Johdanto

Suomessa on markkinoilla jo melko monia ulkolaisia siidereitä. Alkon valikoimissa niitä on aiemmin ollut vain pari, mutta ilahduttavasti Alkon Hinnasto Kesä 2004 tuntee jo seitsemän (7) ulkolaista (huom. ruotsalaisia ei lasketa) siideriä. Jostain syystä ko. hinnastosta puuttuu Old Rosie, joka kuitenkin Alkon hyllystä ainakin Riihimäellä löytyi. Ulkolaisia siidereitä löytää edelleen myös ruokakaupoista - jos tietää mistä kaupasta kannattaa etsiä! (Outin kommentti: siis suomalaiset "siiderit" eivät mielestäni ole siidereitä vaan terästettyjä makeita mehuja.)

Alla olevissa kahdessa kuvassa näkyvät melkein kaikki Outin tähän mennessä löytämät siiderimerkit. Kuvista puuttuu vain Cidre Ecusson Cuvée Spéciale. Kun viet hiiren kunkin pullon etiketin päälle --> se muuttuu käden kuvaksi --> klikkaamalla pääset toiselle sivulle, jossa on lisätietoja ko. siideristä (HUOM: tuon sivun teko on kesken). Tämä linkitys toimii vain kahdessa alla olevassa kuvassa. Tietoa siidereiden alkoholipitoisuudesta löytyy myös tämän sivun lopusta (klikkaus sinne). Jos haluat nähdä ylärivin pullot omana kuvanaan, niin klikkaa tästä.

Outi on toistaiseksi nähnyt vain vain yhden testin, jossa olisi arvioitu ulkolaisia siidereitä. Se julkaistiin Ilta-Sanomien Plussa-liitteessä 24.4.04. Siinä testattiin 20 siideriä, joista osa oli kotimaisia ja osa ulkolaisia. Tämän linkin takaa löydät lehdessä julkaistun osan ko. testistä. Valitettavasti lehti ei julkaissut testin yksityiskohtia, vain yhteispisteet arvioiduista siidereistä.

Juhannuksena Joutsan mökillä toteutettu Suuri Siideritesti pyrkii omalla vaatimattomalla panoksellaan lisäämään tietouttamme ulkolaisista siidereistä. Outi haluaa kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat olleet mukana testin toteuttamisen eri vaiheissa !

SUURI SIIDERITESTI  25.6.04

järjestettiin Joutsan mökillä juhannuksena 04. Alkukarsinnat testiin valittavista siidereistä tehtiin Hallakorven mailla touko-kesäkuun aikana. Karsijoina ahkejoivat Outin lisäksi pari muuta luotettavaa henkilöä. Karsintojen perusteella seuraavat viisi merkkiä tulivat valituiksi testiin: Hardy's Village Dry Red, Strongbow (tölkissä),  Stowford Press Dry, Stowford Press Medium Dry ja Magners.

Testi toteutettiin seuraavasti: Testi oli sokkotesti. Testaajia oli viisi. Jokainen testaaja sai viisi pahvimukia (sorry, ainoa vaihtoehto mökkiolosuhteissa). Kuhunkin mukiin oli merkattu näytteen koodi: A, B, C, D tai E.  Testaajilla oli silmät kiinni, kun Outi kaatoi mukeihin näytteet testattavista siidereistä (viidesosapullollisen kuhunkin mukiin). Tämän jälkeen testaajat avasivat silmänsä ja saivat tutkia ja maistella näytteitä vapaasti haluamassaan järjestyksessä. Näytteet sai niellä tai sylkeä pois (molempia tapoja havaittiin käytettävän). Suun huuhteluun näytteiden välillä ei ollut mahdollisuutta. Testaajat kirjasivat omiin pöytäkirjoihinsa huomionsa kunkin näytteen ominaisuuksista. Lisäksi he asettivat näytteet paremmuusjärjestykseen. Testaajat saivat vapaasti keskustella keskenään näytteiden ominaisuuksista testin aikana.

Testin päätyttyä Outi paljasti, mitkä olivat testin siiderit. Testaajat yrittivät nyt arvata, mikä näyte on mikin siideri, mutta melkein kaikki arvaukset menivät pieleen. Tämän jälkeen suoritettiin jälkimaisteluita testin siidereistä. Kukaan testaaja ei tässä vaiheessa yrittänytkään muuttaa alkuperäistä arviotaan näytteistä, joten testin toistettavuus (avoimesti tehtynä) osoittautui hyväksi.

Suuri siideritesti onnistui kokonaisuudessaan hyvin. Testaajat olivat motivoituneita ja aktiivisia. On huomioitava, että suurin osa testaajista ei ollut aiemmin maistanut testattavia siidereitä ja muutenkin heidän kokemuksensa ulkolaisista siidereistä oli melko vähäinen. Yksi testaajista (E) oli maistanut kaikkia testattavia siidereitä aiemmin, mutta hän ei myöntänyt tunnistaneensa yhtäkään maun (tai edes hajun ja värin) perusteella. Suuren siideritestin tulos (siis se että makeimmat siiderit pärjäsivät parhaiten) ehkä kuvastelee "aloittelevan"  siideriharrastajan makumieltymyksiä.

Testattavien siidereiden valinta onnistui hyvin. Sekä väreissä, hajuissa että mauissa löytyi selviä eroja. Kaikista näytteistä saatiin monipuolisesti kommentteja, sekä positiivisia että negatiivisia. Stowford Press Dry oli ainoa, josta tuli ehkä pelkästään negatiiviseksi tulkittavia kommentteja. Kukaan testaajista ei asettanut näytteitä toisen testaajan kanssa täsmälleen samaan paremmuusjärjestykseen, mutta kahden testaajan (Y ja E) arviot olivat hyvin lähellä toisiaan. Lopputuloksissa kaksi siideri"paria" osoittautui hyvin tasaväkisiksi keskenään, sillä sekä 1. että 4. sija ratkesivat yhden pisteen erolla.

Testitulokseen mahdollisesti vaikuttaneita häiriötekijöitä: 1. näytteet olivat liian lämpimiä (auton peräkontista ottamisen jälkeen ne jäähdytettiin nopeasti järvessä, mutta valitettavasti järvivesi oli mittarin mukaan +18-asteista), 2. näytteet nautittiin pahvimukeista, 3. muutamat testaajat olivat nauttineet ennen testiä hiukan olutta (!) On vaikea arvioida, oliko näillä häiriötekijöillä merkitystä testin lopputulokseen. 

Jälkimaistelun yhteydessä maistettiin testin ulkopuolelta yksi siideri: Stowford Press LA (Low Alcohol), joka saavutti suosiota (huom: ei yhtään sylkyä!) mm. makeutensa johdosta. LA onkin selvästi makeampi kuin Stowford Press Medium Dry.

Jälki-jälkimaistelut: Myöhemmin illalla osa testaajista maisteli vielä muitakin testin ulkopuolisia siidereitä. 

Tämä ensi kertaa Outinkin maistettavana ollut Johnny Jump Up-niminen irlantilainen siideri maistui äkkiseltään hiukan samalta kuin ennestään tuttu irlantilainen Magners. Tällä kohtaa arvioinnin luotettavuus kuitenkin oli jo epävarmaa, joten tulos on vain suuntaa antava.

Näitä kahta ranskalaista siideriä myös pikaisesti maistettiin myöhemmin illalla. Nämä eivät nostaneet suurempia tunteita pintaan, mikä olikin odotettavissa, sillä nämä ovat maultaan melko mietoja. 

Sekalaisia kommentteja (eivät liity lainkaan siideritestiin)

Lajikkeet
	Hardy's ja Strongbow -siidereitä Outi on löytänyt kahta eri lajia.  Pullossa asuu Hardy's Village Dry. Tölkkisiideri on nimeltään Hardy's Village Dry Red eli se on "punaista".  Strongbow-lajikkeista ei pakkauksen perusteella löydy muuta eroa kuin alkoholipitoisuus (pullossa 5.3% ja tölkissä 4.5%).
	Stowford Press -siidereitä on löytynyt kolmea lajia. Nykyisin siis myös Stowford Press Medium Dry löytyy Alkosta. Stowford Press Dry -siideriä myyvät toistaiseksi vain ruokakaupat. Stowford Press LA (Low Alcohol) on ehkä vaikein löydettävä - Outi on löytänyt sitä toistaiseksi vain yhdestä Hämeenlinnan Alkosta. Mainittakoon, että Stowford Press -siiderit olivat ensimmäiset ulkolaiset siiderit, joihin Outi tutustui.

Kotimaat
	Irlantilaisia siidereitä on löytynyt kaksi: Johnny Jump Up ja Magners.
	Ranskalaisia on löytynyt ainakin viisi (kuvasta puuttuu Cidre Ecusson Cuvée Spéciale).
	Yksi siiderimerkki (Hardy's) on Etelä-Afrikasta.
	Full Moon on belgialainen.
Kaikki muut tiedossa oleva siiderit taitavatkin sitten olla englantilaisia.

Prosentit

Siiderien alkoholipitoisuudet ovat suunnilleen keskioluen - nelosoluen luokkaa eli välillä 4.0 - 5.5%. Poikkeuksen tekevät Stowford Pressin LA (1%) sekä toisaalta Old Rosie (7.3%). Vie hiiri pullon etiketin päälle, niin näet prosentit (ei ole linkki).