KAHDEKSAN VUODENAJAN KANSA

 

Antti Liikkanen, ylilääkäri, EU:n alueiden komitean jäsen

 

Rovaniemellä - Lapin portti - elää 60 000 ihmistä,

 

Lapissa - Suomen ja EU:n väylä Jäämerelle ja sen rikkauksiin, kalaan, öljyyn ja kaasuun - 200 000 ihmistä – ja poroa - 

 

Suomessa, EU:n pohjoisimmalla laidalla, 5 miljoonaa ihmistä.

 

Heitä luonnehtii käsite kahdeksan vuodenajan kansa.

10 000 vuoden aikana täällä on sopeuduttu suurimpana kalotilla, 60. leveyspiirin pohjoispuolella, asuvana kansana elämään luonnon erittäin kirjavan ja vaativan kierron kanssa. Kymmenestä miljoonasta maapallon kaloteilla asuvasta ihmisestä puolet on suomalaisia.

 

Luonnon voimakas kierto on muovannut täällä sekä kulttuurin, kaupan että uskonnon sellaiseksi, jollaisena sen tämän seudun ihmisissä kohtaamme.

 

I   pakkastalvi       

Vuosi alkaa pulverilumi-kaamoksena eli pakkaskaamoksena: ihmiset kärvistelevät pimeässä ja kylmässä vuodenvaihteen juhlien jälkeensä jättämässä hiljaisuudessa

 

II  hankikanto    

Se vaihtuu hankikantokevääksi maalis-huhtikuussa, laskiaisen jälkeen. Ilmassa on mahdoton määrä valoa, yöllä on vielä pimeätä ja kylmää. Se on aika, jolloin rakastutaan ja rakastetaan ja myös hedelmöidytään

 

III  jäidenlähtö    

Kevään murros on jäidenlähtö-kevät: luonto alkaa herätä, maassa on vielä lunta, mutta myös pälviä, joihin ensimmäisen kasvit ilmestyvät. Ihminen ei vielä jaksa herätä, mutta poro vasoo pälville.

 

IV   keskiyönaurinko   

Aurinko ei enää laske vaaleanvihreän kesän tultua ja räkän, hyttysten, ilmestyttyä nauttimaan veriannostaan, jonka ne saavat linnuista, metsän eläimistä ja ihmisistä: koko luonnonpiiri elää 24 tunnin taukoamattomassa hurmoksessa.

 

V  sadonkorjuu           

Horsman kukkiessa tulee sadonkorjuun aika, mutta myös kesälomien loppumisen aika, krapula ja rahapula, laskuhumala ja vihje syksyn tuomasta kuolemasta.

 

VI   ruska           

Ruska väriloistollaan viimeistään muistuttaa ihmistä siitä, että koko luonto kohta peittyy jäähän ja  lumeen, kesän työt muuttuvat talven tarinakerrontaan, kalastus ja metsästys ovat ohi ja isä lähtee töiden perään sinne, missä töitä on: metsänhoidossa, tienrakentamisessa, tehtaissa ja asutuskeskuksissa, miltei aina poissa kotoa, perheen parista.

 

VII  musta lumi           

Ruskan jälkeen sataa lumi, joka ensimmäisten lauhojen aikana sulaa: ollaan kulvakkolauhan ajassa (kulvakko on rykinyt eli siittänyt urosporo). Lauhaa seuraava pakkanen jäätää sulaneen lumen: poron ja koko luonnon ravinnonsaanti uhkaa loppua.

 

VIII  joulukaamos           

Viimeinen vuodenaika, kaamos, on jatkuvan pimeän kausi, jolloin on  aikaa tutkia tähtitaivasta ja revontulia, aikaa kertoa vuosituhantiset tarinat seuraavalle sukupolvelle, aikaa  levätä kiihkeän kesän uupumus nukkuen, syöden ja pohtien. Kaamos loppuu vuoden huippuhetkeen, jouluun, jolloin on uuden syntymän, valon ja vanhan taaksejättämisen  juhla, pimeyden ja kylmän lämmin syli, joulupukin tarinan vuoro.