POHJOIS-SUOMEN VESIOIKEUS USKOTTAVUUS, LUOTETTAVUUS JA PUOLUEETTOMUUS Pohjois-Suomessa on puhuttu kymmeniä vuosia koskisodista ja jokirosvoista.  Oulun ja Lapin läänin suurjokia on valjastettu voimatalouden käyttöön jo -40- luvun lopulta lähtien.   Hankkeet ovat pääosin toteutettu ennen lupien myöntämistä ja korvauksista on katkerasti riidelty vuosikymmeniä.  Yhtään hakemusta ei ole hylätty, joet on valjastettu hanke hankkeelta yksi kerrallaan.   Vain ehdoista ja korvauksista on voitu käydä nk. oikeutta, itse hankkeen toteutumiseen ei ole voitu vaikuttaa.  Joen valjastamista ei ole koskaan käsitelty kokonaisuutena.  Vallitseva epäluottamus vesioikeuteen juontuu näin ollen historiasta. KESTITYKSISTÄ Kitiseen suunnitellun Kelukosken voimalaitoksen katselmuksen aikana joukko asianosaisia teki kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle  Kemijoki Oy:n edustajien ja Pohjois-Suomen Vesioikeuden 1. jaoston joidenkin jäsenten yhteisestä ravintolaillasta.   Asia eteni keskusrikospoliisille ja laajeni siten, että rikoksesta epäiltyinä kuultiin 59 henkilöä Pohjois-Suomen vesioikeudesta, Lapin ympäristökeskuksesta, vesiylioikeudesta, Kemijoki Oy:n johtoon ja luottamushenkilöihin kuuluvista ja muista vesioikeudellisten  asioiden käsittelyyn osallistuneista henkilöistä. Eduskunnan oikeusasiamies päätyi erottamaan vesiylioikeuden ja vesioikeuden jäsenten syyteharkinnan omaan toimistoonsa ja muiden osalta Rovaniemen käräjäoikeudelle. 10/12-97 tuli eduskunnan oikeusasiamiehen päätös:  3 vesioikeuden jäsentä syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta,  1 jäsen sai huomautuksen virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä.  2 vesioikeuden sihteeriä sai "nuhteen" siitä, että he ovat toiminnallaan voineet heikentää luottamusta itseensä vesioikeuden sihteerinä ja Pohjois-Suomen vesioikeuteen viranomaisena.  Asia eteni syytettyjen osalta Helsingin hovioikeuteen, syyttäjänä valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta. Asiaa käsiteltiin viikolla 44  vuonna 1998 avoimin ovin ja päätös julkaistiin marraskuun lopulla.  Vesioikeustuomari Seppo Kemppainen tuomittiin sakkoihin ja kaksi muuta syytettyä saivat varoituksen.  Tuomiosta äänestettiin.  Tuomitut valittivat tuomiostaan korkeimpaan oikeuteen.   Korkein oikeus lievensi tuomioita 3/2000, mutta se katsoi kaikkien syytettyjen syyllistyneen siihen rikokseen, josta syyttäjä oli heille vaatinut rangaistusta eli tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Lapin maakuntalehti Lapin Kansa tulkitsi päätöstä pääkirjoituksessaan 26/3/2000, että korkein oikeus olisi ymmärtänyt "maan tavan". Samalla lehden pääkirjoitus arvosteli sitä, että "vapauttaviin päätöksiin" päättynyt prosessi on unohtanut "syyttömästi kärsineet"... "Lapin maan tapaa" tämäkin "vapaa lehdistön" tulkinta... Pohjois-Suomen vesioikeus on ottanut kantaa toimitusinsinööri Simo Perkkiön esteellisyyteen kantelujen ja valituksen johdosta v. 1994 ja todennut hänet esteettömäksi.  Päätöstä olivat tekemässä nyt tuomitut vesioikeuden jäsenet.   Pohjois-Suomen vesioikeuden tuomittu puheenjohtaja  Seppo Kemppainen on nimittänyt toimitusinsinöörin tehtäväänsä. Eikö ko. päätösten ( = nimitys ja esteettömyys ) pitäisi olla mitättömiä ilman mitään toimenpiteitä ? Vuotoshankkeen katselmusmiehistö kuului myös niiden joukkoon, joita tutkittiin nk. kestitystutkimuksessa.  Syytteitä ei nostettu. Perusteet ilmenevät valtakunnansyyttäjänviraston päätöksessä 30.11.-98, joka on julkinen asiakirja.