€
Viime vuosina EU:n alueelle suuntautuneet matkani ovat olleet aiempia
opettavaisempia. Ehkä vähän myöhäsyntyisesti, mutta parempi myöhään kuin ei
milloinkaan.
Talvisin reissussa rähjääntyy vähemmän: lentolaite vie joutuun erilaisiin
paikkoihin ja ainoiksi vaivoiksi jää sopeutumisajan lyhyys ja lentoasemien
toisiaan muistuttava kulttuuriton odottelemisen möhnämäisyys.
Kesämatkat tehdään kuitenkin hitaamman mallin mukaan edelleen auton
ahtaudessa lasten kanssa, niitä kun on ollut 50-luvulta alkaen lähes koko
ajan. Ensin peilissä, sitten peileinä.
2003 matka lomalla oli usean sukupolven köörin viritys. Se tuo omat
lisänsä soppaan. Vaikka uusia ne eivät olekaan, ne kertovat siitä, ettei
kaikkiin asioihin tottumallakaan opi.
* * *
Uutta Euroopassa, EU:n sisäisessä maailmassa, on jako kahteen. Sellainen
jako, joka on niin lähellä, ettei sitä voi olla - vähän voimattomanakin -
kohtaamatta. EU:ssa ja sen rajoilla on EMU-, ei-EMU- ja ehdokasmaita. Ja
Norja sekä Venäjä tietenkin omina lukuinaan.
EMU:n ulkopuolisista törmäilijöistä helpoiten ja kipeimmin törmäsin
tällä kertaa Tanskaan ja Ruotsiin. Englanti ja USA ovat helpompia, koska
punta ja dollari ovat EUR :n kokoisia rahayksikköjä - ja rahayksikön
ostovoima, oravannahkan arvo, merkitsee enemmän kuin aiemmasta kokemuksesta
arvasin.
Kun ruotsalainen selvästi arvostaa eurokolikkoa suurempaa kruunuaan ja
pitää tiukasti kiinni kahdenkympin setelistään, tuntuu se
Saksan-Ranskan-lomaltaan palaavasta liki naurettavalta. Kun ruotsalaisesta
pankkiautomaatista otan kaksi viisisatasta ja lähden niitä euro-mielellä
käyttämään, jään ihmettelemään. Muualla sivistyneessä maailmassa on nolla
vähemmän ja toimeen tullaan myös suuripiirteisemmin. On kuin Nokiaa ja
Ericksonia vertaisi: kumpikin toimii, mutta vain toinen miellyttää ja tuo
tulosta!
Tanskan reikäisistä rahoista voi nähdä saman ongelman: ei arvoa, ei
käyttöä eikä oikein mieltäkään. Eroa on kuin Saksan Autobahnilla ja
Jyllannin ns moottoritiellä. Toisella pääsee eteenpäin, toisella pääsee
mielenrauhastaan. Kummallakin tosin pääsee hengestään, jos ei malta ja
osaa.
* * *
EU:n idea on ihmisten (tiedon ja työn), tavaroiden ja rahojen
rajoittamaton liike USA:n kokoisen mantereen sisällä. Sellaisen
onnistuminen ei kovin montaa kansankotia kestä. Koko ajatus kaatuu siinä
vaiheessa, jos Hollanti palaa guldeniin, Belgia frangiin ja Italia liiraan.
Saksa ja Ranska tuskin mihinkään palaavat. Englannin ei edes tarvitse
palata. Siellä se kaukaisella saarellaan joka tapauksessa pohtii
murhemielellä mennyttä siirtomaavaltaansa ja sitä, miten se tulikaan
karkoittaneeksi ajatus- ja muuntautumiskykyisimmät henkiset voimansa
toiselle puolen Atlanttia. Siis sinne, jossa oravannahka on liki
täsmälleen yhtä ostovoimainen kuin tämä meän ikioma juro.
* * *
Yksi neuvo on syytä antaa. Jos matka käy pidemmälle kuin Haaparannan
maahan, Öky-Öljy-Norjaan tai Kööpenhaminan Tivoliin, kannattaa ottaa iso
kantamus hilla-kolikoita mukaan. Eri puolilla Emu-Eurooppaa rakastetaan
maanosan yhtymistä ja sen merkkinä keräillään harvinaisempien I(siis
väkiköyhien) euro-maiden kolikoita.
Tässä on Suomi-turistin juttu: sanoo vain reilusti "Räikkönen" ja tarjoaa
maksuksi kolikkoa, jossa on kruunapuolella leijona tai hilla. Jää monta
ongelmaa väliin ikäänkuin huomaamatta ja tulee useita ystävällisiä hymyjä
sekä parempaa palvelua samalla rahalla - siis klaavapuolelta samalla.
* * *
Ymmärsin Tukholman kaduilla matkailua tältä kesältä päättelemässä
ollessani, että siellä elämä on vilkkaampaa, kansainvälisempää ja
moniarvoisempaa kuin kakkosen raitiovaunun Helsingissä. Sen uskon johtuvan
Ruotsin miljoonasta siirtolaisesta (siihen muuten mahtuu aika paljon
kittilläläisiä ja sallalaisia matkaan). Se ei lopulta ole pelkästään
hyvä. Pienistä lapsista oli pidettävä tarkka vaari kuin Pariisissa
ikään ja auto oli vietävä lukittuun tilaan avoimesta parkista, jossa
edelliset viemisen unohtaneiden omistajien autojen sivulasin säpäleet
kertoivat korutonta kieltään monikansallisen sosiaalivaltion kriisistä ja
sen ratkaisemattomuudesta.
* * *
Kun puolestaan Lapin tulevaisuus merkittävältä osin on sen varassa,
että kruunut, jenit ja muut kaukaiset valuutat osataan ottaa pois
kuleksimasta, olkoon ylläpräntätty EUR -viisastelu tarkoitettu myssyyn
mietittäväksi silloin, kun nettotuloa lähdetään kantamaan ulkopuolelle
Suomen. Silloin, kun joku kantaa kortensa suomalaisen matkailutulon
kakkuun, ei kannata koiraa karvoihin katsoa. Riittää, että se hintansa
haukkuu. Ja oravannahka arvonsa.
Antti Liikkanen
kirjoittaja toimii veronmaksajana Rovaniemellä
antti.liikkanen@rovaniemi.fi