Haitallisten vaikutusten vähentäminen toimenpiteiden avulla Hankkeen aiheuttamia, sekä vesi- että maaluontoon kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan jossain määrin estää tai vähentää toimenpiteiden avulla. Katselmustoimituksen asiantuntija Pekka Räinä ja ylimääräinen toimitusmies Juhani Itkonen ovat katsoneet, että altaan rakentamisesta luonnolle aiheutuvia vahinkoja ei sinällään voida korvata, mutta niitä voidaan kompensoida erilaisin toimenpitein, jotka pitävät yllä Vuotoksen alkuperäisiä elinympäristöjä vastaavien ympäristötyyppien ja näistä riippuvien eliölajien suojelutasoa. Haittojen täydellinen kompensaatio ei ole mahdollista. Mahdollisina toimenpiteinä tulisivat kyseeseen erilaiset elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteet sekä uhanalaisten lajien kantojen elvytystyön tehostaminen. Räinä on esimerkkeinä mahdollisista konkreettisista toimenpiteistä maininnut mm. suojelualueiden perustamiset ja elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteet. Kosteikkojen kunnostuksilla, kuten lintuvesikunnostuksilla ja tuotannosta poistuneiden turvesoiden muuttamisella kosteikkoalueiksi, voidaan jossain määrin luoda uusia elinympäristöjä. Ojitettujen soiden luonnontilan palauttamisilla on ehkä jossain määrin mahdollista edesauttaa suoluontoa. Vanhojen jokivarsi- ja tulvaniittyjen ja muiden perinnemaisemien arvoa on mahdollista parantaa aktiivisilla kunnostus- ja hoitotoimilla. Lajikohtaisia suojelutoimia on välillisesti mahdollista edistää uhanalaisten lajien inventointien ja lajikohtaisten suojelusuunnitelmien avulla. Myös siirtoistutuksia voitaisiin käyttää kaikkein uhanalaisimpien ja tieteellisesti merkittävimpien lajien kohdalla. Itkonen on edellisten lisäksi elinympäristöjen kunnostusta ja suojelutason ylläpitoa koskevina konkreettisina toimenpiteinä esittänyt koivulettojen, jokivarsi- ja tulvaniittyjen (erityisesti Savukosken yläpuolisen Ylä-Kemijoen alueella) sekä tulvasaarien inventointia ja edustavimpien kohteiden lunastamista valtiolle. Muita toimenpiteitä voisivat olla ojitettujen tai muuten vaurioituneiden lettojen kunnostaminen, pensoittuneiden tai muuten muuttuneiden edustavien jokivarsikohteiden kunnostaminen ja hoito erityisesti Vuotoksen altaan lähiympäristössä sekä pienvesistöjen, mukaanluettuna lähteet, inventoinnin tehostaminen ja edustavien kohteiden säilymisen turvaaminen erityisesti Vuotoksen lähiympäristössä. Lisäksi uhanalaisten nisäkkäiden (mm. saukko) ja lintujen (mm. muuttohaukka, kotka ja lapasotka) kantojen elvytystyötä voitaisiin tehostaa. Tähän liittyisi edustavien kohteiden hoito ja lunastaminen valtiolle. Toimenpiteinä tulisivat kyseeseen myös uhanalaisten putkilokasvien (mm. kämmekät), sammalien, jäkälien ja sienten elinympäristöjen kartoittaminen sekä kantojen elvytystyön, kuten siirtoistutusten tehostaminen. Itkonen on todennut, että eräiltä osin olisi mahdollista päästä hyvinkin kattavaan kompensaatioon. Esimerkiksi hankkeen vaikutus muuttohaukkakantaan olisi kompensoitavissa. Itkonen on eriävässä mielipiteessään esittänyt, että hakija vesilain 2 luvun 3 §:n nojalla määrätään maksamaan ympäristöministeriölle 30 miljoonaa markkaa tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, jonka määrän Itkonen on nostanut muistutuksista antamassaan lausunnossa 40 miljoonaan markkaan. Ympäristöministeriö on muistutuksessaan vaatinut, että mikäli lupa hankkeelle myönnetään, edellä tarkoitettujen toimenpiteiden rahallisen arvon on oltava vähintään 30 miljoonaa markkaa. Uhanalaisten elinympäristöjen menettämisestä ja uhanalaisten kantojen taantumisesta aiheutuvat haitat ovat yleiselle edulle aiheutuvia haittoja. Yleiseen etuun kohdistuvista vahingoista ja haitoista ei vesilain mukaan sinänsä voida määrätä maksettavaksi korvausta. Ne voidaan vesilaissa erikseen määritellyissä asioissa kompensoida viranomaiselle suoritettavalla maksulla. Luontoarvojen osalta ei vesilaissa ole säädetty erityistä maksua. Vesilain 2 luvun 3 §:n mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten, ettei muun muassa yleistä etua loukata enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Rakentamisen voidaan katsoa tarkoittavan kyseisen hankkeen toteuttamista kokonaisuutena siten, että siitä ei aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa. Hakija on selityksessään pitänyt Räinän ja Itkosen näkemyksiä realistisina ja vesilainkin kannalta mahdollisina. Edellä esitetyn perusteella vesioikeus katsoo, että luonnonarvoihin kohdistuvia yleiselle edulle aiheutuvia vahinkoja voidaan vähentää myös hankkeen vaikutusalueen ulkopuolella suoritettavilla toimenpiteillä. Myös kalatalouteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää toimenpiteiden avulla. Taimenen ja harjuksen tuotantoalueiden vähenemisestä aiheutuvaa Ylä-Kemijoen alueen taimen- ja harjuskantojen vähene-mistä ei voida estää toimenpiteillä. Altaan yläpuolisessa Ylä-Kemijoessa ja sen sivujoissa luontaisesti lisääntyvät taimen- ja harjuskannat voidaan turvata toimenpiteiden avulla, mutta taimen- ja harjuskannat ko. alueella kuitenkin taantuvat. Vaellussiian säilyminen allasalueen ulkopuolella on mahdollista turvata erityistoimenpiteiden avulla. Allasalueella nykyinen siikasaalis voidaan korvata allasoloihin sopeutuvalla siikamuodolla. Altaaseen muodostuu kalastettava kalakanta 5 - 10 vuoden kuluessa. |