LAULUJOUTSENTEN MAA VEDEN ALLE Suomi suunnittelee valtavaa tekoallasta, jonka alle jäisi Lapin erämaata ja joka saastuttaisi Itämerta. Nyt Ruotsi on valittanut naapurinsa toimista oikeuteen. Veikko Schroderus, 78-vuotias maanviljelijä Suomen Lapista, on jäntevä mies, joka yhä itse pilkkoo suuren vuolukiviuuninsa polttopuut. Myös muistiinsa hän voi luottaa: "Täältä sinua ei koskaan häädetä" , lupasi hänelle 50 vuotta sitten silloinen maatalousministeri luovuttaessaan hänelle 130 hehtaaria metsää, Schroderus muistelee. Kuten jokainen sotilas, joka oli ollut Karjalan rintamalla taistelemassa venäläisiä vastaan, myös nuori Schroderus sai vähäistä korvausta vastaan maata - hänen viisi veljeään oli kaatunut. Siitä alkaen hän yhdessä myös 78-vuotiaan Impi-vaimonsa kanssa, on raivannut maata, kalastanut ja viljellyt peltojaan Kemijoen, Suomen mahtavimman joen rannalla: "Elämä on ollut hyvää, on ollut työtä." Koska valtio on syönyt sanansa, Veikko Schroderuksesta on taas tullut taistelija: talonpojan on väistyttävä, kun on suunniteltu vesivoimala, joka varastoisi padotun Kemijoen veden valtavan suureen altaaseen. Varastoallas, puolet Bodenjärvestä, saattaisi 237 neliökilometriä alkuperäistä jokimaisemaa veden alle. Vain 37 megaWatin vuoksi, joka on noin 0,5 prosenttia Suomen kokonaisenergiatuotannosta, hukutettaisiin metsiä, saaria ja tulvaniittyjä - niiden mukana myös muuttohaukkojen ja laulujoutsenten pesimäpaikat, porotokkien laidunmaat ja maatiloja, kuten Schroderuksen perheen tila. Kanooteilla, kajakeilla ja vanhanmallisilla, pitkillä kirkkoveneillä saapuu tänne eri puolilta maata joka vuosi juhannusjuhlia edeltävänä viikonloppuna noin 130 altaan vastustajaa. "Vapaa Vuotos" on heidän tunnuslauseensa, joka liehuu valkovihreissä viireissä: Vuotos, Kemijoen sivujoki, jonka haaran alapuolelta suuri virta on tarkoitus padota, on jo kauan merkinnyt samaa kuin koko projekti ja jo sanana kiihottanut mieliä koko Suomessa. Ihmisten katkera vastarinta, hallitusten vaihtuvat kannat ja neljäviidesosaksi valtion omistaman voimalaitosyhtiön, Kemijoki Oy:n jatkuva painostus ovat, nyt jo "kolmikymmenvuotisen sodan" jälkeen, tehneet projektista "kansallisen trauman", kuten Helsingissä ilmestyvä sanomalehti, Huvudstadsbladet asian ilmaisee. Schroderuksen tapaiset jääräpäiset ihmiset ovat työn kestäessä tulleet vanhoiksi. Pelkosenniemen kunta, jonka aluetta joutuisi veden alle, on kuihtunut ja köyhtynyt. Lääkäri Helena Tiihonen (50v), joka on jo 20 vuoden ajan ollut Vuotos-liikkeen selkärankana, sairastui viime vuonna. "Taistelu kuluttaa kaikki voimat." Hän on kerännyt kotiinsa kuusi metriä arkistokansioita ja 26 suurikokoista kirjaa, joissa on lehtikirjoituksia ja tieteellisiä tutkimuksia. "Eikö tämä allasjuttu koskaan lopu?" hänen silloin yksitoistavuotias poikansa kysyi Helenalta jo vuonna 1996. Mutta tänäkin vuonna hän vapaan taivaan alla pitää kovaäänisen avulla osakkeenomistajien kokousta. Tunnelma on hyvä, paljon nuorta väkeä on saapunut. Varta vasten perustetulla protestiyhtiöllä, joka taloudellisena yrityksenä aikoo päästä vaikuttamaan asioihin, on jo 400 osakkeenomistajaa. Perinteinen kaksipäiväinen altaan rakentamista vastustava soutumielenosoitus, jossa tapaa toisiaan biologianopiskelijoita, luonnonsuojelijoita, professoreita, kansanedustajia, maanviljelijöitä, kalastajia ja myös ympäristöministeri Satu Hassi, saattaisi olla myös viimeinen. Hassi, joka viimevuotisessa protestisoudussa lerppalierisine hattuineen ja reppuineen joutui koskessa veden varaan, on optimistinen. "Asia on vihdoinkin ratkaisuvaiheessaan." Sillä tämä Lappi-eepos on nyt saanut eurooppalaisia ulottuvuuksia: ensimmäisen kerran on Ruotsi ympäristörikkeen vuoksi valittanut oikeuteen naapurimaansa toimista. Suomi on yhteisessä sopimuksessa sitoutunut vähentämään Itämeren saastuttamista. Ruotsalaiset pelkäävät, että jos alue hukutettaisiin, valtavia fosfaattimääriä ja soisesta maaperästä irronnut elohopeapitoinen humus valuisivat Kemijoen kautta Pohjanlahteen. "Se olisi suuronnettomuus rannikkovesistöillemme", sanoo soutuun osallistuva ympäristötarkastaja, biologi Per Lundbäck pohjoisruotsalaisesta Haaparannan kaupungista. "Saaristomme kalat eivät selviä, jos vielä enemmän rapaa joutuu niiden kiduksiin." "Yhdellekään uudelle teollisuuslaitokselle ei myönnettäisi lupaa tällaisten vahingollisten aineiden päästöille," sanoo ympäristöministeri Hassi. Yksistään fosfaattikuormitus (50 tonnia fosforia vuodessa) olisi ainakin voimalatoiminnan alkuaikoina suurempi kuin mitä Helsinki tällä hetkellä laskee Itämereen. Veden alle joutuvista soista vapautuisi myös huomattavia määriä kasvihuonevaikutusta lisäävää metaanikaasua. Euroopan tuomioistuimelle jättämällään kanteella on myös Brysselissä oleva EU-komissio jarruttanut napapiirin sähköntuottajaa: Suomi ei ole sääntöjen mukaisesti ilmoittanut suunnitellulla allasalueella olevia tärkeitä lintujen suojelualueita Euroopan Natura 2000-verkostoon, sanotaan kanteessa. Tämä on EU-parlamentaarikko Heidi Hautalan mielestä "selvä merkki hallitukselle Helsinkiin siitä, että projekti tulee pysäyttää." 53 000 lintuparia, joiden joukossa EU-direktiivien mukaan tarkoin suojeltuja lajeja, jäisi alueen hukuttamisen vuoksi kodittomiksi, valittaa Rauno Ruuhijärvi, helsinkiläinen biologian professori ja Suomen arvovaltaisin kosteikkoasiantuntija. Ainutlaatuinen monilajisuus houkuttelee alueelle vuosittain tuhansia ulkomaalaisia lintutarkkailijoita. Ensimmäiset allassuunnitelmat tehtiin jo 60-luvun loppupuolella. Mutta 1982 alueen asukkaiden vastustuksen vuoksi päätti silloinen hallitus luopua projektista. Se on kannattamaton ja aiheuttaa liian suuria vahinkoja Lapin alkuperäismaisemalle, eduskunta päätti. Mutta alue oli taas uhattuna, kun vuonna 1991 valittiin uusi, tällä kertaa porvarillis-konservatiivinen hallitus. Vanhat suunnitelmat kaivettiin taas esiin, Vuotos-alueen elvyttämistyöt lopetettiin. Monet maanviljelijät luovuttivat, kun heille yhtäkkiä ilmoitettiin, että heille johtavaa tietä ei enää talvisin aurattaisi. Maanviljelijä Schroderus: "Miten he voisivat metrin korkuisessa lumessa kuljettaa maitoaan myyntiin?" Suomen valtioneuvosto myönsi jatkossa voimalaitosyhtiölle luvan hakea altaan rakentamislupaa. Kemijoki Oy on siitä lähtien kiiltäväpintaisissa esitteissä ylistänyt vesivarastoallastaan idyllisenä unelmajärvenä, joka houkuttelee turisteja. Helmikuun lopssa myönsi paikallinen vesioikeusviranomainen jo rakentamisluvan - mutta varsinaisia rakennustöitä ei vielä saa aloittaa. Herättämällä toiveita puhtaasta energiasta ja uusista työpaikoista 20%:n työttömyyden vaivaamalle alueelle kosiskelee Kemijoki Oy vastaanpanevia lappilaisia. Mutta heillä on vielä huonot muistot kuusikymmentäluvulla Kemijoen sivujokiin rakennetuista Lokan ja Porttipahdan altaista (molemmat suurempia kuin Bodenjärvi): Satojen poromiesten ja maanviljelijöiden täytyi niiden vuoksi lähteä kotiseudultaan. Rakennustyöt toteutettiin silloin niin nopeasti, että ei jäänyt aikaa edes metsän kaatamiseen: vedestä törröttävät puurauniot tarjosivat kauan kammottavan näyn. Kun jälkikäteen puista katkaistiin latvat, lähti kannoista vielä vuosikausia niin paljon lahoamisaineita ennen niin puhtaaseen veteen, että kuolleita kaloja kulkeutui kasoittain alas Kemijokea. Sen jälkeen kun rakennus- ja raivaustyöt olivat siellä päättyneet, kohosi työttömyys taas jyrkästi. "Lokan padolla ei ole enää tarvittu kuin yksi osa-aikainen siivooja", pilkkaa Esko Juhani Tennilä(52 v), kirjailija ja vuodesta 1975 lähtien Lapin kansanedustaja. Laitos on kauan sitten automatisoitu ja sitä ohjaillaan Kemijoki Oy:n keskusvalvomosta, joka on Rovaniemellä, läänin pääkaupungissa. Sen, että Lappi on "aina ollut Suomen siirtomaa-alue", osoittaa Tennilän mielestä Kemijoen valjastamisen historia. Pilkkahinnalla ostettiin jo heti toisen maailmansodan päätyttyä pahaa aavistamattomilta talonpojilta heidän koskiosuutensa. Kun Pohjanlahden rannalla sijaitsevan Isohaaran padon rakentaminen aloitettiin, voimalaitosyhtiö antoi talonpoikien olla siinä uskossa, että rakennetaan vain silta. Pato tukki ennen massoittain Kemijokea nousseelta lohelta pääsyn vastedes kutupaikoilleen. Kemijoki Oy myöntää, että uudessa Vuotos-altaassa elohopeapitoisuudet olisivat niin korkeita, ettei kalastaa saisi kahteentoista vuoteen. Näin vähäisen sähkömäärän vuoksi ei Suomi saisi vaarantaa hyvää mainettaan EU:ssa, sanoo ympäristöministeri Hassi eräässä lausunnossaan, jonka kaikki hänen edeltäjänsäkin ovat allekirjoittaneet. "Aika ja uusi tietoisuus ovat tehneet tällaisista projekteista anakronismeja, nykyaikaan sopimattomia jäänteitä menneeltä ajalta." Renate Nimtz-Köster Der Spiegel Nro 27/3.7.2000