7th World Congress on Sleep Apnea
Helsinki
29.6. – 3.7.2003
Obstruktiivisen uniapnean (OSA) katsotaan vaikuttavan verenkiertojärjestelmään ja aiheuttavan potilaalle sitä kautta lisääntyneen riskin sairauksiin. Muillakin tekijöillä on tietysti osuutta verisuonisairauden syntymiseen.
OSA johtaa verisuonistossa lisääntyneeseen vapaiden radikaalien muodostumiseen, alentuneeseen endoteelin toimintaan, tulehduksellisiin muutoksiin verisuonen seinämässä ja lopulta verisuonten rakennemuutoksiin:
OSA vaikuttaa verenkiertojärjestelmään autonomisen hermoston kautta. OSA-potilailla todetaan hereillä ollessa lisääntynyt sympaattinen aktivaatio. Unen aikana sympaattinen aktiviteetti lisääntyy edelleen mutta samoin lisääntyy parasympaattinenkin aktiviteetti. Sukellusrefleksi, joka toimii vaguksen kautta hillitsee pulssinousua.
Endoteelivaikutus välittyy ainakin endothelin-1 entsyymin kautta. CPAP-hoidolla sen pitoisuus putoaa.
Apnea aktivoi neutrofiileja, monosyytteja ja lymfosyytteja.Apneapotilaiden CRP (C-reaktiivinen proteiini) on kontrolleihin verrattuna koholla. Samoin koholla on S-amyloid-A jota pidetään koronaaritapahtuman ennustajana.
Atheroskleroosin muodostumisen kannalta tärkeitä sytokiineja ovat TNF-alfa ja IL-8 joiden pitoisuus nousee OSA:ssa. Atheroskleroosilta suojaavan IL-10:n pitoisuus puolestaan alenee.
OSA potilaiden lymfosyytit osoittavat kudosviljelmätutkimuksissa lisääntynyttä adheesiota epiteelisoluihin. Tämä johtuu selectinin (CD62E/P) lisääntymisestä.
Sympaattisen aktivaation lisääntyminen johtaa myös metabolisiin muutoksiin OSA potilaalla. Leptiinin tuotto vähenee ja sen oletetaan johtavan painonnousuun. CPAP-hoito pudotti leptiinitasoja. Potilaiden reaalinen painonlasku jäi pieneksi mutta MRI:ssa todettiin kuitenkin viskeraalisen rasvan määrän pudotus. Viskeraalista, intraperitoneaalista rasvaa pidetään erityisen haitallisena verisuonitapahtumien suhteen. OSA potilaille kannattaa aloittaa herkästi statiinilääkitys.
Uneen liittyvä hengityshäiriö on ilmeisesti itsenäinen sydän- ja verenkiertoelinsairauden riskitekijä. AHI:lla (apnea-hypopnea index) on yhteys verenpainetasoon ja CPAP (jatkuva ylipainehengitys) interventio laskee potilaan verenpainetta keskimäärin 2,5 mmHg. Hengityshäiriö vaikuttaa siis ainakin verenpainemuutoksen kautta. Vaikuttaako hengityshäiriö myös suoraan sydän- ja verenkiertosairauteen? Kausaliteetti on vaikeaa osoittaa vaikka tähän viittaavaa tutkimuksellista näyttöä jo paljon onkin.
Edelleen etsitään eläinmalleja, jotka helpottaisivat tutkimustyötä. Human Genome Projectin odotetaan tuovan omalta osaltaan lisäselvitystä ja suurta monikeskustutkimusta kaivataan.
Luennoitsijat:
Jan Hedner (University of Gothenburg, Sweden)
Naresh Punjabi (Johns Hopkins University, USA)
Virend Somers (Mayo Clinic, USA)
Richard Schultz (University of Giessen, Germany)
Lena Lavie (Israel)
Allan Pack (University of Pennsylvania, USA)
OSA:n mittaamisesta:
AHI (apnea-hypoksea index) on vakiintunut taudin vaikeusasteen mittariksi. Mittari ei kuitenkaan ilmeisesti ole erityisen hyvä. Monella potilaalla on paljon oireilua vaikka AHI-arvo saattaa olla alle viisi. AHI ei korreloi päiväaikaiseen väsyneisyyteen mutta kylläkin kuorsaamiseen. OSA:aan liittyvät vaskulaariset komplikaatiot korreloivat nekin huonosti AHI:n kanssa. Sairastuvuus vaskulaarikomplikaatioihin nousee nopeasti alle viiden olevilla AHI arvoilla mutta saavuttaa sitten tasannevaiheen, joka kääntyy nousuun vasta AHI 50 tasolla:
Biomeditaattorit (esim. CRP, TNF-alfa) eivät vielä toimi OSA-mittareina. Tutkimustyö ja eläinkokeet saattavat tuoda tältä alueelta uusia mittareita liitettäväksi polysomnografiaan.
Paras mittari identifioisi hengityksen häiriön. Se ei olisi herkkä artefaktoille. Sen pitäisi tunnistaa sairaus ja erityisesti tunnistaa myös sairauden asteen merkittävyys potilaalle.
Suomessa on kehitetty ja kokeiltu Static-Charge-Sensitive-Bed järjestelmää. Se ei mittaa ilmavirtaa vaan unen aikaisia liikkeen muutoksia. Laite tuo esiin hengitysliikkeet ja osoittaa myös sentraalisen apnean. Laite on potilaalle mielyttävä ja mahdollistaa normaaliunen. Sierainaukkoihin asetettavat sensorit puolestaan mittaavat nenähengitystä. Ne analysoivat hengityksen amplitudia, hengitysvolyymia ja muutoksia virtauksessa. Laitteiston käyttöä mutkistavat artefaktat (esim. suuhengitys). Happisaturaation laskut tuovat esiin vain 17% OSA:sta ja hengityksen virtaamisen äkillinen loppuminen 54%.
Tarve kehittää hyvää mittausmenetelmää on ilmeinen. Mittauksessa eri tapahtumille pitäisi antaa erilainen painoarvo ja mitata tapahtumia niiden vaikeuden mukaan. Yllä olevan kaavion muutoksia voitaisiin pisteyttää eri tavoin ja saada sitten summaationa yksi yksittäinen indeksiluku. Tämä indeksiluku kuvaisi ehkä AHI-arvoa paremmin sairauden merkittävyyttä ja hoidon vaikuttavuutta.
Luennoitsijat:
Olli Polo (University of Turku)
José Montserrat (University of Barcelona, Spain)
Anand Kumar (MedCare, Netherlands)
David Rapoport (New York University School of Medicine, USA)
Hartmut Schneider (Johs Hopkins School of Medicine, USA)
CPAP-hoito
CPAP-hoito on vakiintunut uniapnean hoidoksi. Laitteiston kehittyessä ja yleistyessä käyttömukavuus on parantunut. Laitteiston hinta on myös pudonnut viime vuosien aikana. Mikä sitten on hoidon vaikuttavuus ja komplianssi?
Ruotsalaistutkimukseen valittiin 233 miestä,. Jos AHI oli yli 10 tarjottiin mahdollisuutta CPAP-hoitoon. Tällaisia miehiä löytyi otannasta 72. Tutkittavien keski-ikä oli 65 vuotta, BMI 29 ja keskimääräinen AHI 23. Kontrolliryhmän AHI oli keskimäärin 3 mutta muuten ryhmät vastasivat toisiaan. Kontrolliryhmäläiset tosin tunsivat elämänlaatunsa paremmaksi.
Miten sitten kävi?
CPAP hoito näytti nostavan elämänlaatua joskaan ei samalle tasolle kuin kontrolliryhmäläisillä. Laajoista metabolisista kokeista ei jäänyt juuri mitään käteen. Paasto-insuliiniarvo laski hieman vaikka verensokerissa muutoksia ei näkynytkään. Hoito saattaa siis hieman parantaa metabolista profiilia.
Edellä olevasta kaaviosta ilmenee kuinka kova kato oli laitteen käyttäjissä. 11 miestä, jotka jatkoivat laitteen käyttöä olivat eniten päiväväsymyksestä kärsineitä. Sen sijaan laitteen käyttöön ei vaikuttanut esim. ikä, BMI, AHI-arvo tai metaboliset parametrit. Laitteen käyttäjät käyttivät sitä 5-6 tuntia vuorokaudessa.
Voiko näin huonon komplianssin laite ratkaista suurta väestönosaa koskevan ongelman?
CPAP-laitetta tulisi käyttää joka yö jotta hoito olisi tehokasta (Kribbs -93). Kuinka monta tuntia yötä kohti olisi tarpeen? Jos mittarina käytetäänpäiväaikaisen väsymyksen vähenemistä voidaan sanoa, että laitetta olisi käytettävä joka yö yli seitsemän tunnin ajan. Tämä on harvinaista, tavallisesti potilaat käyttävät laitetta vain osan yöstä. Tutkittavista tosin löytyy pieni ryhmä, joka saa lievitystä väsymysoireeseensa jo alle neljän tunnin käytöllä mutta vastaavasti löytyy ryhmä, jolla edes seitsemän tunnin käyttö ei auta. Syy on tuntematon.
USA:ssa ei ole selkeitä ohjeita siitä, milloin hoito olisi aloitettava. Tavallinen käytäntö on aloittaa CPAP-hoito, jos AHI on yli 20. Britanniassa raja-arvona on 15 mutta lisäksi edellytetään kahta muuta oiretta (esim. kuorsaaminen, hengenhaukkominen tms.). Jos potilaalla on kardiovaskulaarinen sairaus ja OSA-oireilua pitäisi hoito aloittaa ilmeisesti herkästi. Selkeää tietoa siitä, hyötyykö oireeton mutta kardiovaskulaarisesta sairaudesta kärsivä kohonnen AHI:n potilas hoidosta, ei ole. Suomessa ei varmastikaan ole riittäviä resursseja edes selvittää koronaaripotilaiden tai arterioskleroosipotilaiden AHI-arvoja.
Nasal-CPAP-hoitoa pidetään tehokkaimpana ja turvallisimpana OSA:n hoitona. Joskus hoitoon liittyy huono komplianssi. Tätä ongelmaa voi helpottaa nostamalla painetta vähän kerrallaan (1-2 cmH2O) , valitsemalla maski huolella ja tarvittaessa kokeilemalla unilaboratoriossa. Hoidosta huolimatta saattaa esiintyä väsyneisyyttä. Tämän lievittämiseen käytetään Pohjois-Amerikassa Modafinil 400 mg/vrk. Lääke on amfetamiinin johdannainen, jonka addiktiivisuus on vähäinen.
CPAP komplianssia olisi seurattava huolella. Tarvittaessa nenän kostutus, keinosylki, nenädilataattorit (mekaaniset), nenästeroidit ja myös nenäkirurgia saattavat helpottaa tilannetta.
UPPP-leikkaus heikentää komplianssia. LAUP:n jälkeen CPAP sieto on sensijaan ollut hyvä. LAUP paransi kuorsausoireen 48%:lla ja AHI parani 21 %:lla. Mandibulaa eteenpäinohjaava apneakisko saattaa sekin parantaa CPAP sietoa ja mahdollistaa paineen alentamisen. Tracheostomiaa vaihtoehtona huonosti sopeutuvalle CPAP-potilaalle ei tuotu esiin.
Luennoitsijat:
Eva Lindberg (University of Uppsala, Sweden)
Joaquin Duran (Spain)
Terri Weaver (University of Pennsylvania, USA)
Kathleen Ferguson (University of Western Ontario, Canada)
Uudet tekniikat ja OSA
Radio-Frequency Thermo-Ablation (RFTA) oli myös symposiumin aiheena.
Neula-ablatio käyttää matalaa jännitettä ( alle 100 V ) ja matalaa tehoa ( 2-10 W). Kudos kuumennetaan 65 – 100 Celsiusasteeseen. Neula muodostaa ympärilleen elliptisen leesion, jonka kokoa rajoittaa kudoksen kiehuminen ja laajenevan kudostuhoalueen lämpöabsorptio. Laitteen kehittivät Aranow ja Cosman v. 1950 ja ensimmäinen tutkimus trigeminusneuralgiapotilaiden hoidosta laitetta käyttäen julkaistiin 1974. Ensimmäinen tutkimus ENT-potilaiden hoidosta laitetta käyttäen julkaistiin 1997 (Powell). Omalla erikoisalallamme laitetta on käytetty pehmeään suulakeen, kielen tyveen, nielurisoihin ja nenän kuorikoihin.
Nasal-CPAP hoito on ensisijainen uniapnen hoitomuoto. Kaikille potilaille se ei kuitenkaan sovi ja siksi myös RFTA:sta on etsitty keinoa jäljitellä ylipainehengityksellä saatua vaikutusta.
Kielen tyveen voidaan antaa RFTA-hoito paikallispuudutuksessa. Tarvittaessa käytetään esilääkitystä. Hoito annetaan kuvan mukaisesti neljään pisteeseen ( 85ºC, 10W, 600 Joule). Hoito voidaan tarvittaessa uusia ja keskimäärin kielen tyven hoitoon käytetään 5,5 istuntoa.
Sadan potilaan aineistossa saatiin yksi paha komplikaatio (kielen tyven abskessi). Kahdelle hoidetulle ilmaantui limakalvohaavauma ja viidelle ohimenevä nielemisvaiva ja paikallinen turvotus. Kokemuksen lisääntymisen myötä komplikaatioiden määrä näyttää vähenevän. Antibioottiprofylaksian käyttöönotto on auttanut pääsemään eroon pahoista komplikaatioista. Usein on perusteltua hoitaa samassa istunnossa kielen tyvi ja suulaki. Toimenpiteeseen kuluu aikaa noin 30 min. Hoidettavaksi soveltuvat kuorsaajat ja lievästä (AHI 5-15) sekä mahdollisesti kohtalaisesta (AHI 15-30) uniapneasta kärsivät potilaat.
N. 30% arvioidaan paranevan hoidolla mutta ajan myötä ilmaantuu relapseja. Suuri osa potilaista alkaa kuorsata uudelleen jo puolen vuoden kuluttua. Kielen tyven RFTA-hoito on turvallinen hoitomuoto mutta kallis ja pitkäaikaistuloksiltaan kyseenalainen. Osa luennoitsijoista katsoi hoidon parantavan potilaiden elämänlaatua. Kannattaa myös muistaa, että onnistuessaan hoito voi antaa potilaalle avun kaikkien öiden ajaksi. CPAP-hoito auttaa vain käytettäessä ja käyttö on tutkitusti toivottua vähäisempää.
Kielen tyveen ja suulakeen annetun hoidon vaikutuksia on tutkittu myös MRI-laitteistoa käyttäen. Hoidolla aiheutetun kudoslesionkoko on arvioitavissa 2-6 tuntia RFTA-hoidon jälkeen. 600 Joulea aiheuttaa maksimilesion ja tehonkasvattaminen ei auta.
MRI mahdollistaa myös pitkäaikaismuutosten arvioinnin. Yllättäen 12 viikkoa hoidon jälkeen tehdyssä analyysissa ei tullut esiin minkäänlaista kudoksen vähenemistä! MRI tutkimukset herättivät kysymyksen aiheuttaako RFTA todellisuudessa minkäänlaista kudoksen ablaatiota. Hoidon vaikuttavuushan saattaisi selittyä myös kudoksen ominaisuuksien (esim. kimmoisuus) muutoksella.
Suulakeen annetun RFTA-hoidon sivuvaikutuksena voivat olla limakalvohaavaumat ja nekroosialueet. Näitä syntyy vähemmän kun pysytään lihaskerroksessa, käytetään profylaktista antibioottilääkitystä ja koagulaatioalueiden välillä pidetään riittävä yli yhden senttimetrin alue. Kun RFTA-hoitoa annettiin suulakeen ja tavoitteeksi asetettiin kuorsausoireen väheneminen noin puoleen, hoito tuntui tepsivältä noin 80 %:ssa. Suotuisaan tulokseen riitti yksi tai kaksi kuuden hoitopisteen istuntoa. Hoidon pitkäaikaistuloksista ei ole tilastotietoa.
RFTA-hoidon merkitys uniapnean hoidossa vaikuttaa vähäiseltä. Kuorsaajat saattavat hoidosta hyötyä mutta heidänkin saamansa apu voi olla lytytaikainen. MRI tutkimuksien tulokset ovat hämmentäviä ja ne antavat aihetta lisäselvityksiin.
Luennoitsijat:
Leif Bäck (University of Helsinki)
Karl Hörmann (University of Mannheim, Germany)
Tucker B. Woodson (Medical College of Wisconsin, USA)
Boris Stuck (University of Mannheim, Germany)
Jukka Ylikoski (University of Helsinki)
Uusia tekniikoita käsiteltiin muissakin symposiumeissa. RFTA-hoidon katsottiin sopivan hyvin kroonisesti turpeiden nenän kuorikoiden käsittelyyn. Hoito voidaan toteuttaa paikallispuudutuksessa polikliinisesti ja tarvittaessa käyttää useita istuntoja. Postoperatiivinen vuoto on harvinainen, 1/700 tarvitsee sen vuoksi tamponaatiota. Kahden vuoden seurannassa saavutettiin 58%:lle hyvä nenähengitys.Kuorsaamisoire pysyi poissa 8%:lla ja kuorsaaminen oli aikaisempaa vähempää 64%:lla.
Mario Fabiani (University”La Sapienza” Roma, Italy)
Suulaen hoitoon esitettiin coblation assisted upper airway procedure (CAUP). Toimenpide tehdään pohjoismaiseen tapaan paikallispuudutuksessa. Työskentelyyn käytetään yksinomaan 55 G kärkeä.
1. Aloitetaan tekemällä reilut poikittaiset viillot kummankin lakikaaren yläosan läpi.
2.Viillon kautta tehdään ylöspäin coblatiotunneli ja käsitelläännäin suulaen lateraaliosat RFTA:lla.
3. Isosta uvulasta poistetaan vain kärki,leikkaamalla se poikittain.
4. Uvulan katkaistun kärjen kautta kaksi coblaatiotunnelia suulaen mediaaliosaan.
5. Lateraalisten suulakiviiltojen kautta coblaatiotunnelit alaspäin lakikaariin.
6. Tonsilloihin voi tarvittaessa tehdä tunnelit nielurisakudoksen vähentämiseksi.
Norjalaisen esitelmöitsijän mukaan 86% paranee kuorsausoireesta ja 80% lievästä OSA:sta kahdeksan kuukauden seurannalla yhdessä istunnossa tehdyllä toimenpiteellä. Postoperatiivinen kipu on erittäin vähäistä.
Magne Tvinnereim(EuroSleepNorway)
Yhdysvalloissa on etsitty uusia leikkausmenetelmiä ja nyt esitettiin ”Palatal Advancement Palatoplasty”. Toimenpiteellä saavutetaan suulakeen 5-7 mm liukuminen eteenpäin. Tekniikka on kuvattu oheisissa piirustuksissa. Postoperatiivisena komplikaationa ovat olleet fisteliyhteydet nenään. Nämä kuitenkin ovat parantuneet ilman leikkaustoimenpiteitä. Ensivaikutelma jää minulla varautuneeksi. Kovan suulaen osittainenkin resektio tuntuu oudolta kun hoidetaan ylipainoon liittyvää pehmytkudosten ongelmaa.
Tucker Woodson (Medical College of Wisconsin, USA)
Palatal advancement palatoplasty sivulta esitettynä
Leikkaus suun puolelta kuvattuna
Jukka Antila
Uutta tekniikkaa on otettu otolaryngologiseen kirurgiaan koska:
se lyhentää leikkausaikoja
se vähentää perioperatiivista vuotoa
se sopii päiväkirurgiaan
postoperatiivista vuotoa on vähemmän
postoperatiivista kipua on vähemmän
toipuminen leikkauksesta on nopeampaa
Turussa selviteltiin kuinka paljon etua kontaktilaser tai ultraääniveitsi tuo tavallisiin nielun alueen paikallispuudutustoimenpiteisiin.
Ensimmäisessä työssä tutkittiin lievää tai kohtalaista OSA:aa sairastavia potilaita. Potilaiden BMI oli alle 31 ja ASA I-II. 20 UPPP leikkausta tehtiin kontaktilaseria ja 20 UPPP leikkausta ultraääniveistä käyttäen.
Kummassakin ryhmässä leikkauksen kesto oli n. 23 min.Leikkauksen aikaisessa vuodossa tai ”sokkotarkastajan” arvioimassa kudostuhossa ei myöskään ollut eroja. Kipua arvioitiin postoperatiivisella kyselyllä. Kipu oli pahimmillaan 4.-5. postop.päivänäja ryhmien välillä ei ollut eroja kivun kokemisessa.
Toisessa työssä vertailtiin kahta kahdenkymmenen potilaan tonsillektomiaryhmää. Toiselle tonsillektomia tehtiin perinteiseen tapaan dissekoiden ja toiselle ultraääniveistä käyttäen. Tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välille ei saatu vaikkakin perinteinen tekniikkaa oli nopeampi. Vuoto vaikutti siinä UÄ-veitseen verrattuna runsaammalta. Postoperatiivisesti UÄ-ryhmä oli kivuliaampi. Postoperatiivisten vuotojen määrässä ei ollut eroja.
Uusia menetelmiä on punnittava kriittisesti ja verrattava aikaisempiin. Nyt RFTA-laitteiden markkinointi käy kuumana. Myös tämä tekniikka pitää tutkia aikaisempiin verraten.
Jukka Antila (University of Turku)
Lapsuuden OSA
Lasten uniapnea on ilmeisesti alidiagnostisoitu sairaus. Diagnostiikassa pulssioksimetrian spesifisyys on hyvä: 97%. Sen sensitiivisyys on kuitenkin vain 53%. Videorekisteröinti on yksi diagnostinen apuväline. Riskitekijöistä tärkeimmät ovat kraniofaciaaliset morfologiset poikkeavuudet, Down oireyhtymä, rotu (african-american), perinnölliset tekijät ja allerginen nuha.
Luennoitsija esitteli tilaston eri maissa lapsille tehtyjen tonsillectomioiden indikaatioista. Suomen kohdalla alle 10 vuotiaiden lasten tonsillectomian tavallisin syy oli krooninen tai toistuva nielutulehdus. Kyse voi olla kirjaamisvirheestä vaikka OSA:n tunnistamisessakin saattaisi olla parantamisen varaa. Yleensä maailmalla näyttäisi OSA olevan leikkauksen syynä 75%:ssa lasten tonsillectomioista. Adenotonsillectomian riittävänä indikaationa pidetään ilmatien obstructiota (kuorsaaminen), puheen tai nielemisen hankaluutta ja epänormaalia kraniofaciaalista kasvua (suuhengitys). Adenotonsillectomia helpottaa oireilun 95%:lta potilaista. Toimenpide voi olla perusteltu kovin nuorillakin ja tilaisuudessa esitettiin, että leukojen virhekasvu saattaa olla seurausta OSA:sta. Joidenkin mielipiteiden mukaan adenotonsillectomia saattaa olla perusteltu jo alle vuoden iässä.
Hoitamattoman OSA johtaa lasten neurocognitiivisiin kehityshäiriöihin, häiriintyneeseen kasvuun ja pahimmillaan sydänsairauteen (cor pulmonale).
Karen Waters ( Children’s Hospital Westmead, Australia)
Nenä ja OSA
50-60% hengitystieresistenssistä on peräisin nenästä. Nenän tukkoisuuden hoito parantaa unta. Nenän toiminnan merkitystä OSA:aan ja kuorsaamiseen on pyritty selvittelemään rhinomanometrisin tutkimuksin. Nenän tukkoisuus saattaa liittyä kuorsaamiseen mutta sen yhteys OSA:aan on epälineaarinen ja heikko.
Aktiivisessa anteriorisessa rhinomanometriassa ei saatu esiin eroja sen enmpää kuorsaajien, OSA-potilaiden kuin kontrollienkaan nenän resistensissa. Posteriorisella rhinomanometrilla mitattaessa OSA-potilaiden nenän ilmavirran resistenssi oli suurempi kuin kuorsaajilla. Nenän kuorikoiden RFTA-hoidolla saatiin aikaisekseen vähittäistä helpotusta kuorsaamisoireeseen 64%:lle vaikka ensimmäisen neljän hoitokuukauden aikana osalla potilaista oireilu tuntui pahenevan. Fluticasoni pudotti kuorsaajien nenän ilmavirran resistenssia, ei vaikuttanut mainittavasti kuorsaamisoireeseen mutta paransi päiväaikaista toimintakykyä.
Nenän hoito auttaa vain osaa OSA-potilaista. OSA-potilaan nuhaa kannattaa aina hoitaa. Nuhapotilailla kohonnut nenän ilmavirran resistenssi voi olla mukana OSA:n patofysiologiassa.
Luennoitijat:
Paula Virkkula (University of Helsinki)
Deron Philippe (FreeUniverity of Brussels, Belgium)
Klaus Vogt (Rendsburg, Germany)
Mario Fabiani University of Rome, Italy)
Walter McNicholas (Dublin, Ireland)
Dentofaciaaliset tekijät ja OSA
Alaleukaa avaavan ja eteentyöntävän proteettisen laitteen vaikutus saadaan osoitettua MRI-kuvauksessa.Laite siis muuttaa ylemmän hengirystien rakennetta. Sillä näyttäisi olevan myös collabiliteettia vähentävää vaikutusta, joka saadaan esiin tutkimalla masseter-, lateral pterygoid ja genioglossal-lihasten EMG aktiviteettia. Laitteella saattaa olla myös sentraalisia vaikutuksia, joiden selvittelyyn on käytetty MEG-laitteistoa.
CPAP-hoito on ensisijainen OSA:n hoito. Se on turvallinen ja se toimii olipa hengityshäiriön syy mikä tahansa. Sen ongelmana on huono komplianssi ja huon käytön mukavuus. Mandibular advancement device (MAD) on jonkinlainen vaihtoehto. Se vaatii toimiakseen omat hampaat mutta sen toimintaa ei häiritse nenäntukkoisuus. Se on turvallinen vaikka pitkäaikaiskäytössä saattaakin tapahtua muutoksia purennassa. Nämä ovat harvinaisia. Komplianssi MAD:iin on hyvä. Tutkimuksissa sen on osoitettu antavan selvän pudotuksen AHI:iin. Tutkimustyötä mutkistaa se, että laitteita on useaa erityyppiä aina halvoista ”keitä ja pure” malleista monimutkaisiin yksilöllisesti sovitettuihin laitteisiin. Usein asteittain tehtävä advancement estää leukanivelten kipeytymisen. Pitkäaikaisseurannassa MAD-hoidon teho näyttäisi säilyvän vaikka se vaatiikin ajoittain laitteen ”päivittämistä”.
CPAP laite on tehokkaampi erityisesti potilailla, joilla on korkea BMI tai kovin korkea AHI. Laitteistosta riippuen kuorsaus häviää CPAP-laitteella mutta vain runsaalla 50%:lla apneakiskon käyttäjistä. Viiden vuoden kuluttua noin neljännes potilaista käyttää edelleen MAD-kiskoa. Kiskoa käytetään tavallisesti läpi yön kun CPAP-laitteen käyttö on keskimäärin 4 tuntia/yö.
Ainakaan vielä MAD-kisko ei kykene syrjäyttämään CPAP-hoitoa vaikka se yksittäisillä potilailla tuntuukin toimivan hyvin. Laitteiston sovittamiset tulevat lisäämään sairaaloidemme suu- ja hammassairauksien poliklinikoiden työtä ja nivomaan ne entistä tiukemmin unihäiriötyöryhmiin. Luennoilla ei käsitelty osteotomialeikkausten roolia OSA:n hoidossa.
Luennoitsijat:
Kazua Yoshida (Kyoto University, Japan)
Kathleen Ferguson (University of Western Ontario, Canada)
Marie Marklund (Umeå Univerity, Sweden)
Peter Cistulli (Univerity of New South Wales, Australia)