Kuulolaite l. kuulokoje

 

 

 

 

 

 

Kuulolaite on apuväline. Kuulolaite ei paranna kuulovikaa mutta se voi helpottaa kuulemisen ongelmaa.

Ensimmäinen kuulolaite oli korvalehden jatkeeksi laitettu koura. Kuulotorven tarkoitus oli samalla tavalla vahvistaa ääntä. Yksinkertaisin kuulotorvi oli metallista valmistettu korvan suulla pidettävä tötterö. Mekaanisia kuulotorvia kehitettiin erityisesti 1800-luvulla. Suunnittelijat käyttivät kovasti mielikuvitustaan kehittääkseen paremmin ääntä vahvistavia mutta kuitenkin mahdollisimman huomaamattomia kuulotorvia. Kuulotorvi saatettiin piilottaa hiuskoristeisiin, parran alle tai jopa pöydälle sijoitettuun maljakkoon.

1900-luvulla keksittiin kuinka ääntä voi vahvistaa sähköisesti ja markkinoille tuli uudentyyppisiä kuulolaitteita. Ensimmäiset todella kannettavat sähköiset kuulolaitteet ilmaantuivat 1930-luvulla. 1950-luvulla transistorit mullistivat tekniikkaa ja 1990-luvun digitaalinen kehitys on jatkanut muutosta kuulolaitteissakin.

Kuulolaitteessa on mikrofoni, vahvistin, vastaanotin ja virtalähde. Mikrofoni muuttaa äänienergian sähköiseksi energiaksi. Vahvistin kasvattaa sähköisen signaalin amplitudia ja lähettää sen vastaanottimeen joka muuttaa signaalin taas äänienergiaksi. Laitteita voi säätää niin, että ne leikkaavat liian voimakkaan äänipiikin joka voi tuntua epämiellyttävältä tai häiritä puheen ymmärtämistä. Jotkut laitteet vahvistavat kovia ääniä vähemmän kuin heikkoja ääniä (WDRS-kojeet). Tarvittaessa voidaan vahvistaa esimerkiksi puheen äänitaajuuksia muita äänialueita enemmän. Joissakin kuulolaitteissa on ns. suuntamikrofoni joka vahvistaa edestäpäin tulevia ääni-impulsseja. Laitteissa voi olla valintanappi erilaisten tilanneohjelmien valitsemiseksi ( esim. koti, supermarket).  Kuulokojeet pyritään valmistamaan mahdollisimman pieniksi kosmeettisista syistä. Toisaalta kuitenkin koon pienentyessä laitteen teho kärsii. Joskus kovin pienen laitteen käsittely voi olla vaikeaa jos potilaan näkö tai käsien liikkeet ovat huonot.

 

 

Lainsäädäntö

 

Kiireettömän hoidon hoitotakuulaki säätelee myös kuulolaitteiden sovittamista. Kun kuulon kuntoutuksen tarve on todettu pitää kuulolaite sovittaa kuuden kuukauden aikarajassa.

 

Oman perusterveydenhuollon lääkäri voi laittaa lähetteen sairaalan poliklinikalle jos:

·         Potilaalla on elämää häiritsevä kuulovika ja motivaatio käyttää kuulokojetta

·         Kuulovika vaikeuttaa opiskelua tai työssä selviämistä

·         Kuulovika  häiritsee potilaan kuulon- ja puheenvaraista kommunikaatiota jokapäiväisessä elämässä

·         Lapsella epäillään kuulovikaa, mikä voi haitata puheen ja kielen tai vuorovaikutustaitojen kehittymistä

 

Kuulokojeen myöntäminen edellyttää kuulokojekuntoutukseen perehtyneen erikoislääkärin arviota tilanteesta (audiologi, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri tai foniatri).

Tavoitteena on molempien korvien eli binauraalikuulon saavuttaminen.

Kuntoutuksen perusteena on

·         Mahdollisimman hälyttömissä olosuhteissa (äänieriö) tutkittu äänesaudiometria, jossa on määritetty paremman korvan puhealueen (0.5, 1, 2, 4 kHz) kuulokynnysten keskiarvo (dB HL). Erityistilanteissa käytetään vastaavia tietoja huonommasta korvasta. Ohjeellisina raja-arvoina voidaan pitää

1.      työn, opiskelun tai näihin rinnastettavien tehtävien vuoksi kuulokojetta tarvitsevat vähintään 30 dB

2.      muusta syystä kuulokojetta tarvitsevat vähintään 30-40 dB

3.      lapsilla kielen kehityksen ja oppimisen vuoksi kuulokojetta tarvitsevat vähintään 20 dB

·         Pienillä lapsilla käytettävissä olevilla menetelmillä varmistettu kuulovika (äänikenttä, OAE, aivorunkovasteet).

·         Kuulovika, joka ei ole leikkaushoidolla korjattavissa tai leikkaushoitoon ei haluta ryhtyä.

 

 

 

 

Kuulokojeet

 

Käytettävissämme on niin digitaaliseen kuin analogiseenkin tekniikkaan perustuvia laitteita. Laitteet voi luokitella niiden koon mukaan:

 

 

 

 

Korvakappaleen äänikanavan läpimitalla voidaan vaikuttaa erilaisten äänentaajuuksien vahvistumiseen. Korkeitten diskanttiäänien vahvistusta voidaan lisätä torvimaisesti suuaukkoa kohden laajenevalla äänikanavalla. Muoviletku vaatii ajottain uusimista koska se saattaa käytössä likaantua ja myös kovettua. Letkun voi uusia kotona tarvittaessa.

Korvantauskojeissa on yleensä äänenvoimakkuuden säädin ja M/T/O-kytkin. Kytkimen avulla kuulokojetta voidaan käyttää mikrofonitoiminnalla tai induktiosilmukkatoiminnalla. Kytkin toimii myös virtakytkimenä. Induktiosilmukka mahdollistaa mikrofoniin puhutun puheen seurannan ilman taustamelun häirintää esim. julkisissa tiloissa joissa on kuunteluvahvistin. Silmukkaa voidaan käyttää myös television tai radion kuunteluun.  Muut kuulolaitteen säädöt tehdään kuuloasemalla tarvittaessa.

Erityistilanteissa saatetaan työssä käyvälle potilaalle sovittaa ns. avoimen korvakäytävän korvantauskoje. Laite on erittäin pienikokoinen ja sen yhdistää korvakäytävään hyvin kapea muoviletku. Korvakäytävään tulee sateenvarjomainen silikonimuovista valmistettu pidike. Laitteen sovittamiseen ei tarvita valoksen tekemistä korvasta.

 

 

 

 

Sisäkorvaistute on erittäin huonokuuloisten tai kuurojen potilaiden avuksi kehitetty leikkauksessa sisäkorvaan ja korvan taakse asennettava laite. Kommunikaatioterapialla on keskeinen merkitys implanttipotilaan hoidossa. Sisäkorvaistutteiden asentaminen on keskitetty yliopistosairaaloihin. Hoitomuoto on erittäin kallis ja yhden implantin asettamisen hinta vastaa satojen kuulolaitteiden hintaa.

Kuulolaite saa virtansa paristosta. Aikaisemmin käytetyt elohopeaparistot  on korvattu sinkki-ilma paristoilla. Jälkimmäinen on pitkäikäisempi, turvallisempi ja ympäristöystävällisempi. Sinkki-ilma paristo aktivoituu kun sen suojakalvo poistetaan ja ilma pääsee pienten aukkojen kautta paristoon.

 

 

 

 

 

Kuulokojeen sovittaminen

 

Suomessa arvioidaan olevan 300 000 kuulon kuntoutusta tarvitsevaa ja luku kasvaa vähitellen lähimpien vuosien aikana. Kuulovaurio rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä ja voi aiheuttaa uupumista esim. työpäivän jälkeen. Aina kuulovammainen ei itse havaitse vähitellen kehittyvää ongelmaa ja joskus hän voi pyrkiä piilottamaan ongelmaansa. Tämä voi johtaa sosiaalisia suhteita vaikeuttaviin tilanteisiin.

Suurin osa kuulolaitteista sovitetaan potilaille joilla on sisäkorvaperäinen kuulovika. Tavallisin syy tällaiseen vikaan on iän mukanaan tuoma sisäkorvan rappeutuminen mutta osa näistä kuulovioista on geneettisiä ja osa melun aiheuttamia. Joskus kuulolaite sovitetaan myös välikorvaperäisen ns. johtotyyppisen kuulovian vuoksi. Sisäkorvadegeneraation oireet:

·        Kuulon huononeminen. Aikaisemmin kuultua vaimeaa ääntä ei enää kuulla. Tyypillistä on, että potilas kertoo heinäsirkan äänien hävinneen tai vaikeuksistaan kuulla puhelimen soittoa tai ovikelloa.

·        Puheen erotuskyvyn huononeminen. Potilas valittaa selvän saannin vaikeutta. Oire korostuu meluisassa ympäristössä. Potilas sanoo kuulevansa puheen mutta kuulee väärin tai ei saa selvää sanoista. Oire on erittäin tavallinen ja kiusallinen. Kuulolaite ei kykene erottelemaan puhetta muusta taustaäänestä. Joskus kuulolaite tuntuu hankalalta meluisassa ympäristössä kun se  vahvistaa hälyäänetkin.

·        Tinnitus. Usein sisäkorvadegeneraatioon liittyy oireena korvan soiminen. Oire korostuu hiljaisuudessa esim. nukkumaan mennessä. Kuulolaite saattaa vähentää tinnitusongelmaa.

·        Herkistyminen äkillisille ja koville äänille. Kuulokynnysten kasvaessa tulee sisäkorvadegeneraatiossa usein esiin ns. epämiellyttävyyskynnyksen aleneminen. Kaikilla ihmisillä äkillinen ja voimakas ääni tuntuu epämiellyttävältä. Tervekorvaisella epämiellyttävyyskynnys on usein n. 110 dB mutta sisäkorvadegeneraatiossa se saattaa olla 80 dB. Ilmiöön liittyy toiminnallisen kuuloalueen kaventuminen joka voi aiheuttaa erityisongelmia kuulon kuntoutuksessa.

Sisäkorvadegeneraatio ei ole parannettavissa ja siksi potilaan elämää vaikeuttavaa tilannetta pyritään hoitamaan kuntoutuksellisin toimin. Kuntoutuksen suunnitteluun osallistuu tavallisimmin kuulontutkija, lääkäri ja kuntoutusohjaaja. Joskus voidaan tarvita psykologin tai sosiaalihoitajan apua. Potilaan itsemääräämisoikeus on keskeisen tärkeä tekijä kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä. Kuntoutuksen onnistumiselle on tärkeää potilaan oma hyvä motivaatio ja halu ottaa vastuu omasta tilanteestaan huolehtimisesta.

 

 

Kuulontutkimuksissa määritetään puhdasäänikynnykset, puhekynnys ja erotuskyky sekä äänen epämiellyttävyyskynnys. Puheen dynaaminen kuuntelualue jää ääneskynnysten ja epämiellyttävyyskynnyksen väliin. Selvitetään kuulovamman luonne, anatomiset kuulolaitteen vaikuttavat tekijät ja kuulovamman aste. Vastaanottokäynnin yhteydessä arvioidaan myös potilaan yksilöllistä apuvälineen tarvetta ja motivaatiota kuulolaitteen käyttöön. Kuulolaite pyritään valitsemaan niin, että sen käyttö olisi potilaalle mahdollisimman helppoa. Joskus vahvistinpuhelin tai kuulovammaiselle tarkoitettu ovikello on kuulolaitetta parempi vaihtoehto. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan käsitellä muita kuulovammaisen apuvälineitä kuin kuulokojeita.

 

Hoitotakuussa ilmaistaan pyrkimys binauraalikuuloon. Tämä tarkoittaa monasti kuulolaitteen sovittamista kumpaankin korvaan. Näin voidaan välttää auditorista deprivaatiota kuulolaitteettomassa korvassa. Kummankin korvan kuulolaite auttaa kuulon suuntimisessa, puheen selvänsaannissa ja on vähemmän rasittava kuuntelutilanteessa kuin yhden korvan kuulolaite. Kuulokynnysmuutosta ei pyritä kompensoimaan kokonaan. Laitteeseen jätetään säätövaraa noin 10 dB. Erityisesti pyritään vahvistamaan puhealueen ( 500 – 4000 Hz ) kuuloa.

Itse laitteen valitsemisessa voidaan käyttää apuna keinokorvaa ja erilaisia tietokoneohjelmia joiden avulla pyritään löytämään paras vaihtoehto juuri kyseisen potilaan yksilölliseen kuulovammaan. Laitteen vahvistusominaisuudet säädetään yksilöllisesti mutta silti lopullinen laitteen valinta tehdään usein asiakaskohtaisesti kokeilemalla muutamaa eri vaihtoehtoa.

 

Kuulolaitteen laskennallinen ikä on viisi-kuusi vuotta. Sen jälkeen laite on tavallisesti uusittava. Joskus kuuloasemalta potilaan käyttöön luovutettava laite on ollut aikaisemmin toisen käytössä. Silloin laitteen jäljelläoleva käyttöaika voi olla tavallista lyhyempi.

 

Lasten kuulolaitteiden sovittaminen on keskitetty keskussairaaloiden kuuloasemille. Usein kouluikää nuorempien kuulolaitesovitus tehdään yliopistosairaloiden audiologisissa yksiköissä.  Kuulolaite voidaan sovittaa jo alle puolivuotiaalle lapselle. Varhainen huonokuuloisen lapsen kuulon kuntoutus on tärkeää puheen oppimisen kannalta.

 

Kuulolaitetta luovutettaessa annetaan ohjeet laitteen käytöstä. Opetetaan kuinka laite laitetaan korvaan ja otetaan pois. Opetetaan myös kuinka laite säilytetään ja kuinka ja milloin paristot vaihdetaan. Neuvotaan voimakkuuden säätimen käyttö. Noin kuukauden päähän sovitaan kontrollikäynti kuulohoitajan vastaanotolle. Kontrollikäynnillä voidaan  varmistua korvakappaleen istuvuudesta mutta myös sitä, että laitteen käytössä ei ole ongelmia.

 

Taloudelliset seikat ovat tosiasia joka joudutaan kunnallisen laitoksen kuuloasemalla huomioimaan.Tavallisen kuulolaitteen hinta vaihtelee 450 – 600 € välillä. Laitteen kustannukset eivät kuitenkaan lankea suoraan potilaalle vaan ne maksetaan kunnallisverotuksen kautta kerätyistä sairaanhoitopiirin varoista. Halutessaan potilaalla on mahdollisuus erityisiin palveluihin yksityispuolella. Esim. Kuulonhuoltoliiton kautta voi hankkia omalla kustannuksella tavallisesta ”standardista” poikkeavan laitteen.

 

 

 

 

Kuulokojeen käyttö

 

Laitteen käyttöä kannattaa harjoitella alkuvaiheessa päivittäin muutaman tunnin jaksoina oman tuntemuksen mukaan. Kuulokojetta ei ole tarkoitettu vain tarvittaessa käytettäväksi. Paras hyöty siitä saadaan kun siitä tulee osa jokapäiväistä elämää.

 

Kuulolaite ei siedä kovaa käsittelyä. Herkkänä teknisenä laitteena se voi rikkoutua esim. lattialle pudotessaan.

Kuulolaitetta ei saa kastella. Se pitää poistaa suihkuun tai saunaan mentäessä. Sateellakin on suojauduttava laitteen kastumiselta. Jos laite joutuu kosteudelle alttiiksi kannattaa poistaa paristo ja laittaa laite avoimeen koteloonsa kuivumaan. Kuivumisen jälkeen vaihdetaan uusi paristo. Laitetta ei saa kuivata hiustenkuivaajalla tai mikroaaltouunilla.

Yön ajaksi laite otetaan pois korvasta ja avataan paristokotelo niin, että laitteeseen kertynyt kosteus pääsee haihtumaan.

Kuulolaitetta ei pidä jättää kuumaan paikkaan esim. pöydälle aurinkoon.

Kemialliset aineet (partavesi, hiuslakka, hyönteiskarkoite) voivat viottaa laitetta.

Joissakin laitteissa on tilanneohjelmakytkin. Sen avulla voidaan säätää vahvistus erilaiseksi kodin rauhallisessa ympäristössä kuin esim auton tai ravintolan taustamelussa.

Julkisissa tiloissa esim. teatteri, kirkko voi olla mahdollisuus käyttää kuulolaitteen T-asentoa induktiiviseen kuunteluun.

Puhelimessa voi pärjätä pitämällä laite M-asennossa. Mikäli tämä ei onnistu laite säädetään T-asentoon. Korvantauskojetta käytettäessä puhelimen luuri viedään itse laitteen lähelle, ei korvan suulle. Konkka- ja korvakäytäväkojetta käytettäessä luuri laitetaan korvan suulle. Kuuloketta ei pidä laittaa kiinni kuulolaitteeseen vaan kokeilemalla etsiä sopiva etäisyys.Uudet digitaaliset laitteet sopivat käytettäväksi matkapuhelimen kanssa. Monen mielestä on yksinkertaisinta ja helpointa puhua puhelimessa ilman kuulolaitetta.

Pienoisinduktiosilmukka  on apuväline jota pidetään kaulan ympärillä ja kytketään radion tai television mikrofoniliitäntään. Kuulokoje säädetään T-asentoon.

Sairaalan magneettikuvaukseen (MRI-tutkimus) mentäessä kuulolaite on poistettava.

Alle 18-vuotiaat saavat kuulolaitteen paristot kuuloasemalta ilmaiseksi. Aikuiset ostavat paristot omalla kustannuksellaan. Paristoja myyvät marketit, alan liikkeet ja joillain alueilla erilaiset vammaisjärjestöt. Paristot kannattaa säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa mutta ei kuitenkaan jääkaapissa.Sinkki-ilmaparistot eivät ole ongelmajätettä. Niiden hävittäminen toimittamalla jätekeräyspisteen paristorasiaan on kuitenkin suotavaa.

 

 

 

 

Ongelma

 

 

Kuulolaite ei kuulu tai rätisee

 

Korvakappale aiheuttaa kipua

 

Kuulokoje soi tai vinkuu

 

Tumma, epäselvä, terävä, kaikuva tai heikko ääni voi johtua huonosti suunnitellusta korvakappaleesta.

Jos oma ääni kuuluu liian voimakkaana voi syynä olla tottumattomuus laitteen käyttöön tai kuulolaitteen tehon säätäminen liian voimakkaaksi.

 

 

Asiantuntijana on toiminut Kuusankosken aluesairaalan kuulontutkija Kirsti Virtanen. Kirjoitelman lähteenä on käytetty Kuulontutkijan käsikirjaa ja internetistä löytyneitä aihetta käsitteleviä kansainvälisiä sivustoja.

 

 

Kuusankoski 2.10.2005

Hannu Tapiovaara

Takaisin