Korvaklinikoiden vuosi 2005
Kuntaliiton kehityspäällikkö Heikki Punnonen on jo usean vuoden aikana toimittanut erinomaisia tilastotietoja sairaaloiden toiminnasta. Tilastoissa on selvitetty erilaisia toimintalukuja kuten päiväkirurgian osuutta leikkaustoiminnasta ja viimeksi leikkausjonojen ja odotusaikojen pituutta. Kaikki sairaalat eivät tilastoi samalla tavalla ja tilastot eivät ole kaikilta osin täydellisiä. Tilastointi kuitenkin asettaa sairaanhoitopiirit eräänlaiseen kilpailuasetelmaan ja ohjaa niitä yhdenmukaistamaan toimintatapojaan. Tavoitteena on lisätä päiväkirurgiaa ja lyhentää jonoja. Taustalla on varmaankin toivomus kustannustehokkuudesta. Sairaaloissa työskentelevät kollegat saavat nämä tilastot helposti tutkittavikseen. Sairaaloiden johto ja kuntapäättäjät tutkivat näitä tilastoja tarkasti.
Korvaklinikoiden toiminnan mittapuina on käytetty Kuntaliiton tilastoissa tonsillektomioiden ja adenotonsillektomioiden (EMB10 ja EMB20), FES-leikkausten (DMB20 ja DNB20) ja tehtyjen kirurgisten toimenpiteiden määriä. Tilastojen tiedot perustuvat sairaaloiden itse ilmoittamiin lukuihin. Toimenpiteiksi tilastoituvat niin polikliinisesti, päiväkirurgisesti kuin perinteisesti leikkaussalissa tehdyt leikkaukset.
Innostuin lukemaan näitä tilastoja hieman toisella tavoin kuin mikä oli niiden alkuperäinen tarkoitus. Uskon, että päiväkirurgian lisääminen säästää kustannuksia. On itsestään selvää, että pitkät poliklinikoiden odotusajat tai leikkausjonot eivät ole kenenkään etu. Kustannusten kannalta on kuitenkin olennaisinta, että leikkausindikaatiot ovat tarkoituksenmukaiset. Turhaan tehty leikkaus on hukkaan pantu investointi. Tarpeellisen toimenpiteen tekemättä jättäminen ei auta potilasta.
Ensimmäisen kerran tutustuin Kaakon sairaaloiden korvaklinikoiden kirurgiseen toimintaan vuonna 1999 ja häkellyin isoihin eroihin eri sairaaloiden toiminnan välillä. Suhteutettuna väestöön esiintyi tuolloin septoplastioiden, tonsillektomioiden, adenotomioiden ja tympanostomioiden määrissä jopa viisinkertaisia eroja. Korvaleikkauksia, tuumorikirurgiaa ja laryngomikroskopioita sen sijaan tehtiin kaikissa sairaaloissa jokseenkin samat määrät väestöön suhteutettuna. Näiden leikkausten indikaatiot olivat siis ilmeisen vakiintuneita.
Esittelen tässä muutaman esimerkin korvaklinikoiden toiminnasta vuonna 2005. Kaiken kattavaan tilastointiin en pyri koska en tunne tarpeeksi hyvin alueellisia erityisjärjestelyjä. Maalaislääkärinä keskityn maalaissairaaloihin. Kuntaliiton tilastoa voi kukin pyöritellä käsissään ja etsiä vertailukohteeksi oman sairaanhoitopiirinsä korvaklinikoiden toiminnan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole arvioida kuinka paljon leikkauksia pitäisi tehdä. Näiden tilastojen perusteella ei voi myöskään arvioida sairaaloiden paremmuusjärjestystä eikä lääkärien ahkeruutta. Jos jonkun sairaalan luvut poikkeavat kovasti muista saattaa taustalla olla ero toimintakulttuurissa, huono tilastointi tai muut sekoittavat tekijät (vilkas alueellisen yksityissektorin toiminta tai potilaiden karkaaminen naapurisairaalan hoitoon). ”Vale, emävale, tilasto” on tuttu sanonta. Ehkäpä se pitää paikkansa näidenkin numeroiden suhteen?
Leikkauksia / 100 000
Ensimmäisessä taulukossa tarkastellaan toimenpiteiden määrää 100 000 asukasta kohti. Joissakin sairaanhoitopiireissä leikkauksia tehdään useassa sairaalassa. HUS-piirissä erikoisalamme leikkauksia tehdään yliopistosairaalan lisäksi Jorvin, Hyvinkään, Lohjan ja Porvoon sairaaloissa. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä korvapotilaita hoidetaan Tampereen yliopistosairaalan lisäksi Vammalan ja Mäntän sairaaloissa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin korvaleikkauksia tehdään yliopistosairaalassa mutta myös Raahen aluesairaalassa ja Oulaskankaan sairaalassa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä korvapotilaita hoidetaan Turun yliopistosairaalan lisäksi ainakin Vakka-Suomen, Loimaan ja Salon seudun sairaaloissa. Potilaita siirtyy sairaalan alueelta toiselle ja sairaaloiden välillä on tehty työnjakoa. Tämän vuoksi yliopistosairaaloiden sairaanhoitopiirit on jätetty taulukosta pois.
Sairaanhoitopiiri ja väestö
TE/100 000
FESS/100 000
KNK-leikkauksia / 100 000
Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri
Lappeenranta 129 000
164,3
20,1
711,6
Etelä-Savon sairaanhoitopiiri
Mikkeli + Pieksämäki 106 000
100,0
36,7
482,1
Kymenlaakson shp
Kotka + Kuusankoski 178 000
109,5
47,7
533,7
Satakunnan sairaanhoitopiiri
Pori + Rauma 230 000
109,5
48,2
589,1
Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri
Lahti 210 000 *
93
46,6
708,0
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
Jyväskylä 267 000
92,5
26,9
505,2
Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri
Joensuu 173 000
129,4
61,8
589,5
Etelä-Pohjanmaan shp
Seinäjoki 188 000
105,8
62,7
577,6
Kanta-Hämeen shp
Hämeenlinna + Forssa168 000
108,9
30,9
525
Lapin keskussairaala
Rovaniemi 119 000
97,4
11,7
273,1
Vaasan shp
Vaasa + Kristiinankaupunki + Pietarsaari 173 000
115
53,7
546,8
Itä-Savon sairaanhoitopiiri
Savonlinna 56 000
133,9
17,8
619,6
Keski-Pohjanmaan shp
Kokkola 77 000
187
46,7
1019,4
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri
Kemi 67 000
150
44,7
858,2
Kainuun keskussairaala
Kajaani 82 000
102,4
28,0
317
* Vuoden 2004 tilastoon perustuva tieto.
Tonsillektomioita tehdään sairaaloissa suunnilleen samanlaisilla indikaatioilla. 100 leikkausta sataatuhatta asukasta kohti näyttää tavalliselta. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa ja Etelä-Karjalan keskussairaalassa nielurisoja poistetaan enemmän kuin muissa vertailusairaaloissa. Sairaalan hyvä jonotilanne saattaisi olla yksi mahdollinen leikkajan "liipasinsormea" herkistävä tekijä.
FES-leikkauksien määrissä on selkeästi suurempaa vaihtelua kuin nielurisaleikkauksissa. Keskimäärin FES-leikkauksia tehdään vuosittain nelisenkymmentä / 100 000 asukasta.
Kaikkien alamme leikkausten määrä näyttää olevan sairaaloissa n. 500 / 100 000. Muita ahkerammat leikkaajat on merkitty taulukkoon punaisella ja konservatiiviset sinisellä.
Tonsillektomioiden ja FES-leikkausten osuus kaikesta korvakirurgiasta
Tonsillektomiat (EMB10, EMB20) ja FES-leikkaukset (DNB20, DMB20) edustavat erikoisalamme bulkkileikkauksia. Samaan ryhmään kuuluvat lasten tympanostomiat, nenään tai nieluun kohdistuvat RFA-hoidot ja ihosyövän leikkaushoidot. Adenotomia kuului aikaisemmin massaleikkauksiin mutta on nyt jäänyt harvoin tehtäväksi toimenpiteeksi suurimmassa osassa sairaaloita.
Edellä luetellut toimenpiteet muodostavat sairaaloissa selkeästi valtaosan korvalääkärin leikkaustoimenpiteistä. Korvaan kohdistuvat leikkaukset, tuumorikirurgia, traumakirurgia jne. muodostavat loppujen lopuksi määrällisesti kovin pienen osan leikkaustyöstämme. Nämä leikkaukset voivat kuitenkin sitoa runsaasti voimavaroja ja olla aikaaviepiä.
Taulukko kuvaa tonsillektomioiden ja FES-leikkausten osuutta sairaaloiden korvaklinikoiden leikkausten kokonaismäärästä. Pieni prosenttiosuus voi kertoa siitä, että toimenpidettä tehdään tavallista vähemmän. Se voi myös kertoa siitä, että sairaalassa tehdään runsaasti muita edellä lueteltuja bulkkileikkauksia. Pieni lukema ei tarkoita sitä, että kyseinen sairaala olisi keskittynyt hoitamaan vaativaa tuumorikirurgiaa tai korvakirurgiaa. Taulukosta voi kuitenkin vertailla tonsillektomioiden ja FES-leikkausten keskinäistäkin suhdetta eri klinikoissa.
Sairaala
TE / KNK-leikkaukset
FESS / KNK-leikkaukset
Etelä-Karjalan keskussairaala
Lappeenranta
23 %
2,8 %
Mikkelin keskussairaala
Mikkeli
20,7 %
7,6 %
Kymenlaakson keskussairaala
Kotka
19,1 %
8,5 %
Keski-Suomen keskussairaala
Jyväskylä
18,3 %
5,3 %
Satakunnan sairaanhoitopiiri
Pori + Rauma
18,5 %
8,2 %
Päijät-Hämeen keskussairaala
Lahti *
13,1 %
6,5 %
Pohjois-Karjalan keskussairaala
Joensuu
21,9 %
10,4 %
Etelä-Pohjanmaan keskussairaala
Seinäjoki
18,3 %
10,8 %
Kanta-Hämeen keskussairaala
Hämeenlinna
20,5 %
6,1 %
Lapin keskussairaala
Rovaniemi
35,6 %
4,3 %
Vaasan keskussairaala
Vaasa
19,1 %
11,3 %
Keski-Pohjanmaan keskussairaala
Kokkola
18,3 %
4,5 %
Kainuun keskussairaala
Kajaani
32,3 %
8,8 %
Savonlinnan keskussairaala
21,6 %
2,8 %
Länsi-Pohjan keskussairaala
Kemi
17,5 %
5,2 %
Kuusankosken aluesairaala
Kuusankoski
25 %
10,2 %
* Vuoden 2004 tilastoon perustuva tieto
Yliopistosairaaloiden toiminta on erilaista kuin keskussairaaloiden. Tonsillektomian kaltaisia bulkkileikkauksia tehdään työnjaon mukaan sairaanhoitopiirin pienemmissä sairaaloissa. TYKS:n tonsillektomioiden osuus KNK-leikkauksista on ilmeisesti juuri tästä syystä silmiinpistävän pieni. Yliopistosairaaloitakin voi vertailla keskenään:
Yliopistosairaala
TE / KNK-leikkaukset
Fess / KNK-leikkaukset
HYKS
Helsingin sairaalat
18,3 %
10,8 %
KYS
21,4 %
8,0 %
OYS
15,4 %
5,7 %
TYKS
10,4 %
7,5 %
TAYS *
17,7 %
10,0 %
* Vuoden 2004 tilastoon perustuva tieto
Leikkauksia / lääkäri
Viimeisen taulukon olen lisännyt hieman ”kieli poskella”. Taulukossa on aivan varmasti enemmän epävarmuuksia kuin edellisissä. Taulukossa kuvataan leikkausten määrää lääkäriä kohti. Lääkärien määrä voi elävässä elämässä poiketa taulukossa ilmoitetuista määristä. Erityisesti yliopistosairaaloiden lääkärimäärien selvittäminen on ollut hankalaa. Vuoden 2005 on voinut poiketa tavallisesta vaikkapa tilapäisen lääkäripulan vuoksi. Taulukkoa ei kannata katsella otsa kurtussa.
Pienessä sairaalassa lääkäri leikkaa, hoitaa poliklinikkapotilaita, kuulokeskusta ja hallintoa. Korvalääkäri ei pienessä sairaalassa voi keskittyä pelkästään kirurgiaan. Leikattavia potilaita tulee vain poliklinikan kautta ja poliklinikalla tehdään myös tarvittaessa jälkihoidot. Isommassa sairaalassa lääkärien välillä on työnjakoa mutta edellä luetellut asiat on jonkun hoidettava. Isojen sairaaloiden leikkauspaletti on laajempi kuin pienten sairaaloiden. Työläät leikkaukset ovat määrältään vähäisiä mutta sitovat paljon voimavaroja. Apulaislääkäri ollessa uransa alkuvaiheessa työ voi olla poliklinikkapainotteista. Hän kuitenkin vapauttaa erikoislääkärin poliklinikalta leikkaussaliin. Pienissä sairaaloissa ei ole useinkaan mahdollista saada tilapäisapua vuosilomien, aktiivivapaiden tai koulutusjaksojen ajaksi. Yliopistosairaalassa osa lääkärien työpanoksesta menee opetus- ja tutkimustyöhön.
Tuntuu hämmästyttävältä havaita kuinka pieniä leikkausmäärien luvut ovat kun ne jaetaan sairaalan korvalääkärien kesken! Suurin osa korvalääkärin työstä tehdään muualla kuin leikkaussalissa.
Sairaala
TE/lääkäri
FESS/lääkäri
KNK-leikkaus / lääkäri
Etelä-Karjalan keskussairaala
Lappeenranta (4 lääkäriä)
53
6,5
229,5
Mikkelin keskussairaala
Mikkeli (4 lääkäriä)
26,5
9,7
127,7
Kymenlaakson keskussairaala
Kotka (4 lääkäriä)
34,7
15,5
181,5
Keski-Suomen keskussairaala
Jyväskylä (7 lääkäriä)
35,2
10,2
192,7
Satakunnan sairaanhoitopiiri
Pori + Rauma (9 lääkäriä)
28
12,3
150,5
Päijät-Hämeen keskussairaala
Lahti (5 lääkäriä) 2004 tieto
39,2
19,6
297,4
Pohjois-Karjalan keskussairaala
Joensuu (6 lääkäriä)
37,3
17,8
170
Etelä-Pohjanmaan keskussairaala
Seinäjoki (6 lääkäriä)
33,1
19,6
181
Kanta-Hämeen keskussairaala
Hämeenlinna (5 lääkäriä)
34,6
10,4
168,2
Lapin keskussairaala
Rovaniemi (3 lääkäriä)
38,6
4,6
108,3
Vaasan keskussairaala
Vaasa (5 lääkäriä)
30
17,8
157
Keski-Pohjanmaan keskussairaala
Kokkola (3+1 lääkäriä)
36
9
196,2
Kainuun keskussairaala
Kajaani (3 lääkäriä)
28
7,6
86,6
Savonlinnan keskussairaalaa (2 lääkäriä)
37,5
5
173,5
Länsi-Pohjan keskussairaala
Kemi (3 lääkäriä)
33,6
10
191,6
Kuusankosken aluesairaala
(1 lääkäri)
56
23
224
Iisalmen aluesairaala (2 lääkäriä)
67,5
67,5
276
Hyvinkään sha (3,5 lääkäriä)
61,7
30,8
264,5
Lohjan sairaala (2 lääkäriä)
15
0,5
75
Oulaskankaan aluesairaala (1 lääkäri)
74
35
250
Loimaan (1 lääkäri)
30
1
150
HYKS
Helsingin sairaalat (41 lääkäriä)
25
9,6
141,1
KYS (15 lääkäriä)
19,5
7,3
91,0
OYS (18 lääkäriä)
24,2
9
157
TYKS (17 lääkäriä)
19,6
14,1
188,8
TAYS 2004 tilasto (18 lääkäriä)
24
13,5
169,4
Tietolähteenä on käytetty Kuntaliiton tilastoja vuosilta 2004 ja 2005 ( Heikki Punnonen).
Tieto klinikoiden lääkärimääristä perustuu Coronaria Oy:n Sairaalakäsikirjaan ja ”sisäpiirin tietoon”.
Kuvassa on perheeni koira Luna.
Vaikka hän vaikuttaa juhlavalta hän ei ota kaikkea tosissaan!
Kuusankoskella
16.6.2006
Hannu Tapiovaara