Tärykalvon ja kuuloluiden korjaaminen

Korvatulehduksen jälkeen tärykalvoon voi jäädä reikä. Tuore reikä paranee usein itsestään kiinni parissa kuukaudessa. Jos kiinnikasvussa sisä- tai ulkopinta voittaa nopeudessa toisen, reiän umpeutuminen pysähtyy, kun reunassa ei enää ole haavapintaa. Ihon kasvaminen välikorvan puolelle voi johtaa hilseen kertymiseen välikorvan sopukoihin, luun syöpymiseen ja krooniseen tulehdukseen. Tärykalvoreikä aiheuttaa sen koosta riippuvan bassovoittoisen kuulovian sekä alttiuden ulkosyntyisille korvatulehduksille, jotka ilmenevät korvan märkimisinä. Ajan mittaan tulehdus voi lisätä kuulovikaa limakalvon kalkkiarven kehittymisen tai kuuloluiden poikkisyöpymisen kautta.

Pieni reikä voidaan saada joskus kasvamaan kiinni poistamalla mikroskooppitähystyksessä suikale reiän reunasta (verestys) ja asettamalla päälle pieni silkkipaperipaikka. Varmempi tulos saavutetaan, jos kasvusillaksi siirretään kudosta. Tällöin puhutaan paikkausleikkauksesta eli myringoplastiasta, joka yleensä tehdään puudutuksessa. Pienehkö reikä paikataan työntämällä reikään pieni nokare ihonalaista rasvaa tulpaksi. Liivatevaahdon avulla sisäpuolelta tukien voidaan reiän reunojen alle pujottaa myös lihas- tai rustokalvon pala. Välikorvan laajempaa avausta tarvitaan, jos reikä on kookkaampi tai sijaitsee hankalasti. Tällöin joko korvakäytävää halkaisevalla viillolla tai takaviillon avulla korvakäytävä eteen kääntäen saadaan väljempi näkyvyys tärykalvon seutuun. Ihoa irrotetaan korvakäytävän luusta, tärykalvon reunaa irrotetaan ja käännetään syrjään. Tarvittaessa tärykalvon jätteet irrotetaan vasaran varresta. Korvakäytävän luista mutkaa pitää ehkä oikaista poraamalla. Verestyksen ja paikkasiirteen asentamisen jälkeen korvakäytävän iho tuetaan paikoilleen pumpuleilla ja vaahtomuovitulpalla. Korvakäytävä tyhjennetään noin viikon kuluttua. Lähiviikkojen aikana verisuonet, iho ja limakalvo kasvavat kudossiirrettä pitkin ehjäksi tärykalvoksi. Paranemisen edellyttämä kosteus saavutetaan korvavoiteella tai tipoilla.Viiden viikon kuluttua tavallisesti nähdäänkin jo ehjä ja liikkuva, ehkä vielä paksuhko tärykalvo. Ilman puhaltaminen nenän takaa välikorvaan (niistäminen) aloitetaan 2 viikon päästä leikkauksesta.Veden pääsy korvaan pyritään estämään kunnes tärykalvo on nähty parantuneeksi. Töihin palataan n. 2 viikon päästä, kevennetyllä liikunnalla kouluun voi mennä voinnin mukaan.

Paikkausleikkaus onnistuu varmimmin, jos korva on toimenpideaikaan terve. Keskimäärin kahdeksan leikkausta kymmenestä tuottaa ehjän tärykalvon. Epäonnistumisen syitä tunnetaan useita, mutta aina syy ei ole tiedossa. Leikkauksen jälkeen leimahtava bakteeritulehdus, paikka-aineen irtoaminen tärykalvon pinnalta ja ihosolujen jääminen reiän reunaan tai sisäpuolelle ovat tavallisimpia ongelmia. Uusintaleikkauksella reikä yleensä saadaan kiinni.

Kuuloluukatkos ja kiinniluutuminen korjataan rakentamalla jäljellä olevista osista tai kaupallisella proteesilla yhteys uudelleen sisäkorvan ja tärykalvon välille. Kuulon paranemisen voi estää tärykalvon liikkumattomuus ilmanpuutteen takia tai rakennelman siirtyminen pois paikaltaan, alle kymmenesosa millimetriä voi olla ratkaiseva.

Leikkauksen jälkeen kivut ovat melko vähäisiä, ellei varomisesta seuraa niskalihasten kipeytyminen, joka voi tuntua kovana korvasärkynä. Ihoviillossa katkeaa aina tuntohermoja. Tunnottomuus lievenee kuukausien kuluessa, mutta tunto ei ehkä palaa aivan ennalleen. Välikorvan kautta ja läpi kulkee kasvojen liikehermo, joka on tuskin koskaan vaarassa näissä leikkauksissa. Sen sijaan korvakäytävän sisäreunasta kuuloluiden väliin kulkeva, kielen etukolmannesta hermottava makuhermo on joskus vaikeasti varjeltavissa, varsinkin kuuloluukorjauksissa, joissa hermon kohdalta joudutaan ottamaan luuta pois näkyvyyden saamiseksi. Usein makuhäiriö on tilapäinen (metallin maku), ja hermon katkeamisenkin jälkeen suu/aivot tottuvat uuteen tilanteeseen kuukausien mittaan jolloin ongelma katoaa. OYS/KL02