Artikkeleita

Julkaisut, joiden teossa olen ollut mukana :

Tissue plasminogen activator (tPA) to facilitate removal of post-traumatic submacular haemorrhage.

Acta Ophthalmol Scand. 1995 Aug; 73(4): 361-362
Laatikainen L, Mattila J
Department of Ophthalmology, University of Oulu, Finland.

A case report is presented of a 20-year-old man, who had posttraumatic choroidal rupture and thick submacular haemorrhage. The haemorrhage was successfully removed with vitrectomy and intraoperative fibrinolysis with subretinal tissue plasminogen activator. Six months postoperatively the visual acuity was 0.7 (6/9).

The use of tissue plasminogen activator in post-traumatic total hyphaema.

Graefes Arch Clin Exp Ophthalmol. 1996 Jan; 234(1): 67-68.
Laatikainen L, Mattila J
Department of Opthalmology, Oulu University Hospital, Finland.

BACKGROUND: We wanted to evaluate whether intracameral injection of tissue plasminogen activator (tPA) is useful in managing traumatic hyphaema. METHODS: Two eyes with total hyphaema after a severe penetrating injury were treated with a single intracameral injection of 25 micrograms of tPA 5 and 14 days after the injury, respectively. RESULTS: Most of the blood coagulum dissolved within 24 h, and in one of the two eyes the intraocular pressure decreased from 45 to 8 mmHg. The other eye was hypotonic. No re-bleeding or complications related to the use of tPA were noticed. CONCLUSION: The results in these two cases suggest that tPA is a useful adjunct in managing total hyphaema.

Combined use of argon laser photocoagulation and cryotherapy in the treatment of retinopathy of prematurity.

Acta Ophthalmol Scand. 1995 Aug; 73(4): 333-335.
Laatikainen L, Mattila J, Karna J
Department of Ophthalmology, University of Oulu, Finland.

The purpose of the paper is to describe results of combined use of argon laser photocoagulation and cryotherapy in the treatment of stage 3+ retinopathy of prematurity in a non-controlled clinical series of 6 premature children with a birth weight of 545-1610 g (mean 914 g) and a gestational age of 24-31 weeks. Both treatment modalities were performed in the same session, and in 5 cases both eyes were treated. Inactivation of the proliferative process was obtained with one treatment session in 3 cases, with two treatment sessions in 3 cases. No serious late sequelae of retinopathy of prematurity developed in any of the eyes, one eye has an ectopic macula and esotropia, and one child has high myopia (-8.0 D) and exotropia. Laser treatment is less irritating and the scars are less pronounced compared with cryocoagulation, but in some cases treatment of the most anterior retina with laser is difficult. Combination of the two treatment modalities may in these cases give the best result.

Follow-up and treatment of retinopathy of prematurity

Duodecim. 1995; 111(11): 1021-1025. Finnish.
Laatikainen L, Mattila J, Karna J, Koivisto M
OYKS:n silmatautien klinikka, Oulu.

Keskosen verkkokalvosairaus on viime vuosikymmeninä ollut merkittävä sokeutumisen syy lapsilla. 1980-luvulla syntyneistä keskosista 46 on ilmoitettu tämän taudin takia Suomen näkövammarekisteriin. Viime vuosina keskosten silmien seurantaa on tehostettu ja uusia hoitomuotoja (verkkokalvon jäädytys- ja laserhoito) on otettu käyttöön. Näiden toimenpiteiden ansiosta esimerkiksi OYKS:ssa ei 1990-luvulla ole vielä sokeutunut yhtään lasta keskosen retinopatian vuoksi. Retinopatiaseurannan piiriin tulee ottaa ainakin kaikki sikiöiältään alle 33-viikkoiset ja kaikki alle 1 500 g painaneet keskoset. Silmien seuranta on aloitettava silloin, kun sikiöiän ja syntymän jälkeisen iän summa on 34 viikkoa. Silmänpohjatutkimukset tulee tehdä vähintään kahden viikon välein siihen saakka, kunnes verkkokalvon suonet ovat kasvaneet periferiaan saakka tai todetaan hoitoa vaativia muutoksia. Omien kokemustemme perusteella yhdistetty laser- ja jäädytyshoito on tehokas ja käyttökelpoinen hoitomuoto vaiheen 3 + retinopatiassa.

Artikkeli Oulun Lääkäritalon uutisissa (lokakuu 1999) sekä
Lääketieteellisen killan 40-vuotis juhlajulkaisussa (lokakuu 2000) :

KENELLE EXCIMER-LASERLEIKKAUS

Excimer-laserleikkaus on yleistynyt viime vuosina kovasti koko maassamme. Suomessa on tehty näitä leikkauksia jo kymmenkunta vuotta ja määräkin on yli 10 000 kappaletta. Excimer-leikkaus onkin jo kaihileikkauksen jälkeen yleisin silmäoperaatio. Leikkaus ei kuitenkaan ole itse tarkoitus eikä kaikille sopiva, joten jokaisen potilaan on harkittava leikkausta omista toiveistaan ja onnistumismahdollisuuksistaan lähtien.

Excimer-laser on näkymätöntä ultraviolettivaloa, ns. kylmävalolaseria, jolla hiotaan sarveiskalvon pinnasta juustohöylämäisesti hyvin pieniä viipaleita. Tarvittava silmälasin linssi siis tavallaan hiotaan suoraan silmän pintaan. Excimer-laser ei polta tai leikkaa sarveiskalvon pintaa eikä heikennä sen kestävyyttä. Tietokoneohjelma laskee hiottavan sarveiskalvon määrän perustuen lasivahvuuteen ja sarveiskalvon mittaukseen.

Tässä seuraavassa olen luetellut muutamia potilasmalleja, joista voi päätellä, kuinka hyvin leikkaus kenellekin sopisi:

Jos taittovoima on +1.o - -1.0 välillä, leikkaus tuskin on tarpeen vähäisen taittovian vuoksi. Yksilölliset toiveet voivat kuitenkin joskus antaa aiheen pienenkin taittovian korjaukseen. Pienen taittovian korjaus on hyvin luotettavaa.

Taittovoiman ollessa -1.0 ja -6.0 välillä on excimer-leikkaus ennustettavuudeltaan ja vähäisine haittavaikutuksineen parhaimmillaaan. Lähes kaikki alle -4.0 diopterin ja yli 90% alle -6.0 diopterin taiton omaavista pääsevät kokonaan eroon laseistaan. Tällöin näöntarkkus on vähintään 0.5 eli enemmän kuin mitä ajokorttiin vaaditaan, käytännössä näkö useimmiten on selvästikin parempi. Leikkauksen jälkeistä arpisamentumaa esiintyy hyvin harvoin ja hämärässä häikäistymistä ei myöskään mainittavasti. Tämä ryhmä on ehdottomasti parhaassa asemassa leikkausta suunniteltaessa.

Jos taittovoima on -6.25 - -8.0 , excimer voidaan yhä hyvin tehdä, mutta tällöin onnistumisprosentti ei aina ole yhtä hyvä kuin pienemmissä miinus-arvoissa, usein kyllä edelleen täysin tyydyttävä (80-90%).

Excimer-leikkaus voidaan tehdä aina -10.0 diopteriin asti. Kuitenkin, jos likitaitteisuus alkaa olla yli -8.0 diopterin, on tarjolla olevia muita menetelmiä (mm. lasik-leikkaus) aina harkittava tapauskohtaisesti potilaan kanssa yhdessä ennen leikkauspäätöstä. Tietyissä asioissa uudet menetelmät tarjoavat etuja perinteiseen tekniikkaan verrattuna. Tekniikasta riippumatta suurien taittovikojen korjauksissa on kuitenkin aina tyydyttävä lopputuloksessa hieman vähempään kuin pienissä ja keskisuurissa taittovioissa. Myös meille Laser-Porukseen on tulossa uusia mahdollisuuksia suurille taittovioille.

Jos olet kaukotaitteinen +1.0 - +4.0 , voidaan myös tällöin harkita excimer-leikkausta. Plus-puolen leikkaustulokset ja eritysesti tuloksen pysyvyys eivät ole yhtä hyviä kuin miinus-puolella. Taittovoimaa voidaan kuitenkin usein merkittävästi vähentää. Yli +4.0:n leikkaus on myös mahdollinen, mutta ei aina välttämättä tyydyttävä. Plus-leikkauksia tehdään alle 5 % kaikista leikkauksistamme.

Yli 40-vuotias tulee tarvitsemaan lukulasit 1-10 vuoden sisällä (ensimmäiset lukulasit hankitaan keskimäärin 45-vuotiaana) . Laserleikkauksella ei voida poistaa tätä ikänäköisyyttä, mutta jos tämän tiedostaa ja esimerkiksi ulkoilu- yms. harrastusten takia haluaa kaukolaseistaan eroon, voidaan leikkaus tehdä aivan normaalisti. Noin -1.0 - -2.5 diopterin taittovika antaa hyvän mahdollisuuden lukea ilman laseja ja jos molemmat silmät ovat tätä luokaa, voidaan leikatakin vain toinen silmä. Tällöin leikattu silmä näkee hyvin kauas ja leikkaamaton lähelle. Tällainen "yksisilmäinen" ratkaisu on joskus varsin käyttökelpoinen. Isommissakin taittovioissa voidaan toinen silmä alikorjata lukusilmäksi ja toinen leikataan normaalisti kaukosilmäksi.

Oulun Laser-Poruksessa olemme tehneet excimer-leikkauksia kaksi vuotta ja tulokset ovat sekä meidän lääkäreiden että useimpien potilaiden mielestä olleet hyvin positiivisia.

Artikkeli Kärppä-lehdessä (1/99):

Silmälasit ovat todellinen riesa aktiiviselle liikkujalle ja urheilijalle.
Piilolasit ovat ensimmäinen vaihtoehto, mutta sekä sanka- että piilolaseista on
mahdollista päästä eroon silmien laserleikkauksella nyt myös Oulussa.

Laserleikkaus piilolasien vaihtoehto urheilijalle

Urheilijat joutuvat pitämään usein piilolaseja, koska sankalasit ovat hankalat ja jopa vaaralliset monissa urheilulajeissa. Erityisesti vauhdikkaissa ja kontakteja tarjoavissa lajeissa, kuten esimerkiksi jääkiekko, on lähes mahdottomuus pitää sankalaseja. Sankalasit huurtuvat, rikkoontuvat, eivät pysy päässä, eivät mahdu ristikon taakse yms. Moni aktiiviurheilija, jolla on silmissään taittovikaa, joutuu lisäksi aloittamaan piilolasien pidon varsin nuorena, koska varsin tehokas ja tiivistahtinen harjoittelu aloitetaan nykyään esimerkiksi 10-14 vuotiaana. Toisaalta moni toivoo jatkavansa harrastusta pitkään aikuisikään tai jopa ammattilaisuuteen saakka. Näin ollen piilolasien käyttöaika vuosissa muodostuu aktiiviharrastajalle varsin pitkäksi. Piilolasithan ovat varsin yleisiä, mutta monet pitävät piilolaseja "nuoruuden huumassa" vain muutamia vuosia ja sitten vähitellen katsovat ne joko tarpeettomiksi tai ongelmien ilmaantuessa luopuvat niistä. Mutta aktiiviurheilijan pitäisi siis pystyä käyttämään niitä jopa vuosikymmeniä. Piilolasi on kuitenkin aina silmälle vieras esine ja on varsin normaalia, että tarpeeksi kauan pidettynä lähes jokaiselle tulee joitakin rajoituksia piilolasien käytölle. Näin on, vaikka silmät olisivat täysin terveet. Esimerkiksi silmän kyynelnesteen erityksen väheneminen eli silmän pinnan lievä kuivuminen iän myötä on täysin normaali ilmiö, joka usein alkaa haitata piilolasin pitoa 30 ikävuoden jälkeen, mutta joskus huomattavasti aiemminkin. Silmän sietokykyä voi lisätä tällöin vain päivittäistä piilolasin pitoaikaa vähentämällä. Kuitenkaan tämä ei ole aina mahdollista, jos ajatellaan, että omassa harrastuksessa / ammattiurheilussa on harjoitusjaksoja esimerkiksi kerran - kolme kertaa päivässä plus pelit 1-3 kertaa viikossa tämän lisäksi. Tästä kertyy jo huomattavan pitkä aika, vaikka pitäisikin piilolaseja vain välttämättömissä tilanteissa eikä enää lainkaan siviilielämässä. Joidenkin on jopa täytynyt luopua harrastuksestaaan, tai ainakin antaa kilpailijoilleen huomattavaa tasoitusta vähentämällä harjoituksiaan, yksinomaan sen vuoksi, etteivät silmät enää siedä piilolaseja kuin pienen ajan kerrallaan. Tällöin tulee nykyään vaihtoehdoksi EXCIMER-LASER -kirurgia, jolla piilolasien tarve voidaan useimmiten poistaa.

Mitä Excimer-laser on?

Excimer-laser on näkymätöntä ultraviolettivaloa, ns. kylmävalolaseria, jolla hiotaan sarveiskalvon pinnasta juustohöylämäisesti hyvin pieniä viipaleita. Tarvittava silmälasin linssi siis tavallaan hiotaan suoraan silmän pintaan. Excimer-laser ei polta tai leikkaa sarveiskalvon pintaa eikä heikennä sen kestävyyttä. Käytettävä lasersäde ei tunkeudu silmän pintakerrosta syvemmälle ja lämpötila silmän pinnassa nousee vain 2-3 astetta. Tietokoneohjelma laskee hiottavan sarveiskalvon määrän perustuen lasivahvuuteen ja sarveiskalvon mittaukseen.

Kenelle Excimer-laser sopii?

Excimer-laserilla korjataan liki ("- miinusnäkö")-, kauko ("+plusnäkö")- ja hajataitteisuutta (cyl) ja se sopii lähes kaikille, joilla on ongelmia sanka- tai piilolasien käytössä työssä tai harrastuksissa. Parhaiten menetelmä soveltuu likinäköisyyden korjaamiseen. Silmän tulee olla periaatteessa täysin terve, tämä ei kuitenkaan tarkoita ajoittaisista silmätulehduksista tai allergioista kärsiviä.
Excimer-laserleikkausta ei tehdä raskaana oleville, alle 18-vuotiaille (koska silmien kehitys on vielä kesken), harmaakaihipotilaille, keratoconus-potilaille (sarveiskalvon tauti ) eikä sydäntahdistinta käyttäville.

Itse toimenpide on kohtalaisen vaivaton ja ehdottoman kivuton.

Ennen leikkausta leikkaava lääkäri tekee aina esitutkimuksen, johon kuuluu näöntarkastus ilman silmälaseja ja parhaalla lasikorjauksella. Tutkimukseen on tultava aina sankalasit päässä. Tutkimuksen perusteella tehdään hoitopäätös yhdessä potilaan kanssa.
Leikkaus tehdään Poruksessa aina polikliinisesti ja potilas pääsee kotiin heti sen jälkeen. Aluksi leikattava silmä puudutetaan silmätipoilla. Lisäksi käytetään kipulääketippoja. Itse toimenpide ei ole kivulias tai hankala. Leikkauksen jälkeen silmä on kuitenkin kipeä ja kipulääke on tarpeen. Yllättävän moni potilas on kuitenkin ollut melko kivuton toimenpiteen jälkeisinäkin päivinä, mutta kuten yleensäkin meidän ihmisten kipukokemukset vaihtelevat suuresti.
Toimenpiteen aikana potilas on makuuasennossa lasersäteen alla. Luomenlevitin pitää silmän auki leikkauksen aikana eikä silmää voi räpäyttää. Katse tähdätään merkkivaloon. Sarveiskalvon uloin, uusiutuva pintakerros poistetaan veitsellä ennen laserointia. Itse laserointi vie aikaa vain puolesta minuutista minuuttiin. Esimerkiksi -4 D:n hoito kestää noin 40 sekuntia. Laseroinnin jälkeen silmään laitetaan antibioottitippoja. Lopuksi silmän pintaa asetetaan suojaamaan kertakäyttöinen piilolasi tai antibioottisalvaa ja lappu.

Toipuminen kestää vain muutaman päivän.

Puudutuksen vaikutus loppuu noin tunnin kuluttua leikkauksesta. Silmä on yleensä kipeä 1-2 vuorokauden ajan. Särky on hyvin yksilöllistä, mutta ei kuitenkaan vaarallista. Silmään laitetun piilolasin tarkoitus on suojata silmän pintaa ja vähentää kipua. Lisäksi potilas saa mukaansa kipu- ja unilääkettä. Toisinaan luomet voivat olla jonkin verran turvoksissa ja leikattu silmä on valonarka ja vetistävä muutaman päivän ajan.
Leikkauksen jälkeen silmään tiputetaan - erillisen ohjeen mukaan - antibiootti- ja kiputippoja sekä myöhemmin myös kortisonitippoja. Silmään laitetun piilolasin potilas saa poistaa kolmen päivän kuluttua. Tippoja käytetään yksilöllisen ohjeen mukaan yleensä muutaman kuukauden ajan. Leikkauksen jälkeen autoa ei saa ajaa ainakaan viikkoon, koska etäisyyksien arvioiminen on alkuun vaikeaa. Kaikkea silmää ärsyttävää ja likaavaa, kuten saunomista, uimista ja fyysistä rasitusta on vältettävä viikon ajan. Suihkuun voi mennä jo toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä, kunhan silmät ovat suljettuina. Sairaslomaa kirjoitetaan yleisesti 3-7 päivää, työn luonteesta riippuen jopa pitempäänkin.

Näkökyky palautuu varsin pian

Näön tarkkuus on alentunut ainakin 5-10 päivän ajan leikkauksen jälkeen. Tämän jälkeenkään silmällä ei vielä näe hyvin, mutta jo heti alusta alkaen useimmiten paremmin kuin ennen leikkausta ilman laseja. Kahden ensimmäisen kuukauden ajan lähinäkö voi olla totuttua huonompi. Voidaan siis tarvita lukulaseja, mutta yleensä näöntarkkuus on riittävä ilman laseja. Näkö vakautuu lähelle tavoitearvoa 3-9 kuukauden aikana. Usein se tarkoittaa sitä, että laseja ei tarvita lainkaan. Mitä pienempi korjaus on ollut, sitä nopeampi on lopullinen vakautuminen. Toisen silmän leikkaus voidaan tehdä sitten, kun leikatulla silmällä tulee toimeen, yleensä muutaman kuukauden kuluttua.

Jälkitarkastukset aina tarpeellisia

Jälkitarkastukset ovat tarpeellisia, vaikka potilaasta tuntuisikin, että leikkaus onnistui täydellisesti. Toisinaan voi tulla odottamattomia taittoarvojen muutoksia ja epänormaalin voimakasta samentumaa, jota voidaan usein hoitaa lääkityksellä. Suositeltavat kontrollit ovat ainakin 1, 3, (6) ja 12 kuukauden kuluttua. Tarkastuksissa varmistetaan, että silmän pinta on kunnolla parantunut. Taittovoimaa ja leikkausalueelle usein muodostuvaa samentumaa (haze) seurataan ja jatkohoidossa tarvittava tiputushoito suunnitellaan näiden mukaan.

Laserleikkaukseen liittyviä riskejä ja sivuvaikutuksia

Sarveiskalvon pintaan tulee leikkauksessa haavapinta ja se voi tulehtua. Tulehduksen ennaltaehkäisemiseksi aloitetaan antibioottilääkitys ja annetaan tarkat ohjeet. Leikkauksen jälkeen paras laseilla saavutettava näöntarkkuus voi olla hieman heikompi kuin ennen toimenpidettä. Näön tarkkuus laseitta on kuitenkin poikkeuksetta oleellisesti parempi kuin ennen operaatiota. Haavan paranemisen yhteydessä 90%:lle potilaista tulee pientä samentumaa (haze) sarveiskalvon pintakerrostuman alle. Yleensä samentuma ei vaikuta näön tarkkuuteen, mutta lääkäri näkee sen mikroskooppitutkimuksessa. Samentuma ilmenee hoidon alkukuukausina, mutta vähenee vähitellen 6-9 kuukauden kuluessa. Samentumasta ei jää jäljelle mitään vaikutusta näköön 99%:lle leikatuista. Noin 1%:lle muodostuu epätavallisen voimakasta arpikudosta, joka voi huonontaa näköä ja aiheuttaa häikäisyä. Yleensä nämä ongelmat häviävät itsestään, mutta tilannetta voidaan auttaa lääkitystä tehostamalla tai uusintaleikkauksella. Samentuman hoitona käytetään kortisonitippoja. Ne voivat joillakin nostaa silmänpainetta, jolloin lääkitystä joudutaan muuttamaan. Hyvin harvoin tarvitaan silmänpainetta alentavaa lääkitystä.
Toivottua taittovoiman muutosta ei aina täysin saavuteta. Siksi ei aina voida taata, että leikkauksen avulla pääsee täysin eroon laseista. Varsinkin heti leikkauksen jälkeen silmä voi olla "ylikorjattu", jolloin parhaan mahdollisen näön saamiseksi tarvitaan silmälaseja. Varsinkin alkuvaiheessa voi näkyä varjokuva, joka kuitenkin häviää vähitellen. Hämärässä ja pimeässä näkeminen saattaa toimenpiteen jälkeen olla jonkin verran totuttua heikompaa. Tämä johtuu siitä, että mustuainen laajenee pimeässä ja sen läpi tulee kaksi kuvaa: uuden ja vanhan taittovoimakkuuden mukaan. Tällainen valokehä näkyy esimerkiksi vastaantulevan auton valoissa. Häiriö häviää yleensä 6-9 kuukauden kuluessa. Toisinaan häiriö jää pysyväksi, jolloin siihen on vain totuttava. Ensimmäisen vuoden aikana silmät voivat kuivua helposti johtuen leikkauksesta ja kortisonitipoista. Tämä ilmenee roskan tunteena silmässä. Sen vuoksi on hyvä käyttää kostutustippoja, joita saa apteekista ilman reseptiä. Häikäisyn takia ja haze-muodostuman ehkäisemiseksi suositellaan ensimmäisen vuoden aikana käytettäväksi aurinkolaseja aina auringon paistaessa.

Pienissä taittovioissa lopputulos lähentelee 100 %:a

Seurantatutkimuksen mukaan lähes kaikki alle -4.5 D:n potilaat pääsevät eroon laseistaan ja noin 90% alle -6.0 D:n potilaista. Tällöin näön tarkkuus on 0.5 (ajokorttinäkö) tai parempi ilman lasikorjausta.
Mikäli halutaan 1.0 näöntarkkuus, lasikorjaus voi olla tarpeen. Suurissa taittovirhekorjauksissa tulokset heikkenevät jonkin verran. Näillä potilailla on myös suurempi taipumus saada haze-muodostuma, koska sarveiskalvoa leikataan syvemmältä. Lisäksi suurissa taittovirheissä taittovoiman palautuminen kohti entistä taittovoimaa on suurempi. Joskus joudutaan tekemään uusintaleikkaus esimerkiksi leikkauspinnan epätasaisuuden tai arpisamentuman vuoksi. Samoin tehdään, jos tavoitearvoista jäädään merkittävästi. Toisaalta tällöin voidaan jälleen käyttää myös piilolasia.

Mikä on sinun näkötarpeesi?

Laser-leikkaus ei ole toimenpide, joka olisi tarkoitettu kaikille. Esimerkiksi ikänäköisyyttä ei voi korjata ja yli 40 -vuotiaat tarvitsevat leikkauksen jälkeenkin todennäköisesti lukulasit. Mutta jos olet ikänäköinen ja hyväksyt lukulasit ja haluat esimerkiksi liikunnallisten harrastusten takia kaukolasisi pois, niin leikkaus voidaan tehdä sinulle. Toisaalta, jos olet erittäin pikkutarkan työn tekijä ja sinulla on laseillakin hankala nähdä riittävän tarkasti, niin laserleikkaus ei ehkä ole sinulle sopiva, koska kuten edellä jo mainittiin, niin leikkauksen jälkeen paras laseilla saavutettava näöntarkkuus voi olla hieman heikompi kuin ennen toimenpidettä. "Tavanomaista" näköä tarvitsevalle tällä erolla ei ole merkitystä.

Urheilu- ja liikuntaharrastukset tavallisin leikkauksen syy

Laserleikkaus on toimenpide, joka jokaisen on itse harkittava itselleen tarpeelliseksi, koska lääketieteellisesti leikkausta ei ole pakko tehdä eikä silmälääkärin kuulu määrätä silmiä leikattaviksi. Tavallisimmat syyt, miksi halutaan leikkausta, ovat juuri urheilu- tai muut liikuntaharrastukset joko kilpailumielessä tai vain omaksi ilokseen. Piilolaseja ei kukaan voi pitää koko ikäänsä, mutta laserleikkauksen pysyvyys on todettu hyväksi suomalaisenkin 10 vuoden kokemuksen perusteella. Maailmalla leikkauksia lienee tehty jo n. miljoona ja Suomessa noin 10 000 kappaletta.

LASER-PORUS OULUSSA

Laser-Porus Oy on toiminut Oulun Lääkäritalossa reilun vuoden ajan. Olemme tehneet useita satoja leikkauksia ja tulokset ovat olleet hyvin kannustavia. Parhaat kiitokset tulevat aina potilailta, jotka jaksavat ihmetellä, miten helppoa ja ennen kaikkea vaivatonta voi olla nähdä ilman laseja.

Artikkeli Oulun Lääkäritalon uutisissa (lokakuu 1998) :

Viheltävät silmälasit vai excimer?

Joskus melkein toivoo, että joku fiksu keksisi viheltävät silmälasit, jottei tarvitsisi käyttää joka-aamuista viisiminuuttista lasien metsästykseen. Apu aamuisille metsästysretkille voisi löytyä silmien laserleikkauksesta. Ensimmäiset silmien laserleikkaukset tehtiin ihmiselle Saksassa jo vuonna 1986. Toki silmiä oli leikattu aiemminkin, mutta ei laserilla. Suomessa ensimmäinen laserleikkaus tehtiin 1991. Tähän mennessä maailmassa on tehty kymmeniä tuhansia excimer-laserleikkauksia. Kohta vuoden ajan leikkaus on ollut mahdollista myös Oulussa.

Lyhyt operaatio

Ennen laserleikkausta esitutkimuksessa selvitetään potilaan näkökyky laseilla ja ilman niitä. Se sisältää myös silmänpaineen mittauksen, silmänpohjan tutkimisen ja sarveiskalvon kaarevuden eli topografisen tutkimuksen. Käytännössä silmien laserleikkaus tarkoittaa sitä, että laser-säteellä hiotaan silmän sarveiskalvoa noin yksi mikrometri kerrallaan. Toimenpide muuttaa sarveiskalvon kaarevuutta siten, että silmän taittovika häviää tai ainakin muuttuu oleellisesti parempaan suuntaan. Itse leikkaus ei kestä kauan, vain noin 15 minuuttia. Ajasta kuuluu alle 2 minuuttia varsinaiseen laserilla suoritettuun toimenpiteeseen, muu aika on esivalmistelua. Sairaslomaa tarvitaan yleensä noin viikon verran. Näkökyky on yleensä riittävä jo 1-2 viikon kuluttua, mutta lopullisesti näkö palautuu 1-6 kuukauden kuluttua.

Parhaat tulokset likinäköisillä

90% alle -6 diopterin taittovoiman omaavista pääsee leikkauksessa kokonaan eroon silmälaseistaan. Tyydyttävästi leikkaus voidaan tehdä noin - 10 diopterin taittovoimaan saakka. Parhaat tulokset saavutetaan likinäköisille tehdyissä operaatioissa, mutta myös hajataittoa (cyl) ja kaukotaitteisuutta (+) on korjattu excimer-laserhoidolla. Excimer-laserleikkaukseen tulevan potilaan on oltava yli 18-vuotias, koska silmien tilan on oltava stabiili. Leikkausta ei tehdä, jos potilas on raskaana, käyttää sydäntahdistinta tai on sairaana. Leikkausta ei myöskään tehdä silmille, jotka eivät ole terveet. Tämä ei koske toisinaan silmätulehduksista kärsiviä, vaan tapauksia, joissa silmässä on tapahtunut jokin pysyvä muutos.
Käytännössä riskiä näön menettämisestä ei ole. Yleisin riskitekijä on infektio, kuten kaikissa muissakin leikkauksissa. Infektiot ovat onneksi erittäin harvinaisia. Excimer-laserleikkaukseen liittyvä riski on sarveiskalvon samentuma, mutta ajan kuluessa samentuma yleensä häviää täysin. Oulussa tekemiemme yli 500 leikkauksen perusteella tuloksemme ovat olleet jopa yllättävän positiivisia.

(Lähde: omat tiedot ja Vaasan yo-lehti 10/97)

------------------------

Talvi tulee: silmälasit pois rinteestä

Oululainen Kumpu (nimi muutettu) harrastaa aktiivisesti kumparelaskua ja on vasta aloittanut myös kilpailemisen. Viime keväänä hän päätti leikkauttaa molemmat silmänsä, joissa oli likinäköä noin -1.75. Piilolasit olivat jo aiheuttaneet muutoksia sarveiskalvoille ja sankalasien pito rinteessä on tunnetusti hankalaa. Silmälääkäri Jouko Mattila leikkasi vasemman silmän tammikuussa ja oikean toukokuussa. Leikkauksen jälkeen 2-3 päivää oli silmissä kirvelyä ja kipua, mutta Kumpu oli kyllä varautunut paljon kovempiinkin tuskiin. Alun jälkeen toipuminen oli ongelmatonta. Lopullisesti näkö korjaantui noin kuukauden kuluttua ja nyt uuden laskettelukauden alkaessa hän ei enää tarvitse lainkaan laseja ja taittovoima on toivottu +0,50. Toivomme menestystä myös rinteeseen.

Lääketieteellinen haku: internet medline

Edelliselle sivulle tai tämän sivun alkuun