KIVENHEITTÄJÄT LASITALOSSA II
(Lapin Kansa 16.12. 1998)
EI OLE kuin neljä vuotta siitä, kun pohdin tuolla samalla otsikolla ensimmäisen kiven heittäjän osaa: heittääkö se, joka on paras huomaamaan vai se, joka on arin omassa asiassaan?
Niinkuin se lapsena tarhan tädeiltä jo opitaan: ken toista
haukkuu, räkyttää itselleen.
Kaikesta kivenheittoviisastelusta lasitaloissa huolimatta tapa jatkuu ja saa suuren suosion. Mitä lujemmin ja härskimmin puuttuu toisen tekemisiin, sen siivottomampi on oma laattia ja vieläpä samassa asiassa.
Tämän kun kaiken maailman moralistit – minä tietenkin mukaanluettuna – aina muistaisivat, olisi somaa katsella lasi-ikkunan läpi lämpimässä kylmää, kavalaa ja kovaa maailmaa kaikkine sen esteettisine arvoineen (julma luonto on kaunis katsella!). Lasi ei rikkomatta säry.
* * *
Tällaisia kilinaivoituksia tuli mieleen, kun katselin uutta galluppia siitä, kenen kuuluisi nyt uhrautua, että saataisiin asialliset asiat hoidettua.
70 % kansasta on kysyttäessä sitä mieltä, ettei ainakaan terveys-alalla tai vanhustenhoidossa saa pakkolomilla vajaata pottia täyttää, kun sensijaan kirotut byrokraatit ja käsittämätöntä taidetta tekevät joitaisivat mennä – eräiden mielestä ilmeisesti kokonansa eikä vain pakkolomille jäähdyttelemään.
Sellaisen vastauksen saa, mitä kysyy. Ensin tehdään byrokraateista ja taiteilijoista mielikuvatasolla juuri niin sekopäisiä ja korruptoituneita kuin vain itseään huomioimatta uskalletaan, sitten vaaditaan Barabbas irti ja viaton ristille.
* * *
Homma toimii vaikkapa niin, että katsotaan isolla joukolla James bondin uusin, sitten kauhistellaan sen väkivallan tarttuvuutta keskenkasvuisiin ja vaaeditaa päitä vadille siitä, ettei lisääntyvään väkivaltaa ole varauduttu.
Kun sitten joku toteaa, ettei väkivalta ole lisääntynyt kuin lööpeissä (se ei ole Ahtisaaren puheenkirjoittaja, se toteaja, valitettavasti), hänet julkisena tekosiveänä byrokraattina vaaditaan pakkolomalle; voitaisiin edelleen näin sallia myllyn pyöriminen (kauniit ja rohkeat, tuttu-juttu- Gallen-kallelan uusi huutokauppahintaennätys, taidemuseon sulkeminen, kirjastovirkailijoiden pakkolomat, omaisten hylkäämien pakko/laitos-hoito Anja Kaurasen Ihon aikaa kuulematta tai ymmärtämättä.
* * *
Ollaan taas siinä ajassa, kun Juice Leskisen SIKA soi, Jeesus-lasta etsitään marketin ruuhkassa surullisina ja tulitikkutyttö H.C. andersenin tapaan jäätyy hymy huulillaan Molieren saiturin katsoessa kyynisesti lasin takaa – kiviä heittämättä!!
Olemme sellaisessa kaamoksen pimeydessä kirkasvalolamppuja haikaillen, jossa pidän oikeutenani muistuttaa ja lohduttaa.
On todettu, että Suomessa enemmän kuin missään itseään sivistyneeksi kutsuvassa maassa ihmiset ovat toistensa apuna aivan vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan, omilla rahoillaan vieläpä.
Kaksi kolmasosaa suomalaisesta kolmannesta sektorista toimii ilman julkista tukea niin kulttuurin, läminnäisavun kuin urheiluseurojenkin piirissä. Suhde muussa EMU/EURO-maailmassa on vain yksi kolmas-osa!!
Siinä piirissä me pyörimme ja saamme pyöriä: nyt vaihteeksi ilmoisempi ja itseään killaavampi pilke hyörinnässä.
Antti Liikkanen