Hankkeen vaikutukset pohjaveteen Pohjaveden pilaantumista koskevien väitteiden osalta vesioikeus toteaa, että Vuotoksen tekojärven rakentamisessa ei ole kysymys vesilain 1 luvun 22 §:n tarkoittamasta, kiinteän, nestemäisen tai kaasumaisen aineen taikka energian johtamisesta paikkaan, jossa sillä voisi olla vaikutusta pohjaveteen. Vesilain 1 luvun 18 §:ssä olevan pohjaveden muuttamiskiellon mukaan myös maa-ainesten ottamisesta ja muusta toimenpiteestä aiheutuva mainitun luvun 22 §:ssä tarkoitettu seuraus on kielletty. Sinänsä padotusta voidaan pitää muuttamiskiellossa tarkoitettuna toimenpiteenä. Katselmuskirjan mukaan Lapin ympäristökeskus on kartoittanut noin 2 200 pohjavesialuetta Lapin läänistä. Näistä alle 300 on käytössä ja niistäkin suuri osa vain vähäisessä määrin. Pohjaveden kokonaiskäyttö Lapin läänissä on noin 33 000 m3/d. Katselmuskirjan mukaan talousvesikäytön piiriin tulevien pohjavesialueiden lukumäärä ei koskaan nouse yli 400 alueen eikä pohjaveden kokonaisvedenkulutus yli 60 000 m3/d, joten ainakin 95 % pohjavesivarannosta jää talousvesikäytön ulkopuolelle ja on siten käytettävissä muihin tarkoituksiin. Pelkosenniemen inventoitujen pohjavesiesiintymien antoisuus on noin 30 000 m3/d, mistä on käytössä vajaat 600 m3/d. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana jää käyttö alle 1 000 m3/d. Pelkosenniemellä on inventoitu yli viisikymmentä pohjavesiesiintymää. Tekojärven länsirannalle Pelkosenniemen alueella sijoittuu neljätoista pohjavesiesiintymää, jotka kaikki kuuluvat samaan harjujaksoon. Näistä kahdeksan jää pääosin saariksi, yksi veden alle ja viisi aluetta sivuaa tai on muuten lähellä tekojärvialuetta. Koska alueen pohjavesiesiintymille ei ole näkyvissä käyttötarvetta, ei niiden tarkempia tutkimuksia ole missään yhteydessä katsottu tarpeellisiksi. Ne on luokiteltu III -luokan pohjavesialueiksi. Sallassa ja Savukoskella ei ole tekojärvialueelle eikä lähialueelle sijoittuvia inventoituja pohjavesiesiintymiä, joiden käyttökelpoisuus vaarantuisi hankkeen johdosta. Vesilaissa tarkoitetuiksi tärkeiksi pohjavesialueiksi on katsottava yhdyskuntien vedenhankintakäytössä olevat tai sellaisiksi ennen vuotta 2010 otettavat alueet (luokka I). Vesioikeus katsoo, että vedenhankintakäyttöön soveltuvaksi pohjavesialueeksi on puolestaan katsottava alue, jonka pohjavesi on määrältään riittävää ja laadultaan sopivaa talousvedeksi ja jonka pohjavedelle on potentiaalisia käyttäjiä. Alueen käyttöönoton on oltava myös teknistaloudellisesti tarkoituksenmukaista. Vailla käyttäjiä olevaa pohjavesialuetta ei voida pitää vedenhankintakäyttöön soveltuvana. Ottaen huomioon Pelkosenniemen kunnan muut pohjavesivarat, pohjavesien käyttötarpeen ja Vuotosalueen pohjavesialueiden sijainnin, ei Vuotoksen tekojärven alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ole muita tärkeitä tai vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita kuin Kupittajan vedenottamo pohjavesialueineen. Vuotoksen tekojärven vedessä tulee pitkään olemaan runsaasti humusta. Tällä saattaa olla rannan läheisyyteen rajoittuvia vähäisiä vaikutuksia pohjaveden makuun ja väriin. Rannan läheisyydestä mahdollisesti otettavan pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet kohoaisivat, mistä aiheutuisi näiden poistotarve ja käsittelykustannusten nousu. Tämä ei kuitenkaan merkitse pohjaveden käymistä terveydelle vaaralliseksi eikä sen laadun olennaista huonontumista. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, ettei hanke aiheuta vesilain 1 luvun 22 §:ssä tarkoitettuja seurauksia niiden pohjavesialueiden osalta, joita ei ole otettu käyttöön. Kupittajan pohjavesialue on lain tarkoittama tärkeä pohjavesialue. Vaikka Kupittajan vedenottamoa ei erityisin toimenpitein suojattaisikaan, täyttäisi vesi ilmeisesti tekojärven säännöstelyn alettuakin terveydellisin perustein annetut kemialliset laatuvaatimukset. Teknis-esteettisiä laatuvaatimuksia ei vesi katselmuskirjan mukaan täytä nykyisinkään, joten kalliit eristystoimenpiteet tekojärvestä suotautuvalle vedelle olisivat turhia. Kaivon 1 rautapitoisuudet ja kaivon 2 mangaanipitoisuudet ovat viime vuosina olleet pysyvästi em. laatuvaatimuksia (0,2 mgFe/l ja 0,05 mgMn/l) suurempia. Ottamon läheisyydessä sijaitsee Pelkosenniemen kunnan vanha kaatopaikka. Mikäli Kupittajan ottamon käyttö lisääntyy vielä nykyisestään, pohjavesien virtaussuunta voi ajoittain muuttua kaatopaikalta vedenottamolle päin, vaikkei tekojärven vaikutusta olisikaan. Tämän seurauksena veden laatu mahdollisesti heikentyy muiltakin kuin mangaanin ja raudan osalta. Vesilain 11 luvun 12 §:ssä edellytetään, että veden saannin estyessä tai huomattavasti vaikeutuessa on vahinko vaadittaessa hyvitettävä esim. asettamalla käytettäväksi muu vedenottamo. Toisaalta 2 luvun 3 §:ssä säädetään, että rakentaminen on jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna suoritettava siten, että mm. pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina. Teknisesti on mahdollista suojata Pelkosenniemen vesiosuuskunnan vedenottamo tai puhdistaa raakavesi siten, että veden laatu tekojärven rakentamisen johdosta ei heikkene. Kun verrataan vedenottamon suojauskustannuksia hakijan esittämään uuden vedenottamon rakentamiseen ja otetaan huomioon, että ottamon vedenlaatu on jo nyt epätyydyttävä, uuden vedenottamon rakentaminen on yleisen edun kannalta tarkastellen paras ja hyvälaatuisen pohjaveden saantia ajatellen turvallisin vaihtoehto. Luvan saaja velvoitetaan rakentamaan Pelkosenniemen vesiosuuskunnalle uusi vedenottamo Kokonvaaraan siihen kuuluvine laitteineen ja johtoineen. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, ettei hankkeesta aiheudu vesilain 1 luvun 22 §:ssä tarkoitettuja seurauksia. Poikkeus luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta Luonnontilaisen lähteen muuttamisen kieltävä vesilain 1 luvun 17 a § tuli voimaan 1.1.1997. Vuotoksen tekojärveä koskeva lupahakemus on tullut vireille 25.9.1992. Toimitusmiehet antoivat katselmuskirjan 24.5.1996. Hakija ei ole pyytänyt poikkeuksen myöntämistä. Säännöksen 2 momentin mukaan vesioikeus voi yksittäistapauksissa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos on kysymys hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa, on lupa-asian yhteydessä viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Vesioikeus viittaa edellä kohdassa "Ehdottomat luvanmyöntämisesteet" lausuttuun ja toteaa, että lähteiden suojelutavoitteet eivät hankkeen johdosta huomattavasti vaarannu. Edellytykset poikkeuksen myöntämiselle ovat siten olemassa. Muut edellytykset Hakija omistaa suurimman osan hankkeeseen tarvittavista maa- ja vesialueista sekä vesivoimasta. Hakijan on tarpeen saada oikeus lunastaa ja ottaa pysyvään käyttöön maa- ja vesialueita sekä saada käyttöoikeus loppuosaan tarvittavasta vesivoimasta. Vesilain 2 luvun 7 §:n ja 3 luvun 4 §:n mukaan, milloin 2 luvun 6 §:n mukaiset edellytykset ovat olemassa ja hakijalla on omistuksessaan suurin osa tarvittavista alueista, vesioikeus voi myöntää hakijalle oikeuden toiselle kuuluvaan alueeseen sekä sillä mahdollisesti oleviin rakennuksiin tai muihin rakennelmiin. Vesilain 3 luvun 9 §:n mukaisesti hakijalle voidaan myöntää myös pysyvä oikeus käyttää muiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia. Vesilain 8 luvun 2 §:n mukaisessa menettelyssä ei vesioikeudelle ole tehty osallistumistarjouksia. Lainkohdat Vesilain 1 luvun 17a §, 2 luvun 3 §, 5 § (467/1987), 6 §:n 2 momentti (264/1961), 7 §:n 1 momentti, 11 § (467/1987), 12 § (264/1961), 17 § ja 22a §:n 1 momentti, 3 luvun 3 § (264/1961) ja 4 §, 8 luvun 2 §, 6 §, 9 §, 10a § ja 25 §, 11 luvun 3 §:n 1 momentti, 4 § ja 5 §, 6 §:n 1 momentti, 7 §, 8 §:n 1 ja 5 momentti, 12 §, 13 §, 14 § (264/1961) ja 15 §, 12 luvun 14 §, 16 luvun 18 §, 21 §, 24 § sekä 18 luvun 10 § (308/1990) Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 34 §