|
Heidi
Hautala LAUSUNTO Liitteeksi valitukseen Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksestä nro 12/00/1, valittajana Helena Tiihonen. Esitin lakialoitteessani 25/1992, että Kemijoen yläosan vesistä Pelkosenniemen kunnassa, Kemijärven kaupungissa sijaitsevan Tapionniemen yläpuolella ja Savukosken kunnassa sijaitsevan Tenniöjoen ja Kemijoen yhtymäkohdan alapuolella Kitistä lukuun ottamatta suojeltaisiin erityislailla uuden voimalaitoksen rakentamiselta ja säännöstelyltä. Suojelua puoltavina ympäristöarvoina mainitsin aloitteessa erityisesti valtioneuvoston harjujensuojeluohjelmaan kuuluvan Palokankaan-Rytivaaran harjun ja valuma-alueen suot (Raateaapa, Kätkäaapa, Kokonaapa, Katosaapa, Neulikkoaapa ja Jänkäläisenaapa). Johtopäätöksissä totesin, että ko. vesistöalue on valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin arvokas kokonaisuus ja että alueen luonnon ja maiseman suojelu on vahvasti perusteltua. Esityksen mukaan ainoa tapa olisi laatia kyseistä vesistönosaa koskeva erityislaki. Aloitteesta 24.9.1993 antamassaan lausunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi: "Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan voidaan hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin nojalla säätää lailla. Aiempiin vastaaviin kannanottoihinsa viitaten valiokunta katsoo hallitusmuodossa tarkoitetun yleisen tarpeen vaatimuksen täyttyvän myös nyt esillä olevassa tapauksessa." Valiokunnan mukaan siis on olemassa yleinen tarve ko. vesistöalueen suojelemiseksi lailla. Suomen liityttyä Euroopan unioniin ja yhteisölainsäädännön astuttua voimaan maassamme, kantelin voimalaitoksen rakentamissuunnitelmasta Euroopan komissiolle 21.11.1995 (kantelu nro 95/5000) , koska katsoin että hanke on sekä lintudirektivin (79/409/EEC) että luontodirektiivin (92/43/EEC) vastainen. Huomautin komissiota myös siitä, että Suomi oli myöhässä näiden direktiivien toimeenpanossa. Kanteluni pohjalta Euroopan komissio on päättänyt 1.7.1999 nostaa kanteen Suomen valtiota vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa lintudirektiivin rikkomisesta. Komission ympäristöasioiden pääosaston lakiasioiden jaoksen päällikkö G. Kremlis ilmoitti kirjeessään 5.7.1999, että komissio on päättänyt nostaa kanteen, koska "Suomi ei ole nimennyt lintujen erityissuojelualueita lintudirektiiviri 4(1) ja 4(2) artiklojen vaatimusten mukaisesti". Edelleen Kremlis totesi, että "päätöksessä mainitaan kohde 'Kemihaaran suot' Vuotoksen alueella nimenomaisena esimerkkinä kohteesta, joka komission mielestä olisi tullut osoittaa lintujen erityissuojelualueeksi".
Helsingissä 30.4.2000 Heidi Hautala, Vuotoksen Voima Oy:n osakas |
