|
Vaikutukset yleiseen terveydentilaan Vuotoksen tekojärven rakentamisen seurauksena kalojen elohopeapitoisuudet nousevat tekojärvessä ja sen alapuolisessa vesistössä. Tämän johdosta petokalojen käyttöä on ennalta arvioiden rajoitettava. Katselmuskirjan mukaan kookkaat petokalat ovat tekojärvessä syömäkelvottomia 8-15 vuoden ajan. Syöntirajoituksen kohteena ne tulevat olemaan 15-30 vuotta. Alapuolisessa vesistössä on syöntirajoitus ennalta arvioiden tarpeen koko Kemijoen pääuoman osalta vähintään viiden ja Kemijärven padotusalueella vähintään kymmenen vuoden ajan. Lupamääräyksiin sisältyy velvoite kalojen elohopeapitoisuuksien tarkkailusta ja tarkkailutietojen toimittamisesta ao. kuntien terveydensuojeluviranomaisille. Mainittujen viranomaisten tehtävänä on tarvittaessa tiedottaa kalojen käyttörajoituksista. Kalojen elohopeapitoisuuksien nousu ei vaaranna yleistä terveydentilaa, etenkin kun kalojen elohopeapitoisuuden nousu koskee vain kookkaita petokaloja ja kun niiden elohopeapitoisuudesta ja käyttökelpoisuudesta tiedotetaan. Vuotoksen altaan ravinnekuormitus lisää tehtyjen arvioiden mukaan merkittävästi Kemijärven perustuotantoa, erityisesti kasviplanktontuotantoa. Suurimmillaan altaan rehevöittävä vaikutus on ensimmäisinä altaan käyttöönoton jälkeisinä vuosina. Vuotoksen allas ei kuitenkaan ennalta arvioiden aiheuta Kemijärvessä pahoin rehevöityneille järville tyypillisiä ongelmia, kuten toistuvia voimakkaita leväkukintoja. Voimakkaiden sinileväkukintojen esiintyminen on siten epätodennäköistä. Vaikka tällaisia esiintyisikin, ne rajoittuvat muutamiin altaan käyttöönoton jälkeisiin vuosiin. Tällöinkään ne eivät vaaranna yleistä terveydentilaa. Hankkeella on katselmuskirjan mukaan vaikutuksia sekä yksityisten talouksien että yhdyskuntien vedenhankintaan. Terveydellisiä haittavaikutuksia ei vedenhankinnassa kuitenkaan seuraa. Sekä pohja- että pintaveden osalta sisältyy lupamääräyksiin tarkkailuvelvoite, jolla laatuvaikutuksia seurataan. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, ettei hanke vaaranna yleistä terveydentilaa. Vaikutukset ympäristön luonnonsuhteisiin ja vesiluontoon Hankkeen vaikutuksia luonnonsuhteisiin on tarkasteltu edellä kohdissa "2.9. Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluun" ja vaikutuksia vesiluontoon kohdassa "1.2. Vesistön tila" ja "1.3. Elohopea ja raskasmetallit" sekä "2.7. Vaikutukset kalatalouteen". Vesioikeus hyväksyy toimitusmiesten ja asiantuntijoiden luonnonsuhteita ja vesiluontoa koskevat arviot. Vaikutuksista vesioikeus tiivistetysti toteaa seuraavaa: Maisema Tekojärven rakentaminen merkitsee huomattavaa maiseman muuttumista. Noin 220 km2 maa-aluetta muuttuu vesialueeksi. Ylä-Kemijoen pääuo-maan hanke vaikuttaa noin 53 km:n matkalla. Savukosken ja Viitarannan välinen noin 25 km:n osuus säilyy maisemaltaan suhteellisen jokimaisena. Viitarannan ja Perälän välisellä noin 15 km:n pituisella osuudella joki muuttuu selvästi järvimäiseksi. Ulapan alueelle jää noin 13 km:n pituudelta Kemijoen uomaa. Maisemaltaan monipuolinen suoalue menetetään. Laajin suoalue, noin 8 km2:n laajuinen Kokonaapa, jää kokonaan veden alle. Allas peittää kokonaan Kemijoen ja harjun leikkauskohtaan muodostuneet Keminsaaret. Allas peittää niinikään osan länsiosan harjujakson reunoille ja suppiin syntyneistä pikkujärvistä ja lammista ja muuttaa osan harjusta saariksi. Vaikka altaan myötä menetetään maisemaltaan moni-ilmeinen alue, sen tilalle syntyvällä tekojärvellä on erityisesti virkistyskäyttöaikana oma maisemallinen arvonsa. Vesiluonto Hankkeen seurauksena Ylä-Kemijoki jää alaosaltaan altaan alle ja Savukosken ja Viitarannan välillä muuttuu virtausoloiltaan pääosin järvimäiseksi. Myös Vuotosjoki sivujokineen jää altaan alle samoin kuin Vuotosalueen pienehköt järvet, lammet ja purot. Nämä pääosin luonnontilaiset vesialueet muuttuvat toisentyyppisiksi ja niiden eliöstö häviäisi monelta osin. Luonnonvesien tilalle tulisi eliöstöltään erityyppinen ja osin köyhempi säännöstelyallas. Ylä-Kemijoen sekä Vuotosjoen ja sen sivujokien kosket ja nivat muuttuvat suvantomaisiksi, jolloin muun muassa taimenen, harjuksen ja vaellussiian lisääntymis- ja elinalueet häviävät. Kalojen elohopeapitoisuudet nousevat tekojärvialueella ja alapuolisessa vesistössä. Hanke lisää alapuolisen vesistön rehevöitymistä. Vedenlaatuvaikutukset ulottuvat jokisuulle ja sen edustan merialueelle saakka. Edellä mainitut vaikutukset ovat vaimenevia. Luontokohteet ja uhanalaiset elinympäristöt Vuotoksen alueella on 54 kohdetta, jotka on katsottu uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien sekä lajirunsauden perusteella luonnonarvoiltaan merkittäviksi. Kohteet ovat pääasiassa soita, vesistöjä sekä vesistöjen varsille keskittyviä tulvaniittyjä ja -metsiköitä. Vuotoksen alueen soista ravinteiset suot, letot, sekä linnustollisesti monimuotoisimmat aapasuot ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia. Alueen parhaimmat letot, erityisesti koivuletot, kuten Katosaapa, ovat erityisen arvokkaita. Linnustollisesti arvokkaita kohteita ovat Kokonaavan - Rytikankaanlampien alue ja Jänkäläisenaapa. Kokonaavan - Neulikkoaavan - Säynäjäjärven alue muodostaa elinympäristöjen kokonaisuuden, johon sisältyy tärkeä lintusuo, useita uhanalaisia suotyyppejä ja valtakunnallisesti edustava lintujärvi. Vesioikeudelle suullisessa käsittelyssä toimitetun uuden IBA-selvityksen (Important Bird Areas, IBA) mukaan Vuotoksen alueella pesii 14 kaikkiaan 15:stä pesimäalueeltaan boreaaliseen vyöhykkeeseen rajoittuvasta lajista. BirdLife International on tutkimuksiensa perusteella määritellyt kyseisen 15 lintulajin joukon. Suullisessa käsittelyssä jätetyn Risto A. Väisäsen ja Esa Lammin lausunnon mukaan Vuotoksen arvoa kuvaa myös se, että direktiivilajeja ja niiden pareja on alueella verrattain paljon ja että se on Suomen paras tai toiseksi paras pesimäpaikka kolmelle lintudirektiivin liitteen I lajeista (uivelo, sinisuohaukka ja kurki). Allasalueella Ylä-Kemijoen rannat ovat tyypillisesti veden ja jään kuluttamia rantoja ja tulvarantoja, joilla elää niille ominainen kasvilajisto. Alueella esiintyy kalkinsuosijalajeja, jotka puuttuvat yläpuolisesta Ylä-Kemijoesta. Biologisilla ja geologisilla perusteilla arvioituna Ylä-Kemijoen luonto on edustavimmillaan allasalueella. Alueella sijaitsevat Keminsaaret ovat kasvistollisesti yksi allasalueen merkittävimpiä kohteita. Ylä-Kemijoen lisäksi alueen muita luonnonarvoiltaan merkittäviä jokia ovat erityisesti Jaurujoki ja Serrijoki. Alueen lammista 6 % ja lähteistä 38 % on arvioitu luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi pienvesistöiksi. Rytivaaran - Palokankaan harjualueesta, joka on harjujensuojeluohjelmassa arvioitu luonnonsuojelun kannalta valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi, jää saariksi noin 5,5 km:n pituinen jakso, jolloin alue menettää osittain merkityksensä. Edellä mainitut luontokohteet jäävät viimeksi mainittua lukuunottamatta kokonaan altaan alle. Uhanalaiset eliöt	Vuotos-alueelta ja sen välittömästä lähipiiristä tunnetaan 88 uhanalaisuusluokituksessa olevaa lajia, joista 36 on valtakunnallisesti uhanalaisia. Alueelta ei ole löydetty valtakunnallisesti erittäin uhanalaisia lajeja. Alueella esiintyy kolme valtakunnallisesti vaarantunutta lajia: muuttohaukka, lapasotka ja lettorisakas. Alueellisesti uhanalaisista lajeista on erittäin uhanalaisia kolme, vaarantuneita 21 ja silmälläpidettäviä 64. Linnuston perusteella allasaluetta voidaan pitää monipuolisena ja arvokkaana. Alueella esiintyy ainakin 22 lintulajia, jotka on mainittu lintudirektiivin liitteessä I. Viiden lajin kohdalla allasalueen pesimäkanta on yli 1 % koko maan arvioidusta pesimäkannasta. Pääosa alueella esiintyvistä uhanalaisista lajeista menettää elinmahdollisuutensa, jolloin niiden kokonaiskannat taantuvat. Muutama vesiympäristöön sopeutunut laji mahdollisesti hyötyy järvestä. Yhteenveto alueen luonnonarvoista Vuotoksen alue on luontoarvoiltaan monipuolinen ja luonnonsuojelullisesti arvokas erityisesti Kemijoen, ravinteisten lettojen ja linnustonsa osalta. Alueella esiintyy useita uhanalaisia eliölajeja. Altaan rakentaminen tuhoaa luontokohteet suurimmalta osin. Ympäristön luonnonsuhteissa tapahtuu vahingollinen muutos, jos allas rakennetaan. On tosin todettava, että Vuotoksen luonto- ja maisema-arvoja on tuhottu jo ilman allastakin ihmisen toimesta esim. metsänhakkuilla, metsäaurauksilla, metsäautotieverkostolla, soiden ojittamisella ja liiallisella metsästyksellä. |