ÄLYÄ ETSIMÄSSÄ

Olin seminaarissa - taas kerran. Mukana oli ministereitä, johtajia,
professoreja, maistereita, luottamusmiehiä, mutta myös kulttuuria.

Kulttuuri tässä tarkoittaa sitä, että seminaariväkeä leimautettiin Lappiin
ja Rovaniemelle jätkän kulttuurin avulla. Teatteria, kuvataidetta,
jälleen YLE:n valopilkulla palkittua Lapin kamariorkesteria, PerPoa, RoPSia
tai Tunturirallia unohtamatta.

Iltaohjelman Ryväsojan Känsäkourat ja Rova-kvartetti
aamuherättäjänä osuivat myös somasti Lapin Portin ja Pohjanhovin tantsuihin
tai Ylityön jälkipeliin.

* * *

Tällä kertaa pohjoissuomalainen yli 200-päinen naisvoittoinen yleisö joutui
vastakkain myös timmin tiedon kanssa.

Johtaminen, verkostoituminen, aluepolitiikka, sopeutuminen,
eläköityminen, työn- ja työvoiman pula, kääpiöiden koripallo ja norjalaiset
"paremmat" ratkaisut isommalla rahalla. Myös se kuultiin, että
kaupungistuminen ja keskittyminen itse asiassa voivat olla tuhoisia siinä
kuin lintu-influenssakin.
Eikä kuntien yhdistymis- tai syväyhteistyö-pohdintojakaan unohdettu.

* * *

Yksi tieto tästä kaksipäiväisestä ajankäytöstä kuitenkin erityisesti
pelasti psykiatrin härkäviikot. Oppiminen ja äly työpaikalla.

Ruotsiin viisauttaan harjoittamaan mennyt kotiseudultani geeninsä saanut
lääkäreitä opettava nainen, joka työskentelee maailman tiedeyhteisön
nobel-hautomossa, puhui järkevän lämpimästi. Hänen aiheenaan oli se, miten
suomalaisen työurasta saataisiin iloisempi ja pidempi.

En oikein voi kuvitella, pohjaanpalaneita ihmisiä paljon hoitavana,
itselleni vastenmielisempää otsikkoa. Enkä, kalvosulkeisen
läpikäytyäni, muista olleeni ihan äsken tyytyväisempi.

Uutta sain tietokantaa, joka pakotti muuttamaan omia luutuneita
käsityksiä. Sen tiedon täydentäminen teekupin ääressä lisäsi pisteen iin
päälle tai huutomerkin alle.

Oppiminen ensin. Se tapahtuu paljon enemmän oppijan kuin opettajan ehdoilla
kuin olen kuvitellut. Siinä yksinkertainen osa ihmistä - puolin ja toisin -
ratkaisee enemmän kuin menetelmän, opettajan tai oppilaan nerous.
Jälkimmäisellä on vain 10%:n merkitys. Oppimisen elämänikäinen prosessi
lisäksi menestyy vain, jos opetteleva ymmärtää jatkuvasti katsoa peiliin,
ei ulkoisiin vihollisiin, esteisiin tai kuviteltuihin syihin jotka
estävät onnistumisen ulkoa käsin.

* * *

Vain 10 prosenttia ihmisen vaikuttamisesta ja vaikuttumisesta siis perustuu
monimutkaiseen, mutta yleensä kovasti ihannoituun älyyn.

Mutta se "parempi" kymmenyskään ei ole ihan pikku juttu: sillä nimittäin
tehdään Nokia, kamariorkesteri tai lääke lintu-influenssaa vastaan (jolla
sitten voidaan pelastaa kymmeniä miljoonia lapsia ja nuoria, joita tuo
kanavirus eniten uhkaa).

Monimutkainen äly sisältää kolme kerrosta, jotka kaikki tarvitaan.
Yksin-äly, porukassa-äly ja uuttatehdään-äly. Tiedelehdissä termit kuuluvat
mono-, di- ja tri-intelligenssi.

Yksin-älyllä haetaan ja muistetaan tai ulkoistetaan tietoa. Sitä
ulkoistetaan paperille, sähköisenä tai vaikkapa taideteokseen
vara-muistiksi - jos oma pää ei riitä säilöksi.

Porukassa-älyllä verrataan koollaolevien kertomia yksin-äly-hankintoja ja
tehdään laskutoimitus: 1+1+1 = paljon enemmän kuin 3.

Uuttatehdään-äly on se tärkein: yksin- ja porukassa-älyt hautuvat siellä
uusiksi tavoiksi nähdä, kokea ja tuottaa. Uutta tuotantoa voi sitten olla
henkisen, yhteisöllisen tai konkreettisen kapineen muodossa.

Muistakaa kuitenkin tuolta pakinan alusta se tärkein. 90% ihmisen
henkisestä kapasiteetista, se yksinkertainen äly. Se, joka karttakepillä
koulussa ensimmäiseksi tapetaan.

Jos sitä, ihmisenä olemisen laajaa pohjaa, ei vaalita rakkaudella, huolella
ja lämmöllä, loppu 10% hyvin helposti kohdistuu ohjusten,
tuomiopäiväaseiden ja patologisen äly-ylivallan tuotantoon.

Antti Liikkanen
kirjoittaja terottaa älynystyröitään ylilääkärinä Lapissa
www.anttiliikkanen.net