Influenssa pandemia 1918
Vuoden 1918 influenssa pandemia aiheutti enemmän kuolemia kuin ensimmäinen maailmansota tai neljän vuoden ruttoepidemia Euroopassa 1347 – 1351. Influenssaviruksen aiheuttamaa tautia kutsuttiin espanjantaudiksi. Taudin erityispiirteenä oli nuorten aikuisten suuri kuolleisuus. Kuolonuhrien määräksi arvioidaan 20 – 40 miljoonaa ihmistä maailmassa. Suomalaisia arvioidaan kuolleen 19 000 – 27 000. Vähintään 2500 punaista sotavankia kuoli maassamme tautiin sotavankileireillä. Terveydenhoitojärjestelmä ei kyennyt vastaamaan taudin aiheuttamaan haasteeseen. Miten se toimisi nyt vastaavassa tilanteessa?
Yhdysvalloissa lapset lauloivat narua hypätessään:
I had a little bird,
Its name was Enza.
I opened the window,
And in-flu-enza.
1918 ensimmäinen maailmansota oli lähestymässä loppuaan. Yhdysvallat oli liittynyt sotaan ja saksalaisten tappio liittoutuneille oli lähellä. Sotilaat olivat kestäneet vuosia kuluttavaa rintamasotaa ja juoksuhautojen vaikeita olosuhteita. Kukaan ei vielä silloin arvannut, että seuraavan kahden vuoden aikana riehuva influenssaepidemia tappaisi enemmän ihmisiä kuin maailmansota.
Ensimmäiset tautitapaukset raportoitiin maaliskuussa 1918 sotilaiden harjoitusleirillä Kansasissa Fort Rileyssa. Camp Funstonissa palveli 26 000 miestä. Ensimmäinen potilas, komppanian kokki Albert Gitchell, tuli 11.3.1918 aamiaisen aikaan vastaanotolle valittaen kuumetta, kurkkukipua ja päänsärkyä. Puoleenpäivään mennessä samanlaisia oireita valitti jo satakunta potilasta ja viikon lopulla potilaita oli 500. Tauti levisi nopeasti myös muille sotilasleireille ja vankiloihin. Espanjantaudin ensimmäinen aalto koettelikin Yhdysvaltoja keväällä 1918.
Taudinkuva oli raju. Muutamassa tunnissa ennestään terve ihminen saattoi sairastua niin voimakkaisiin oireisiin, että hän ei kyennyt kävelemään. Potilaat valittivat yleistä heikkoudentunnetta ja heillä esiintyi pahoja lihas ja nivelkipuja sekä korkea kuume. Kuumeisella potilaalla saattoi esiintyä harhanäkyjä. Tyypillinen oire oli yskä, hengenahdistus ja veren värjäämä sitkeä lima hengitysteissä. Osa potilaista oli syanoottisia. Monelle sairaudesta toipuneelle ilmaantui taudin jälkeen depressio.
Mistä tauti oli sotilasleirille tullut jää arvoitukseksi. Sen epäillään olleen peräisin Kiinasta ja linnuista. Tauti levisi sotilasleireiltä Eurooppaan amerikkalaisten sotilaiden mukana. Maaliskuussa Eurooppaan lähetettiin Yhdysvalloista 84 000 sotilasta ja huhtikuussa 118 000 sotilasta. Sodan aikana sensuuri esti tiedon leviämistä. Liittoutuneet epäilivät epidemiaa jopa saksalaiseksi biologisen sodankäynnin juoneksi. Epidemia vaikutti molemmin puolin rintamaa. Sairastuneet sotilaat eivät kyenneet taistelemaan. Julkisuuteen influenssaepidemia tuli vasta levittyään sodan ulkopuolella olleeseen Espanjaan. Espanjasta se sai myös nimensä. Heinäkuuhun 1918 mennessä tauti oli kiertänyt maailman mutta ei kuitenkaan kuluttanut voimiaan loppuun.
Taudin toinen aalto tuli Yhdysvaltoihin syyskuussa 1918. Nyt se iski ensimmäisenä suureen satamakaupunkiin Bostoniin. Everstiluutnantti Philip Doane arveli syyskuussa 1918 saksalaisten levittäneen tautia: ”Näille saksalaisille agenteille on varsin helppoa levittää influenssavirusta teattereissa tai muissa paikoissa joissa on paljon ihmisiä koolla. Saksalaiset aloittivat epidemian Euroopassa eikä ole olemassa syytä jonka vuoksi he kohtelisivat Amerikkaa sen helläkätisemmin.”
American Medical Associationin entinen puheenjohtaja Victor Vaughan oli kohdannut jo aikaisemmin kuolemaa ja sairautta palvellessaan lääkärinä Espanjan ja Amerikan välisessä sodassa. Silloin hän oli joutunut hoitamaan lavantautiin sairastuneita sotilaita mutta nyt hänet määrättiin Camp Devensin sotilasleirille Bostonin lähistölle. Kokemus sotilasleirillä muutti hänen elämäänsä ja uskoaan lääketieteeseen: ”Elämäni surullisin vaihe oli oli todistaa satojen sotilaiden kuolemaa armeijan leirillä tietämättä mitä tehdä. Silloin päätin olla enää koskaan lörpöttelemättä lääketieteen suurista saavutuksista ja nöyrästi myöntää meidän suunnattoman tietämättömyytemme tästä. Näin satojen rotevien univormupukuisten miesten tulevan sairaalan osastolle. Kaikki vuoteet olivat täynnä mutta silti uusia tulijoita oli laumoittain. Kasvojen väri oli sinertävä, yskän mukana nousi veren värjäämää limaa. Aamulla vainajat on pinottu ruumishuoneen vierelle kuin pinopuut.” Vaughanin ensimmäisenä työpäivänä menehtyi 63 miestä influensaan.
Samalla leirillä työskennelllyt lääkäri kirjoitti kolleegalleen 29.9.1918 kirjeen josta osan olen suomentanut hieman vapaamuotoisesti:
”Parahin Burt,
Olet varmaan kiinnostunut tämän paikan uutisista koska on mahdollista, että sinut määrätään tänne palvelukseen. Kun minulla nyt on hetki aikaa potilaskiertojen välillä yritän kertoa sinulle jotakin näkemyksestäni täällä viime viikkoina vallinneesta tilanteesta.
Kuten tiedät en ole nähnyt moniakaan keuhkokuumetapauksia viime vuosien aikanaa Detroitissa. Tullessani tänne olin hieman vieras armeijan tavasta tehdä diagnoosi. Kaiken kukkuraksi vanha vaivani”korvamätä”, kuten Artie Ogle sitä kutsuu, on uusiutunut ja estänyt minua käyttämästä stetoskooppia. Minun oli pärjättävä yleisellä tiedollani keuhkokuumeesta ja onnistuttava tunnistamaan potilaat näin...
Camp Devens on lähellä Bostonia ja täällä on noin 50 000 miestä. Tai oikeastaan oli ennen epidemian puhkeamista. Leirillä on myös koillisen divisioonan perussairaala. Epidemia alkoi nelisen viikkoa sitten. Se kehittyi niin nopeasti että leirille ilmaantui moraalin laskua ja normaalit työt on lopetettu kunnes epidemia on ohi. Kaikki sotilaitten kokoontumiset on kielletty. Miesten oireet alkavat tavalla joka vaikuttaa ”la grippelta” eli influenzalta. Kun heidät tuodaan sairaalaan heille kehittyy hyvin nopeasti visköösimpi keuhkokuume kuin mitä koskaan ollaan nähty. Kaksi tuntia sairaalaan ottamisen jälkeen heillä on rusehtavat läikät poskipäiden kohdalla ja muutamaa tuntia myöhemmin voi nähdä syanoosin joka ulottuu korvista yli koko kasvojen. Se leviää niin, että on vaikeaa erottaa värillistä valkoihoisesta. Muutamassa tunnissa tulee kuolema ja se on yksinkertaisesti kamppailu ilmasta ennen tukehtumista. Se on kauheaa. Voit vielä kestää yhden, kahden tai kahdenkymmenen miehen kuoleman näkemisen. Kun näet näiden piruparkojen putoavan kuin kärpäset se alkaa jotenkin käydä hermoille. Meillä on ollut keskimäärin sata kuolemantapausta päivässä ja edellenkin se jatkuu. Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, etteikö täällä olisi uusi infektio mutta en tiedä mitä se on. Aikani kuluu metsästäessäni keuhkojen rahinoita, kuivia tai kosteita tai mitä muuta tahansa niistä sadoista asioista joita keuhkoista voi löytää. Täällä ne kaikki merkitsevät vain yhtä asiaa – keuhkokuumetta. Se tarkoittaa lähes aina kuolemaa.
--------
Hyvä ystävä, en toivo sinulle huonoa onnea mutta toivon, että olisit täällä edes hetken. On mukavampaa kun lähellä on ystävä. Täällä on kunnon miehiä mutta olen lopen kyllästynyt kirottuun keuhkokuumeeseen. Kun menen syömään haluaisin löytää kaverin joka puhuisi muustakin kuin keuhkokuumeesta mutta sellaista ei löydy. Me syömme sitä, me nukumme siinä, näemme siitä unta puhumattakaan siitä, että hengitämme sitä kuusitoista tuntia päivässä. Olisin todella kiitollinen jos raapustaisit minulle muutaman rivin silloin tällöin. Lupaan tehdä sinulle saman jos joskus joudut samanlaiseen liemeen kuin missä minä olen.
-------
Jumala olkoon kanssasi kunnes tapaamme. Roy ”
Miljoonat sairastuivat talven aikana. Monet sairastuivat ihmisjoukkojen kerääntyessä juhlimaan aselepoa marraskuussa. Pahimpana päivänä New Yorkissa menehtyi influenssaan 851 ihmistä. Sota oli aiheuttanut erityisesti siviilipuolelle lääkäripulan. Influenssan uhreja hoitivat kolmannen ja neljännen vuosikurssin lääketieteen opiskelijat. Vanhainkodeista ja kuntoutuslaitoksista haalittiin työhön kykeneviä lääkäreitä palvelukseen. Lääkäripulaa pahensi myös epidemian aiheuttamat menetykset ja British Medical Journal totesikin lääkärien joutuneen työskentelemään hyvin lähellä murtumispistettään (BMJ 11/2/1918). Punainen risti värväsi vapaaehtoisia työskentelemään sairaanhoitajina. Paikallisilta yrityksiltä pyydettiin lupaa viettää vapaapäivä yövuoron jälkeen.
Pandemia vaikutti kaikkiin ihmisiin. Amerikkalaisista sairastui neljännes. Tautia ei voinut paeta. Jopa presidentti Woodrow Wilson sairasti neuvotellessaan Versaillesin rauhansopimuksesta. Kansalaisille jaettiin sideharsomaskeja käytettäviksi julkisilla paikoilla. Hautajaisten kesto rajoitettiin viiteentoista minuuttiin. Kirkot suljettiin ja urheilutilaisuudet peruttiin. Chicagon rikollisuus väheni lokakuussa 43 %. Jotkut kaupungit vaativat rautatiematkalaisilta kirjallisia terveystodistuksia ennen kaupunkiin päästämistä. Pulaa oli lääkintävälineistä mutta myös ruumisarkuista ja haudankaivajista.
Kansalaisten oli kohtalaisen helppoa sopeutua viranomaismääräyksiin koska influenssaepidemia puhkesi sodan loppuaikana. Propaganda ja sota oli opettanut luottamaan viranomaisiin ja sopeutumaan rajoituksiin. Kansakunnan etu meni oman edun edelle monen ihmisen mielessä.
Espanjantauti levisi Suomeenkin jo kesäkuussa 1918 heti kansalaissodan jälkeen. Tauti levisi Helsingistä muihin kaupunkeihin ja maaseudulle. Erityisen ankarana se riehui punavankien leireillä ja syksy 1918 oli kuolleisuuden kannalta pahin aika. Huhtikuussa 1919 puhkesi toinen suhteellisen lyhyt sairastumisaalto ja kolmas ilmaantui alkuvuodesta 1920. Influenssan on sanottu kohtelevan ihmisiä demokraattisesti, sekä köyhät, että rikkaat sairastuvat. Tauti näyttää kuitenkin koetelleen ahtaasti asunutta työväestöä pahiten. Suomen ennestäänkin sodan rasittamalla terveydenhuollon järjestelmällä ei ollut valmiuksia vastata epidemian haasteeseen. Ihmiset eivät kuitenkaan arvostelleet viranomaisia koska epidemia jäi vasta päättyneen sodan katveeseen. Suomalaisista 30 %:n arvioidaan sairastuneen. Tautiin kuoli keskimäärin 3 % sairastuneista. Suomessa kuolleisuus espanjantautiin oli 6,0 – 8,6 / 1000 henkeä
Kuusankoskella 8.11.2005
Hannu Tapiovaara
Lähteenä:
http://www.stanford.edu/group/virus/uda/
http://www.pbs.org/wgbh/amex/influenza/
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/influens.html
http://www.valt.helsinki.fi/yhis/linnanmaki_vaitos.htm