KUNTA, MAAKUNTA JA JOHTAJUUS

80-luvulta alkaen olen seurannut vallankäyttöä Rovaniemellä, maakunnassa ja valtakunnassa, hiukan laajemminkin vilkaisten välillä. Olen nähnyt, ketkä tekevät päätöksiä ja ketkä taas niistä vastaavat. Päätöksen kohteita olen tavannut kymmenin tuhansin.

Nyt johtajia sitten luettelemaan: meillä on edustuksemme elinkeinoelämässä paikallisesti ja valtakunnallisesti – niitä Lapin Kansa on sarja-artikkeleissaan esitellytkin, poismuuttaneita. Meillä on edustuksemme demokraattisessa valmistelu- ja päätäntäkoneistossa. Meillä on edustuksemme kulisseissa. Ehkä sitä edustusta on enemmän kuin läänin ja maakunnan asukkaiden määrä historian myötä tai nykyhetkenä lukuina antaisi oikeutta. On ikään kuin olisi Lapin lisää myös vallan kammareissa.

Katsotaan jokunen nimi. Lipponen, Paavo; Väyrynen, Paavo; Mölläri, Paavo; Sundqvist, Jarl; Manninen, Vilén, Miettunen, Pokka, Lotvonen, Metsä-Botnia, Niilo Suutala, Stora-Enso, Palmgren…

Jään miettimään noita nimiä kootessani ja hakiessani sitä, kuka käyttää ja mitä valtaa ja millä mandaatilla. Jään miettimään, kuka sen vallan on antanut, jonka kohteena itse tai vähemmän vallan pallilla istuva lähimmäinen on.

Nyt, kun maakunnassa on määräaikaisia ja toistaiseksi valittuja johtajia ja valinnat ovat olleet kulissien, konsulttien tai kansalaisten käsissä, huomaan eniten toivovani sellaista valtaa, jossa on mahdollisuus sitoutua ja sitouttaa.

Sen sijaan, että päätöksiä olisi tekemässä kabinetissa pieni porukka tai saunan lauteilla tyttö- tai jätkä-kööri, saisi niitä olla tekemässä sellainen, joka joutuu mittauttamaan päätöstensä sopivuuden niiden kohteiden suosiolla, Macciavellin Ruhtinas takataskussaan tai ilman.

Kun Rovaniemelle äsken valittiin kaupunginjohtajaa, syntyi väestön keskuudessa intoa vaikuttaa. Se into syntyi siitä, että valittiin henkilöä ja siitä, että ehdokkaat tulivat näkösälle, haastateltaviksi myös kansan silmien alle.

Edellä oleviin esimerkkeihin ja pohdintoihin perustuen alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että paitsi presidenttiä, maassa tarvitaan kansan valitsemaa maakuntajohtajaa ja kuntalaisten valitsemaa pormestaria. Olisi, ketä osoittaa, ja olisi, ketä vaihtaa.

Näitä muita, Paavoja tai konserneja, kun ei saa vaihdettua ilman vallankumousta. Se taas puolestaan jäi minun elämänkaarellani aikeena 60-luvun loppuvuosien hämärään.

Antti Liikkanen

kirjoittaja toimii psykiatrina Lapissa ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana Rovaniemellä