Cochrane kirjasto ja otolaryngologia

Lääkärin toiminnan pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Erilaisia lääketieteellisiä tutkimuksia julkaistaan vuosittain niin paljon, että yksittäisen lääkärin on mahdotonta lukea ja arvioida niitä kaikkia edes pienellä erikoisalallamme. Cochrane tietokantojen avulla pyritään keräämään näyttöön perustuvaa tietoa toimintamme tueksi. Organisaatio on sitoutumaton ja kansainvälinen. Se on perustettu 1992. Järjestelmä toimii niin, että tutkittavasta ongelmasta etsitään kaikki mahdollinen tutkimustieto erilaisista lääketieteellisistä keskusrekistereistä (esim. Medline). Riippumaton 2 – 4 tutkijan ryhmä analysoi julkaisut käyttäen tiukkoja tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Hyväksytyistä tutkimuksista tehdään sitten yhteenveto Cochrane tietokantaan. Oman erikoisalamme organisaatio perustettiin 1998 ja sen toimipaikka on Oxfordissa. Tiedostot löytyvät internetistä osoitteesta: www.cochrane-ent.org

Minulle oli yllätys kuinka lyhyt lista on valmiina. Näyttöön perustuvan lääketieteen vaatimukset tutkimukselle ovat kovat. Yllättävän usein yhteenvetoja tehneet tutkijat päätyvät toteamaan, että lisää tutkimusta näytön saamiseksi tarvitaan. Kysymyksiin ei tunnu löytyvän vastauksia. Hetkittäin kirjoitelmien ”kapulakielisyys” kiusaa ja se välittyy varmaan minunkin lyhennelmissäni. Olisin kaivannut kirjoittajilta rohkeampia ja särmikkäämpiäkin kannanottoja. Pelkästään näiden selvitysten varassa ei korvalääkärin työstä selviä. Onneksi käytettävissämme on muutakin tutkimustulosta ja toivottavasti myös kykyä käyttää tervettä harkintaa yhdessä potilaan kanssa. Olen kerännyt tähän kirjoitelmaan listan ORL-Cochrane tietokannoista ja tutkimuslyhennelmistä. Tutkimusten inkluusiokriteerit ja monet yksityiskohdat olen karsinut mutta ne on nähtävissä alkuperäisissä abstrakteissa. Yksi abstrakti on muuttanut ainakin minun sairaalani hoitokäytäntöjä. Artikkeli on erotettu muista värillisenä.

Antibioottiprofylaksia puhtaassa ja puhdas-kontaminoituneessa korvakirurgiassa

Taustaa: Korvakirurgiaa voidaan tehdä kroonisen välikorvantulehduksen, kuuloluiden häiriön, tärykalvoperforaation ja SOM:n vuoksi. Postoperatiivinen infektio voi johtaa välikorvan tai mastoidilokeroston tulehdukseen ja siihen liittyvään korvan märkävuotoon. Se voi myös aiheuttaa tärykalvosiirteen tarttumisen estymisen tai sisäkorvainfektion aiheuttaman labyrintiitin seuraamuksineen.

Tarkoitus: Katsauksen tarkoituksena selvittää onko systeemisellä tai paikallisella antibioottiprofylaksialla merkitystä puhtaiden tai puhdas-kontaminoitujen korvaleikkausten komplikaatioiden ehkäisyssä.

Tulokset: Katsaukseen valikoitui yksitoista tutkimusta. Tutkimusten metodologinen taso vaihteli kohtalaisesta hyvään. Mitään merkittävää eroa ei saatu esiin antibioottiprofylaksian ja kontrolliryhmien välille postoperatiivisten infektioiden vähentämisessä, siirteen tarttumisessa, korvan märkävuodossa tai lääkkeiden haittavaikutuksissa.

Taustaa: Menieren taudille on tyypillistä kuulonlaskun, tinnituksen ja huimauksen kohtaukset. Useat potilaat käyttävät betahistiinia vähentääkseen kohtausten määrää ja hankaluutta. Lääkkeen tehosta ei ole ollut kiistatonta näyttöä.

Tarkoitus: Katsauksen tarkoituksena on selvittää mikä betahistiinin merkitys on Menieren taudin hoidossa.

Tulokset: Katsaukseen valikoitui kuusi tutkimusta joissa oli 162 potilasta. Yksikään tutkimuksista ei täyttänyt korkeimpia tutkimukselle asetettavia vaatimuksia. Suurin osa tutkimuksista viittasi betahistiinin vähentävän huimausta ja osassa se tuntui myös vaikuttavan tinnitukseen. Tuloksert voivat kuitenkin johtua tutkimuksen virheistä. Yhdessä hyvin tehdyssä tutkimuksessa betahistiinin vaikutus huimaukseen tai tinnitukseen ei eronnut plasebosta.

Yhteenveto: Riittävää näyttöä betahistiinin vaikutuksesta Menieren tautiin ei ole.

Taustaa: Botulinumtoksiini on käypä hoito neurologisen äänihäiriön, spasmoidisen dysfonian hoidossa. Hoito on ollut yli kahdenkymmenen vuoden ajan käytössä niin adduktori- kuin abduktorihäiriöönkin. Hoito on käytännössä osoittautunut tehokkaaksi ja useissa tutkimuksissa on pyritty osoittamaan hoidon teho äänihäiriöön.

Tarkoitus: Määrittää botulinumtoksiinin vaikuttavuus spasmoidiseen dysfoniaan.

Tulokset: Vain yksi tutkimus täytti katsauksen tekijöiden tiukat kriteerit.. Se osoitti hoidon huomattavan hyödyn (ks. alkuperäisabstrakti).

Yhteenveto: Kiistatonta näyttöä botulinumtoksiinin tehosta kaikentyyppiseen spasmoidiseen dysfoniaan tai kaikentyyppisiin potilaisiin ei saatu.

Taustaa: Nielurisaleikkaus on usein tehty toimenpide. Se voidaan tehdä erilaisia kirurgisia menetelmiä käyttäen mutta niiden paremmuutta toisiinsa nähden ei ole määritetty.

Tarkoitus: Selvittää perinteisen dissektion ja diatermiadissektion vaikutusta morbiditeettiin.

Tulokset: Kaksikymmentäkaksi tutkimusta hyväksyttiin tarkempaan selvitykseen mutta niistäkin kaksikymmentä hylättiin koska ne eivät täyttäneet tutkijoiden vaatimia kriteereitä. Toinen hyväksytyistä töistä vertasi lapsilla monopolaaridiatermiaa perinteiseen ”kylmään” dissektioon. Toinen vertaili lapsilla ja aikuisilla mikroskooppista bipolaaridiatermiaa kylmään dissektioon. Nämä työt osoittivat diatermiaryhmässä vähäisemmän intraoperatiivisen verenvuodon mutta enemmän kipua. Postoperatiivisten vuotojen esiintymisessä ei todettu eroja.

Yhteenveto: Riittävää tilastotietoa ei ole osoittamaan jompaa kumpaa menetelmää toista paremmaksi. Monopolaaridiatermian jälkeen kipua on ilmeisesti enemmän.

Taustaa: Korvavahan kertymiseen liittyvät vaivat tuovat potilaan usein yleislääkärin vastaanotolle. Vahan poistamiseen tai sen huuhtelemalla poistamisen helpottamiseen käytetään usein cerumenolyyttisiä, vahaa pehmittäviä korvatippoja. Näiden korvatippojen vaikuttavuudesta ei ole yksimielisyyttä.

Tarkoitus: Selvittää korvatippojen vaikutus oireisen korvavahan poistamiseen.

Yhteenveto: Kahdeksan tutkimusta hyväksyttiin tarkempaan selvitykseen vaikka niidenkin laatu katsottiin vaatimattomaksi. Niiden perusteella ei voi antaa suosituksia cerumenolyyttien tehosta oireisen korvavahan poistamisessa. Tulevissa tutkimuksissa tarvittaisiin isoja tutkimusryhmiä, vertailua öljy- ja vesipohjaisten tippojen sekä plasebon ja/tai hoitamatta jättämisen kanssa.

Taustaa: BPPV on oireyhtymä, jolle on tyypillistä pään nopeisiin asennonmuutokseen liittyvät lyhytkestoiset huimauskohtaukset. Hoitokeinona on habituaatiohoito tai liikkehoidot joihin myös Epleyn manööveri kuuluu.

Tarkoitus: Selvittää Epleyn manööverin vaikurtus posteriorisen kaarikäytävän BPPV:n hoitoon verrattuna muihin hoitokeinoihin tai hoitamatta jättämiseen.

Tulokset: Viidestätoista valitusta tutkimuksesta kaksitoista jouduttiin karsimaan tutkimusasetelman ongelmien vuoksi (randomisaation tai sokkouttamisen ongelma). Manööveriin ei liittynyt haittavaikutuksia. Se todettiin tehokkaammaksi kuin plaseboliikehoidot tai seuranta niin potilaiden oireiden lievittämisessä kuin Dix-Hallpike kokeen tulosten korjaantumisessakin.

Yhteenveto: Kolme työtä antaa näyttöä, että Epleyn liikesarja on turvallinen ja vaikuttava hoito posteriorisen kaarikäytävän BPPV:hen. Hyvää näyttöä liikesarjan pitkäaikaisvaikutuksesta tai paremmuudesta muihin hoitokeinoihin verrattuna ei ole.

Taustaa: Tinnitusta voidaan kuvata äänen aistimisena ilman ulkoista ääniärsykettä. Tinnitukseen ei ole tunnettua spesifistä hoitokeinoa. Neidonhiuspuuta on esitetty vaikuttavan tinnitukseen mutta toisaalta hoitoon on katsottu liittyvän huomattavan plasebovaikutuksen.

Yhteenveto: Rajallinen evidenssi ei osoittanut Ginkgo biloballa olevan vaikutusta tinnitukseen joka oli ensisijainen potilaan valittama oire. Aivoston vajaatoimintaan liittyvän tinnituksen lievittämisestä Ginkgo biloballa ei myöskään ole näyttöä.

Tympanostomia- l. ilmastusputket liimakorvatautiin liittyvän kuulonlaskun hoitona

Taustaa: OME eli liimakorvatauti on tavallinen sairaus erityisesti 1-3 vuotiailla lapsilla joilla sen prevalenssi on 10-30%. Neljän vuoden ikään mennessä taudin kumulatiivinen insidenssi on 80%. OME määritellään välikorvaeritteeksi ilman tulehdusoireita. Se voi ollaa itsenäinen tila tai liittyä välikorvan tulehdukseen. OME:een liittyy 25-30 dB konduktiivinen kuulonlasku. Korkea insidenssi ja suuri spontaaniparanemisen taipumus antavat aiheen olettaa, että OME on normaali-ilmiö lapsuudessa. Osalle potilaista kehittyy kroonisen otiitin muutoksia ( tärykalvon retraktiotaskut, kuuloluueroosio, kolesteatooma), kielellisen kehityksen viivästymistä tai käyttäytymisongelmia. On epäselvää onko mikään näistä tiloista OME:n suora seuraus. Tavallisimpina lääkkeellisinä hoitoina ovat limakalvoja supistavat lääkkeet, mukolyytit, steroidit, antihistamiinit ja antibiootit. Näiden hoitomuotojen tehoa ei ole osoitettu. Kirurgisina hoitokeinoina ovat tympanostomiaputket, adenoidectomia tai kumpikin edellämainittu yhdessä. Mielipiteet ilmastusputkien riskeistä ja hyödyistä vaihtelevat. Myös käsitykset OME:n hoidosta ovat keskustelulle alttiit.

Tarkoitus: Selvittää tympanostomian teho verrattuna parasenteesiin tai ei-kirurgiseen hoitoon lasten liimakorvataudin hoidossa. Tutkittavia kysymyksiä olivat: kuulon taso, välikorvaeritteen kesto, hyvinvointi (quality of life) ja mahdollisesti kuulonlaskuun liittyvien kielellisen kehityksen häiriöiden ja sanallisen lahjakkuuden tai käyttäytymisen häiriöiden estäminen.

Tulokset: Tympanostomiaputkin hoidetuilla lapsilla oli ensimmäisen vuoden aikana 32 % lyhyemmän ajan eritettä välikorvassa kuin kontrolleilla. Hoito ilmastusputkilla paransi kuulemisen tasoa erityisesti ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Tympanostomialla hoidettujen lasten kuulo parani 9 dB ensimmäisen puolen vuoden jälkeen ja 6 dB vuoden jälkeen. Adenoidectomian liittäminen tympanostomiaan paransi kuulokynnyksiä 3-4 dB puolen vuoden jälkeen ja 1-2 dB vuoden jälkeen.

Tympanostomialla hoidetuissa korvissa tympanoskleroosin riski oli 0,33 1-5 vuotta myöhemmin. Muutoin terveillä lapsilla varhainen tympanostomia ei vaikuttanut kielelliseen kehitykseen. Yhdessä työssä jossa OME oli jatkunut yli yhdeksän kuukautta tympanostomia antoi marginaalisen hyödyn kuulonmenetykseen, puheenkehitykseen ja käyttäytymiseen.

Yhteenveto: Tympanostomian hyöty lapsilla vaikuttaa vähäiseltä. Ilmastusputkien vaikutus kuuloon väheni ensimmäisen vuoden aikana. Potentiaalisesti haitalliset tärykalvomuutokset ovat tavallisia. Siksi huolellisen seurannan jakso vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta ennen tympanostomiaa. Vielä ei ole näyttöä kielellisen kehityksen viivästymien, oppimis- tai käyttäytymishäiriöisten tai syndroomalasten ryhmien tympanostomiahyödystä. Kliinikko joutuukin näissä tilanteissa tekemään hoitopäätöksensä muun näytön perusteella harkiten kuulonlaskun osuutta potilaan haittaan.

Katsaus ei ratkaise lasten vanhempien ja kliinikoiden havaitseman hoidon aiheuttaman suuren hyödyn ja tutkimusten osoittaman lyhytaikaisen kuulonparanemisen ja mitättömän kehityksellisen vaikutuksen ristiriitaa. Onko tympanostomian oletettu hyöty kuitenkin lopulta lyhytaikainen? Ovatko jotkut lapset muita herkempiä OME:een liittyvälle kuulonlaskulle? Jos niin on, kuinka heidät voisi tunnistaa?

Jatkotutkimusten pitäisi suuntautua indikaatioihin. Töissä tulisi olla tarpeeksi suuret potilasryhmät jotta merkittävät interaktiot tulisivat esiin. Olisi tarpeellista määrittää sopivimmat muuttujat. Mielenkiintoista olisi selvittää puheen ymmärtämistä melussa ja binauraalista kuuloa. Tässä katsauksessa esiin tulleet vaatimattomat tympanostomian hyödyt helpottavat satunnaistamista hankalammin sairastuneiden tai korkeamman riskin lasten tutkimusjärjestelyissä.

Taustaa: Kehittyneissä maissa arvioidaan 15 %:n väestöstä kärsivän yhdestä tai useammasta allergisesta sairaudesta. Allerginen nuha on näistä yleisin. Ympärivuotinen yliherkkyysnuha johtuu useimmiten herkistymisestä pölypunkkia kohtaan. Tällaisten potilaiden pölypunkkien välttäminen vaikuttaa loogiselta. Huomattavan epävarmaa kuitenkin on onko pölypunkin välttämiseen kehitetyillä keinoilla vaikutusta.

Tarkoitus: Määrittää pölypunkin välttämiseen kehitettyjen keinojen hyödyt ( ja haitat) pölypunkille herkistyneiden allergisten nuhapotilaiden hoidossa.

Yhteenveto: Tähän mennessä tehdyt tutkimukset ovat olleet niin pieniä ja huonotasoisia, että on vaikeaa tarjota määritettyjä suosituksia pölypunkin välttämiskeinoista pölypunkkiallergiasta kärsivien ympärivuotisen nuhan potilaiden hoidossa. Tutkimusten tulokset viiittaavat siihen, että pölypunkin välttäminen saattaisi vähentää oireita. Toistaiseksi on tietoa hyönteismyrkyistä, HEPA filttereistä ja makuuhuoneen ympäristöön vaikuttavista keinoista (patjansuojukset, vuodevaatteiden pesu, pehmeiden huonekalujen poisto ja päivittäinen siivoaminen). Näitä keinoja voi käyttää.

Taustaa: Maligni eli nekrotisoiva externiotiitti on korvakäytävän, ympäriöivän pehmytkudoksen ja luun potentiaalisesti hengenvaarallinen tulehdustauti. Siihen saattaa liittyä aivohermo-oireita. Se on harvinainen sairaus joka esiintyy tavallisimmin vanhuksilla tai diabeetikoilla.

Tarkoitus: Selvittää onko hyperbaarisesta happihoidosta hyötyä tukihoitona.

Yhteenveto: Randomisoituja tutkimuksia aiheesta ei löytynyt. Selkeää näyttöä ei siis ole ja lisätutkimusta tarvitaan.

Hyperbaarinen happi idiopaattisen äkillisen kuulonmenetyksen ja tinnituksen hoitona

Taustaa: Äkillinen idiopaattinen kuulonmenetys tinnituksen kanssa tai ilman on tavallinen tapahtuma joka vaikuttaa huomattavan paljon elämän laatuun. Hyperbaarinen happihoito (HBOT) saattaa parantaa sisäkorvan verenkiertoa ja parantaa kuuloa ja vähentää tinnitusta.

Tarkoitus: Selvittää onko hyperbaarisesta happihoidosta hyötyä äkillisen kuulonmenetyksen ja siihen liittyvän tinnituksen hoidossa.

Tulokset: Viisi tutkimusta hyväksyttiin katsaukseen. Tutkimuksissa tuli esiin trendi 50% kuulonnousuun puhdasääniaudiometriassa vaikka ero ei ollutkaan tilastollisesti merkittävä. Sen sijaan osoitettiin tilastollisesti merkittävä 25%:n kuulonnousu HBOT-ryhmässä. Tämän tuloksen saavuttamiseksi NNT (number needed to treat) oli 5. HBOT:n vaikutusta tinnitukseen ei voitu määärittää huonon raportoinnin vuoksi. Yhdessä työssä jossa tutkittiin kroonistunutta tilannetta (kuusi kuukautta) ei todettu merkittävää eroa HBOT- ja kontrollliryhmän välillä.

Yhteenveto: Tuoreessa äkillisessä idiopaattisessa kuulonmenetyksessä hyperbaarisesta happihoidosta on hyötyä mutta kuulonparanemisen merkityksellisyydestä ei ole tietoa. HBOT:n merkitystä tinnitukseen äkillisessä kuulonmenetyksessä ei voitu arvioida ja näiden potilaiden rutiinihoito ei ole perusteltua. Kroonisessa tilanteessa HBOT:n tehosta ei ole näyttöä.

Taustaa: Akuutilla hematoomalla tarkoitetaan verikertymää korvalehden perichondriumin alla. Tavallisimmin se on tylpän vamman seurausta ja johtaa hoitamattomana pahimmillaan kukkakaalikorvaksi kutsuttuun deformiteettiin.

Tulokset: 55 referenssiä löytyi tutkimushaussa mutta niistä yksikään ei täyttänyt tutkijoiden laatuvaatimuksia.

Yhteenveto: Selkeästi määriteltyä parasta hoitoa korvalehden hematoomaan ei voitu osoittaa. Ei voida edes osoittaa onko dreneerauksen jälkeen tehtävästä korvalehden tukemisesta tai sitomisesta hyötyä.

Taustaa: Krooninen suppuratiivinen välikorvantulehdus ( CSOM) on vakava välikorvan infektio joka saattaa seurata hoitamatonta äkillistä välikorvan tulehdusta.

Tulokset: 24 tutkimusta joissa oli mukana 1660 henkilöä otettiin arviointiin.CSOM:n kliiniset määritelmät ja vaikeusasrteet vaihtelivat eri tutkimuksissa. Seuranta-aika oli tavallisesti lyhyt. Hoito antibiootein tai antiseptisin ainein yhdistettynä korvan huuhtelupuhdistuksiin oli tehokkaampaa lopettamaan märkävuodon kuin hoidotta jättäminen tai pelkkä korvan huuhtelu. Paikallisantibiootit olivat tehokkaammat kuin systeemiset antibiootit. Systeemiantibiootin lisääminen paikallisantibioottiin ei parantanut hoidon tehoa. Paikalliset kinolonilääkkeet olivat tehokkampia kuin non-kinolonit. Paikallisten antibioottien ja paikallisten antiseptisten aineiden välillä eitodettu tehoeroa. Jotkut paikallisesti annosteltavat antibioottikombinaatiot saattavat olla tehokkaampia lopettamaan korvan märkävuodon kuin muut. Haittavaikutusten määrä oli vähäinen ja eri aineiden välillä ei todettu eroja.

Yhteenveto: Kroonisen märkäisen välikorvantulehduksen hoito paikallisantibiootein ( erityisesti kinolonein) ja korvan huuhtelupuhdistuksin tehoaa märkävuotoon ja hävittää bakteerit välikorvasta. Pitkäaikaisvaikutukset kuten märkävuodon uusiutumisen estäminen, tärykalvoperforaation umpeutuminen ja kuulon paraneminen vaativat lisäselvityksiä.

Taustaa: Alle 16 vuotiaiden idiopaattisiin toistuviin nenäverenvuotoihin ei tiedetä syytä mutta oire on hyvin tavallinen lapsilla. Suurin osa vuodoista loppuu itsestään tai yksinkertaisin keinoin nenäää puristaen. Hankalammat tapaukset tarvitsevat terveydenhoitohenkilökunnan apua. Yksimielisyyttä ei kuitenkaan ole käytetytävissä olevien keinojen tehokkuudesta.

Tarkoitus: Arvioida erilaisten hoitotoimien tehoa lasten idiopaattisen nenäverenvuodon hoidossa.

Tulokset: Kolme tutkimusta täytti hyväksytyt kriteerit. Niissä oli 256 osallistujaa.Yksi työ vertaili Naseptin® antiseptista voidetta hoitamatta jättämiseen. Toisessa verrattiin vaselinvoidetta hoitamatta jättämiseen ja kolmannessa Naseptin® hoitoa hopeanitraattikauterisaatioon. Kaikki hoitotoimet olivat teholtaan samanlaisia ja hoitoihin ei liittynyt vakavia sivuvaikutuksia. Hopeanitraatilla kauterisoidut lapset raportoivat hoidon olevan kivuliaan analgeeteista huolimatta.

Suun kautta tai paikallisesti nenän kautta annosteltujen steroidien merkitys liimakorvatautiin liittyvään kuulonlaskuun

Taustaa: Liimakorvatauti (OME) on tavallinen ja se saattaa aiheuttaa kuulonlaskua. Hoidosta ollaan montaa mieltä. Sekä suun kautta että nenän kautta annosteltujen steroidien on todettu edistävän eritteen häviämistä välikorvasta.

Tarkoitus: Tutkia OME lasten kuulonlaskun hoitoa suun kautta tai nenän kautta annosteltavin steroidilääkkein.

Yhteenveto: Sekä suun kautta, että nenän kautta annostellut steroidit erikseen tai yhdessä antibiootin kanssa annosteltuina johtavat välikorvaeritteen nopeampaan häviämiseen. Pitkäaikaishyödystä ei ole näyttöä. Vakavia sivuvaikutuksia ei todettu. Vastaisuudessa tutkimuksissa pitäisi dokumentoida OME:een liittyvä kuulonlasku ennen tutkimushoidon alkua. Seuranta-ajan pitäisi olla pitempi ja siihen pitäisi kuulua kuulon ja elämänlaadun mittaus.

Leikkauksen aikana annettava paikallispuudutus tonsillectomian jälkikivun vähentämiseksi

Taustaa: Kivun lievittäminen on tärkeä osa leikkauksen jälkeistä hoitoa. Paikallispuudutteita on käytetty nielurisa-alueelle postoperatiivisen kivun vähentämiseksi mutta hoidon merkitystä ei ole määritelty.

Tarkoitus: Määrittää pre- ja postoperatiivisen paikallispuudutuksen merkitys yleisanestesiapotilaan tonsillectomian jälkikivun lievittämiseen.

Yhteenveto: Kolmestakymmenestä työstä vain kuusi hyväksyttiin arviointiin. Tutkimusryhmät olivat pieiä ja monet saivat perioperatiivista opiaattilääkitystä joka on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Näyttöä ei saatu, että perioperatiivinen paikallispuudutus parantaisi tonsillectomiapotilaiden kivun kontrollia.

Sädehoito vs. avokirurgia vs. endolaryngeaalinen kirurgia ( laserilla tai ilman) varhaisvaiheen kurkunpään levyepiteelisyövän hoitona

Taustaa: Avokirurgia, sädehoito ja endolaryngeaalinen kirurgia ovat kaikki hyväksyttyjä varhaisvaiheen kurkunpään levyepiteelisyövän hoitomuotoja. Hoitomenetelmien teho on arvioitu samanlaiseksi ja hoitomenetelmät vaihtelevat eri maissa.

Tulokset: Vain yksi työ joka vertaili avokirurgiaa ja sädehoitoa varhaisvaiheen levyepiteelisyövän hoidossa.

Yhteenveto: Tällä hetkellä ei ole riittävää näyttöä ohjata valintaa eri hoitomuotojen välillä. Varhaisvaiheen syövän endolaryngeaalinen kirurgia on yleistymässä ja menetelmän vertailusta sädehoitoon on käynnistetty yksi monikeskustutkimus ja toinen on suunnitteilla.

Taustaa: Matkapahoinvointi aiheuttaa pahoinvointia, oksennuksia, kalpeutta, kylmää hikoilua, lisääntynyttä syljeneritystä, hyperventilaatiota ja päänsärkyä. Näitä oireita on hoidettu lääkkein ja käyttäytymisterapialla. Vaikka skopolamiinia on käytetty vuosikymmenten ajan matkapahoinvoinnin hoitoon ja estoon sen tehosta ei ole ollut systemaattista selvitystä.

Tarkoitus: Selvittää skopolamiinin teho verrattuna ei mihinkään hoitoon, plaseboon, muihin lääkkeisiin, käyttääytymisterapiaan ja näiden yhdistelmiin lapsilla ja aikuisilla joilla ei ole tunnettua tasapainoelimen, näön tai keskushermoston sairautta.

Yhteenveto: Skopolamiinin käyttö matkapahoivoinnin preventioon on osoitettu plaseboon verrattuna tehokkaaksi. Johtopäätöksiä skopolamiinin tehosta verrattuna muihin lääkkeisiin kuten antihistamiineihin tai kalsiumkanavan salpaajiin ei voida tehdä. Satunneitettuja kontrolloituja töitä skopolamiinin tehosta matkapahoinvoinnin ilmaantuneiden oireiden hoitotehosta ei löytynyt.

Alle neljävuotiaiden lasten seulonta liimakorvataudin toteamiseksi ja varhaisen hoidon aloittamiseksi

Taustaa: Liimakorvatauti on tavallisin hankitun kuulovian syy ja se yhdistetään viivästyneeseen kielelliseen kehitykseen ja käyttäytymisongelmiin. Kahden vuoden iässä OME:n prevalenssi on 20%. Tämä on nopean kielellisen kehityksen aikaa ja liimakorvatauti on useimmiten oireeton. Eritteen poistamiseen on tehokkaita hoitokeinoja. Jotkut ovat sitä mieltä, että lasten seulonnat ja merkittävän liimakorvataudin varhainen hoito ovat aiheelliset. Toisaalta spontaaniparaneminen on tavallista. Erite voi edustaa fysiologista vastetta joka ei huononna kuuloa ja jolla ei ole kielteistä vaikutusta kielelliseen kehitykseen tai käyttäytymiseen.

Tarkoitus: Selvittää onko alle neljävuotiaiden lasten OME-seulonnalla ja hoidolla merkitystä kielelliseen kehitykseen tai käyttäytymiseen.

Yhteenveto: Tutkimukset eivät osoittaneet tavallisen väestön oireettomien alle neljävuotiaiden lasten seulonnalla olevan merkitystä kielelliseen kehitykseen tai käyttäytymiseen.

Steroidien merkitys tonsillektomiasta toipumiseen lapsilla

http://www.update-software.com/abstracts/AB003997.htm

Päivitetty maaliskuussa 2002.

Taustaa: Tonsillektomia on yksi tavallisimmista toimenpiteistä. Huolimatta anestesian kehityksestä toimenpiteen jälkeen esiintyvä oireilu on edelleen merkittävä ongelma.

Tarkoitus: Selvittää onko yhdellä intraoperatiivisesti annetulla intravenoosilla deksametasoni-injektiolla vaikutusta tonsillektomian jälkioireisiin.

Tulokset: Lapset, jotka saivat toimenpiteen aikana yhden iv. annoksen deksametasonia ( o,15 – 1,0 mg/kg); maksimiannos 8 – 25 mg olivat kaksi kertaa todennäköisemmin oksentamatta seuraavan vuorokauden aikana kuin kontrolliryhmän lapset. Hoidon NNT-luku (number needed to treat) on 4. Hoitoryhmän lapsien siirtyminen normaalidieettiin tapahtui myös vertailuryhmää nopeammin.

Yhteenveto: Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että yksi peroperatiivinen intravenoosi deksametasoniannos on edullinen ja tehokas keino vähentämään postoperatiivisia ongelmia lasten tonsillectomian jälkeen. Haittavaikutuksia ei todettu.

Taustaa: Allerginen nuha on yleinen sairaus joka voi heikentää potilaan elämänlaatua vaikka sitä hoidettaisiinkin asianmukaisesti antihistamiineilla ja nenäkortikosteroideilla. Injektioina annettava hyposensibilaatiohoito vähentää huomattavasti oireita ja lääkityksen tarvetta mutta siihen liittyy vakavien systeemisten sivuvaikutusten vaara. Siksi on etsitty vaihtoehtoista immunoterapian tietä ja yksi sellainen on sublinguaalinen.

Tarkoitus: Selvittää sublinguaalisen immunoterapian (SLIT) tehokkuutta oireiden ja lääkityksen tarpeen vähentämiseen verrattuna plaseboon.

Yhteenveto: SLIT on turvallinen hoitomuoto joka selkeästi vähentää allergisen nuhan oireita ja lääkehoidon tarvetta. Pelkästään lapsilla tehdyissä tutkimuksissa hoidon hyötyä ei saatu esiin mutta tutkimusryhmät olivat liian pieniä luotettavaa arviota varten. Mikä on hoitomuodon teho verrattuna injektiohoitoon on selvittämättä. Lisätutkimusta tarvitaan myös ihanteellisten allergeenien määrittämiseksi ja oikeiden potilasryhmien löytämiseksi.

Taustaa: Zenkerin divertikkeli on pullistuma tai tasku joka syntyy alanielun takaseinämään juuri ruokatorven ylemmän sulkijalihaksen yläpuolelle. Divertikkeli saattaa aiheuttaa nielemisen vaikeutta, palan tunnetta ja sulamattoman syödyn ruoan regurgikaatiota. Syödessä ruoka voi mennä herkemmin nielun pullistumaan kuin ruokatorveen ja tämä saattaa johtaa potilaan painonmenetykseen, ääniongelmiin ja toistuviin alempien hengitysteiden tulehduksiin.

Hoito voi olla konservatiivista tai kirurgista. Kirurginen hoito voidaan tehdä joko endoskooppisesti tai kaulalta avointa leikkaustietä käyttäen. Viimeisten vuosikymmenten aikana endoskooppinen lähestymistapa on lisännyt suosiotaan mutta edelleenkään ei tiedetä kumpi tapa on parempi.

Tarkoitus: Selvittää endoskooppisen ja avoimen leikkausmenetelmän tehokkuus ja turvallisuus Zenkerin divertikkelin hoidossa.

Tulokset: Vaatimustason täyttäviä tutkimuksia ei löytynyt. Ei ole näyttöä siitä kumpi menetelmä on parempi.

Taustaa: Äänihuulikyhmyt ovat molemminpuoliset turvotusalueet äänihuulten keskialueella. Kyhmyjen koko voi vaihdella ja niihin liittyy epiteelin paksuuntumista ja lamina proprian pintaosan vaihtelevia tulehdusmuutoksia. Oireena on äänen käheys. Äänihuulikyhmyjen hoito vähentää tai poistaa käheyden.

Tarkoitus: Selvittää kirurgian ja konservatiivisen hoidon tehokkuus äänihuulikyhmyjen hoidossa.

Yhteenveto: Laatuvaatimukset täyttäviä tutkimuksia ei löytynyt. Lisäselvityksiin on tarvetta.

Tonsillektomia vai konservatiivinen hoito krooniseen tai toistuvaan nielurisatulehdukseen

Taustaa: Nielurisojen poisto on tavallinen mutta kiistanalainen ORL-leikkaus.

Tulokset: Tutkimuksia tonsillektomian tehokkuudesta aikuisten hoidossa ei löytynyt. Kaksi lapsia käsittelevää tutkimusta löytyi. Niiden rajoitteet estävät lujien johtopäätösten tekemisen.

Yhteenveto: Tonsillektomian vaikuttavuutta ei ole muodollisesti todennettu. Lisäselvityksiä tarvitaan.

Kaikkien vastasyntyneiden kuulonseulonta verrattuna riskiryhmien seulontaan lasten huonokuuloisuuden hoidon osana

Taustaa: Tärkeimmät tekijät jotka vaikuttavat huonokuuloisen lapsen kehitykseen ovat kuulovian vaikeus ja ikä jossa se havaitaan. Joukon tekijöitä on todettu lisäävän vastasyntyneen kuulovian riskiä. Sellaisia tekijöitä ovat mm. pieni syntymäpaino, ennenaikaisuus, perinataali hypoksia, vastasyntyneen keltaisuus. Kuulovikaa esiintyy muillakin kuin riskiryhmän lapsilla. Uusien herkkien ja spesifisten seulontamenetelmien kehittyminen on antanut aiheen harkita kannattaisiko kaikki vastasyntyneet seuloa.

Tarkoitus: Verrata kaikkien lasten kuulonseulonnan ja riskiryhmien tai opportunistisen kuulonseulonnan tehokkuutta.

Yhteenveto: Kaikkia lapsia koskevan kuulonseulonnan pitkäaikaisvaikutuksesta ei ole selvitetty. Lisätutkimusta tarvitaan.

Taustaa: Äkillinen poskiontelotulehdus on tavallisin syy päivystysvastaanotolle hakeutuneen aikuisen antibioottihoitoon.

Tarkoitus: Selvittää onko antibiooteista hyötyä äkillisen poskiontelotulehduksen hoidossa. Jos niistä on hyötyä selvitetään mitkä antibioottiryhmät ovat tehokkaimmat.

Yhteenveto: Näyttö radiologisesti tai aspiraatiolla varmistetun äkillisen poskiontelotulehduksen hoidosta on rajallinen mutta tukee penisilliinin tai amoksisilliinin käyttöä 7 – 14 vuorokauden ajan. Kliinikon tulisi punnita antibiootin tuomaa rajallista hyötyä ja mahdollisia sivuvaikutuksia.

Taustaa: Rinosinusitis on äärimmäisen yleistä lapsilla. Sen syynä on ylähengitysteiden limakalvon inflammaatio joka johtuu tavallisimmin allergiasta tai infektiosta.

Tarkoitus: Selvittää antibioottihoidon teho verrattuna plaseboon lapsilla joilla on esiintynyt rinosinusiitin oiretta yli kymmenen vuorokauden ajan.

Tulokset: Kuusi työtä joissa tutkittiin 562 lasta vertaili antibioottia plaseboon.

Yhteenveto: Lapset joilla on pitkittyvää märkäistä nuhaa tai isommat lapset joilla todetaan radiologisesti sinusitis ilmeisesti hyötyvän kymmenen päivän antibioottikuurista lyhyellä aikavälillä. Lääkitys auttaa ilmeisesti taudin lyhenemiseen. Hyöty vaikuttaa melko vaatimattomalta ja noin kahdeksan lasta täytyy hoitaa antibiootein jotta saataisiin yksi lisäparaneminen (NNT 8 ). Pitkäaikaishyötyjä ei ole dokumentoitu. Tulokset perustuvat pieniin tutkimuksiin ja saattavat vaatia korjaamista lisäselvityksien myötä.

Taustaa: Äkillinen välikorvantulehdus on yksi tavallisimmista infektioita varhaislapsuudessa ja lapsuudessa. Antibioottien käyttö korvatulehduksen hoitoon vaihtelee Alankomaiden 31 %:sta Yhdysvaltojen ja Australian 98 %:iin.

Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää antibioottien merkitys lasten välikorvantulehduksen hoitona.

Tulokset: Kahdeksan tutkimusta joissa oli 2 287 lasta sisälsi potilaskohtaiset tulokset. Töiden taso oli hyvä ja ne kaikki olivat tehty kehittyneissä maissa. Työt eivät osoittaneet kivun vähenemistä 24 tunnin kohdalla mutta 2. – 7. päivän aikana todettiin 30% suhteellinen kivun väheneminen. Kun noin 80 %:lla potilaista kipu on tässä vaiheessa muutenkin helpottunut tarkoittaa tämä 7 %n absoluuttista vähenemistä. Toisin sanoen 15 lasta on hoidettava antibiootein jotta yhdellä lapsella ei olisi jonkiverran kipua toisen päivän jälkeen (NNT 15). Tympanometrilla mitattuna antibiootilla ei ollurt vaikutusta kuuloon. Audiometria oli tehty vain kahdessa työssä ja sen tulokset oli epätäydellisesti raportoitu. Antibiootit eivät vaikuttaneet komplikaatioihin tai taudin uusiutumiseen. Komplikaatioiden määrä oli kaikenkaikkiaan vähäinen: Vain yksi mastoiditis oli penisilliinillä hoidetulla tutkimuspotilaalla.

Yhteenveto: Antibiooteista on vähäinen hyöty lasten äkillisen välikorvantulehduksen hoidossa. Suurimman osan parantuessa spontaanisti pitää antibioottien mahdollisia haittavaikutuksi punnita hyötyyn nähden. Antibiooteilla saattaa olla tärkeä merkitys mastoidiitin estämisessä sellaisessa populaatiossa jossa se on tavallista yleisempi.

Dekongestantit ja antihistamiinit lasten äkillisen välikorvantulehduksen hoidossa

Taustaa: Äkillinen välikorvantulehdus on lapsilla yleinen sairaus vaikka suurin osa toipuukin itsestään. Usein suositellun limakalvoja supistavan ja antihistamiinihoidon merkitys on epäselvä.

Tarkoitus: Määrittaa limakalvoa supistavien ja antihistamiinilääkkeiden teho lasten äkillisen välikorvantulehduksen paranemiseen, oireiden lievittymiseen, komplikaatioihin sekä läääkityksen sivuvaikutukset.

Yhteenveto: Dekongestantteja ei voi suositella lasten välikorvantulehduksen hoitoon koska niistä ei ole hyötyä mutta ne saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Yhdistelmävalmisteen käytöstä oli pientä tilastollista hyötyä. Kliininen hyöty on kuitenkin äärimmäisen vähäinen ja tutkimusjärjestelyt saattavat vääristää tulosta. Antihistamiinilääkkeiden rutiinikäyttöä äkillisessä lasten välikorvantulehduksessa ei voi suositella.

Taustaa: Äkillinen välikorvantulehdus (AOM) on yksi varhaislapsuuden tavallisimmista sairauksista. Toistuvien korvatulehdusten pitkäaikaisvaikutukset, antibiootteja kohtaan kehittyvä lääkeresistenssi ja kustannukset ovat luoneet tarpeen tehokkaan rokotusohjelman luomiseen.

Tarkoitus: Selvittää pneumokokkirokotteen teho AOM:n estossa 12 ikävuoteen asti.

Yhteenveto: Pneumokokkirokotteiden (polysakkaridi- tai konjugaattirokote) laajamittainen käyttö ei ole perusteltua äkillisen välikorvantulehduksen ehkäisyyn. Pneumokokkikonjugaattirokote ei ole indisoitu uusiutuvien välikorvantulehdusten hoitoon taaperoikäisillä tai vanhemmilla lapsilla. Lisäselvityksiä on tulossa 9- ja 11-valenttisten konjugaattirokotteiden mahdollisesta vaikuttavuudesta spesifisiin korkean riskin ryhmiin kuten imeväisiin, vanhempiin residivoivasta otiitista kärsiviin lapsiin tai immuunipuutoslapsiin.

Taustaa: Akuutti laryngiitti on kaikkialla tavallinen sairaus. Diagnoosi perustuu usein oireisiin ja hoito on suunnattu oireiden hillitsemiseen.

Tarkoitus: Selvittää erilaisten antibioottihoitojen vaikutusta äkillistä kurkunpääntulehdusta sairastaviin aikuisiin ja raportoida mahdolliset haittavaikutukset.

Tulokset: Vain kaksi työtä täytti tutkijoiden kriteerit. Toisessa verrattiin penisilliiniä ja toisessa erytromysiinia plaseboon. Penisilliinityössä ei saatu eroja esiin ryhmien välille. Erytromysiinityössä myöhäiskontrolleissa ei todettu eroa mutta viikon kohdalla potilaiden kokemissa äänioireissa oli merkittävä ero erytromysiinin hyväksi. Subjektiivisten äänioireiden NNT oli 4,5.

Yhteenveto: Antibiooteista ei näyttäisi olevan hyötyä akuutin laryngiitin hoidossa. Subjektiivisesti mitattuna erytromysiini saattaa vähentää äänioireita viikon kohdalla ja yskää kahden viikon kohdalla. Tutkijat eivät pidä tulosta relevanttina kliinisessä työssä. Johtopäätös on, että antibiootteja ei pitäisi kirjoittaa ensivaiheessa koska ne eivät vaikuta objektiivisesti arvioituun paranemiseen.

Taustaa: Kurkkukipu on yleinen syy hoitoon hakeutumiselle. Se on vaiva joka paranee itsestään. Paraneminen ei siis ole riippuvainen hoidosta. Tästä huolimatta yleislääkärit usein kirjoittavat antibioottireseptin kurkkukipuun tai ylähengitystieoireisiin.

Antibiooteilla oli taipumus suojella glomerulonefriitiltä vaikka vaikutusta ei voitukkaan todentaa riittämättömien potilastapausten vuoksi. Useat työt osoittivat antibioottien vähentävän reumaattisen kuumeen ilmaantumista vähempään kuinkolmannekseen.

Antibiootit vähensivät akuutin otiitin ilmaantumista noin neljännekseen plaseboon verrattuna. Akuutin sinusiitin ilmaantumista se vähensi puoleen plaseboon verrattuna. Myös nielupaiseen ilmaantuminen oli vähäisempää antibioottiryhmässä.

Päänsärky, kurkkukipu ja kuume vähenivät antibioottiryhmässä plaseboon verrattuna puoleen. Suurin vaikutus oli 3,5 päivän kohdalla ja noin 90% hoidetuista ja hoitamattomista oli oireettomia viikon kuluttua. NNT jolla saatiin estettyä yksi kipeä kurkku kolmannen päivän kohdalla oli 5. Viikon kohdalla yhden kipeän kurkun estämisen NNT oli 14,2. Jos nieluviljelyssä kasvoi Streptokokki olivat antibiootit tehokkaampia kuin negatiivisissa nieluviljelyissä.

Yhteenveto: Antibiootit tarjoavat suhteellisen hyödyn kipeän kurkun hoidossa. Absoluuttinen hyöty on kuitenkin vaatimaton. Jotta länsimaissa saataisiin suojeltua kipeästä kurkusta kärsivää potilasta nonsuppuratiivisilta tai suppuratiivisilta komplikaatioilta joudutaan hoitamaan monia jotka eivät saa hoidosta hyötyä. Kehitysmaissa joissa esim. reumaattinen kuume on yleisempi saattaa antibioottihoidon hyöty olla suurempi. Antibioottihoito lyhentää kurkkukipupotilaan oireita kuudellatoista tunnilla.

Taustaa: Lämmitetty ja kostutettu ilma on ollut flunssapotilaiden kkäytössä höyrykattilan keksimisen jälkeen. Rhinotherm-höyrytyslaitteen käytöstä on julkaistu tutkimuksia.

Tarkoitus: Selvittää höyryhengityksen merkitys flunssan hoidossa oireisiin, viruksesta vapautumiseen ja nenän tukkoisuuteen.

Tulokset: Kolme tutkimusta osoitti höyryhengityksen helpottavan flunssan oireita. Haittavaikutuksia ei todettu. Israelilaistutkimus osoitti höyryhengityksen vaikuttavan nenän tukkoisuutta vähentävästi. Tutkimuksessa mitattiin inspiratoorista ja ekspiratoorista huippuvirtausta. Pohjois-Amerikassa tehdyssä työssä ei tätä saatu osoitettua. Virusmäärän laskua ei voitu osoittaa nenäeritteiden huuhtelunäytteiden rhinovirustiittereissä eikä viruseristyksissä. Monikeskustutkimusta kaivattaisiin.

Taustaa: Askorbiinihapon l. C-vitamiinin merkityksestä nuhakuumeen ehkäisyssä on kiistelty yli kuudenkymmenen vuoden ajan. C-vitamiinia käytetään paljon flunssan ehkäisyyn ja hoitoon.

Tarkoitus: Tutkia auttaako C-vitamiini (annos yli 200 mg) nuhakuumeen sairastumisen estossa, taudin pituuden lyhentämisessä tai taudin oireiden lievittämisessä joko jatkuvana suojalääkityksenä tai oireiden ilmaannuttua alettuna lääkityksenä.

Yhteenveto: C-vitamiini ei vähentänyt normaaliväestön flunssaan sairastumista ja siksi sitä ei voi suositella väestötasolla suojalääkitykseksi. Näyttö antaa sensijaan aiheen olettaa, että siitä voisi olla hyötyä pahalle fyysiselle stressille tai kylmälle ympäristölle altistuneiden suojaamisessa. Pienet mutta tilastollisesti merkittävät erot taudin oireiden vaikeudessa ja kestossa säännöllistä C-vitamiiniprofylaksiaa käyttäneillä antaa aiheen olettaa, että C-vitamiinilla on osuutta hengitysteiden puolustusjärjestelmässä. Tutkimukset joissa lääke aloitettiin oireiden alettua annoksella 4 g / vrk eivät osoittaneet hyötyä mutta yhdessä isossa tutkimuksessa 8 g / vrk osoitti epävarmasti hyötyä.

Taustaa: 1984 jälkeen on tehty sinkin käytöstä nuhakuumeen oireiden lievittäjänä kahdeksan tutkimusta joista neljä osoittaa hoidolla olevan jonkinverran vaikutusta. On väitetty, että eri tuotteiden sinkin hyväksikäyttöominaisuuksissa olisi eroja.

Yhteenveto: Sinkkitablettien käytön merkitys flunssan hoidossa on riittämätön. Hoitoon voi liittyä sivuvaikutuksia ja siksi lisäselvitystä tarvitaan.

Taustaa: Vaikka antihistamiineja käytetään paljon nuhakuumeen hoidossa niiden hyödystä on vähän näyttöä.

Tarkoitus: Selvittää lievittävätkö tai lyhentävätkö antihistamiinit flunssapotilaan oireita.

Yhteenveto: Monoterapiana antihistamiinit eivät auta aikuisten eikä lasten flunssaoireita: nenän tukkoisuutta, aivastelua, nenän vuotamista tai subjektiivista paranemisen tunnetta. Ensimmäisen polven antihistamiineihin liittyy plaseboa enemmän sivuvaikutuksia, ennenkaikkea sedaatiota. Antihistamiinin ja limakalvoja supistavan lääkkeen yhdistelmäåvalmisteet eivät ole tehokkaita pienillä lapsilla. Isommilla lapsilla ja aikuisilla tutkimukset osoittavat näillä valmisteilla vaikutusta yleiseen paranemiseen ja nenäoireisiin. Ei kuitenkaan ole tietoa ovatko nämä vaikutukset kliinisesti merkittäviä.

Taustaa: Obstruktiivinen uniapnea on unen aikaista ylempien hengitysteiden ahtautumisesta tai tukkeutumisesta johtuvaa periodittaista hengityksen heikentymistä (hypopnoea) tai tukkeutumista (apnoea). Johtava oire on päiväaikainen väsyneisyys vaikka tauti on yhdistetty myös ennenaikaiseen kuolemaan, verenpainetautiin, iskeemiseen sydänsairauteen, aivohalvaukseen ja liikenneonnettomuuksiin.

Tarkoitus: Uniapnean tärkein hoito on jatkuva ylipainehengitys (CPAP) joka saadaan aikaisekseen kompressorilla ja maskilla. Näitä käytetään yöaikaan estämään hengityksen katkeamista tai alenemista ja unen laadun heikentymistä. Tarkoituksena on selvittää CPAP hoidon merkitys aikuisille uniapneapotilaille.

Yhteenveto: CPAP on plaseboa tehokkaampi väsyneisyyden ja elämänlaadun parantajana obstruktiivisen uniapnean potilailla. Se on tehokkaampi kuin apneakisko. Vaikka potilaat asettavat CPAP:n plasebon edelle he asettavat aaapnoekiskon CPAP:n edelle.

Taustaa: Kohtalaisen ja vaikean obstruktiivisen uniapnean (OSA) ensisijainen hoito on nukuttaessa käytettävä jatkuva ylipainehengitys (CPAP). Kaikille potilaille siihen sopeutuminen ei kuitenkaan onnistu ja lievässä OSA:ssa sen merkitys on osoittamatta. Joillekin potilaille on kokeiltu lievän tai kohtalaisen uniapnean hoidoksi lääkehoitoja.Lääkkeet voisivat vaikuttaa OSA:aan vähentämällä REM-unen osuutta unesta, lisäämällä hengitysdraivia tai lisäämällä ylempien hengitysteiden lihasjänteyttä.

Tulokset: Yhdeksässä työssä oli tutkittu 91 potilasta. Työt olivat pieniä ja niissä oli menetelmällisiä rajoituksia. Vain asetazolamidi vähensi apnea-hypopneaindeksiä (AHI). Lääke ei kuitenkaan parantanut oireita ja oli huonosti siedetty. Edullista vaikutusta ei todettu progesteronilla, klonidiinilla, buspironilla, aminofylliinilla, teofylliinilla tai sabelutsolilla.

Yhteenveto: Tutkimustieto ei tue OSA:n hoitamista lääkkein. Vaikka koejärjestelyissä oli rajoitteita tutkimuslääkkeiden enempään selvittelyyn ei ole mainittavaa syytä.

Taustaa: Ihon tyvisolusyöpä (BCC) on ihmisen tavallisin ihomalignooma. BBC määritellään hitaasti kasvavaksi, paikallisesti invasiiviseksi, pahanlaatuiseksi (mutta ei henkeä uhkaavaksi) epidermaaliseksi ihokasvaimeksi joka useimmiten vaikuttaa valkoihoiseen ihmiseen. Ensisijainen hoito on kirurginen poisto mutta lukuisia muitakin hoitovaihtoehtoja on.

Tulokset: Vain yhdessä randomoidussa työssä oli verrattu kirurgiaa ja sädehoitoa. Se osoitti kirurgian olevan sädehoitoa tehokkaampi niin residuaali- kuin residiivituumorienkin suhteen. Kryohoito on halvempaa ja miellyttävämpää kuin kirurgia eikä kirurgiaan verrattuna osoittanut enempää residiivejä. Kuitenkin kun sädehoitoa verrattiin kryohoitoon oli jälkimmäisessä ryhmässä selvästi enemmään residiiveja vuoden seurannassa. Imiquimod paikallishoidosta on alustavissa töissä saatu hyviä tuloksia pinnallisen BCC:n hoidossa kerran vuorokaudessa 6 viikon ajan hoidettaessa. Nodulaarisesta basalioomasta tulokset ovat lupaavat 12 viikon hoidolla. Hoitoa ei ole verrattu kirurgiaan.

Yhteenveto: Kirurgia ja sädehoito näyttävät tehokkaimmilta hoidoilta ja kirurgiassa epäoonistumisia on vähiten. Muistakin hoitomuodoista saattaa olla hyötyä mutta niitä ei ole verrattu kirurgiaan.

Taustaa: Polttava kipu suussa voi liittyä toiseen sairauteen tai olla oma oireyhtymänsä jonka syytä ei tunneta. Potilailla joilla ei löydy hammasperäistä tai muuta syytä eikä suussa näy tavallisesta poikkeavaa voidaan sanoa olevan suukipu oireyhtymä ( burning mouth syndrome BMS). Johtava oire on polttava kipu joka voi paikallistua kieleen ja/tai huuliin mutta myös laajemmalle alueelle. Prevalenssiluvut vaihtelevat 0,7 – 15 %:ssa. Monella potilaista esiintyy ahdistuneisuutta, masennusta ja persoonallisuuden häiriöitä.

Tarkoitus: Selvittää interventioiden teho ja turvallisuus plaseboon verrattuna oireiden lievittämisessä ja elämän laadun parantamisessa.

Tulokset: Yhdeksän työtä otettiin mukaan tutkimukseen. Interventiot olivat: antidepressanttilääkkeet, käyttäytymisterapia, kipulääkkeet, hormonikorvaushoito, alfa-lipoiinihappo ja antikonvulsanttilääkkeet.

Yhteenveto: BMS:n luonne on krooninen ja vaivasta kärsiville on erittäin tärkeää löytää tehokas hoitokeino. Kuitenkin tutkimusnäyttöä on niukasti opastamaan hoitokeinon valintaa. Lisäselvitystä tarvitaan.

Taustaa: Suun leukoplakia on suhteellisen yleinen vaiva. Pieni osa näistä muuttuu syöväksi. Koska suurin osa leukoplakiaa on oireetonta hoidon ensisijaisena tavoitteena tulisi olla malignin muutoksen estäminen.

Tarkoitus: Selvittää leukoplakian hoidon tehokkuus, turvallisuus ja potilaan hyväksyntä hoitotoimiin.

Tulokset: Kirurgian, laserkirurgian ja kryohoidon tehoa ei koskaan ole tutkittu satunnaistetusti. Testattuja lääkehoitoja olivat vitamiini-A ja retinoidit, bleomysiini, teesekoitus ja betakaroteeni. Yksikään ei osoittautunut plaseboa paremmaksi mutta maligni transformaatio tuli esiin vain kahdessa työssä. Hoito betakaroteenilla ja A-vitamiinilla tai retinoideilla toi esiin plaseboon verrattuna selvän kliinisen paranemisen mutta uusiutuminen oli tavallista. Sivuvaikutukset olivat tavallisia.

Yhteenveto: Tällä hetkellä ei ole näyttöä tehokkaasta hoidosta joka estäisi suun limakalvon leukoplakian malignisoitumista. Hoidoilla voi olla vaikutusta muutoksen häviämiseen mutta uusiutuminen on tavallista.