Hankkeen vaikutukset pohjaveteen
Pohjaveden pilaantumista koskevien väitteiden osalta vesioikeus
toteaa, että Vuotoksen tekojärven rakentamisessa ei ole
kysymys vesilain 1 luvun 22 §:n tarkoittamasta, kiinteän,
nestemäisen tai kaasumaisen aineen taikka energian johtamisesta
paikkaan, jossa sillä voisi olla vaikutusta pohjaveteen.
Vesilain 1 luvun 18 §:ssä olevan pohjaveden
muuttamiskiellon mukaan myös maa-ainesten ottamisesta ja muusta
toimenpiteestä aiheutuva mainitun luvun 22 §:ssä
tarkoitettu seuraus on kielletty. Sinänsä padotusta voidaan
pitää muuttamiskiellossa tarkoitettuna toimenpiteenä.
Katselmuskirjan mukaan Lapin ympäristökeskus on
kartoittanut noin 2 200 pohjavesialuetta Lapin
läänistä. Näistä alle 300 on
käytössä ja niistäkin suuri osa vain
vähäisessä määrin. Pohjaveden
kokonaiskäyttö Lapin läänissä on noin 33 000
m3/d. Katselmuskirjan mukaan talousvesikäytön piiriin
tulevien pohjavesialueiden lukumäärä ei koskaan nouse
yli 400 alueen eikä pohjaveden kokonaisvedenkulutus yli 60 000
m3/d, joten ainakin 95 % pohjavesivarannosta jää
talousvesikäytön ulkopuolelle ja on siten
käytettävissä muihin tarkoituksiin. Pelkosenniemen
inventoitujen pohjavesiesiintymien antoisuus on noin 30 000 m3/d,
mistä on käytössä vajaat 600 m3/d. Seuraavien
kahdenkymmenen vuoden aikana jää käyttö alle 1
000 m3/d. Pelkosenniemellä on inventoitu yli viisikymmentä pohjavesiesiintymää.
Tekojärven länsirannalle Pelkosenniemen alueella sijoittuu
neljätoista pohjavesiesiintymää, jotka kaikki kuuluvat
samaan harjujaksoon. Näistä kahdeksan jää
pääosin saariksi, yksi veden alle ja viisi aluetta sivuaa
tai on muuten lähellä tekojärvialuetta. Koska alueen
pohjavesiesiintymille ei ole näkyvissä
käyttötarvetta, ei niiden tarkempia tutkimuksia ole
missään yhteydessä katsottu tarpeellisiksi. Ne on
luokiteltu III -luokan pohjavesialueiksi.
Sallassa ja Savukoskella ei ole tekojärvialueelle eikä
lähialueelle sijoittuvia inventoituja pohjavesiesiintymiä,
joiden käyttökelpoisuus vaarantuisi hankkeen johdosta.
Vesilaissa tarkoitetuiksi tärkeiksi pohjavesialueiksi on
katsottava yhdyskuntien vedenhankintakäytössä olevat
tai sellaisiksi ennen vuotta 2010 otettavat alueet (luokka I).
Vesioikeus katsoo, että vedenhankintakäyttöön
soveltuvaksi pohjavesialueeksi on puolestaan katsottava alue, jonka
pohjavesi on määrältään
riittävää ja laadultaan sopivaa talousvedeksi ja jonka
pohjavedelle on potentiaalisia käyttäjiä. Alueen
käyttöönoton on oltava myös teknistaloudellisesti
tarkoituksenmukaista. Vailla käyttäjiä olevaa
pohjavesialuetta ei voida pitää
vedenhankintakäyttöön soveltuvana. Ottaen huomioon
Pelkosenniemen kunnan muut pohjavesivarat, pohjavesien
käyttötarpeen ja Vuotosalueen pohjavesialueiden sijainnin,
ei Vuotoksen tekojärven alueella tai sen
välittömässä läheisyydessä ole muita
tärkeitä tai vedenhankintakäyttöön
soveltuvia pohjavesialueita kuin Kupittajan vedenottamo pohjavesialueineen.
Vuotoksen tekojärven vedessä tulee pitkään
olemaan runsaasti humusta. Tällä saattaa olla rannan
läheisyyteen rajoittuvia vähäisiä vaikutuksia
pohjaveden makuun ja väriin. Rannan läheisyydestä
mahdollisesti otettavan pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet
kohoaisivat, mistä aiheutuisi näiden poistotarve ja
käsittelykustannusten nousu. Tämä ei kuitenkaan
merkitse pohjaveden käymistä terveydelle vaaralliseksi
eikä sen laadun olennaista huonontumista.
Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, ettei hanke
aiheuta vesilain 1 luvun 22 §:ssä tarkoitettuja seurauksia
niiden pohjavesialueiden osalta, joita ei ole otettu käyttöön.
Kupittajan pohjavesialue on lain tarkoittama tärkeä
pohjavesialue. Vaikka Kupittajan vedenottamoa ei erityisin
toimenpitein suojattaisikaan, täyttäisi vesi ilmeisesti
tekojärven säännöstelyn alettuakin terveydellisin
perustein annetut kemialliset laatuvaatimukset.
Teknis-esteettisiä laatuvaatimuksia ei vesi katselmuskirjan
mukaan täytä nykyisinkään, joten kalliit
eristystoimenpiteet tekojärvestä suotautuvalle vedelle
olisivat turhia. Kaivon 1 rautapitoisuudet ja kaivon 2
mangaanipitoisuudet ovat viime vuosina olleet pysyvästi em.
laatuvaatimuksia (0,2 mgFe/l ja 0,05 mgMn/l) suurempia.
Ottamon läheisyydessä sijaitsee Pelkosenniemen kunnan vanha
kaatopaikka. Mikäli Kupittajan ottamon käyttö
lisääntyy vielä nykyisestään, pohjavesien
virtaussuunta voi ajoittain muuttua kaatopaikalta vedenottamolle
päin, vaikkei tekojärven vaikutusta olisikaan.
Tämän seurauksena veden laatu mahdollisesti heikentyy
muiltakin kuin mangaanin ja raudan osalta.
Vesilain 11 luvun 12 §:ssä edellytetään, että
veden saannin estyessä tai huomattavasti vaikeutuessa on
vahinko vaadittaessa hyvitettävä esim. asettamalla
käytettäväksi muu vedenottamo. Toisaalta 2 luvun 3
§:ssä säädetään, että rakentaminen
on jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta
lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja
aiheutettavaan vahinkoon verrattuna suoritettava siten, että mm.
pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan
tyydyttää mahdollisimman vähäisessä
määrin supistettuina. Teknisesti on mahdollista suojata
Pelkosenniemen vesiosuuskunnan vedenottamo tai puhdistaa raakavesi
siten, että veden laatu tekojärven rakentamisen johdosta ei
heikkene. Kun verrataan vedenottamon suojauskustannuksia hakijan
esittämään uuden vedenottamon rakentamiseen ja otetaan
huomioon, että ottamon vedenlaatu on jo nyt
epätyydyttävä, uuden vedenottamon rakentaminen on
yleisen edun kannalta tarkastellen paras ja hyvälaatuisen
pohjaveden saantia ajatellen turvallisin vaihtoehto. Luvan saaja
velvoitetaan rakentamaan Pelkosenniemen vesiosuuskunnalle uusi
vedenottamo Kokonvaaraan siihen kuuluvine laitteineen ja johtoineen.
Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, ettei hankkeesta
aiheudu vesilain 1 luvun 22 §:ssä tarkoitettuja seurauksia.
Poikkeus luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta
Luonnontilaisen lähteen muuttamisen kieltävä vesilain
1 luvun 17 a § tuli voimaan 1.1.1997. Vuotoksen
tekojärveä koskeva lupahakemus on tullut vireille
25.9.1992. Toimitusmiehet antoivat katselmuskirjan 24.5.1996. Hakija
ei ole pyytänyt poikkeuksen myöntämistä.
Säännöksen 2 momentin mukaan vesioikeus voi
yksittäistapauksissa hakemuksesta myöntää
poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen
lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.
Jos on kysymys hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa,
on lupa-asian yhteydessä viran puolesta tutkittava kysymys
poikkeuksen myöntämisestä. Vesioikeus viittaa
edellä kohdassa "Ehdottomat
luvanmyöntämisesteet" lausuttuun ja toteaa, että
lähteiden suojelutavoitteet eivät hankkeen johdosta
huomattavasti vaarannu. Edellytykset poikkeuksen
myöntämiselle ovat siten olemassa.
Muut edellytykset
Hakija omistaa suurimman osan hankkeeseen tarvittavista maa- ja
vesialueista sekä vesivoimasta. Hakijan on tarpeen saada oikeus
lunastaa ja ottaa pysyvään käyttöön maa- ja
vesialueita sekä saada käyttöoikeus loppuosaan
tarvittavasta vesivoimasta.
Vesilain 2 luvun 7 §:n ja 3 luvun 4 §:n mukaan, milloin 2
luvun 6 §:n mukaiset edellytykset ovat olemassa ja hakijalla on
omistuksessaan suurin osa tarvittavista alueista, vesioikeus voi
myöntää hakijalle oikeuden toiselle kuuluvaan
alueeseen sekä sillä mahdollisesti oleviin rakennuksiin tai
muihin rakennelmiin. Vesilain 3 luvun 9 §:n mukaisesti hakijalle
voidaan myöntää myös pysyvä oikeus
käyttää muiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia.
Vesilain 8 luvun 2 §:n mukaisessa menettelyssä ei
vesioikeudelle ole tehty osallistumistarjouksia.
Lainkohdat
Vesilain 1 luvun 17a §, 2 luvun 3 §, 5 § (467/1987), 6
§:n 2 momentti (264/1961), 7 §:n 1 momentti, 11 §
(467/1987), 12 § (264/1961), 17 § ja 22a §:n 1
momentti, 3 luvun 3 § (264/1961) ja 4 §, 8 luvun 2 §,
6 §, 9 §, 10a § ja 25 §, 11 luvun 3 §:n 1
momentti, 4 § ja 5 §, 6 §:n 1 momentti, 7 §, 8
§:n 1 ja 5 momentti, 12 §, 13 §, 14 § (264/1961)
ja 15 §, 12 luvun 14 §, 16 luvun 18 §, 21 §, 24
§ sekä 18 luvun 10 § (308/1990) Kiinteän
omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 34 § |