|
Tervehdys
Vapaan Vuotoksen Puolustajille
Arvostan
suuresti, että minut on kutsuttu Vuotos-soudun suojelijaksi
1994. Kiitän järjestäjiä minulle osoitetusta
kunniasta. Samalla valitan, etten voi
välttämättömän ulkomaanmatkan takia itse
osallistua soutuun.
Toivon,
että osallistujia on runsaasti ja että Lapin
yöttömän suviyön aurinko luo hohteensa yli
veneiden kulkueen. Jääköön tapahtuma kauniina
muistona osanottajien mieleen - mutta muistuttakoon se samalla maamme
poliittista johtoa ja sen päätökset toteuttavaa
virkakoneistoa heidän vastuustaan maamme tulevaisuudesta.
Inhimillinen
toiminta rasittaa aina luontoa ja kuluttaa sen voimavaroja.
Vuosisatojen kuluessa maisemat muuttuvat kehittyvän asutuksen ja
viljelyn mukana. Tämä kuuluu normaaliin
elämänkulkuun. Asianlaita on toisin, jos muutokset ovat
niin sanoakseni "maantieteellistä" suuruusluokkaa,
raiskaavat luontoa ja tekevät aikaisemman
elinympäristön asumattomaksi. Sotien ja suurten
luonnonkatastrofien seurauksina tällaisia muutoksia ei usein
voida estää - mutta suunnittelun ja vapaan tahdon
aikaansaamina ne ovat järjen ja moraalin kannalta aina
arveluttavia ja usein tuomittavia.
Vuotoksen
maiseman upottaminen tekoaltaan veden alle olisi esimerkki
tällaisesta "maantieteen" muuttamisesta. Allas
peittäisi alleen satoja neliökilometrejä Kemijoen maa-
ja vesialuetta. Paitsi vanhaa asutusta se hukuttaisi muun muassa
ainutlaatuisen aapasuoalueen, jonka säilyminen ei ole vain
kansallinen, vaan myös kansainvälinen intressi. Altaan
rakentaminen merkitsisi myös epäterveellisten saasteiden
leviämistä Perämereen saakka.
Vuotoksen
asutuskulttuurin ja luonnonarvojen hävittäminen
talouspoliittisten intressien hyväksi olisi häpeäpilkku
Suomen maineelle maailmassa, jossa tietoisuus ympäristön
suojelemisen välttämättömyydestä nopeasti
voimistuu. Pitää toivoa, että alueen kohtalosta
määräävät tahot palauttavat tilanteen
hallituksen vuoden 1982 päätöksen mukaisesti siten,
ettei Vuotoksen allasta rakenneta.
Georg Henrik
von Wright
|
