Melu

ja hiljaisuus

Korvalääkäri touhuaa korvien ja kuulemisen parissa. Melu aiheuttaa kuulovikoja mutta meluun liittyy myös muuta sairastuvuutta. Melu huonontaa ihmisten elämän tasoa mutta ongelmaan ei ole tartuttu määrätietoisesti. Meluongelma liittyy olennaisesti yhteiskuntamme rakenteisiin. Korvalääkärikin voi pysähtyä pohtimaan meluun liittyviä asioita.

Lääkäriseura Duodecim järjesti kahdeksannen kerran kulttuuriseminaarin, jossa tällä kerralla pohdittiin melua, harmoniaa ja hiljaisuutta. Tässä kirjoitelmassa on osittain tuon tilaisuuden antia ja osittain muualta kerättyjä ajatuksia.

Mitä melu on?

Melu on ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi tai häiritseväksi tai aiheuttaa haittaa hyvinvoinnille tai terveydelle. Ääni on fysikaalinen ilmiö, melu sen sijaan sisältää myös subjektiivisen luonnehdinnan. Jonkun mielestä rock-musiikki on melua ja toisen mielestä se on suuri nautinto. Suurkaupungin asukille kadulta kuuluva raitiovaunun kolina ei aiheuta häiriötä mutta kesämökin rantavesillä hiljakseen liikkuvan perämoottorin sätkätys voi tuntua sietämättömältä. Desibeleinä mitattava melutaso ei kerro melun häiritsevyydestä. Toisaalta miellyttäväkin ääni voi aiheuttaa terveydellistä haittaa.

Outi Ampuja on väitellyt vuonna 2007 melun siedosta kaupunkielämän välttämättömyytenä. Väitöskirjassa pohditaan miksi melusta on tullut vakava ympäristöongelma ja miksei sitä ole kyetty ratkaisemaan. Väitöskirjassa kartoitetaan niin katumelua kuin naapurimeluakin. Tutkimusalueena on Helsinki 1950-luvulta nykyaikaan. Melukysymys on politisoitunut liikenneratkaisujen myötä ja julkinen sektori on ottanut vastuun melun torjunnasta. Päätökset ovat kuitenkin meluntorjunnan kannalta epäjohdonmukaisia. Toisaalta melua pyritään torjumaan säädöksillä mutta samalla tehdään kaupunkirakenteen päätöksiä, jotka lisäävät liikennettä ja sen mukana melua.

Maahamme on vähitellen muodostunut melun sietoa edellyttävä kulttuuri. On vedottu talouteen, työpaikkojen säilymiseen, kansainväliseen kilpailukykyyn ja yksilönvapauteen. Melusta valittamista ei tahdota hyväksyä. Kaupunkilaisia kehotetaan muuttamaan maalle jos he eivät siedä melua. Vedotaan siihen, että Suomen meluongelma on kansainvälisesti arvioiden vähäistä. Väitetään, että meluun tottuu ja että teknologia ratkaisee ajan myötä meluongelman.

Kun James Watt kehitti höyrykoneen 1700-luvulla, hän yritti vähentää koneesta lähtevää kovaa ääntä. Tehtailijat halusivat kuitenkin koneet äänekkäinä koska mahtava pauhu oli todiste koneen voimasta.

Pari sanaa äänen melutasosta

Äänen voimakkuuden mittayksikkö on desibeli (dB). Asteikon nollakohta on ihmisen kuulokynnys eli heikoin ääni, jonka nuoren ihmisen terve korva aistii. Asteikko on logaritminen. Se tarkoittaa sitä, että 10 dB:n äänen äänienergia on kymmenkertaistunut, 20 dB:n äänen satakertaistunut ja 30 dB:n äänen tuhatkertaistunut lähtötasoon verrattuna. Asteikkoa voi olla hankalaa hahmottaa. Helpottavana muistisääntönä voi sanoa, että kolmen desibelin muutos vastaa äänenpaineen kaksinkertaistumista tai puolittumista.

Hiljaisessa metsässä on 30 dB:n humina, toimistohuoneen taustamelu on 55 dB ja tavaratalon melu 63 dB. Moottorisahasta lähtee 120 dB:n melu ja rock-konsertin melu voi olla 110 dB. Kipukynnys on 130 dB. Auton turvatyynyn laukeaminen aiheuttaa 160 dB:n impulssiäänen. Asetusten mukaan asumis- ja virkistysalueiden melu ei saisi ylittää 55 dB:n tasoa. Asuinhuoneiden keskiäänitason olisi oltava alle 35 dB.

EU:n alueella 30 % ihmisistä asuu yli 55 dB:n liikennemelualueella ja Suomessakin yli miljoona.

Melun terveyshaitat

Kova melu vaurioittaa korvaa koettiinpa ääni miellyttäväksi tai vastenmieliseksi. Kahdeksan tuntia 85 dB:n melussa aiheuttaa saman vaurion sisäkorvalle kuin 15 minuuttia 100 dB:n, minuutti 112 dB:n ja sekunti 130 dB:n melussa. Pitkäaikainen melulle altistuminen voi heikentää kuuloa pysyvästi ja yli 90 dB:n jatkuva melualtistus johtaa lähes kaikilla krooniseen meluvammaan. Tavallisesti kroonisen meluvamman kehittymiseen menee yli kaksikymmentä vuotta. Kroonisessa meluvammassa menetetään sisäkorvan simpukan ulompia kuulosoluja. Tämä johtaa tavallisimmin audiometriassa todettavaan kuulonlaskuun, jonka huippu on 4000 Hz:n kohdalla. Kuulosoluilla ei ole kykyä uusiutua joten syntynyt vamma on luonteeltaan pysyvä. Tyypillisenä oireena on vaikeus saada selvää puheesta hälyisessä ympäristössä. Potilas ei välttämättä kuule heikkoja korkeita ääniä (heinäsirkka, kännykän piippaus). Usein oirekuvaan kuuluu tinnitus, joka häiritsee pahimmin hiljaisuudessa ja unta odottaessa. Tavallista on myös kuulon epämiellyttävyyskynnyksen herkistyminen: Kun tavallisesti koemme 110 dB:n äänen epämiellyttäväksi, meluvammapotilaan epämiellyttävyyskynnys voi olla esim. 80 dB. Tämä johtaa kuulon kapeaan dynaamiseen alueeseen: Vaimeat äänet eivät kuulu ja voimakkaat äänet tuntuvat pahalta. Kuulokojeenkin sovittaminen muuttuu hankalaksi.

Meluvammojen määrä ammattitauteina on vähentynyt puoleen parinkymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nyt maassamme tapauksia on alle tuhat vuodessa.

Kuulovaurio voi syntyä myös äkillisen kovan äänenpaineen seurauksena. Silloin simpukasta tuhoutuu kuulosoluja massoittain. Saattaa ilmaantua repeämiä simpukan kalvorakenteisiin, tukisoluvaurioita ja verenkiertohäiriöitä. Kroonisessa meluvammassa kuulosoluja häviää yksitellen. Herkkyys meluvamman syntymiselle määräytyy osittain geneettisesti. Jotkut ulkoiset tekijätkin voivat herkistää meluvamman syntymiselle (tupakka, lääkeaineet). Tärykalvon repeämiseen tarvitaan voimakas ääni, 160 dB.

Kuulovamma on vain osa melun aiheuttamista terveyshaitoista. Saksalaistutkimusten mukaan arvioidaan, että kolme prosenttia kuolemaan johtaneista sydäninfarkteista on seurausta altistumiselle vähintään 60 dB:n tieliikennemelulle. Suomessa tämä tarkoittaisi vuosittain viittäsataa infarktikuolemaa mutta todellinen luku lienee pienempi koska meillä korkeille melutasoille altistuvien suhteellinen osuus on pienempi kuin Saksassa. Tämän kaltaisiin tutkimuksiin liittyy paljon virhelähteitä ja tutkimustulokseen on syytä suhtautua varauksella. Sydänkuolleisuus on yhteydessä elintasoon. Voisi olettaa, että meluisilla alueilla elintasokin on alhainen. Meluisilla alueilla myös pienhiukkasten määrän voisi olettaa lisääntyneet.

Melu lisää stressihormonien määrää myös unen aikana vaikka olisimme tottuneet nukkumaan meluisassa ympäristössä. Jatkuva yli 50 dB:n öinen äänitaso lisää sydämen rytmihäiriöitä. Melu aiheuttaa stressiä, henkistä kuormittumista, ärtyvyyttä, väsymystä ja suorituskyvyn heikkenemistä. Melu voi aiheuttaa lisääntynyttä riskiä työtapaturmille myös haittaamalla työohjeiden tai varoitusäänimerkkien kuulemista.

Korkean melutason katsotaan hidastavan pikkulasten puhumaan oppimista. Lentomelualueilla koulua käyvillä on muita enemmän keskittymisvaikeuksia ja heidän oppimis- ja muistamiskykynsä ovat heikommat kuin hiljaisten alueiden lapsilla. Meluun ei totu.

Työterveyslääkäri Marja Heinonen-Guzejev väitteli tammikuussa 2009 meluherkkyydestä ja sen lääketieteellisistä, psykologisista ja geneettisistä tekijöistä. Meluherkkyys on yksilöllinen ominaisuus kokea ja reagoida meluun. Meluherkkyys lisää melun häiritsevyyttä. 38 % tutkituista osoittautui meluherkiksi. Runsas kolmannes meluherkkyydestä osoittautui perinnölliseksi. Meluherkkyydellä todettiin somaattinen ja psykologinen ulottuvaisuus. Se liittyi kohonneeseen verenpaineeseen, uni- ja rauhoittavien lääkkeiden sekä särkylääkkeiden käyttöön, emfyseemaan, tupakointiin, stressiin ja vihamielisyyteen. Meluherkillä naisilla todettiin lisääntynyt riski sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien aiheuttamiin kuolemiin. Itse ajattelen, että meluherkkyys voi olla yhteydessä temperamenttipiirteisiin, joista esim. Liisa Keltinkangas-Järvinen on tehnyt syvällistä tutkimustyötä.

Ympäristöstämme

Melua pidetään toisen luokan ympäristöongelmana. Ilman ja veden saastuminen koetaan huolestuttavammaksi. Meluntorjuntalaki meillä on ollut vuodesta 1988 lähtien.

Kun liikenteen nopeus pudotetaan viidestäkymmenestä neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa, melu vaimenee keskimäärin 1,4 dB. Liikenteen määrän puolittaminen pudottaa melua 3 dB.

Liikenne melun lähteenä pitäisi saada eristettyä asuinympäristöstä. Etäisyyden kaksinkertaistuessa liikennemelu vähenee kolmella desibelillä. Etäisyyden kasvattaminen lisää kuitenkin päästöjä ja matkustustarvetta. Meluaidoilla voidaan tilannetta helpottaa ja tehokasta on myös liikenteen ohjaaminen tunneleihin. Asuntojen suunnittelussa olisi kiinnitettävä huomiota energiakulutuksen lisäksi myös akustiikkaan. Tila voidaan eristää tiiviillä ja tiheällä materiaalilla, joka saa äänen heijastumaan takaisin. Ääni voidaan myös imeyttää huokoisiin akustiikkalevyihin.

Digitekniikan kehittyminen on mahdollistamassa sen, että kehitetään järjestelmä, jolla saadaan aikaan ääniaallolle tarkoin vastakkaisessa vaiheessa oleva pari – vastamelu. Idea on peräisin jo 1930-luvun alusta (Henri Conda, Paul Lueg). Ilmanvaihtokanavissa tekniikka on jo paikoin käytössä ja se tulee muihinkin koneääniin piakkoin mahdolliseksi.

Vastamelun uusi sovellutus voisi tulevaisuudessa olla pienet kaiuttimet, jotka interferoisivat ympäristön äänten kanssa ja loisivat paikallisen ”äänieriön” vaikkapa kaupungin puiston penkin ympäristöön.

Tavallisin häiritsevän melun lähde on liikenne ja lentomelu. Avokonttoreissa melu voi olla luonteeltaan toisenlaista. Ongelmana voi olla liian alhainen taustaäänen taso. Se ei vaimenna työtoverien puheääntä riittävästi. Tiukaksi kiristetyt ilmanvaihdon äänitasovaatimukset ovat vieneet ojasta allikkoon. Taustalla kuuluva työtoverien puhe koetaan häiritseväksi ja se voi laboratoriotutkimusten perusteella alentaa suoritustasoa jopa 40 %. Tässäkin asiassa yksilöiden väliset erot häiriintyvyydessä ovat suuret. Yleensä keskittymistä vaativista tehtävistä selvitään parhaiten hiljaisuudessa ja heikoiten kun taustalla on puheääntä tai laulettua musiikkia. Jaksankin hämmästellä nuorison tapaa tehdä koulutehtäviä korvalappustereot korvilla. Tavallisesti miellyttävimmäksi taustaääneksi koetaan puron solina ja muutkin luontoäänet.

Hiljaisuudesta

Hiljaisuus ei ole äänettömyyttä. Hiljaisuus on ennakkoehto sisäänpäin käännyttäessä. Sitä tarvitaan mielen ja ruumiin tasapainottamiseen. Refleksireaktio päälle kaatuviin ääniärsykkeisiin ei tarjoa valinnan vapautta. Kaupunkiasujat kaipaavat hiljaisia keitaita asumisympäristöönsä. Mitä lähempänä kotia on puisto, sen vähemmän asukkailla on stressiä.  Myös kodeissa pitäisi olla ainakin yksi hiljainen ja rauhallinen huone.

EU:ssa on direktiivi vuodelta 2002, joka ohjaa valtioita kartoittamaan hiljaisia alueita. Ympäristöviranomaisille sekä kaupunki- ja rakennussuunnitelioille lankeaa suurin vastuu hiljaisuuden vaalimisessa. Voimme kuitenkin itsekin vaikuttaa melun määrään huomioimalla muita ja uskaltamalla vaatia hiljaisuutta. Kapellimestari Jorma Pajulan kerrotaan tuskastuneen ravintolan taustamusiikkiin ja pyytäneen tarjoilijaa vaimentamaan ääntä. Tarjoilija ilmoitti, että se ei ole mahdollista koska muut asiakkaat haluavat kuulla musiikkia. Panula nousi seisomaan ja kysyi kovaan ääneen onko salissa ketään, joka haluaa kuunnella taustamusiikkia. Yhtään kättä ei noussut.

Hiljaisuuden voi rikkoa myös tinnitus. Tinnitus on ääntä, joka ei tule ulkoisesta lähteestä.  Jukka Ylikoski kertoi, että jopa 70 %:lle muusikoista kehittyy ääniyliherkkyyttä. Väestöstä 8 % käy lääkärissä tinnitusoireensa vuoksi ja 1-2 %:lle se aiheuttaa masennusta, unettomuutta ja selkeää elämän laadun heikkenemistä. Tinnitus voidaan osittaa PET-kuvauksella. Tavallisimmin sen taustalla on häiriö sisäkorvan toiminnassa. Tämä johtaa aivorungon alueen hyperaktiivisuuteen ja tinnitusaistimukseen. Ilmiö on analoginen amputaatiota seuraavan aavesäryn kanssa.

Kuuloradan kapasiteetti on rajallinen. Siihen mahtuu vain rajallinen määrä viestejä kuljetettavaksi ja siksi miellyttävä ääni voi korvata ja korjata epämiellyttäväksi koetun tinnitusäänen. Alkuun käytettiin apuna tinnitusmaskerin valkoista melua mutta myöhemmin paremmaksi ovat osoittautuneet myönteiset vesiäänet. Uusimpana sovelluksena on mielimusiikki, josta on digitaalisesti poistettu potilaan tinnitusäänen taajuudet. Mielimusiikki vaikuttaa myös lamaamalla mantelitumaketta (epämiellyttävyyskeskus) ja stimuloimalla Nucleus accumbesia joka toimii kuuloärsykkeiden miellyttävyyskeskuksena.

Sound Oasis on markkinoilla oleva luontoääniä tarjoava järjestelmä. Laitteen kotisivuilta löytyy ääninäytteet niin valtameren aalloilta kuin sateesta, puron lirinästä ja metsän äänistäkin.

Lopuksi

Rauno Lauhakangas on valastutkija. Hän kertoi, että uskomus meren syvyyksien äänettömyydestä loppui vuonna 1942 kun keksittiin hydrofoni kuuntelemaan sukellusveneen ääniä. Laite paljasti, että meri on täynnä ääniä ja niitä tuottavat kalat mutta erityisesti valaat ja delfiinit.

Valaat ovat kiehtovia otuksia. Ne ovat maalta takaisin elämän syntymäkotiin, mereen, palanneiden eläinten jälkeläisiä. Miekkavalas ei tunne pelkoa koska maailmassa ei ole sellaista eläintä, joka voisi sitä uhata tai estää kulkemasta valtamerissä maapallon laidalta toiselle. Kaskelotin aivot painavat yhdeksän kiloa kun meidän ihmisten aivot painavat tuskin kiloakaan. Kaskelotti kykenee tunnistamaan kaikuluotaimensa avulla kahden kilon painoisen mustekalan kilometrin päästä ja sukeltamaan jättiläiskalmarin saaliikseen kolmen kilometrin syvyydestä.

Jo kahdensadan metrin syvyydessä meressä on täysin pimeää. Ihmisen passiivisesti käyttämällä näköaistilla ei siellä menesty. Noissa olosuhteissa eläinten on tuotettava aktiivisesti ääntä ”nähdäkseen”.  Maitovalaan lähettämän ultraäänen frekvenssi on jopa 250 000 Hz. Se mahdollistaa kohteen tarkan rakenneanalyysin luineen, lihoineen ja verisuonineen. Vastaavalla kaikuluotaimella pystyy erottamaan 1 mm särön hitsaussaumassa.

Valaat käyttävät ääniä kaikuluotaamiseen mutta myös kommunikaatioon. Emme kykene tulkitsemaan valaiden kieltä mutta se tiedetään, että viesti alkaa aina oman yksilöllisen ”nimen” kertomisella. Maitovalasta sanotaan merten kanarialinnuksi. Poikaset jokeltelevat ja oppivat vähitellen ensimmäisen viiden elinvuotensa aikana puhumaan. Tutkijat ovat pyrkineet yhteyteen valaiden kanssa musiikin avulla. Niinkö me joutuisimme kommunikoimaan avaruuden vieraidenkin kanssa?

Lähteet:

Tiede 3/2010

Wikipedia

WWW.tyosuojelu.fi

https://oa.doria.fi/handle/10024/42979

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Tyohygienia/Melu/

http://www.geo-lehti.fi/tiede/melu-on-vaaraksi-terveydelle

https://oa.doria.fi/handle/10024/24271

VIII Terveys, sairaus ja kulttuuriseminaari (Duodecim)

Seppo Savolainen: Akuutti meluvamma; Duodecim;20/2010

Kuusankoskella 5.11.2010

Hannu Tapiovaara

Takaisin Korvalääkärin kotisivujen sisällysluetteloon