Ihmeteltäwää ei ole, jos tämä tapaus, josta jo wiime n:rossamme lyhyesti kerroimme, on kaiuheine seurauksineen nostanut huutoa niissä paikoin, jotka owat siitä saaneet kärsiä, sekä ympäri koko maamme herättänyt surkuttelemisen tuntoja ja halua saamaan laweampia tietoja tapauksesta.

Ystäwällisesti on meille lähetetty ja annettu erinäisiä kertomuksia tästä tapauksesta, joiden kuin myös Wiborg-sanomista myöhemmin olleen kertomuksen johdolla tässä käymme selitämään tapauksen sekä alkua että seurauksia.

Järvet, joista tässä on kysymys, owat Ylä-karjalan kihlakunnassa Kuopion lääniä ja kuuluwat enimmäksi osaksi Liperin pitäjään. Höytiäinen, jonka wedet owat tuottaneet nykyiset surulliset tapaukset, on Djurberqin lauseen mukaan alalta 3,8 eli liki 4 sarka-peninkulmaa ja sen ympäristöllä on Kontiolahden, Juukan ja Polwijärwen seurakuntain maita, jotka itä- ja etelä-rannalla owat kuiwia ja enimmäkseen hietaisia mutta pohjoisrannalla paraastaan wetisiä, laweita soita, joiden wiljelystä Höytiäisen wesi on estänyt.

Höytiäisen wedet owat Wiinijärwen kautta (alaltaan 1,1 sarka-peninkulmaa) ja Komperojokea myöten laskeuneet Oriweden isoon järween, jonka Djurberg sanoo alalta olewan 10,8 neliö-peninkulmaa. Tämän järwen pohjois-päästä pistää alusta leweä waan wähitellen kapenewa, pitkä niemi, loppupäässänsä kutsuttu Tutjunniemeksi, joka jakaa Oriweden kahteen isoon selkään, Oriweden emäselkään ja Pyhäselkään, joka on idässä ja jonka rannalla on Pielisensuun eli Pielis-joensuun nuori kaupunki.

Oriwedestä purkaa wesi Oriwirran kautta Pyyweteen, sitte Hanhiwirran kautta Enoweteen, sitte Sorsaweteen, sitte Heinäweteen, sitte Kotkaselkään, sitte Juotsenweteen, joka Tappio- ja Musta-wirtain kautta laskee Aimisweteen. Wiimemainittu järwi, jossa nyt Karjalan wedet yhtywät Sawon wesiin, jatkautuu isoon Haukiweteen, joka Sawonlinnan kupeita pesewän Kyyröwirran eli salmen kautta purkaa Pihlajaweteen sekä sitte Saimaan selkiin, mistä sitte, niinkuin yleensä tunnettu on, Wuoksen joki wiepi wedet Laatokkaan ja tästä taas Newa-joki Suomenlahteen.

Höytiäisen purkaus Suomettaressa kerrottuna

Pielisensuun kaupungista luetaan wesimatkaa 172 suomen wirstaa Sawonlinnan kaupunkiin, mistä sitte on Vuoksenniskaan 140 wirstan paikoille wesimatkaa. Oriwedestä tulee kuitenki olemaan hvwin lyhyt ja suora matka Saimaan selkään, kuin waan kerran Naikun kapea taipale saadaan kaiwetuksi ja siihen laskusalpaukset tehdyksi, joka kaikki sitte menneen wuoden on teossa; silloin päästään Oriwedestä Puruweteen, joka Djurberqin mukaan on alalta 4½ neliö-penink., ja joka Punka-salmen kautta yhdistyy Saimaan selkään.

Kuin Höytiäisen wesikorkeus esti isoja maa-aloja wiljelyksestä ja kuin sen pohjasta toiwottiin paikottain hywää niittymaata, pyytiwät muutamat kyläkunnat lupaa Höytiäisen laskemiseen, kaiwamalla sen wesille uutta juowaa suoraan Pyhäselkään, jota wälia on waan 7 wirstaa ja se wielä köyhkeätä hieta-harjuaa ja kangasta. Siihen kaiwantoon luwan saatua täyttiwätki miehet työn Tie- ja wesi-yhdistysten wirkamiesten johdatuksella ja saiwat kaiwannon wiime syksynä walmiiksi, eikä koko työhön ole mennytkään kuin puolet siihen arwatuita päiwätöitä.

Kuin muka tällä wälillä maa on köyhkeätä, wirkamiehet päättiwät, wiisaasti säästäen asianomaisten työpäiwiä, antaa weden itsensä kaiwaa ja sywentää pääsyä itsellensä, jonkatähden ainoastaan kaiwettiin hieta-harju poikki ja tehtiin jonkunmoineu oja eli ura, jonka wesi sitte saisi sywentää joeksi.

Höytiäisen purkaus Suomettaressa kerrottuna

Mutta kuin weden pinta Höytiäisessa oli 70 jalkaa eli liki 12 syltä korkeammalla kuin Pvhäselässä ja näiden järwien wäli myös oli niin köyhkeätä maata, ett’ei se weden woimalle woinut tehdä tarpeellista wastarintaa, päätettiin antaa weden wähitellen walmistaa ojaa sywemmäksi ennenkuin ruwettaisiin Höytiäistä oikein laskemaan. Sentähden pidettiin kaiwannon niska salpauksessa, joka päätettiin wasta tänä syksynä awata, waan jo wiime talwen ja kewään ajalla aloitettiin weden laskua wähitellen mainittua ojaa myöten, joten kaivanto jo syweniki enemmän kuin olisi moneen wuoteen saatu mieswoimalla.

Höytiäisen etelä-rannasta alkoi kaiwanto ja meni yhden wirstan matkalla rannasta olewan pienen lammin kautta sekä sitte kankaan poikki likellä Pielisensuun kaupunkia Pyhäselän pohjoispäähän. Mainittu lampi, jossa weden pinta oli yhden tasan Höytiäisen kanssa, tyhjennettiin ensiksi walmistamaan tietä Höytiäisen wesilaumoille, ja waikka lampi laskeutui noin 8 syltä ja siihen tuli näin hirmuinen putous, wesi kuitenki kauniisti juosta lirisi, jotta hywässä toiwossa elettiin että Höytiäinen saataisiin kunnialla laskeutumaan kuten oli aiwottuki.

Mutta "tähdissä oli toisin päätetty" ja toiwon punakat uneksimiset saiwat surun mustiksi murheiksi!

Salpaus muka, joka oli tehty kaiwannon niskaan Höytiäisen wesien raiwoa pidättämään, oli aiwan huononen aikomukseensa. Mitä wähäänsä wettä jo oli Höytiäisestä laskettu kaiwantoon, uutti salpausta jo niin paljo alapuolelta että se oli pudota pois paikoiltansa, waikka kumminki saiwat sen suurella työllä siinä pysymään. Luultawasti aikomuksessa parantaaksensa tätä huonoa ja wedeltä haaskattua salpausta, oli se pantu kiini. Waan tämänpä ottiwat Pyhäselkään pyrkiwät Höytiäisen wedet lopen pahaksi ja, tyrmistyneinä olla niin huonon salwon takana, päättiwät näyttää miten halpoja ihmis-raiskain hankkeet owat luonnon woimia wastaan.

Lauwantaina, joka oli nykyisen Elokuun 6:s päiwä, särki Höytiäisen wesi salpauksen ja alkoi putouksena lohkoa kaiwannon pohjaa järwen rantaan päin, jota woi olla 50 sylen paikoille, ja se putous kuin pääsi järwen rantaan, niin pääsi suuri wesi pienelle apua tekemään, joten alkoi repiä kaiwannon reunoja ja pohjaa, niin että monelta syleltä kerrallansa laukesi sen reunamia sisään eikä ollut ollenkaan lähelle menemistä. Siinä weden raiwossa oli kummallinen jyske ja pauke, kuin kaiwannon reunamat, 3 à 5 sylen korkuiset ja honka- sekä koiwupuita kaswawaiset, täyttä päätä upposiwat pohjaan.

Oja oliki jo parissa wuorokaudessa, muuttunut olemaan maamme pöyhkeimmiä wirtoja, leweydeltään paikoin puolen wirstaa, ja sen niskassa oli putous, joka oli Imatralle kaikin puolin wertoja wetänyt. Niin kaikite silmin näkijät wakuuttawat. Ehkä wesi ei tästä kaiwantotyössänsä saanut toki ainoatakaan ihmishenkeä, se kumminki on haudannut muutamia eläwiä, ja wiljoja seka wiljamaita, heiniä seka niittymaita se nieli kuohuwaan kitaansa. Ihmis-asunnoitaki tämän wirran siwuilla wesi pahasti uhkasi, waan ei saanut, kuin talot warjeltiin purkamalla huoneet pois.

Pielisensuun kaupunnissaki, jonne kaiwannon urasta on 6 wirstaa matkaa, alkoi sunnuntaina iltapuoleen hirmuinen hädän hälinä, kuin sinä päiwänä jälkeen puolipäiwän wirta uhkasi puhketa kaupuntiin päin, jolloin se olisi ollut awuttomasti hukassa.

Kuin muistaa että Höytiäinen on 7 peninkulmaa pitkä ja leweimmässä paikassaan 2½ penink. leweä, ja kuin ilmoitetaan että tämä mahdoton wesiläjä oli wiikkokaudessa alentunut 3 sylen paikoille, on helposti ymmärrettäwa miten wesi turmelukseen pikaisesti paisui Pyhäselässä ja Oriwedessä.

Oliki parissa wuorokaudessa wesi Oriwedessä paisunut sylen werran ja Pielisensuun kaupunnin rannalla enemmänki. Joku osa perekuntia tässä kaupunnissa oliki jo yläwimpiin seutuihin lähetetty ja muu osa kaupuntilaisia oli warullansa, jos hätä tulisi, astumaan kaupunnin rannalla olewiin kahteen höyrylaiwaan ja kuorma-aluksiin eli lotjiin.

Ei olisikaan tiennyt miten wiimein olisi käynyt, jos onneksi ei olisi sattunut luonnollinen este luonnon woimia tauwottamaan, niin ett’ei toki koko Höytiäinen päässyt samaa wauhtia aiwan tyhjäksi! Kaiwanto muka lähtee yhdestä Höytiäisen lahdesta, jonka eroittaa itse  Höytiäisestä salmi, jossa on kowempi pohja ja wielä kallio pohjassa niin että se on mies kestämään weden rynnistystä ja pidättämään sen wäkiwaltaista juoksua, jotta sitte kuin se kallio tuli näkywiin, oli kaikki waara ja pelko ohite.

Mutta surkeutta on tämä weden paisumus Pyhäselän ja Oriweden rantalaisille jo kyllin ennättänyt tuottaa! Jo wiime n:rossamme oli näistä onnettomuuksista kertomus. Muistutettawa myös on että näillä tienoin, joita nämä onnettomuudet kohtasiwat, on saatu kato- ja nälkäwuosia kokea sitte w.1856. Tänä wnonna oli wiimeinki toiwossa hywä tulo wiljoista ja heiniä oli jo saatu kokoon sopiwilla ilmoilla, waan nyt tulwa wei heinät, tärwäili riistat ja kaiwoi sekä häwitti pellot ett’ei suinkaan rukiin panoon ole nyt rupeamista eikä siis toiwoa tulewankaan wuoden syömisestä. Wiime kewään tulwa kohotti jo weden Oriwedessä korkealle ja nyt tämä luonnoton tulwa sitä enemmän sai aloja wahinkoon.

Wiborg-sanomissa kerrotaan, että Pyhäselällä ja muilla selillä sen alempana oli tuuli-ajolla ollut määrättömät paljoudet sahapölkkyja, joita toki oli saatu kootuiksi, mutta myös lyhteitä ja heiniä, jotka luonnollisesti jääwät weteen. Mataloilla saarilla oli waan näkynyt puiden latwoja ja wirta Pielisjoen suussa oli kokonaan tauwonnut kuin myös Utran saha, yläpuolella tätä joen suuta, ei woinut alusweden kohoomisen tähden käydä. Samote ja samasta syystä oli Oriweden eteläpäässä olewan Puhoisten sahan täytynyt heretä käymästä.

Wesi Pyhäselässä oli kyllä jo Elokuun 11 p:nä ei ainoastaan tauwonnut kohoomasta mutta myös laskeunut 1½ tuuman werran, waan jo Elokuun 13 p:nä oli siihen sijaan wesi Sawonlinnassa kohonnut 2 kyynärää ja wirta käynyt Kyyrösalmessa niin mahdoton, että se wäkewä Ahti-höyry sai töin-tuskin ylös yhden aluksen; huonompi-wäkisten höyryin ei ollut tyhjinäkään yrittämista päästä wirtaa ylös. Lappeenrannassa oli Elokuun 15 p:nä tarkattu, että wesi Saimaan selällä yht’äkkiä kohosi enemmän kuin yhden korttelin wuorokaudessa.

Jalot Suomenmaan asujamet! kiiruhtakaa Karjalaisten welienne awuksi heidän syyttömässä waan mahdottomassa onnettomuudessansa! Maatamme on Jumala sinnannut useimmassa paikoin hywällä wuodella niin osoittakaate kiitollisuuttanne kaiken hywyyden Lahjoittajalle antamalla itsekuki ylöllisyydestänne jonku rihkaman onnettomille maamiehillenne. Muistakaate että Karjalassa on jo wuosikausia nälkää ja köyhyyttä nähty, niin ett’ei sillä maakunnalla ole waroja auttamaan niitä asujamiansa, joilta nyt on wesi wienyt tulewan talwen syömä-warat mutta myös tilaisuuden kylwämään toisenki wuoden syömäwaroiksi, ja joiden myös täytyy hukuttaa karjansa, kuin tulwa wei walmiit heinätki!