 |
Torstai 9.5. Uppsalan osasto (joukkueemme ansioitunut kapteeni Aleksi Lähdesmäki, Kari Manninen, Suvi Turkka, ja Laura Kyllönen sekä mainittakoon myös saattojoukoissa ollut Juhana) tapasi Tukholman joukon (Hanna Ihalainen ja Markus Wikstén) Viking Linen terminaalissa. Olimme päättäneet ottaa laivamatkan rauhallisesti ja hakea Turusta pystin kotiin... Laivaan päästessämme oli osalla kuitenkin nälkä ja kaikilla kova jano!! Eikä nyt kaksipäiväisiin kisoihin sopinut dehydroituneena mennä, joten asia korjaantui astelemalla ravintelin puolelle. Ja jotta urheiluun voisi kunnolla keskittyä, piti opiskeluarki karkoittaa mielestä. Suuntana siis laivan disko ja pappabaari, ja ihan vain muutama lasillinen! Jossain vaiheessa iltaa tanssimme ryhmässä ja lauloimme bändin mukana "Hold me now, touch me now.. I don´t want to loose this feeling.." Herkkää.. ja humalaista!
Perjantai 10.5. Aamu tuli, liian äkkiä ja Turun laivahan on tunnetusti satamassa ennen auringonnousua. Olo oli hieman.. no, heikohko, mutta joukkueen kapteeni pelasti meidät! Koko joukko hyppäsi tilataksiin ja matkasi terminaalista Paimioon lepuuttamaan. Allekirjoittanut tunsi olonsa hieman heikoksi, joten lupauduin illan kuskiksi Aleksin äidin Peugeotilla... Big mistake! Päivä kului saunoessa, nakkeja ja pizzaa syödessä, siiderin ja oluen virratessa.. ja kyläkaupan tyttöihin tutustuessa. Koko kylä siis sai tietää että Lähdesmäillä vieraili joukko sinisiin haalareihin tai vaihtoehtoisesti erittäin seksikkäisiin hiihtovarusteisiin (Kari "Ralli" Manninen), ja viikinkikypäriin sonnustautunut joukko! Unikin siinä vei voiton muutamaksi tunniksi, mutta kellon lähestyessä kahdeksaa ängimme itsemme siihen edellä mainittuun Pököttiin ja niin jatkui hilpeän joukon matka kohti voittoa..
Luostarivuoren koulu.. auto parkkiin, kouraan virallinen Medarit2002 T-paita ja lippis, tavarat jumppasaliin, jossa oli tarkoitus nukkua kuopiolaisten kanssa ja pihalle odottelemaan joukkueemme "ulkomaalaisvahvistusta". Jenni & Jenni, Vasama ja Vahtera, jotka väliaikaisesti oleilivat Suomessa, saapuivatkin paikalle virallisessa peliasussamme: keltaiset sukkahousut, (myös miehille), tummansininen T-paita joka oli kuvioitu keltaisilla kruunuilla, viittana Ruotsin lippu ja päässä viikinkikypärä, kuinkas muutenkaan. Joukkueemme oli kasassa ja kulku suunnattiin Tivoliin! Leiras ruokki ja juotti ja mukavaa oli... Tosin hieman epämukavaksi olon teki se, että suurelta screeniltä tuli Suomi-Ruotsi pronssiottelu, eivätkä kaikki läsnäolijat tienneet meidän olevan suomalaisia... Ilta sujui hikisesti, sillä pihalle ei päässyt vilvoittelemaan Tivolin hullun naapurin takia, joka välittömästi soittaisi poliisit jos kadulta kuuluisi meteliä. Joukkueemme palasi tipoittain koululle. Hannan ja Suvin kanssa ainakin kiersimme pidempää oikoreittiä...
Lauantai 11.5. KISAPÄIVÄ. Torvia! Tamburiini! Ja "Voiko ihanammin päivä enää alkaa" Hulluja nuo turkulaiset! Päässä jyskyttää.. ja eikun aamiaiselle, jonka jälkeen kaikki saivat voimajuomaksi pillimehut.. Jenni & Jennikin liittyivät joukkoomme ja niin oli aika lähteä kisaamaan. Iskerin liikuntahallilla pelattiin korista. Sukkahousumme saivat ansaittua huomiota, kun puheenjohtajan paidan heiluessa sukkahousujen alta pilkotti krokotiilistringien silmät.. Kovaa kisattiin, mutta Tampere vei koriksessa voiton... Taisivat yrittää tosissaan. Sählyä sählättiin nyt monen miehen voimin edellisvuoteen verrattuna. Joukkueemme kapteeni makasi erittäin tyylitietoisena maalissa seuranaan pullo punaviiniä ja kanasalaatti oululaisen Vähäkarin Matin haastatellessa häntä megafonilla. Oulun joukkue taas pelasi "jalavan varjossa". Nuori jalava toimi heidän joukkueensa maalintäytteenä.. Jalava oli mukana koko viikonlopun. Suuren kisamenestyksen jälkeen siirryimme syömään Medisiinalle kanapastaa ja sieltä saimmekin kyydin takaisin koululle Jennyltä-Turkuun siirtyneeltä ex-uppsalalaiselta, osa meistä pienen Saabin takaronkissa. Suihkujen ja muutaman voimajuoman jälkeen lastasimme itsemme busseihin, taisimme kulkea ystävällisten kuopiolaisten kyydissä, ja ajelimme illan pääjuhlaan Maskutalolle. Siellä meidät ruokittii paellalla ja urheilukentällä jatkettiin kisailua. Oli limboa, limpunheittoa ja luontopolkusuunnistus. Taisipa siellä kolme viikinkikypäriin (ja vain niihin) pukeutunutta nuorta miestä juosta neljäsatasta. Muu kisakansa luuli heitä onneksi oululaisiksi sillä "Oulu pilaa aina kaiken" kuuluu medareitten virallinen kisalaulu...kuulemma. Joutuivatpa juoksemaan vielä toisenkin neljäsatasen, kun kuopiolaispojat pöllivät heidän vaatteensa ja eräs naispoliisi jahtasi heitä ihka aidolla ruoskalla. Hippulat vinkuivat...
Taas biletettiin täysillä Eternal Erectionin soittaessa niin funkia että! Aivan mieletöntä menoa, ainakin omasta mielestäni. Välillä käväisi mielessä, että ollaanko me tosiaan kaikki jonain päivänä lääkäreitä. No rankka työ ja rankat huvit, kai niitäkin on harjoiteltava. Busseilla palailtiin taas koululle.. ja nukkui ken pystyi.
Sunnuntai 12.5. Hieman kiltimpi herätys turkulaisilta, Orion Pharman Burana-aamiainen, viimeiset pelit, futista ja liitokiekkoa, oluella koneisto käyntiin ja palkintojen jako. Mediolympialaislippu luovutettiin Tampereen edustajille. Ja Oulu jakoi itselleen perinteisen palkintonsa, pokaalin ja pullon shampanjaa. Ralli Mannisemmekin sai arvotun lohdutus-kunniamaininnan ja palkinnoksi Tempur-tyynyn.
Loppupäivä vietettiin auringossa maaten, käytiinpä välillä pizzalla ja jäätelöt syötiin Donnalla, oikein kauniilla jokilaivalla mukavien turkulaisten seurassa. Paloimme kaikki lahjakkaasti ravunpunaisiksi - kellä kasvot, kellä sääret, ja kellä sitten oikein mahdottoman hieno T-paita junttirusketus, joka ei koko kesän rusketusyrityksilläkään ole kadonnut. Aurinkoon ei sovi nukahtaa!
Erinäisten VikingLinen tyrimisten jälkeen pääsimme takaisiin kansankotiimme väsyneinä, mutta iloisina. Suosittelen Medareita! Kaikki vain joukolla ensi keväänä Tampereelle!
Laura Kyllönen |
|
