Asia: Symbioosi Ry:n pyynnöstä laadittu asiantuntijalausunto koskien VUOTOKSEN TEKOALLASASIAA Vuotoksen tekoallashanketta käsiteltäessä tulee huomioida seuraavat näkökohdat: 1. Laajempia luonnonympäristöjä peruuttamattomasti muuttavia hankkeita on tarpeen arvioida luonnon kestävään käyttöön olennaisesti liittyvän periaatteen valossa: tuleville sukupolville tulee jättää samat valinnanmahdollisuudet kuin nykyisellä sukupolvella on luonnonvarojen ja ympäristön käytön suhteen. Tämä periaate on sopusoinnussa sen eettisen näkökannan kanssa, jonka mukaan oman toimintamme keskeinen arviointiperuste on toiminnan vaikutus tulevien sukupolvien elämään. Vuotoksen tekoallashanke edustaa maankäyttöä, joka a) kohdistuu sellaiseen suureen luonnontilaiseen tai lähes luonnontilaiseen maa-alueeseen, joita ei maassamme ole enää muualla jäljellä; b) toteutuessaan muuttaisi peruuttamattomasti alueen ekologian, tuhoaisi nykyiset elinympäristöt ja aiheuttaisi tuhansien eliökantojen paikallisen sukupuuton. Tässä mielessä tekoallashanke edustaa uusiutumattoman luonnonvaran käyttöä sellaisessa mittakaavassa, mitä voidaan yhteiskunnan kannalta perustella vain tilanteessa, missä yhteiskunnan toiminnot vaarantuisivat ratkaisevasti mikäli luonnonvaraa ei tällä tavalla käytettäisi. Tällaisesta tilanteesta ei Vuotoksen tekoallashankkeessa ole kysymys. Suhtautuminen Vuotoksen tekoallashankkeen kaltaisiin ekosysteemejä laajalla alueella peruuttamattomasti muuttaviin hankkeisiin on muuttumassa kaikissa kehittyneissä maissa. Tuore esimerkki tästä on Norjan pääministerin Jens Stoltenbergin puhe kuluvan vuoden aattona (31.12.2000), missä hän ilmoitti "isojen vesivoimarakennushankkeiden aikakauden olevan ohi" ("the era of large-scale new hydropower development is over"; raportoitu ENDS Daily verkkolehdessä 03.01.01, katso myös http://odin.dep.no/smk/engelsk/index-b-n-a.html). Stoltenberg totesi edelleen, "että tämä päätös tulee aiheuttamaan erimielisyyttä. Mutta näistä uusista hankkeista saatava hyöty ei ole riittävän suuri jotta olisi perusteltua jatkaa luonnonympäristöjen mittavaa ja peruuttamatonta muuttamista" ("I know that this is a decision that will provoke controversy. But the benefits of these development projects are not sufficiently great to justify irreversible encroachment on the natural environment.").   2. Tietyn alueen luonnonsuojelullista arvoa tarkasteltaessa tulee kiinnittää huomiota paitsi uhanalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin myös alueen kokonaisuuteen. Suomessa kuten muuallakin Euroopassa on jäljellä hyvin vähän laajempia alueita, joiden luonto on edes lähimain luonnontilaista. Tällaisilla alueilla on erityinen merkitys, koska   a) ne edistävät paitsi yksittäisten lajien myös luontotyyppien kokonaisuuden ja tähän liittyvien ekologisten prosessien säilymistä; b) tällainen alue suojelee tehokkaasti myös sitä osaa Suomen eliölajistosta, joka tunnetaan edelleen puutteellisesti. Tämän lajiston osuus on yli puolet Suomen koko eliölajistosta vuonna 2000 valmistuneen Uhanalaisten Lajien II Seurantatyöryhmän (P. Rassi ym, Ympäristöministeriö 25.5.2000) mietinnön mukaan. c) suuremmilla aluekokonaisuuksilla on parempi kyky kuin pienillä alueilla säilyttää luonnontila ja siten suojeluarvonsa ilmastomuutoksen ja muiden laaja-alaisten ympäristömuutosten vaikutuksesta huolimatta.   3. Lajien sukupuuton estämiseksi ei nykyisen ekologisen tietämyksen mukaan ole riittävää, että säilytetään minimissään vain yksi kunkin lajin esiintymä. Lajien esiintyminen on sekä ajallisesti että paikallisesti dynaamista. Tutkimustulosten perusteella tiedetään, että monen lajin pitkäaikainen esiintyminen edellyttää joko hyvin laajan alueen säilyttämistä, missä laji voi esiintyä suurina yhtenäisinä kantoina, tai riittävän tiheän suojelualueverkoston säilyttämistä, missä paikalliskantojen väistämättömiä sukupuuttoja korvaavat uusien paikalliskantojen syntyminen lajille sopiville elinpaikoille joko luonnostaan tai ihmisen toimesta. Tässäkin tapauksessa laajemmat alueet ovat avainasemassa, sillä ne voivat toimia lähdealueina, joilta tyhjäksi jääneen elinympäristön uudelleenasutus voi tapahtua. Vuotoksen tekoallas jättäisi alleen ja siten tuhoaisi peruuttamasti ison lähes luonnontilaisen alueen, jolla voidaan katsoa olevan erityisen suuri merkitys edellä kuvatun kaltaisena lähdealueena monien uhanalaisten lajien pitkäaikaisen säilymisen kannalta.   Kunnioittaen Ilkka Hanski Akatemiaprofessori Kirkkonummella 9 tammikuuta 2001 -- Prof Ilkka Hanski Metapopulation Research Group Division of Population Biology Department of Ecology and Systematics PO Box 17 (Arkadiankatu 7) FIN-00014 University of Helsinki Finland