Harri Sirola, Timo Veijola, Neil Hardwick, tai Wilson Styron, Julia Kristeva, Goethe - kaikkien kokemus oli musta, toivoton, näköalaton, lopullinen.
N. 200 ihmiskunnan kaapinpäällä ollutta tutkittiin post mortem – kuoleman jälkeen. Heistä – valtiomiehistä, filosofeista, kirjailijoista, säveltäjistä, kirjailijoista, muusikoista, maalareista – vain yksi oli terve: Maupassant. Samalla hän kirjoitti muun ohella tekstiä, jota syystä tai syyttä pidetään aika sairaana (Rasvapallo, Yön tarinat)
Masennusta kärsii 20 % nykyisestä sivistyneestä ihmiskunnasta kerrallaan, pahana se on kulloisenakin hetkenä 2-4 %:lla.
Masennus lisääntyy nimenomaan nuoremmissa ikäluokissa – 1900-luvulla – aika nopeasti.
Vasta Freud, tämän vuosisadan alussa, siis vain 4 sukupolvea sitten, liitti työn ja terveyden toisiinsa: psyykeltään terve kykenee rakastamaan ja tekemään työtä.
**************************************************
Työuupumus on uusi, loppuunpalamisen suomalaisella termillä kuvattava tila, jossa alunalkaen innokas ja innovoiva uupuu ja loppuu.
Tiede ei toistaiseksi ole tuonut työuupumukselle kasvoja. Tiede vasta kuvaa ihmisten omaa, kovasti mielikuva-opeteltua käsitystä.
Uupumus työssä – tai rakkaudessa – tulee prosessina: itku – sitku – mutku - joo-joo-joskus. Tällaisena se olisi hyvä: väsymys ja kokemus, oikealla tavalla harmaantunut. Jos prosessi ei kulje, tulee masennus, joka muuntuu oheis-masennuksiksi: syöpöttely, juopottelu, eroto- jne maniat, työhulluus tai ruumiin kieli.
Näistä uupumuksista ja niitä kuvaavasta HILJAISET SILLAT tarinasta tulee loppuunpalaminen kuitenkin vasta, jos jäljelle jää vain "kova ydin" eli läjä kivennäis-aineita (niinkuin uudessa Kemiran mainoksessa): tuhkaa uurnallisen verran heitettäväksi tai ripoteltavaksi tai kätkettäväksi.
**************************************************
Insinööritiede on sillä lailla oikeilla jäljillä, että se pitäytyy – useimmiten - tutkimaan kapeita sektoreita tai rajattuja polkuja.
Insinööritieteen kannalta tuollainen sektori tai polku on parahultaisin silloin, kun se työtä pohtiessaan katsoo, mihin sillä – TYÖllä – pyritään ja mitä tietoa siihen pyrkimiseen käytetään työn RAJALLA (eli mitä kerrotaan työn prosessista ulkomaailmaan ja mitä tietoa ulkomaailmasta otetaan tätä prosessia ohjaamaan).
Siihen prosessiin työssä jaksaminen kuuluu silloin, kun Sirola, Veijola, Hardwicik, Styron tai Kristeva kaltaisineen on otettu huomioon.
**************************************************
Ihmisenä jaksaminen on syömistä, suojautumista, lisääntymistä ja tietämistä. Mikä tahansa niistä joutuessaan uhan-alaiseksi työikäisellä ihmisellä tai heidän joukollaan (12-80 v:aat) tuottaa kriisin, jota prosessina voi käyttää keppinä tai porkkanana. Tuo prosessi kuitenkin aika harvoin sopii välineeksi siihen, mistä se johtuu: saaliin, suojan, jälkeläisten tai tiedon hankintaan.
Aiheesta enemmän:
Harri Sirola: kolmen vuoden yksinäisyys, Image –97
Timo Veijola: koen toipumisen ihmeenä, Kotimaa 26.3.-99
Neil Hartwick: romahti ankaraan masennukseen, Iltalehti 25.3. –99
Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
William Styron: Pimeän kuva
Julia Kristeva: Musta aurinko
Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Hilkka & Antti Liikkanen: Tunkua katonharjalla – 95
Antti Liikkanen, ylilääkäri
tel +358(0)400 69 25 48
box 8041, FIN-96101 Rovaniemi
http://personal.inet.fi/private/antti.liikkanen