HYVÄNLAATUINEN ASENTOHUIMAUS

 

Pyöriikö sänky kylkeä kääntäessä? Keikahtaako maailma kumartuessa tai ylös katsoessa? 
Kyseessä voi olla hyvänlaatuinen asentohui­maus.

 

Sisäkorvan tasapainoelimissä on kummallakin puo­lella 5 aistinelinyksikköä, jotka työskentelevät
pa­re­ittain yhdessä toisen puolen vastaavan yk­sikön kanssa. Kaksi yksiköistä koostuu

karvasoluista, joiden aistinkarvat kääntyvät limaker­roksen sisällä olevan kalkkikidematon painon 
ansiosta suoravii­vaisen kiih­tyvyyden mukaan (esimerkiksi paino­voi­ma, kes­kipakoisvoima,

kulkuneuvon ki­ihdytys tai jarru­tus). Sisäkor­vassa on kolme nestettä sisältävä putkilenkkiä 

(kaarikäytävät), jotka ais­tinkar­voja sisältävä limatulppa sulkee toisesta päästä. Pään kiertyessä (=kulmakiihtyvyys) neste putkessa jää jälkeen ja ai­heuttaa aistittavan paineen ais­tinkarvoihin,

ja aivoissa syntyy aistimus kiertymi­sestä ja silmät suunnataan sen mukaan.

 

Hyvänlaatuinen asentohuimaus syntyy, kun kaarikäytävän sisälle eksyy jätettä, joka on 

tiheämpää (painavampaa) kuin sitä ympäröivä neste. Pitkään paikoillaan ollessa, esim. 

nukkuessa hituset saat­tavat saostua kaarikäytävän alimpaan kohtaan tulpaksi.

 
                                             

 
 

Tällöin pään kääntäminen siirtää alim­man kohdan pois tulpan kohdalta, ja 1-2 sekunnin kuluttua

tulppa alkaa valua alamäkeen aiheut­taen kaarikäy­tävän nes­teeseen toiselle pu­olelle imua

ja toiselle painetta, joka vuoro­staan aistitaan pään kiertymisenä. Tällöin seurauksena on

hui­mau­sta ja mahdollisesti pa­hoinvoin­tia. Mikäli uusi asento säilytetään, hui­maus lak­kaa, 

kun sak­katulppa on vajonnut jälleen kaarikäytävän alim­paan kohtaan yleensä 10-90 sekunnin 

kuluessa. Jos päätä lii­kute­taan useam­man kerran, huimausreaktio yleensä vaime­nee ja jää pois 

pitkäksikin aikaa. Silloin tulppa on hajonnut pienempiin osiinsa eikä enää riitä sulke­maan

kaarikäytävää tiiviisti.

 

Kolme tyyppioiretta riittää varmistamaan diag­noosin: 1) pieni viive, 2) pyörimisen lyhyt kesto

ja 3) huimauksen vaimeneminen toistettaessa.

 

Tehokkain hoito on valut­taa tulppa painovoiman avulla kaarikäytävän avoimesta päästä väljem­mille vesille sisäkorvassa päätä sopivasti kiertämällä. Kierto aloitetaan makaamalla enemmän huimausta aiheuttavalla puolella kyljellään 2 minuuttia, sitten seuraa kääntyminen selälleen 2 min ajaksi, toiselle kyljelle 2 min ajaksi, kasvot alaspäin 2 min ajaksi (ylävartalo irti alustasta!). Lopuksi noustaan istumaan. Tavallisimman  takimmaisen kaarikäytävän hoidossa selkä- ja kylkiasennoissa pään pitää riippua n. 30° alaviistoon. Vaakasuoran kaarikäytävän vaivassa pää on selällään ollessa koholla tyynyllä 30° ja suorassa kyljellään.
                                 
(Harvoin hoitoa kaipaava etummainen käytävä tyhjenee näin: selällään maataan pää sivulle käännettynä alaviistoon, siitä noustaan välipysähdysten jäljeen  istumaan jatkaen etukumaraan pää edelleen sivulla.)
Huimaus ei saa estää suoritusta!

 

Sakkatulpan valumista voidaan ehkä tehostaa värisyttämällä päätä 1-4 asennoissa esim. pienellä sähköhieromalaitteella (parranajokone). Kääntyminen voidaan toistaa, kunnes huimaus jää 

tulematta. Onnistuneenkin hoidon jälkeen voi muutaman päivän olla huteruutta liikkuessa.

 

Oire saattaa joskus palata myöhemmin, jolloin hoito voidaan toistaa. Koska vaiva useimmin 
häviää itsestään muutamassa viikossa, asiantunte­valle lääkärille ei useinkaan ehdi ajoissa.
Uusiutumisen varalta hoito on hyvä ope­tella omin voimin tehtäväksi.  

Ohje ja linkki mallivideoihin (huom. nopeutettu suoritus!) löytyy kotisivultani:

personal.fimnet.fi/sll/kyosti.laitakari 

KL/00-10