Suomen Kulttuurirahasto
Lapin rahaston 36. vuosijuhla
Rovaniemen Taidemuseo
Rovaniemi 21.3.2004
Professori Jorma Routti
Vuosijuhlaesitelmä
Tieteellinen
tutkimus tunkeutuu yhä syvemmälle luonnon ja ihmisen salaisuuksiin ja lähestyy
käsityksiämme tiedon rajoista. Hiukkasfysiikka ja kosmologia täydentävät
toisiaan ja pyrkivät ymmärtämään maailmankaikkeuden alkua suuren
alkuräjähdyksen ensimmäisinä sekunnin murto-osina noin 15 miljardia vuotta
sitten ja kartoittamaan sen kohtaloa tähtien aikanaan miljardien vuosien
kuluessa sammuessa ja galaksien etääntyessä toisistaan kylmenevään avaruuteen.
Fyysikot etsivät
näitä kuvaavia malleja moniulotteisista teorioista, joiden dimensiot ylittävät
kokemamme kolmiulotteisen geometrisen maailman ja Albert Einsteinin
neljännenkin aikaulottuvuuden moninkertaisesti. Kysymykseen, miksi maailmamme
on sellainen kuin se näyttää olevan, itsevarmimmat teoreetikot vastaavat: koska
ollakseen olemassa se ei voi olla muunlainen.
Biotieteiden edistys
elämän perimmäisten kysymysten ratkaisuissa on edennyt monien lajien ja
ihmisenkin perimän ja geneettisen informaation lähes täydelliseen
luettelointiin ja selvittää nopeasti geenien tehtäviä kehitysbiologiassa ja
elintoiminnoissa. Tämä avaa mittavia uusia mahdollisuuksia lääketieteessä ja
biotekniikassa, mutta nostaa samalla esille vaikeita eettisiä ja
arvokysymyksiä.
Elämän etsiminen
aurinkokuntamme muilta planeetoilta ja kaukaisemmista aurinkokunnista etenee ja
nostaa esiin kysymyksen myös älyllisen elämän mahdollisuuksista maapallomme
ulkopuolella. Radioteleskooppien lähettämät signaalit yltävät Linnunratamme
syvyyksiin ja kertovat sijaintimme pulssitähtien majakoihin nähden ja
perustiedot elämästä maapallolla. Samalla ne etsivät signaaleita vieraista
sivilisaatioista ja nostavat kysymyksen mahdollisuudesta ja toivottavuudesta
niiden kanssa kommunikointiin.
Mutta polttavimmat
kysymykset koskevat usein tutkimuksen ja tiedon roolia maanpäällisten
monimutkaisten ongelmien ratkaisuissa. Niissä tutkimus on usein paras väline,
mutta ei läheskään aina lopullisia vastauksia antava, niin kuin esimerkiksi
geenimuunneltuja lajikkeita tai ilmastonmuutosta ja sen torjuntaa koskeva
väittely osoittaa.
Tieteellisen
tutkimuksen tuottama tieto laajentaa siis nopeasti maailmankuvaamme ja
tunkeutuu luonnon ja elämän salaisuuksien rajoille. Samalla se muodostaa yhä
tärkeämmän osan taloudellisen toiminnan ja kilpailukyvyn pohjasta. Tieto- ja
tietoliikenneteknologiat vauhdittavat maailmanlaajuista yhteistyötä ja kilpailua,
jotka muuttavat nopeasti kansainvälistä työnjakoa ja globalisaatiota
Kiina-ilmiöineen.
Millaisia
vaikutuksia näillä ilmiöillä on maamme taloudelliseen kehitykseen? Miten ne
vaikuttavat alueelliseen kehitykseen etäisillä reuna-alueilla? Ja miten kulttuurimme
ja yhteiskuntamme sopeutuvat ja selviävät globaalin muutoksen paineissa?
Avoimessa
kilpailussa taloudellinen menestys riippuu pitkälti kansainvälisestä
kilpailukyvystä. Sen mittareilla arvioituna Suomen asema on viime vuosina ollut
erinomainen. Maamme kilpailukyky on monissa arvioissa luokiteltu maailman
parhaaksi. Toisaalta sijalukujen muutokset ovat olleet nopeita eikä saavutettu
asema takaa menestystä jatkossa, mutta antaa sille toki hyvät lähtökohdat.
Kilpailukyvyn
arviointi perustuu usean osa-alueen tarkasteluun. Lähtökohtana ovat
kansantalouden tunnusluvut taloudellisessa asemassa ja kasvussa,
investoinneissa ja työllisyydessä, viennissä ja tuonnissa, säästämisessä ja
rahan arvon kehityksessä. Kilpailukyky muihin maihin verrattuna arvioidaan
neljän pääalueen osalta. Niitä ovat kasvunäkymiin vaikuttavat
teknologia-arviot, julkisen sektorin tehokkuus ja luotettavuus ja makroekonominen toimintaympäristö sekä
toisaalta yritysten asemaa ja strategioita koskevat arviot.
Suomi menestyy
erinomaisesti teknologia- ja innovaatiovertailuissa sekä julkisen sektorin
toimivuutta arvioitaessa. Makrotaloutta
rasittavat korkeat veroasteet ja julkisen sektorin laajuus ja velkaantuneisuus.
Yritysten joukossa löytyy sekä kansainväliseen kilpailuun hyvin sopeutuneita
menestyjiä että vauhdista putoavia yrityksiä.
Suomen nousu
1990-laman pohjilta kilpailukykyvertailun kärkeen kymmenessä vuodessa on
herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Tutkimuspanoksemme on yli
kaksinkertaistunut ja huipputekniikan vientiosuus kasvanut ennätysmittoihin.
Maaliskuussa 2003 järjestimme Maailmanpankin kanssa Helsingissä tietotaloutta
käsittelevän Knowledge Economy Forumin, jonka jatkona olen parhaillaan
käynnistämässä Maailmanpankin Instituutin kanssa kirjahanketta ”Knowledge Economy
and Finland”.
Tämä hanke palvelee
sekä kansallisia että Maailmanpankin tavoitteita. Ensinnäkin on kannaltamme
hyvä esittää Suomesta myönteinen kuva, joka leviää tehokkaasti Maailmanpankin
kaikkiin jäsenmaihin. Toiseksi tavoitteena on korostaa Maailmanpankin
investoinneissa tietotalouden osuutta, joissa toimitusmahdollisuutemme ovat
perinteellisiä rakennushankkeita paremmat. Kolmanneksi Maailmanpankki palvelee
lähinnä kehittyviä maita, joihin maailman investoinnit tänään keskittyvät. Ja
neljänneksi meidän on hyvä saada Maailmanpankin asiantuntemus käyttöömme omia
toimintamalleja valitessamme.
Tietotalous
kiinnostaa kaikkia maita, koska se on selkeästi uuden talouden pohja.
Luonnonvarojen ja edullisen työvoiman asemasta se korostaa tutkimuksen ja
innovaatioiden merkitystä, osaamista ja koulutusta. Erityisen haastava on tarve
pystyä muuntamaan tutkimustulokset taloudelliseksi ja yhteiskunnalliseksi
hyvinvoinniksi, jossa tehtävässä Eurooppa yleensä menestyy Yhdysvaltoja ja
Japania heikommin.
Uusi talous kiinnostaa
myös Euroopan Unionin uusia jäsenmaita, joissa on meneillään syvällinen
taloudellinen ja poliittinen murros. Myös kehitysmaat joutuvat etsimään uusia
malleja vaurastumiselleen, joiden tulisi olla vähemmän luonnonvaroja ja
ympäristöä rasittavia kuin teollisuusmaiden historian toisto. Uuden tekniikan
ja innovaatioiden ohella ne tarvitsevat kokonaan uusia toimintamalleja ja
sosiaalisia innovaatioita.
Tietotalous ja –teollisuus eroavat oleellisesti perinteellisestä teollisuudesta. Niiden tuotteilla on kapeat aikaikkunat markkinoille pääsyyn, suoraan kansainväliset tai maailmanlaajuiset markkinat ja siksi suuret pääomatarpeet. Toisaalta ne voivat kasvaa kymmenessä vuodessa johtaviksi yrityksiksi maailmassa, kuten monet esimerkit ohjelmisto- ja tietoliikenteessä osoittavat. Perinteellisillä aloilla vastaava kasvu on useimmiten vienyt kymmeniä tai satakin vuotta. Näitä eroja selittää tietotalouden erilainen kustannusrakenne. Tiedon voi myydä moneen kertaan menettämättä sitä ja sen valmistus- tai paremminkin monistuskustannus on lähes olematon. Myyntiä edeltää kuitenkin vaativa ja kallis kehitystyö ja lisäksi menestys edellyttää pääsyä leveille ja tehokkaille markkinakanaville.
Mitkä ovat pienten
maiden ja reuna-alueiden mahdollisuudet tässä kilpailussa. Aikaisemmin vauraus
on keskittynyt rintamaille ja hyvien kulku- ja tietoyhteyksien äärelle.
Tietotekniikan ja tietoliikenteen huima
kehitys on paljolti tasoittanut näitä eroja. Optiset kuidut ja
satelliittiyhteydet sekä Internet sähköposteineen ja hakukoneineen tuovat saman
tiedon kaikkialle yhtä nopeasti ja tehokkaasti, jos vain kykyä sen omaksumiseen
ja käyttöön on. Suomi onkin investoinut viisaammin kuin monet muut maat
Euroopan Unionin rakennerahastojen varoja nopeisiin tietoliikenneverkkoihin,
jotka palvelevat niin koulutusta ja tutkimusta kuin yrityksiä tasapuolisesti
kaikkialla maassamme.
Suomen saavutukset
tietotekniikassa ja taloudessa osoittavat menestyksen olevan mahdollista myös
pienille maille myös kaukana talouden valtakeskuksista. Hyvin menestyneitä
maita on Euroopassa myös Irlanti, joka on onnistunut erityisen hyvin
kansainvälisten investointien saamisessa maaperälleen. Kansainvälinen kilpailu
onkin ennen kaikkea kilpailua investoinneista ja parhaimmista osaajista.
Aasian nopean
kehityksen myötä siellä ovat menestyneet erityisen hyvin pankkitoimintaan
keskittynyt Singapore ja kilpailukykyisen teollisuuden rakentanut Taiwan.
Aasian ja koko maailmantalouden kasvua vauhdittaa erityisesti Kiinan nopea
kehittyminen ei ainoastaan halvan työvoiman varassa vaan yhä enemmän myös
tutkimus- ja kehitystoiminnan aloilla. Kiina hyötyy myös muualla kehitettyjen
teknologioiden nopeasta omaksumisesta. Esimerkiksi modernit
telekommunikaatiojärjestelmät voidaan rakentaa suoraan langattomien yhteyksien
varaan murto-osassa ajasta ja murto-osilla kustannuksista verrattuna Euroopan
ja Yhdysvaltojen puhelinverkkojen rakentamiseen sadan vuoden aikana.
Kilpailukykyvertailujen
myönteisistä tuloksista huolimatta edessämme on monia vaativia haasteita.
Globalisaation myötä etenevä uusi kansainvälinen työnjako uhkaa heikentää
ennestäänkin vaikeaa työllisyystilannetta. Väestön ikääntyminen pienentää
työelämässä toimivien osuutta koko väestöstä ja edellyttää uusia malleja
verotukseen, eläkkeisiin ja terveydenhuoltoon. Alueellinen eriarvoisuus voi
kasvaa väestön keskittyessä harvoihin kasvukeskuksiin ja maaseudun
autioituessa. Näitä kehitysuria on vaikea torjua, vaan niihin on etsittävä
parhaita ratkaisuja myös uutta teknologiaa ja sosiaalisia innovaatioita
hyödyntäen.
Vahvat taloudelliset
voimavarat luovat myös paremmat edellytykset kulttuurin aloilla. Huoli
kansallisten ja paikallisten kulttuurien murtumisesta on aiheellinen, mutta
toisaalta niiden pysyessä vahvoina rikastuu myös kansainvälinen kulttuuri.
Euroopan monikielinen ja moniarvoinen kulttuuri muodostaa usein paremman
lähtökohdan myös kansainväliselle kulttuurivaihdolle ja yhteistyölle kuin
suurten maiden yksikieliset ja homogeeniset kulttuurit.
Teknillisen ja
tiedollisen kehityksen ja taloudellisen yhteistyön ja kilpailun nopeasti
edistyessä ajateltiin vielä muutama vuosi sitten, että kulttuurien, uskontojen
ja ideologioiden erilaisuuksien aika on jäämässä historiaan – puhuttiin jopa
historian lopusta. Viime vuosien tapahtumat
ovat selkeästi osoittaneet, että näin ei ole käynyt. Sivilisaatioiden
törmäykset maailman kriisialueilla ovat poikineet levottomuuksia ja lisänneet
pelon ja turvattomuuden tunnetta kaikkialla maailmassa. Kriisialueet olivat
aikaisemmin helposti paikannettavissa uskontojen ja ideologioiden törmäysalueille
kuten maanjäristykset mannerlaattojen törmäysviivoille. Väestöliikkeiden ja
nopeiden yhteyksien vauhdittamina
kriisit levittäytyvät lähes kaikkialle ja aikaisemmat suursotien
uhkakuvat ovat muuttuneet terrorismin ja hallitsemattomien väestöliikkeiden
uhkakuviksi.
Esityksen alussa
esittämämme kysymys ”onko ulkoavaruudessa älyllistä elämää?” tuntuu joskus
paremmin kuuluvan ”onko maapallolla älyllistä elämää?”. Älyllisen elämän etsiminen ulkoavaruudesta
voi tuntua tässä tilanteessa tarkoituksettomalta. Siitä löytyy kuitenkin
mielenkiintoinen analogia kysymykseemme selviämisestä pitkällä tähtäimellä
tiedon kanssa, joka on antanut käyttöömme myös entistä vahvemmat voimat niin
rakentavaan kehitykseen kuin tuhon aseiksi vihamielisyyksien purkautuessa.
Palatkaamme siis
kysymykseen mahdollisuuksista ja toivottavuudesta hakea yhteyksiä muihin
sivilisaatioihin avaruudessa. Elämän syntyminen näyttää melko todennäköiseltä
otollisissa olosuhteissa planeetoilla, joilla on orgaanisen elämän
rakennusaineita vettä ja hiiltä ja sopiva etäisyys auringostaan ja siksi sopiva
lämpötila. Jos edelleen oletamme, että darwinistinen kehitys kohti korkeampia
elämän muotoja on yleispätevä luonnonlaki, niin se johtaisi myös älykkäiden
sivilisaatioiden syntyyn. Meidän Linnunrata-galaksissamme sadan miljardin
aurinkokunnan joukossa voisi täten olla ehkä miljoona vähintään omalle
tasollemme yltänyttä sivilisaatiota.
Yhteydet niihin
radioteleskoopein ovat teknillisesti mahdollisia. Yhteyksiä ei ole ainakaan
vielä saatu ja vaikka saataisiinkin, olisi keskustelu niiden kanssa kovin
hidasta. Miljoonan sivilisaation etäisyys toisistaan Linnunradallamme olisi
keskimäärin 400 valovuotta ja siksi niiden etsiminen ja löytäminen on todella
pitkän tähtäimen haaste.
Mutta kannattaisiko
meidän olla yhteydessä vähintään tasollemme yltäneisiin sivilisaatioihin, jotka
osaavat kommunikoida valon nopeudella etenevin radioaalloin? Pessimistit
varoittelevat meitä siitä, koska paljastaisimme nuoren teknillisen kulttuurimme
todennäköisesti meitä ehkä miljoonia tai miljardeja vuosia vanhemmille ja
paljon pitemmälle ehtineille sivilisaatioille. Käyttäytyisimme kuin intiaanit
Etelä-Amerikan rannikoilla, jota menivät vastaan hevosin ja asein
varustautuneita Cortezin ja muiden löytöretkeilijöiden joukkoja, jotka nopeasti
alistivat tai hävittivät heikommat kulttuurit. Ja näinhän on tapahtunut monille
alkuperäisväestöjen kulttuureille myös arktisilla alueilla.
Näiden uhkakuvien
rinnalle nousee myös optimistisempi ja luottavaisempi kuva yhteyksien
hyödyllisyydestä. Yhteyksien saaminen nimittäin osoittaisi, että tiedon kanssa
on mahdollista elää ja kehittyä pitkään ilman sivilisaatioiden itsetuhoa.
Muutkin sivilisaatiot ovat ehkä keksineet meidän tavoin lähes samanaikaisesti
yhteyksien edellyttämien radioteleskooppien kanssa myös geneettisen
informaation ja sen manipulaation, kemialliset ja biologiset aseet, ydinaseet
ja avaruusluotaimet. Jos tällaisten teknillisten sivilisaatioiden elinikä jäisi
näiden keksintöjen
jälkeen alle tuhanneksi vuodeksi, niin kuin itsetuhon povaajat meille
ennustavat, olisimme suurella varmuudella ainoa tällä hetkellä toimiva
teknillinen sivilisaatio, eikä yhteyksistä muihin olisi toivoakaan. Toivokaamme
siis, että ihmisen kehitys sisältää myös kulttuurien evoluution, joka
mahdollistaa uuden tiedon kanssa menestymisen ja sen soveltamisen rakentavasti
luontoa ja ihmisyyttä kunnioittaen.
Suomen
kulttuurirahaston ja sen maakuntarahastojen tehtävänä on kanavoida
vapaaehtoisiin lahjoituksiin pohjautuvat apurahat tieteen, taiteen ja kulttuurin
parhaille tekijöille. Heillä tulee olla rohkeutta ja kykyä vastata uusiin
globaaleihinkin haasteisiin, kehittää uutta tietoon pohjautuvaa taloutta ja
tasa-arvoista yhteiskuntaa, rikastuttaa Euroopan ja maailman kulttuuria sekä
vaalia ja kunnioittaa perinteitä uutta rakennettaessa. Toivotan
Kulttuurirahaston Lapin rahastolle ja sen kaikille apurahojen saajille
parhainta menestystä ja onnistumisen iloa näissä tehtävissä. Ehkä parhaiten
Mika Waltarin viisain sanoin jo ennen avaruuden valloituksia ja sen sivilisaatioiden
etsintää: ”Suomi on synnyinmaamme, Eurooppa
perintömaamme, koko maailma ainoa pieni kotimme avaruuden kylmyydessä. Ihminen
on ihmisen ainoa veli tässä maailmassa”