Tämä ohjelma auttaa kertaamaan Suomessa käytettäviä viittamerkkejä.
Jos haluat ensin kerrata asiaa, tässä on yhden sivun .
Tässä on myös pieni yleissivistävä .
| päivällä näkyvät merkit: viitat ja karttamerkit eli saaristolaivurin vaatimukset | |
| pimeässä näkyvät: heijastimet, valomerkit ja niiden symbolit | |
| kaikki eli rannikkolaivurin vaatimukset |
Viittojen ja karttamerkkien tunnistamisessa ei pitäisi tehdä virheitä. Silti jokaisen keskittyminen herpaantuu joskus. Ongelmia ehkäistään harjoittelemalla säännöllisesti — toivottavasti tämä sivu auttaa siinä.
Tämä visailu keskittyy vain viittojen ja merkkien tunnistamiseen. Toinen asia on, miten ne otetaan veneilyssä huomioon. Niitä ja muita perusasioita voi opiskella navigointikursseilla. Ensimmäiseksi kannattaa suorittaa saaristolaivurin tutkinto. Kursseja ja tutkintoja pääsee tekemään veneseuroissa, kansalaisopistoissa ja kaupallisesti.
Tutustu myös uusiin upeisiin saaristomerenkulun ja rannikkomerenkulun oppikirjoihin! Också på svenska.
Viittoja on Suomen vesialueilla 25140 kpl, ja niistä valaistuja on 837 kpl (ainakin viime kesänä kun kävin laskemassa ne 🙃). 
Meri- ja karttamerkit on osattava, ennen kuin menee itsenäisesti vesille. Jos veneilee päivisin, on osattava ainakin päivällä näkyvät merkit.
Viittojen tunnistaminen riippuu korvien välisestä osaamisesta mutta myös yleisestä näkyvyydestä, valaistuksen määrästä ja suunnasta (kuva oikealla, jossa pitäisi olla ainakin 8 viittaa). Matalan auringon suorassa vastavalossa saattaa olla vaikea erottaa punaista ja vihreää edes sadan metrin päästä. Silloin käytännössä täytyy vain hiljentää vauhtia ja mennä lähemmäs varautuen kaikkiin vaihtoehtoihin. Jos veneilee monta tuntia tuulessa ja auringonpaahteessa, tulee helposti nestehukkaa, hoksottimet hidastuvat ja väsymys alkaa voittaa niin, että jopa vasen ja oikea alkavat mennä sekaisin. Silloin olisi jo ollut aika pitää tauko tai vaihtaa kipparia. 
Joskus viitat ovat likaisia. Lintujen valkeiden jätösten värjäämä itäviitta alkaa näyttää eteläviitalta.
Yöllä itäviitan heijastimet (sininen ja sininen, kuva oikealla) erottuvat huonommin kuin mikään muu viitta. Valaisematon itäviitta ilmaantuu yöllä eteen vaivihkaa.
Muistathan pari kompaa: missään viitassa ei ole kolmea heijastinta, aina vain yksi tai kaksi. Eikä "mustaa heijastinta" ole olemassakaan. Ei ole myöskään mustia viittoja (paitsi Suomen ja Venäjän merirajan rajapyykkeinä).
Hyvä nyrkkisääntö on, että viittojen valot vilkkuvat tavalla tai toisella, mutta pysyvät valot ovat todennäköisesti alusten valotunnuksia. Toki vilkkuvia valoja on myös majakoissa, loistoissa, linjataluissa ja joskus muuallakin.
Lateraaliviitojen merkit ovat vasen
(punainen) ja oikea
(vihreä). Vasen ja oikea ovat aina suhteellisia käsitteitä eli riippuvat katsojasta, mutta tässä ne kuvaavat väylää, eivät alusta tai kipparia. Se, kumpi on vasen ja kumpi oikea, riippuu siitä, mikä on väylän ns. nimelliskulkusuunta. Sen näkee (tai pystyy päättelemään) merikartasta. Kun kuljetaan nimelliskulkusuuntaan, punainen viitta jätetään vasemmalle puolelle, mutta kun kuljetaan päinvastaiseen suuntaan, punainen jätetään oikealle puolelle. Näin siis Euroopassa, joka kuuluu viitoituksen kansainvälisen IALA-järjestelmän alueeseen A. Satamaan päin mentäessä punainen jätetään paapuurin puolelle. (Sekä Etelä- että Pohjois-Amerikka, Japani ja Etelä-Korea ovat IALA-järjestelmän aluetta B, jossa merkitys on päinvastainen: punainen viitta on "oikea" ja vihreä viitta "vasen". Koko muu maailma on IALA-A-aluetta.)
Kardinaaliviittoja ovat pohjois-, itä-, etelä- ja länsiviitta. Muistisääntö: lateraaliviitat ilmaisevat sen, kummalle puolelle ne jätetään, kun taas kardinaaliviitat komentavat meidät nimensä mukaisen ilmansuunnan puolelle — eli pohjoisviitta ohjaa menemään pohjoisen puolelle. Lateraaliviittoja käytetään eniten väylien osoittamiseen. (Muistiapua saa englannista: "lateral" liittyy sivustaan, "cardinal" liittyy pääilmansuuntiin.)
Suomessa tavallisten viittojen päällä ei käytetä enää korimaisia huippumerkkejä
, mutta kauppamerenkulun syväväylien ns. reunamerkkien päällä on vasemman ja oikean lateraalimerkin huippumerkit (kuva oikealla). Joidenkin reunamerkkien tai suurten poijujen päällä oleva tutkaheijastin näyttää länsimerkin huippumerkiltä, koska se on saman muotoinen, mutta se ei ole huippumerkki vaan nimenomaan tutkaheijastin, koska kardinaalimerkkien huippumerkkejä ei käytetä Suomessa.
Huippumerkkien muisto elää edelleen karttamerkkien symboleissa. Kardinaalimerkkien karttamerkkeihin on muistisääntö: karttamerkissä kolmion nuoli osoittaa kohti vastaavan viitan mustaa raitaa (kuva alla).
Kardinaaliviittojen heijastimistakin on muistisääntö: ylemmän heijastimen väri kuvastaa viitan ylimmäistä raitaa, alemman heijastimen väri kuvastaa viitan alinta raitaa (kuva alla). Turvavesimerkin heijastimissa on samat värit kuin luotsiveneen yövaloissa: valkoinen ylhäällä, punainen alhaalla ("valkoinen hattu, punainen nenä").
Eli jos viitan ylin raita on keltainen, ylempi heijastin on keltainen, ja jos viitan alin raita on musta, viitan alempi heijastin on sininen. Viitoissa on mustia raitoja, mutta mustaa heijastinta ei ole olemassakaan, sininen heijastin on tuuraamaassa mustaa. Ja toinen asia mikä meidän pitää muistaman: itä- ja länsiviitassa on kolme raitaa, mutta missään viitassa ei silti ole kolmea heijastinta.
Otetaanko tämä viittajuttu vielä kerran? Löysin rantein ja ihan hitaasti. Eli viitoissa on yksi tai kaksi väriä, ei koskaan kolmea väriä. Viitoissa on yksi, kaksi tai kolme raitaa, karimerkissä useita pelottavia raitoja ja turvavesimerkissä rauhalliset pystyraidat. Viitoissa on yksi tai kaksi heijasinta, ei koskaan kolmea.
Traficom on luonut uuden viittakokonaisuuden yksityisten kulkuväylien käyttöön.
Siihen tarkoitukseen käytetään ohuita putkiviittoja, joissa on kardinaaliviittojen raidat, mutta viittojen raitojen väreinä ovat sininen ja valkoinen (eli ei musta ja keltainen kuten tavallisissa kardinaaliviitoissa). Lisäksi on karimerkki, jossa on useita sinisiä ja valkoisia vaakaraitoja (kuva oikealla). Näiden viittojen käyttö yleistyy vähitellen. Tässä kokonaisuudessa ei siis ole lateraaliviittoja lainkaan, vaan mahdolliset epäviralliset väylät ilmaistaan kardinaaliviittojen avulla.
 | ||
 | ⏰ |  |
 |
Kardinaaliviittojen valotunnusten muistisääntö on kellotaulu. Jos pohjoinen on kellotaulussa ylhäällä, itä on oikealla eli kello 3 (3 väläystä), etelä on kello 6 (6 väläystä ja erottamisen parantamiseksi perään yksi pitkä vilkku), länsi on klo 9 (9 väläystä) ja pohjoinen eli klo 12 on jatkuva pikavilkku (vilkussa siis ei ole taukoja vaan se on jatkuva).
Viittojen valotunnusten tekstikoodit eivät ole käytännössä tärkein asia, koska valotunnukset on osattava ilman niitäkin. Mutta tekstimuotoisia valokoodeja tarvitaan asian opiskelussa ja erityisesti loistojen ja majakoiden kanssa, joten niidenkin logiikka on opiskeltava ennen pimeäveneilyä. Tarkemmat ohjeet niihin ovat loistoluettelossa ja oppikirjoissa.
Päivällä viitta pitäisi tunnistaa sekunnissa, samoin karttamerkit. (Tässä visassa "päivä"-osiossa alle 5 sekunnin tulos on hyvä, jos vastaukset ovat muuten oikein.) Yöllä valomerkkien tunnistamiseen menee helposti 20 sekuntia tai enemmän, koska valotunnusten jaksot ovat pitkiä. Jo pelkästään siitä syystä yöllä on pidettävä vauhti niin hitaana, että homma pysyy hallinnassa. Jos tunnistamiseen tarvitaan aikaa, hidasta ja sitten hidasta lisää.
Tässä perusasiat yhdellä sivulla: viitoitusjärjestelmä Suomessa.
Kaikki karttamerkit ovat oppikirjoissa ja täydellinen luettelo on ns. Int 1 / Kartta 1 eli Merikarttamerkit.
Hyötyä on myös Suomen virallisesta loistoluettelosta: Merenkulun loistot.
Haluatko visailla
Kaikin keinoin olen korjannut virheitä. Niitä on silti saattanut jäädä tai ohjelma ei välttämättä toimi oikein kaikilla vanhoilla selaimilla. Ilmoitathan mahdollisista virheistä!
Havaittuja virheitä tai puutteita:
– Suoritusnopeutta mittaava kello jumiutuu joissakin selaimissa pitkän käytön jälkeen yllättävästi (ajan tilalle tulee lyhenne "NaN"). Sivustoa pystyy kuitenkin käyttämään muuten.
– Sivusto ei näy kovin hyvin kännykän kapealta ruudulta vaan vaatii suuremman näytön, kuten pädin tai tietokoneen näytön.
Tämä sivusto ei käytä evästeitä eikä tallenna käyttäjän toimintaa muutenkaan.
Valotunnusten jakson kesto on varsin pitkä. Pedagogisista syistä olen hieman lyhentänyt tunnusten pimeän jakson kestoa videoissa. Idea on silti oikein.
Tekijänoikeudet (c) Aki Rovasalo 2025. Sivustoa saa käyttää vapaasti epäkaupallisissa koulutustilaisuuksissa.
Ilmoitathan mahdollisista virheistä: aki.rovasalo(miukumauku)fimnet.fi (koodin versio 0.2)