Otolaryngologiaa elokuvassa

Korvalääkärin työ ei herätä suuria tunteita. Korvan tai ylähengitysteiden sairauksiin ei liity suurta draamaa. Ne eivät ole visuaalisesti yhtä kiehtovia kuin vaikkapa raju sydänkohtaus, haavasta suihkuttava veri tai raajan irtoaminen. Pieni erikoisalamme on kuitenkin valloittanut elokuvassakin nurkkauksensa. Tässä kirjoitelmassa tahdon palauttaa mieleenne muutaman tuokiokuvan valkokankaalta.

TOHTORI ZHIVAGO

Elokuva perustuu Boris Pasternakin vuonna 1956 julkaistuun suurromaaniin ja siitä on tehty useita elokuvaversioita. Tunnetuin niistä on David Leanin 1965 ohjaama versio, jossa pääosia näyttelevät Omar Sharif, Julie Christie ja Geraldine Chaplin. Elokuvan tunnussävel nousi aikanaan kansainväliseksi myyntimenestykseksi.

Elokuva kertoo vuosisadan vaihteen Venäjästä. Juri-pojan vanhempien kuoleman jälkeen hänet adoptoidaan sukulaisperheeseen. Myöhemmin hän avioituu kuin itsestään perheen tyttären kanssa. Juri valmistuu lääkäriksi ja joutuu mukaan vallankumouksen pyörteisiin. Hän kokee romanttisen rakkauden sairaanhoitajanakin rintamalla työskentelevän Laran kanssa ja Lara myös pystyy auttamaan hänet monen vaikean hetken yli Siperian karkotuksen aikana. Herkän runollinen Juri ei kykene sopeutumaan uuteen yhteiskuntajärjestelmään. Hän kuolee sydänkohtaukseen palattuaan Leningradiin ja saatuaan vielä kerran nähdä Laran kadun ihmisvilinässä.

Lääkäri esiintyy useassakin elokuvassa päähenkilönä mutta harvoin otolaryngologia nousee esiin. Tässä elokuvassa erikoisalaamme sivutaan kertaalleen. Jurin opiskeluaikana vastaanotolle tuodaan hengitysvaikeuksista kärsivä poika. Professori tivaa Jurilta diagnoosia ja hän saa soperrettua sairauden olevan kurkkumätää.

- Mikä on hoito?

- Trakeostomia.

- No, miksi vielä seisotte siinä?

Juri Zhivago ajelehtii elokuvassa tahdottomana ja voimattomana hahmona läpi historian pyörteiden. Hänellä ei tunnu olevan voimaa tehdä valintaa elämänsä kahden naisen välillä.  Hätätrakeostomian hän kuitenkin tekee taitavasti ja itseensä luottaen. Siihen kykenevä opiskelija ei voi olla aivan voimaton.

Difteriaa on esiintynyt Suomessa viimeksi 1990-luvun alkupuolella Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tuolloin tautiin menehtyi maassamme ainakin yksi ihminen. Epidemiavaaran vuoksi etenkin Kaakkois-Suomen lääkäreille järjestettiin aiheeseen liittyvää koulutusta. Minullakin oli mahdollisuus osallistua Pietarin Botkinin infektiosairaalaan tehtyyn tutustumiskäyntiin. Sairaalan portilla oli konepistoolimiehet vartioimassa. He eivät tarkastaneet sisään tulevia vaan ulos lähteviä.

TUNTEMATON SOTILAS

1950-luvun tunnetuin suomalainen romaani on varmaankin Väinö Linnan Tuntematon sotilas, josta Edvin Laine teki elokuvaversion vuonna 1955 vain vuoden kuluttua kirjan julkaisemisesta. Väinö Linna sanoo itse teoksestaan: ’Tahdoin antaa kaiken arvostukseni ihmisille jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdon sen ottaa pois.’

Myöhemmin Rauni Mollberg teki romaanista toisen elokuvaversion vuonna 1985.

Paloaukealta alkavan konekiväärikomppanian vaiheet ovat tulleet tutuiksi kaikille suomalaisille. Korvalääkärikin voi löytää elokuvasta jotakin erikoisalaamme liittyvää. Sodan melskeessä akustisen trauman syntymisen riski on suuri. Monelle sotaveteraanille jäikin muistoksi sotareissusta meluvamma. Tuntemattomassa kuvataan kahdesti akuutti akustinen trauma.

Komppania sai tulikasteensa ylittäessään suon vihollisen tulituksessa. Siellä kapteeni Kaarna joutui toteamaan, että ei sotia näin käydä. Mennäänpäs mokoman suon yli niin, että heilahtaa. Hän kaatui taistelussa mutta suon toiselle puolelle päästiin.

Vähän myöhemmin jatkettiin hyökkäystä rinteessä olevaa konekiväärikorsua vastaan. Vänrikki Kariluoto johti neljännen joukkueen hyökkäystä mutta hyökkäyksen vauhti pysähtyi korsusta tulevaan murhaavaan konekivääritulitukseen. Miinoitetusta murroksesta ei päästy läpi. Vänrikki Koskela onnistui räjäyttämään korsun kasapanoksen avulla ja sen jälkeen vihollisen puolustus päästiin repimään. Korsun räjäyttämisen jälkeen Koskela istui maassa silmiään pyöritellen. Sotamies Lehto oli kuohuksissaan:

- Jumalauta kuu…le. Jumalauta kuu…le. Se oli temppu.

- Mitä?

- Se oli temp…pu.

- En minä kuule mitään vähään aikaan. Minä tiedän sen vanhastaan. Minulle kävi Lemetissä samalla lailla… Mutta kylläpä hän tössäytti pahemman kerran. Menkää Kariluodon mukaan. Minä vartoilen vähän aikaa, että nuo lävet vähän aukeaisi. Kuurona on vähän huonoa…

Koskela kaatui kesän 1944 perääntymistaistelussa yrittäessään kasapanosta panssarivaunun alle.

Toinenkin meluvamma tapahtui äkillisessä räjähdyksessä. Edelleenkin käytiin hyökkäyssotaa. Kiivaassa taistelutilanteessa suomalaisten asemia oli heikentämässä kaksi vihollisen panssarivaunua. Tienojassa maannut pioneerivänrikki teki niitä kohti epätoivoisen syöksyn miina kädessään mutta menetti henkensä. Alikersantti Hietanen teki nopean päätöksen ja nappasi miinan kuolleen kädestä. Nopean syöksyn jälkeen hän pääsi heittämään miinan panssarivaunun telan alle. Hän painautui juurakon taakse suojaan, aukaisi suunsa ja peitti korvansa käsillään. Parin sekunnin kuluttua koko maailma tuntui puristuvan hänen päälleen. Hän ei tajunnut räjähdystä äänenä.

Räjähdyksen jälkeen hän pani vapisevin sormin tupakan huulilleen. Neljännellä tikulla onnistui sytyttäminen. Hetken kuluttua hän makasi katsellen vuoroin vaunua ja vuoroin miehiä, jotka huusivat hänelle: Hyvä Hietanen…hyvä…bravo Hietasen akan poika. Se oli kuitenkin hukkaan heitettyä sillä hän ei kuullut inahdustakaan. Hän kykeni vain hokemaan: Ei jumalaut, ei jumalaut. Paikalle ilmaantui Koskela mutta hänenkään puheesta ei saanut selvää. Vähitellen toivuttuaan hän katseli vaunua ja sanoi vilpittömän hämmästelevällä äänellä:

- Ei jumalaut poja! Kyl mää ole senttä aika poika. Mää ihmettele oikke ittiän. Mikä mää olenka. Suame sankari mää ole. Ku vaa loppuis toi kauhia humina pääst. En sunka mää vaan saanu sin vikka?

Hietanen korotettiin kersantiksi. Hän menetti näkönsä perääntymistaistelussa ja kaatui sitten ambulanssiin kohdistuneessa hyökkäyksessä.

VERTIGO - Punainen kyynel

Alfred Hitchcock ohjasi Yhdysvaltoihin muutettuaan useita huippuelokuvia esim. Takaikkuna, Mies joka tiesi liikaa, Psyko ja Linnut. On makuasia mitä niistä pitää parhaana mutta yksi parhaista on Vertigo vuodelta 1958.

Elokuvan alkuperäisnegatiivit olivat pahasti rappeutuneet ja ne entisöitiin 1996. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat San Fransiscon alueelle. Scottie Ferguson (James Stewart) joutuu eläkkeelle poliisin työstä korkean paikan kammon vuoksi. Vanha tuttu on tietoinen Fergusonin vammasta. Hän palkkaa Fergusonin varjostamaan naista, jota väittää Madeleine-vaimokseen. Ferguson rakastuu Madeleineen.

Madeleine (Kim Novak) saa Scottien houkuteltua vanhalle lähetysasemalle. Lähetysasemalla Madeleine kiipeää torniin eikä Ferguson pysty huimaukseltaan nousemaan perässä. Hän kuulee kirkaisun ja näkee Madeleinen putoavan kuolemaansa. Todellisuudessa putoaja onkin Fergusonin ystävän kuristetun vaimon ruumis. Hän toimi yhteistyössä Madeleinen kanssa saadakseen vaimonsa kuoleman näyttämään itsemurhalta.

Ferguson-parka joutuu vuodeksi pahaan depressioon ja harhailee kaupungilla. Hän kuvittelee näkevänsä Madeleinen jokaisessa vastaantulijassa. Lopulta hänen silmänsä kiinnittyy kadulla naiseen, Judyyn, jota hän seuraa hotellihuoneeseen. Ferguson yrittää epätoivoisesti muuttaa Judyn (Kim Novak) menettämänsä naisen kaltaiseksi tietämättä, että tämä onkin yksi ja sama henkilö. Hän haluaa Judyn pukeutuvan ja kampaavan hiuksensa samalla tavalla kuin Madeleine teki. Judy päättää olla pakenematta, koska on itsekin rakastunut mieheen. Hän tekee kuitenkin virheen pukemalla illallisille Madeleinelle kuuluneen korun, josta Ferguson tajuaa Judyn olevan Madeleine.

Ferguson pakottaa Judyn takaisin lähetysaseman torniin, jossa Judy tunnustaa osallistuneensa Fergusonin ystävän kieroon suunnitelmaan. Hän putoaa mielenkuohussa tornista alas ja saa surmansa. Elokuva päättyy kuvaan, jossa Scottie Ferguson seisoo dramaattisen musiikin soidessa tornin ikkuna-aukossa tajutessaan menettäneensä jälleen kaiken.

Korvalääkäri joutuu työssään tekemisiin huimauspotilaiden kanssa. Scottie Fergusonin huimausoire ei kuitenkaan ollut peräisin sisäkorvasta. Hän kärsi korkean paikan kammosta ja kyse oli paniikkihäiriöstä, joka ilmeni huimauksena. Valistunut korvalääkäri olisi ohjannut hänet psykiatriseen konsultaatioon.

HANNAH JA SISARET

Woody Allenin 1986 ohjaama komediaelokuva Hannah ja sisaret alkaa kiitospäivän illallisilla Hannahin luona ja päättyy samaan tilanteeseen vuotta myöhemmin. Hannah (Mia Farrow) on onnellisesti naimisissa. Hänen sisarensa Hollylla on sopeutumisvaikeuksia. Hän pyörittää pitopalvelua mutta toivoo tulevansa tähdeksi ja käy jatkuvasti koe-esiintymisissä vaikkakin huonolla tuloksella. Nuorin sisar Lee asuu angstisen taiteilijan kanssa. Hänkään ei ole oikein saanut otetta elämästään mutta käy yliopistolla kursseilla. Elokuvassa esiintyy myös Woody Allen Hannahin entisenä miehenä, Mickeynä.

Elokuva käsittelee erilaisia taiteilijaluonteita, rakkautta, menestystä ja epäonnistumista. Tämän päivän Manhattanin kuvaaminen on tärkeä osa elokuvaa. Siskoista Hannah on suorastaan uuvuttavan täydellinen nainen. Hannahin mies Eliot ja sisar Holly eivät ilmeisesti kestä "täydellistä" elämäänsä Hannahin rinnalla, vaan kaipaavat jotakin muuta. Eliot ihastuu Hannahin siskoon Leehen.

Hannahin ex-mies Mickey vaeltaa Manhattanin katuja uskonnollisesta yhteisöstä toiseen etsien turvaa ja varmuutta. Elokuvaa katsovan korvalääkärin vaistot nousevat pintaan kun neuroottinen Mickey havaitsee korvissaan soimista ja tuntee myös tasapainoaistinsa häiriintyneen. Mickey hakeutuu vaivojensa vuoksi erikoislääkärin vastaanotolle. Akustikustuumorin poissulku 1980-luvun tutkimuksilla osoittautuu visaiseksi tehtäväksi. Tarvitaan huolellisia kliinisiä tutkimuksia, audiologisia selvityksiä ja lopulta työläs ilmakallokuvaus. Kuolemaa silmiin katsovassa luulosairaassa on jotain koskettavaa.

Elokuvan henkilöhahmot toipuvat kriiseistään ja löytävät elämään uusia perspektiivejä. Woody Allen on useasti esittänyt neurooseihinsa jumittuneita tyyppejä. Hannahin Mickey on siitä erityinen, että hän todella kasvaa ja luopuu paniikistaan. Tämän takia elokuva voi olla siedettävää katsottavaa myös niille, joista on hermostuttavaa katsoa Allenin tavanomaista käsien vääntelyä ja neuroosien erittelyä.

PIANO

Piano on Jane Campionin ohjaama romanttinen elokuva vuodelta 1993. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun puolivälin tienoille. Elokuvan päähenkilö on Ada (Holly Hunter), joka on ollut mykkä lapsuudestaan asti. Hän on tehnyt pianomusiikista oman äänensä. Skotlannista lähtöisin oleva Ada myydään vaimoksi Uusi-Seelantilaiselle miehelle. Uuteen-Seelantiin muuttaa Adan mukana myös tämän nuori tytär.

Adan uusi mies Alistair ei ymmärrä vaimonsa musiikkia ja pianoa. Hän ei kykene luomaan läheistä suhdetta uuteen vaimoonsa. Adan mukanaan tuoma piano jää meren rannalle josta sen ostaa naapurissa asuva  George Baines (Harvey Keitel). Ada lupaa opettaa hänelle soittamista saadakseen rakkaan pianonsa takaisin. Pianoa hän lunastaa itselleen kosketin kerrallaan ja  ihastuu vähitellen soittotuntien aikana Georgeen. Heille kehittyy eroottinen suhde.

Adalle ja Georgelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jättää Uusi-Seelanti. Piano otetaan mukaan veneeseen mutta myrsky tempaa pianon mukanaan meren syvyyksiin ja pianon mukana mereen joutuu myös Ada. Hänen jalkansa joutuu osittain tahallaan pianoa sitovien köysien silmukkaan. Kohtaus on yksi elokuvan mieleenpainuvimmista. Adan sukellus meren vihreisiin syvyyksiin edustaa symbolisella tasolla vanhan kuolemaa ja uuden syntymistä. Kun Ada pärskii pinnassa henkeään haukkoen, hän on uusi nainen, nahkansa luonut. Juuri tämä kohta on keskeinen ja välttämätön, ihmeellinen ja myyttinen. Ada alkaa opetella puhumista. Tässä ylösnousemuksessa on vastustamatonta energiaa.

Adan mykkyyden syy ei elokuvassa selviä mutta korvalääkäri saattaa hyvinkin arvioida oireen taustalla olevan henkisen häiriötilan, mahdollisesti hysterian. Onkohan hän joutunut varhaislapsuudessaan seksuaalisesti hyväksikäytetyksi?

CHINATOWN

Roman Polanski ohjasi film noir tyyppisen Chinatownin 1974. Elokuvan pääosaa näyttelee Jack Nicholson. Hän on yksityisetsivä ja saa tehtäväkseen seurata miestä selvittääkseen pettääkö tämä vaimoaan. Varjostettava toimii kaupungin vesihuollosta vastaavana insinöörinä. Mies löytyy kuolleena ja pian selviää, että etsivän palkannut nainen ei ollut hänen vaimonsa. Etsivä törmää hämäriin maakauppoihin ja bisnesmiesten rikoksiin. He ovat ostaneet maata Los Angelesin läheisiltä tiloilta lähes pakolla pilkkahintaan ja suunnittelevat vesihuollon järjestämistä saadakseen tonttien arvon nousemaan. Juoni on monimutkainen ja siihen liittyy myös rakkaustarina ja syylliseksi lavastaminen.

Korvalääkäriä kiinnostaa etsivän nenävamma. Hän joutuu kovaotteisten vesiyhtiön turvamiesten pahoinpitelemäksi. Nenä halkaistaan koska etsivä on työntänyt sen sellaisiin paikkoihin, jonne se ei kuulu. Veitsellä tehty vamma on harvinainen ja kylmäverinen. Tavallisimmin nenävamma syntyy tylpästä iskusta. Aina isku ei ole tarkoituksellinen. Näyttävä nenäsidos koristaa Jack Nicholsonia läpi elokuvan.

NAISEN TUOKSU

Martin Brestin 1992 ohjaama elokuva perustuu italialaiseen romaaniin ja 1974 valmistuneeseen elokuvaan Profumo di donna. Usein

 amerikkalaisten tekemät eurooppalaisten elokuvien versiot ovat vesittyneet mutta tämä elokuva toi pääosan esittäjälle Al Pacinolle ansiosta parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.

Elokuva kertoo eläkkeelle jääneen sokean everstiluutnantin viikonlopusta. Upseeri hautoo itsemurhaa mutta toisaalta janoaa elämää. Hänen avukseen pestautuu oppilaitoksessaan hankaluuksiin joutunut opiskelijapoika. Yhdessä he viettävät New Yorkissa unohtumattoman viikonlopun. Elokuvan italialaisesta taustasta kertoo nautinto, jota tarjoavat niin maut kuin tuoksutkin. Erityisesti elokuvasta jäi mieleen sokean upseerin hurjastelu urheiluautolla, unohtumaton tango ja puolustuspuhe oppilaitoksessa. Elokuva kertoo kahden miehen kasvutarinan. Tylysti käyttäytyvä upseeri löytää toveruutta, ystävyyttä ja uusia arvoja elämäänsä. Opiskelija kasvaa vastuulliseksi ja itseensä luottavaksi mieheksi.

Korvalääkäri on tietysti innostunut makujen ja hajujen maailmasta. Makuaistin hermotus on monimutkainen. N. glossofaryngicuksen (IX) säikeet ovat yhteydessä aivorungon ganglion petrosum inferiorikseen. N. Lingualis on N. Trigeminuksen (V) haara, johon N. facialiksen (VII) Chorda tympani säikeet liittyvät.  Makuaistimuksemme ovat melko yksioikoiset. Aistimme makean, suolaisen, happaman, karvaan ja umamin maun. Ruoan ja juoman tarjoamat moninaiset aromit välittyvät hajukäämin ja N. olfactoriuksen (I) kautta. Elokuvan nimi antaa myös aiheen pohdiskella vomeronasaalielimen ja feromonien vaikutusta elämäämme.

ALIEN

Alien-elokuvat muodostavat sarjan. Sarjaan kuuluu neljä elokuvaa:

-         Alien – 8. matkustaja (1979)

-         Aliens – paluu (1986)

-         Alien3 (1992)

-         Alien – ylösnousemus (1997)

Nämä elokuvat eivät ole korkeaa taidetta mutta viihdyttäviä kuitenkin.  Ensimmäisen osan on ohjannut Ridley Scott. Ajan hammas on hieman purrut elokuvan visuaalista yleisilmettä mutta tarina on hyytävän jännittävä. Pääosaa kaikissa Alien-elokuvissa esittää tehtävään loistavasti sopiva Sigourney Weaver.

Malmilastissa oleva avaruusalus saa hätäviestin läheiseltä planeetalta ja aluksen automaattijärjestelmä herättää miehistön suunniteltua aikaisemmin. Miehistö käy tarkastamassa tilanteen planeetalla ja löytää oudon olion raadon ja munia. Malmilastia kuljettamaan palaavan miehistön mukana alukselle tulee myös kahdeksas matkustaja. Otus osoittautuu avaruudessa asustavaksi tappajaksi.

Sarjan toisen osan on ohjannut James Cameron. Jos ensimmäiselle osalle oli tyypillistä hiipivän kauhun nostattaminen, on toinen osa toiminnallisempi. Planeetalle, josta Alien alkujaan löytyi, on perustettu siirtokunta joka on joutunut vaikeuksiin. Ripley lähtee pelastusretkikunnan kanssa avuksi mutta planeetalla on hengissä enää vain yksi pieni tyttö. Lopulta kaksi pentujaan puolustavaa narttua kohtaavat eeppisessä taistelussa. Ripley onnistuu paiskaamaan Alienin avaruuteen lastausrobotin avulla.

Kolmannen elokuvan on ohjannut David Fincher. Tässä osassa Ripley haaksirikkoutuu aluksellaan entiselle vankilaplaneetalle, jonne vangit ja vartijat ovat jääneet harjoittamaan omaa uskontoaan. Ripleyn aluksen mukana planeetalle tulee myös Alien. Elokuva päättyy niin Alienin kuin Ripleynkin kuolemaan sulaan lyijyyn.

Viimeisin näistä neljästä elokuvasta on Jean-Pierre Jeunetin ohjaama. Ripley on kloonattu kaksisataa vuotta edellisten tapahtumien jälkeen. Kloonatessa häneen on siirtynyt myös Alienin ominaisuuksia. Elokuva on tarkoituksetonta pum-pumia ja räiskintää. Ehkäpä se olisi pitänyt jättää tekemättä.

Miksi sitten korvalääkäri katselee Alien elokuvia? Korvalääkäriä kiinnostaa tietysti elukan erikoiset ominaisuudet. Erityisesti hän havainnoi otuksen poikkeavan kielen ja aivan ilmeisen syljenerityshäiriön. J Noin vaikea kuolaaminen aiheuttaa hoidollisen ongelman. Botox-injektiot leuanalussylkirauhaseen, rauhastiehyeiden suuaukon siirto nieluun ja Jacobsonin hermon katkaisu voisivat olla varteenotettavia terapeuttisia vaihtoehtoja. Otuksen ikävä luonne huomioiden saattaisi sylkirauhasiin suunnattu xerostomiaa aiheuttava sädehoitokin tulla vastoin tavallisia tapoja vakavasti harkittavaksi.

Kuusankoski 7.3.2009

Hannu Tapiovaara

Takaisin korvalääkärin kotisivujen sisällysluetteloon