Suomen Kulttuurirahasto

Lapin rahaston 36. vuosijuhla

Rovaniemen Taidemuseo

Rovaniemi 21.3.2004

 

Professori Jorma Routti

Vuosijuhlaesitelmä

 

 

TIETO TALOUDEN JA MAAILMANKUVAMME POHJANA

 

Tieteellinen tutkimus tunkeutuu yhä syvemmälle luonnon ja ihmisen salaisuuksiin ja lähestyy käsityksiämme tiedon rajoista. Hiukkasfysiikka ja kosmologia täydentävät toisiaan ja pyrkivät ymmärtämään maailmankaikkeuden alkua suuren alkuräjähdyksen ensimmäisinä sekunnin murto-osina noin 15 miljardia vuotta sitten ja kartoittamaan sen kohtaloa tähtien aikanaan miljardien vuosien kuluessa sammuessa ja galaksien etääntyessä toisistaan kylmenevään avaruuteen.

 

Fyysikot etsivät näitä kuvaavia malleja moniulotteisista teorioista, joiden dimensiot ylittävät kokemamme kolmiulotteisen geometrisen maailman ja Albert Einsteinin neljännenkin aikaulottuvuuden moninkertaisesti. Kysymykseen, miksi maailmamme on sellainen kuin se näyttää olevan, itsevarmimmat teoreetikot vastaavat: koska ollakseen olemassa se ei voi olla muunlainen.

 

Biotieteiden edistys elämän perimmäisten kysymysten ratkaisuissa on edennyt monien lajien ja ihmisenkin perimän ja geneettisen informaation lähes täydelliseen luettelointiin ja selvittää nopeasti geenien tehtäviä kehitysbiologiassa ja elintoiminnoissa. Tämä avaa mittavia uusia mahdollisuuksia lääketieteessä ja biotekniikassa, mutta nostaa samalla esille vaikeita eettisiä ja arvokysymyksiä.

 

Elämän etsiminen aurinkokuntamme muilta planeetoilta ja kaukaisemmista aurinkokunnista etenee ja nostaa esiin kysymyksen myös älyllisen elämän mahdollisuuksista maapallomme ulkopuolella. Radioteleskooppien lähettämät signaalit yltävät Linnunratamme syvyyksiin ja kertovat sijaintimme pulssitähtien majakoihin nähden ja perustiedot elämästä maapallolla. Samalla ne etsivät signaaleita vieraista sivilisaatioista ja nostavat kysymyksen mahdollisuudesta ja toivottavuudesta niiden kanssa kommunikointiin.

 

Mutta polttavimmat kysymykset koskevat usein tutkimuksen ja tiedon roolia maanpäällisten monimutkaisten ongelmien ratkaisuissa. Niissä tutkimus on usein paras väline, mutta ei läheskään aina lopullisia vastauksia antava, niin kuin esimerkiksi geenimuunneltuja lajikkeita tai ilmastonmuutosta ja sen torjuntaa koskeva väittely osoittaa.

 

Tieteellisen tutkimuksen tuottama tieto laajentaa siis nopeasti maailmankuvaamme ja tunkeutuu luonnon ja elämän salaisuuksien rajoille. Samalla se muodostaa yhä tärkeämmän osan taloudellisen toiminnan ja kilpailukyvyn pohjasta. Tieto- ja tietoliikenneteknologiat vauhdittavat maailmanlaajuista yhteistyötä ja kilpailua, jotka muuttavat nopeasti kansainvälistä työnjakoa ja globalisaatiota Kiina-ilmiöineen.

 

Millaisia vaikutuksia näillä ilmiöillä on maamme taloudelliseen kehitykseen? Miten ne vaikuttavat alueelliseen kehitykseen etäisillä reuna-alueilla? Ja miten kulttuurimme ja yhteiskuntamme sopeutuvat ja selviävät globaalin muutoksen paineissa?

 

Avoimessa kilpailussa taloudellinen menestys riippuu pitkälti kansainvälisestä kilpailukyvystä. Sen mittareilla arvioituna Suomen asema on viime vuosina ollut erinomainen. Maamme kilpailukyky on monissa arvioissa luokiteltu maailman parhaaksi. Toisaalta sijalukujen muutokset ovat olleet nopeita eikä saavutettu asema takaa menestystä jatkossa, mutta antaa sille toki hyvät lähtökohdat.

 

Kilpailukyvyn arviointi perustuu usean osa-alueen tarkasteluun. Lähtökohtana ovat kansantalouden tunnusluvut taloudellisessa asemassa ja kasvussa, investoinneissa ja työllisyydessä, viennissä ja tuonnissa, säästämisessä ja rahan arvon kehityksessä. Kilpailukyky muihin maihin verrattuna arvioidaan neljän pääalueen osalta. Niitä ovat kasvunäkymiin vaikuttavat teknologia-arviot, julkisen sektorin tehokkuus ja luotettavuus  ja makroekonominen toimintaympäristö sekä toisaalta yritysten asemaa ja strategioita koskevat arviot.

 

Suomi menestyy erinomaisesti teknologia- ja innovaatiovertailuissa sekä julkisen sektorin toimivuutta arvioitaessa.  Makrotaloutta rasittavat korkeat veroasteet ja julkisen sektorin laajuus ja velkaantuneisuus. Yritysten joukossa löytyy sekä kansainväliseen kilpailuun hyvin sopeutuneita menestyjiä että vauhdista putoavia yrityksiä.

 

Suomen nousu 1990-laman pohjilta kilpailukykyvertailun kärkeen kymmenessä vuodessa on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Tutkimuspanoksemme on yli kaksinkertaistunut ja huipputekniikan vientiosuus kasvanut ennätysmittoihin. Maaliskuussa 2003 järjestimme Maailmanpankin kanssa Helsingissä tietotaloutta käsittelevän Knowledge Economy Forumin, jonka jatkona olen parhaillaan käynnistämässä Maailmanpankin Instituutin kanssa kirjahanketta ”Knowledge Economy and Finland”.

 

Tämä hanke palvelee sekä kansallisia että Maailmanpankin tavoitteita. Ensinnäkin on kannaltamme hyvä esittää Suomesta myönteinen kuva, joka leviää tehokkaasti Maailmanpankin kaikkiin jäsenmaihin. Toiseksi tavoitteena on korostaa Maailmanpankin investoinneissa tietotalouden osuutta, joissa toimitusmahdollisuutemme ovat perinteellisiä rakennushankkeita paremmat. Kolmanneksi Maailmanpankki palvelee lähinnä kehittyviä maita, joihin maailman investoinnit tänään keskittyvät. Ja neljänneksi meidän on hyvä saada Maailmanpankin asiantuntemus käyttöömme omia toimintamalleja valitessamme.

 

Tietotalous kiinnostaa kaikkia maita, koska se on selkeästi uuden talouden pohja. Luonnonvarojen ja edullisen työvoiman asemasta se korostaa tutkimuksen ja innovaatioiden merkitystä, osaamista ja koulutusta. Erityisen haastava on tarve pystyä muuntamaan tutkimustulokset taloudelliseksi ja yhteiskunnalliseksi hyvinvoinniksi, jossa tehtävässä Eurooppa yleensä menestyy Yhdysvaltoja ja Japania heikommin.

 

Uusi talous kiinnostaa myös Euroopan Unionin uusia jäsenmaita, joissa on meneillään syvällinen taloudellinen ja poliittinen murros. Myös kehitysmaat joutuvat etsimään uusia malleja vaurastumiselleen, joiden tulisi olla vähemmän luonnonvaroja ja ympäristöä rasittavia kuin teollisuusmaiden historian toisto. Uuden tekniikan ja innovaatioiden ohella ne tarvitsevat kokonaan uusia toimintamalleja ja sosiaalisia innovaatioita.

 

Tietotalous ja –teollisuus eroavat oleellisesti perinteellisestä teollisuudesta. Niiden tuotteilla on kapeat aikaikkunat markkinoille pääsyyn, suoraan kansainväliset tai maailmanlaajuiset markkinat ja siksi suuret pääomatarpeet. Toisaalta ne voivat kasvaa kymmenessä vuodessa johtaviksi yrityksiksi maailmassa, kuten monet esimerkit ohjelmisto- ja tietoliikenteessä osoittavat. Perinteellisillä aloilla vastaava kasvu on useimmiten vienyt kymmeniä tai satakin vuotta. Näitä eroja selittää tietotalouden erilainen kustannusrakenne. Tiedon voi myydä moneen kertaan menettämättä sitä ja sen valmistus- tai paremminkin monistuskustannus on lähes olematon. Myyntiä edeltää kuitenkin vaativa ja kallis kehitystyö ja lisäksi menestys edellyttää pääsyä leveille ja tehokkaille markkinakanaville.

 

Mitkä ovat pienten maiden ja reuna-alueiden mahdollisuudet tässä kilpailussa. Aikaisemmin vauraus on keskittynyt rintamaille ja hyvien kulku- ja tietoyhteyksien äärelle. Tietotekniikan ja tietoliikenteen huima  kehitys on paljolti tasoittanut näitä eroja. Optiset kuidut ja satelliittiyhteydet sekä Internet sähköposteineen ja hakukoneineen tuovat saman tiedon kaikkialle yhtä nopeasti ja tehokkaasti, jos vain kykyä sen omaksumiseen ja käyttöön on. Suomi onkin investoinut viisaammin kuin monet muut maat Euroopan Unionin rakennerahastojen varoja nopeisiin tietoliikenneverkkoihin, jotka palvelevat niin koulutusta ja tutkimusta kuin yrityksiä tasapuolisesti kaikkialla maassamme.

 

Suomen saavutukset tietotekniikassa ja taloudessa osoittavat menestyksen olevan mahdollista myös pienille maille myös kaukana talouden valtakeskuksista. Hyvin menestyneitä maita on Euroopassa myös Irlanti, joka on onnistunut erityisen hyvin kansainvälisten investointien saamisessa maaperälleen. Kansainvälinen kilpailu onkin ennen kaikkea kilpailua investoinneista ja parhaimmista osaajista.

 

Aasian nopean kehityksen myötä siellä ovat menestyneet erityisen hyvin pankkitoimintaan keskittynyt Singapore ja kilpailukykyisen teollisuuden rakentanut Taiwan. Aasian ja koko maailmantalouden kasvua vauhdittaa erityisesti Kiinan nopea kehittyminen ei ainoastaan halvan työvoiman varassa vaan yhä enemmän myös tutkimus- ja kehitystoiminnan aloilla. Kiina hyötyy myös muualla kehitettyjen teknologioiden nopeasta omaksumisesta. Esimerkiksi modernit telekommunikaatiojärjestelmät voidaan rakentaa suoraan langattomien yhteyksien varaan murto-osassa ajasta ja murto-osilla kustannuksista verrattuna Euroopan ja Yhdysvaltojen puhelinverkkojen rakentamiseen sadan vuoden aikana.

 

Kilpailukykyvertailujen myönteisistä tuloksista huolimatta edessämme on monia vaativia haasteita. Globalisaation myötä etenevä uusi kansainvälinen työnjako uhkaa heikentää ennestäänkin vaikeaa työllisyystilannetta. Väestön ikääntyminen pienentää työelämässä toimivien osuutta koko väestöstä ja edellyttää uusia malleja verotukseen, eläkkeisiin ja terveydenhuoltoon. Alueellinen eriarvoisuus voi kasvaa väestön keskittyessä harvoihin kasvukeskuksiin ja maaseudun autioituessa. Näitä kehitysuria on vaikea torjua, vaan niihin on etsittävä parhaita ratkaisuja myös uutta teknologiaa ja sosiaalisia innovaatioita hyödyntäen.

 

Vahvat taloudelliset voimavarat luovat myös paremmat edellytykset kulttuurin aloilla. Huoli kansallisten ja paikallisten kulttuurien murtumisesta on aiheellinen, mutta toisaalta niiden pysyessä vahvoina rikastuu myös kansainvälinen kulttuuri. Euroopan monikielinen ja moniarvoinen kulttuuri muodostaa usein paremman lähtökohdan myös kansainväliselle kulttuurivaihdolle ja yhteistyölle kuin suurten maiden yksikieliset ja homogeeniset kulttuurit.

 

Teknillisen ja tiedollisen kehityksen ja taloudellisen yhteistyön ja kilpailun nopeasti edistyessä ajateltiin vielä muutama vuosi sitten, että kulttuurien, uskontojen ja ideologioiden erilaisuuksien aika on jäämässä historiaan – puhuttiin jopa historian lopusta. Viime vuosien tapahtumat  ovat selkeästi osoittaneet, että näin ei ole käynyt. Sivilisaatioiden törmäykset maailman kriisialueilla ovat poikineet levottomuuksia ja lisänneet pelon ja turvattomuuden tunnetta kaikkialla maailmassa. Kriisialueet olivat aikaisemmin helposti paikannettavissa uskontojen ja ideologioiden törmäysalueille kuten maanjäristykset mannerlaattojen törmäysviivoille. Väestöliikkeiden ja nopeiden yhteyksien vauhdittamina  kriisit levittäytyvät lähes kaikkialle ja aikaisemmat suursotien uhkakuvat ovat muuttuneet terrorismin ja hallitsemattomien väestöliikkeiden uhkakuviksi.

 

Esityksen alussa esittämämme kysymys ”onko ulkoavaruudessa älyllistä elämää?” tuntuu joskus paremmin kuuluvan ”onko maapallolla älyllistä elämää?”.  Älyllisen elämän etsiminen ulkoavaruudesta voi tuntua tässä tilanteessa tarkoituksettomalta. Siitä löytyy kuitenkin mielenkiintoinen analogia kysymykseemme selviämisestä pitkällä tähtäimellä tiedon kanssa, joka on antanut käyttöömme myös entistä vahvemmat voimat niin rakentavaan kehitykseen kuin tuhon aseiksi vihamielisyyksien purkautuessa.

 

Palatkaamme siis kysymykseen mahdollisuuksista ja toivottavuudesta hakea yhteyksiä muihin sivilisaatioihin avaruudessa. Elämän syntyminen näyttää melko todennäköiseltä otollisissa olosuhteissa planeetoilla, joilla on orgaanisen elämän rakennusaineita vettä ja hiiltä ja sopiva etäisyys auringostaan ja siksi sopiva lämpötila. Jos edelleen oletamme, että darwinistinen kehitys kohti korkeampia elämän muotoja on yleispätevä luonnonlaki, niin se johtaisi myös älykkäiden sivilisaatioiden syntyyn. Meidän Linnunrata-galaksissamme sadan miljardin aurinkokunnan joukossa voisi täten olla ehkä miljoona vähintään omalle tasollemme yltänyttä sivilisaatiota.

 

Yhteydet niihin radioteleskoopein ovat teknillisesti mahdollisia. Yhteyksiä ei ole ainakaan vielä saatu ja vaikka saataisiinkin, olisi keskustelu niiden kanssa kovin hidasta. Miljoonan sivilisaation etäisyys toisistaan Linnunradallamme olisi keskimäärin 400 valovuotta ja siksi niiden etsiminen ja löytäminen on todella pitkän tähtäimen haaste.

 

Mutta kannattaisiko meidän olla yhteydessä vähintään tasollemme yltäneisiin sivilisaatioihin, jotka osaavat kommunikoida valon nopeudella etenevin radioaalloin? Pessimistit varoittelevat meitä siitä, koska paljastaisimme nuoren teknillisen kulttuurimme todennäköisesti meitä ehkä miljoonia tai miljardeja vuosia vanhemmille ja paljon pitemmälle ehtineille sivilisaatioille. Käyttäytyisimme kuin intiaanit Etelä-Amerikan rannikoilla, jota menivät vastaan hevosin ja asein varustautuneita Cortezin ja muiden löytöretkeilijöiden joukkoja, jotka nopeasti alistivat tai hävittivät heikommat kulttuurit. Ja näinhän on tapahtunut monille alkuperäisväestöjen kulttuureille myös arktisilla alueilla.

 

Näiden uhkakuvien rinnalle nousee myös optimistisempi ja luottavaisempi kuva yhteyksien hyödyllisyydestä. Yhteyksien saaminen nimittäin osoittaisi, että tiedon kanssa on mahdollista elää ja kehittyä pitkään ilman sivilisaatioiden itsetuhoa. Muutkin sivilisaatiot ovat ehkä keksineet meidän tavoin lähes samanaikaisesti yhteyksien edellyttämien radioteleskooppien kanssa myös geneettisen informaation ja sen manipulaation, kemialliset ja biologiset aseet, ydinaseet ja avaruusluotaimet. Jos tällaisten teknillisten sivilisaatioiden elinikä jäisi

näiden keksintöjen jälkeen alle tuhanneksi vuodeksi, niin kuin itsetuhon povaajat meille ennustavat, olisimme suurella varmuudella ainoa tällä hetkellä toimiva teknillinen sivilisaatio, eikä yhteyksistä muihin olisi toivoakaan. Toivokaamme siis, että ihmisen kehitys sisältää myös kulttuurien evoluution, joka mahdollistaa uuden tiedon kanssa menestymisen ja sen soveltamisen rakentavasti luontoa ja ihmisyyttä kunnioittaen.

 

Suomen kulttuurirahaston ja sen maakuntarahastojen tehtävänä on kanavoida vapaaehtoisiin lahjoituksiin pohjautuvat apurahat tieteen, taiteen ja kulttuurin parhaille tekijöille. Heillä tulee olla rohkeutta ja kykyä vastata uusiin globaaleihinkin haasteisiin, kehittää uutta tietoon pohjautuvaa taloutta ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, rikastuttaa Euroopan ja maailman kulttuuria sekä vaalia ja kunnioittaa perinteitä uutta rakennettaessa. Toivotan Kulttuurirahaston Lapin rahastolle ja sen kaikille apurahojen saajille parhainta menestystä ja onnistumisen iloa näissä tehtävissä. Ehkä parhaiten Mika Waltarin viisain sanoin jo ennen avaruuden valloituksia ja sen sivilisaatioiden etsintää: ”Suomi on synnyinmaamme, Eurooppa perintömaamme, koko maailma ainoa pieni kotimme avaruuden kylmyydessä. Ihminen on ihmisen ainoa veli tässä maailmassa”