5 mm:n marginaaliin.
Melanooma
Clarkluokittelu menettää merkitystään.
Mitoosien määrä / mm2 on korvannut Clarken luokituksen T1b melanoomien luokituksessa. Osabiopsia voi vaikeuttaa mitoosien esiintymisen arviointia.
Breslow-luokitus määrittelee infiltraatiosyvyyttä.
< 1 mm viisivuotisennuste on 92 %
1 – 2 mm ennuste 80 %
2 – 4 mm ennuste 63 %
>4 mm ennuste 50 %
Ulseraatiolla on ennustearvoa. Regressio, kasvuvaihe ja mikroskooppiset satelliitit vaikuttavat myös jatkoselvittelyyn.
Vartijaimusolmukkeet tutkitaan jos Breslow on 1 mm tai enemmän. Vartijaimusolmuketutkimus tehdään myös ulseraatiossa ja silloin kun mitooseja on yksi tai enemmän neliömillimetriä kohden.
Pia Vihinen TYKS
Melanooman lääkehoidot – mitä hoitoja onkologilla on tarjolla ja milloin?
Melanoomassa syövän etäispesäkkeet ovat syynä kuolemiin 90 %:ssa. Onkologin hoito voi olla liitännäishoitoa joka estää taudin uusiutumista tai se voi olla palliatiivista levinneen melanooman hoitoa. Liitännäishoidolla tahdotaan tuhota verenkiertoon joutuneet syöpäsolut.
Interferonihoitoa pidentää tautivapaata aikaa. Se pidentää elinaikaa 3 %. Interferonihoito on raskas hoitomuoto. Se kestää tavallisesti 1½ - 2 vuotta. Hoito annetaan injektioina stage 3 (-4) tautiin. Hoito vaatii hyvää yleiskuntoa ja arvio hoidosta tehdään potilaskohtaisesti.
Sädehoitoa käytetään luumetastaasien palliatiiviseen hoitoon. Melanooman sädeherkkyys vaihtelee. Sädehoitoa voidaan antaa taipeen alueen imusolmukemetastaaseihin jos muualla ei ole metastaaseja. Sitä käytetään kun kirurginen marginaali on epäselvä ja sitä voidaan käyttää kaulan ja kasvojen alueella.
Levinneen melanooman hoidossa leikkaushoito on keskeistä. Perinteisiä solunsalpaajia voidaan käyttää ja joskus isoloidulla raajaperfuusiolla voidaan paikallisesti vaikuttavaa lääkeannosta kasvattaa.
Ipilimumabi on T-solujen immuunipuolustusta vahvistava uusi lääkehoito. Se parantaa elinaikaennustetta 3,5 kuukautta. Hoito tehoaa hitaasti ja on potilaalle raskas.
Vemurafenibi on Braf-mutaatiokasvaimiin nopeasti ja selvällä vasteella toimiva uusi kallis hoitomuoto. Se pidentää elinajan ennustetta näillä potilailla puoli vuotta. Tyypillisesti vaste tulee nopeasti mutta jossain vaiheessa hoito lakkaa tepsimästä.
Voidetta, puukkoa vai sädettä?
Olli Saksela HUS
Ihosyöpien hoito edellyttää toimivaa työnjakoa. Perusterveydenhuollon pitäisi tehdä diagnoosi (biopsia) ja vartalon alueen pientoimenpiteet. Lähete indikaatiot tulee tuntea. HUS-piirissä ihotautien klinikka hoitaa kaiken sen, minkä paikallispuudutustoimenpitein on hoidettavissa. Ihotautiklinikka huolehtii tiettyjen ongelmaryhmien seurannasta. Näitä ovat immunosupressiopotilaat, laajat ihon valovauriot, melanooman sairastaneet luomisyndroomapotilaat ja harvinaiset ihokasvainsyndroomat ( Gorlin, xeroderma, epidermodysplasia). Yli puolelle ihotautiklinikan potilaista tehdään toimenpide. Varhainen diagnoosi helpottaa hoitoa.
Olli kävi läpi listaa ihotautilääkärin käytössä olevista hoitokeinoista:
5-fluorourasiilivoide (Efudix 5%) on meillä Suomessa vähän käytetty paikallishoitoaine. Se on erityislupavalmiste. Diklofenaakkivoide (Solaraze 3% gel) ja tretioniinivoiteet (Avitsid®) soveltuvat aktiinikeratoosin hoitoon.
Kryohoito on aktiinikeratoosille hyvä ja tehokas hoito. Se vaatii paneutumista ja opettelua. Vaikutus perustuu kudosvaurioon. Nestetyppikryohoidolla voi hyvin hoitaa myös pienet basalioomat. Se on hyvä vaihtoehto silloin kun potilas pelkää leikkaushoitoa.
Imiquimodi (Aldara®) lisää interferonien ja sytokiinien paikallista tuotantoa. Se sopii aurinkokeratoosin ja pinnallisten basalioomien hoidoksi. Samasta lääkepussista saa lääkeainetta käyttää useita kertoja.
Ingenol mebutategeeli (Picato®) on kasvisuute. Se aiheuttaa kolmessa päivässä voimakkaan ihoreaktion mutta silti vaikuttaa siltä, että se tehoaa vain ohueeseen aurinkokeratoosiin.
CO2-laser sopii huulien alueen aktiinikeiliitin hoitoon. Joskus hoitoon liitetään myös PDT.
PDT-fotodynaaminen hoito on täsmähoitoa. Protoporfyriinit herkistävät tuumorisolut valolle. Hoitomuoto soveltuu laaja-alaisten aktiinikeratoosien hoitoon. Sillä vopi hoitaa Mb Bowenin ja pinnalliset basalioomat joskin hoitotulos on tarkastettava puolen vuoden tai vuoden kuluttua. PDT ei sovi infiltroiviin tuumoreihin. Se on parhaimmillaan kosmeettisesti herkillä alueilla, esim. huulen punan reunassa olevien ihomuutosten hoidossa. Mb Bowen vaatii kaksi tai kolme hoitokertaa viikon välein.
Vismodegibi vaikuttaa hedgehog-mutaation pinta-antigeeneihin. Lääkettä syödään pilleri päivässä. Lääkettä pidetään lupaavana inoperaabeliksi levinneen basaliooman ja metastasoineen basaliooman hoidossa. Yhdysvalloissa se on jo saanut FDA-luvat. Paljon kysymyksiä uuteen lääkkeeseen vielä liittyy.
Ilkka Koskivuo TYKS
Perusterveydenhuollon tehtävänä kirurgin näkemyksen mukaan on huolehtia diagnostiikasta biopsioineen ja diagnostisine ekskisioineen. Perusterveydenhuollossa voit hyvin hoitaa basaliooman tai in-situ melanooman kun vaan varmistat pad:ssa puhtaat marginaalit.
Melanoomaa on alle 20 % ihosyövistä mutta kuitenkin se vastaa 90 %:sta ihosyöpäkuolemista. Melanooma on monimuotoinen;
· lentigo maligna melanooma
· pinnallisesti leviävä
· nodulaarinen
· akraalinen
Melanooman leikkaushoidosta vastaa tavallisesti plastiikkakirurginen yksikkö keskussairaalassa. Melanooman tai sen poistoarven puhdistuksessa tehdään usein vartijaimusolmuketutkimus. Sen perusteella arvioidaan tarvitaanko imusolmukkeiden puhdistusleikkausta. Vartijaimusolmuketutkimus tehdään kun melanooman paksuus on yli 1 mm. Vartijaimusolmuketutkimus kertoo ennusteesta. Jos se on puhdas, uusiutumista esiintyy 10 %:lla. Jos vartijaimusolmukkeessa on metastaasi, uusiutumista on 90 %:ssa. Kahden senttimetrin marginaali on melanoomaa hoidettaessa riittävä. Noin puolella melanoomaresidiivi ilmaantuu arpeen.
Taudin uusiutuminen on arvaamatonta. 50 % uusiutumista ilmaantuu puolentoista vuoden aikana. 80 % ilmaantuu neljän vuoden seurannassa. Kuitenkin 3 % melanooman uusiutumista ilmaantuu vasta yli kymmenen vuoden kuluttua. Isoloidut metastaasit soveltuvat leikkaushoitoon jopa silloin kun sellainen on aivojen alueella.
Basaliooma ei aina ole kiltti. Se pyritään poistamaan 5 mm marginaalilla. Jos muutos ulottuu leikkeen reunaa, tehdään uusintaleikkaus. Leikkauksissa käytetään usein apuna kielekesiirteitä.
Okasolusyöpään voi suhtautua samaan tapaan kuin basalioomaan silloin kun se on pinnallinen. Iso ja syvälle infiltroiva (> 4 mm) okasolusyöpä antaa aiheen vartijaimusolmuketutkimukseen.
Lopuksi:
Ihosyöpien suhteellinen osuus on kasvussa. Aikavälillä 1964 – 2010 muiden syöpien esiintyminen on kasvanut 2,6 kertaiseksi. Ihosyöpien määrä on kasvanut 9 kertaiseksi. Erityisesti basalioomien määrä on räjähtänyt. TYKS:ssa leikataan vuosittain noin sata melanoomaa. Basalioomia leikataan satoja. TYKS:n plastiikkakirurginen yksikkö lähettää stage I melanoomat perusterveydenhuollon seurantaan. Tällainen on puolella hoidetuista potilaista. Toinen puoli melanoomista menee onkologisen klinikan seurantaan. HYKS toivoo voivansa siirtää perusterveydenhuollon seurantaan ne potilaat, joilla vartijaimusolmukelöydös oli puhdas.
Kuusankoski 27.1.2013
Hannu Tapiovaara
Paluu Korvalääkärin kotisivujen sisällysluetteloon