EURO- ja NAFTA- ja ASEA- etc-maailmoissa liikkuu nyt monta Suomi-Poikaa ja –Tyttöä. Ei pelkästään Nokia ja Esa-Pekka Salonen, vaan myös joukko Lenitan ja Sarasvuon koulimaa ja Arja-täti Saijonmaan moittimaa Häjyä tohtii astua sinivalkoisten tai muunväristen siipien ja emojen huomaan arvokkaat ja halvat konjakkinsa ensin Vantaalta kuitattuaan.
Suuri on myös piilillä straadaa kiitävien joukko, joka ensin Itämeren yli seilattuaan katsoo EMU-ajatuksin mahdollista ostajaa ja myyjää erilaisita kylistä ja aitovieriltä pitkin suloista maanosaamme.
Kaikelle tälle liikematkailulle on yhteistä se, että kasvava joukko asiaan mielestään vihkiytynyttä on tarjoamassa maan matoiselle matkamiehelle ja naiselle etiikkaa eli sisäistä normia siitä, mitä kuuluu, kelle ja miten small-talkattuna tai tulkattuna, että kauppa kävisi.
Näiden besserwissereiden ohjeissa on välillä helmiä: ei esimerkiksi pidä FINNAIR´in savuttomalla Osakaan päästyään tarjota Nikkor-indeksi-keskustelussa puukkoa lahjukseksi jos mielii tulosta tehdä eikä vain turistiksi jäädä.
Mutta sinällään näiden moralistien viesti on syytä ottaa varoen ja pieteetillä eli aika usein antaa piut-paut.
Se määrä ohjeita ja normeja nimittäin, joita eri koulukunnat ovat antamassa, sekoittaa härmänjätkään pään tavalla, joka vie omintakeiselta bisneksenteolta eli kunnon lisäarvolta pohjat hyvin helposti. Härmän-ämmistä nyt sitten puhumattakaan – kyllä Sirkka Hämäläinen hommansa hoitaa, voi pojat!
Muutama tieto siitä, mitä on tulossa matkalaisen päänmenoksi kuitenkin kirjattakoon myös tähän katekismukseen.
Yksi on se, että jos melatoniinia sielu sietää, sitä voi opetella käyttämään jo kotimaassa lääkärin opastuksella ja ostaa sen myös täältä, koska noista viero-dropeista ei koskaan tiedä. Mitä lie lehmänaivoa!
Melatoniini suurelle osalle ihmisistä sopii jet-lagin eli aikavyöhyke-oire-yhtymän hoitamiseen ja ehkäisyyn. Itse olen tullut viime aikoina tässä mielessä hyvinkin helposti Torontosta tai Los Angelesista vuokra-asuntoja tai Ridgeä ja Brookea tapaamasta.
Viina on erittäin hyvä lääke myöskin pitkillä matkoilla, mutta lääkkeenkäyttöön emme koskaan opi. Jos pitäisi ottaa yksi aspiriini, otetaan varmuudeksi Pekka Lipposen esimerkin mukaisesti kymmenen näkäräistä ja se sitten siitä. Lento-emon saattamana havannalainen hampaissa lähimpään putkaan, kaupat metsään ja korvaukset ylimääräisestä laskeutumisesta jonnekin Islantiin kymmenissä, jos ei sadoissa tuhansissa – Euroina tai FIMeinä.
Aika hyvä olisi pitää hyvää paksua pokkaria käsitavaroissa: kun kuitenkin lennot ovat myöhässä tai kone kaapattuna, on hyvää Alistairia lukevan kohtalo aina parempi kuin koneen turvaohjetta tavaavan tai FinnWingsin Donnerin pakinaa viidettä kertaa tankkaavan osa.
Eri maiden kulttuurit ovat erilaisia, tietty. Tämän me otamme huomioon, kun tulee ghanalainen suurliikemies tai japanilainen ministeri. Sen ne ottavat myös nykyisin huomioon, kun häjyt tuloo. Ne tietävät, jos Sinulla on rahaa ostaa tai hyvää tavaraa myytävänä ja ottavat kyllä jostain NETistä etukäteen selvän, pitääkö olla valkoiset tennissukat vai Maamme-laulu.
Kovin syvällistä singaporelaista tapain-syventelyä en tohdi suositella, jos on muuten puhtaat jauhot ja asiallinen bisnes salkussa, käypäläisellä. Hyvä itsetunto on joka tapauksessa mukana, koska kerran pomo lähetti tai firman on saanut pystytettyä.
Tärkein kulttuuritieto kulkee jossain siellä päin, jossa muistetaan, että kauppa kannattaa ja hevosella pääsee. Se tieto takaa esimerkiksi, että Erickson ja Motorola ovat hiukan jäljessä, vaikka ollilalaisilla onkin joskus ollut väärä paita, rusetti vinossa ja kieli mongerruksessa.
Mutta vielä kerran: saalistamaan sinne mennään, ja se vaatii saalistajan luontoa, ei turhantärkeitä yrityksiä kopioida tapoja tai tottumuksia, joista kuitenkaan ei mitään ymmärrä.
Ei muuta kuin vakuutukset kuntoon, lenitat ja muut häjyjen halveksijat pois mielestä ja kirkkain aivoin katsomaan, kuka nyt ostaisi kalliilla ja myisi halvalla. Happy landings – paitsi Y2K-hetkellä. Mikäkö se on; sanokaas muuta!
Antti Liikkanen
Kirjoittaja matkustaa paljon, työkseen kutistaa kalloa ja konsultoi ympäri Eurooppaa ja tietää,että tietokoneille Y2K on kauhun paikka: 1999 muuttuu Year 2 Kilo (=tuhat), ihan yy-kaa-koo. (silloin ei japanilainen lennä, jolloin siis olisi oiva paikka voittaa vähän markkinaa, jos ei ole taika-uskoinen ja luottaa ohjelmoijiin lento-yhtiöissä)