Yleinen tarve luvanmyöntämisedellytyksenä Yleinen tarve poistettiin vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentista vuoden 1994 vesilain muutoksella (553/1994). Lain voimaantulosäännöksen mukaan vesioikeudessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan hakemusasiaan sovelletaan aikaisempaa lakia. Vuotoksen allasta koskeva lupahakemus on tullut vireille 25.9.1992. Hakemukseen sovelletaan näin ollen 2 luvun 6 §:ää sellaisena kuin se oli laissa 467/1987. Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan milloin rakentamisesta aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, mikäli mainitun luvun 5 §:stä ei muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että yleinen tarve rakentamista vaatii tai että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Vuotos-hanke käynnistyi valtioneuvoston kesällä 1992 tekemän päätöksen perusteella. Päätöksen taustalla oli hallituksen eduskunnalle keväällä 1992 antama energiapoliittinen selonteko, jonka yhteydessä hallitus totesi tekevänsä Vuotoksen allasta koskevan periaatepäätöksen lähiaikoina. Vaikka kesän 1992 periaatepäätös oli muodollisesti valtion edustajalle Kemijoki Oy:n yhtiökokouksessa annettu toimiohje, sitä on kuitenkin pidettävä ensisijaisesti energiapoliittisena ratkaisuna. Valtioneuvosto on päätöstä tehdessään katsonut, että Vuotoksen allas ja voimalaitos ovat merkittävä osa valtakunnallista energiaratkaisua ja että hanke on tarpeellinen koko valtakunnan sähköhuollon kannalta. Asiaa koskevassa esittelymuistiossa on todettu, että hankkeen toteuttamisen perustelut ovat ensisijaisesti sähköhuollolliset. Vuotosta koskevaa periaatepäätöstä tehtäessä on siten yleinen energiataloudellinen etu ollut ratkaiseva. Valtioneuvoston toiminta osoittaa, että hanketta tukeva yleinen intressi (energiatalous, työllisyys, tulvasuojelu, valtiontalous, valtioenemmistöisen yrityksen yritystaloudellinen hyöty) on sinänsä voimakas. Valtioneuvoston toimiohjetta koskevassa päätöksessä tai muissakaan valtioneuvoston kannanotoissa ei sinänsä ole todettu hankkeen olevan yleisen tarpeen vaatima. Myöskään kauppa- ja teollisuusministeriö ei ole todennut hankkeen olevan yleisen tarpeen vaatima. Yleisen edun kannalta hankkeen tärkeimpänä hyötynä on talviaikaisen nopeasti käynnistyvän säätövoiman lisäys. Vuorokausisäätötehon lisäys (noin 100 MW), sähkön tuotantoon on vähintään 5 %, mitä voidaan pitää huomattavana. Tehon lisäys on alle 1 % tämän hetkisestä tehokapasiteetin kokonaistarpeesta. Energiansaatavuutta hanke lisää noin 350 GWh/a. Altaan avulla voidaan siirtää noin 116 GWh joessa nykyisin kesällä tuotettavaa energiaa tuotettavaksi talvella. Myös energian lisäys kattaa sähkön kulutuksesta vain vajaan prosentin. Yksittäisenä voimataloushankkeena Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentaminen sekä vesistön säännöstely eivät siten ratkaisevalla tavalla vaikuta koko maan energiahuoltoon. Maan energianhankinnassa on nykyisin myös muita vaihtoehtoja. Vaikka hankkeen merkitys erityisesti säätötehon lisäyksen osalta on huomattava, hanketta ei kuitenkaan energiataloudellisilla perusteilla voida pitää yleisen tarpeen vaatimana. Hankkeesta saatavat tulvasuojeluhyödyt (10 Mmk) ovat huomattavia. Hankkeen kokonaiskustannuksiin nähden ne eivät kuitenkaan ole niin suuri hyöty, että hanketta niiden perusteella voitaisiin pitää yleisen tarpeen vaatimana. Hankkeen rakentamispaikkakuntien ja lähialueiden työllisyys- ja tulovaikutukset ovat rakennusaikana merkittäviä. Tulovaikutus tekojärvialueen kunnallistalouksille on myös käyttöaikana huomattava. Työllisyys- ja tulovaikutukset ovat vesivarojen hyödyntämisessä luonteeltaan välillisiä hyötyjä, joilla on merkitystä vesilain mukaisessa intressivertailussa. Yleinen tarve edellyttää välittömämpää vesivaroihin kohdistuvaa hyödyntämistarvetta. Vaikka hankkeesta aiheutuu merkittäviä hyötyjä yleiselle edulle, ei hankkeen merkitys edes tärkeimmän yleisen intressin, sähköhuollon osalta ole niin ratkaiseva, että sitä voitaisiin pitää yleisen tarpeen vaatimana. Vesioikeudellista lupaa ei voida perustella yleisellä tarpeella vaan luvan myöntämisen edellytykset on tutkittava vertaamalla hyötyjä ja menetyksiä vesilain edellyttämällä tavalla.