VAPAAT JOET Kemijoesta ovat rakentamatta enää kaksi vapaata itsenäistä jokihaaraa,  Ounasjoki ja ylinen Kemijoki.     Linkit:  Sisäministeriön lausunto = kielteinen päätös Vuotoksen elvytyksen seurantatyöryhmän puheenjohtajan Lauri Jaatisen eropuheenvuoro   Vuotoksen altaasta tehtiin "lopullinen kielteinen päätös" v. 1982.   "Päätös sitoo tuleviakin hallituksia...", kertoi Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston johtoon myöhemmin tullut ja Suomen Pankissa nykyään työskentelevä kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollila.   SISÄMINISTERIÖN lausunto = KIELTEINEN PÄÄTÖS V- 1982:  Allashanketta voidaan pitää kansantaloudellisesti kannattamattomana, väestöpoliittisesti yhteiskunnan ja alueen yhteiskuntien rakenteen kehityksen kannalta epäedullisena, työllisyyspolitiikan kannalta edullisempien hankkeiden kanssa tilapäisesti kilpailevana, luonnon ja ympäristön arvoja tuhoavana, luontaiselinkeinoja ja alkutuotantoa vaikeuttavana hankkeena, jota ei tulisi toteuttaa. Kielteisen päätöksen ja Eduskunnan useaan kertaan valtion budjettiin myöntämien elvytysvarojen oikeusvoimaisuutta ei ole vieläkään selvitetty.   Puheenvuoro                Julkaisuvapaa 5.7.1991 VUOTOS TÄNÄÄN Silmukkaa kiristetään ja armoniskua odoteltaessa Vuotoksen altaan ympärillä käydään keskustelua totuudenvastaisin ja kyseenalaisin perustein. Altaan rakentamista perustellaan mm. sillä, että elvytys on epäonnistunut. Elvytystyöryhmän puheenjohtajana minulla on tarkat tiedot mikä oli lähtökohtatilanne v. 1983, mihin asetettiin tavoite ja mitä nyt on tehty. Tulokset on selvitetty julkisuuteen vuosittain, mutta parhaiten ne näkyvät paikan päällä: maatiloilla, metsissä, kulkureiteissä j.n.e., jos vain joku vaivautuu ottamaan selvää. Vähäisistä yhteydenotoista ja tutustumiskäynneistä päätellen monenkaan allasta ajavan rohkeus ja uskon horjumisen pelko eivät ole riittäneet totuuden etsimiseen. Moottorikelkalla ajelu jänkäreikiä pitkin on huonoin tapa tutustua alueeseen. Toiseksi huonoin on pyörähtäminen helikopterilla tai pienkoneella alueen päällä. Hokemaa elvytyksen epäonnistumisesta ovat toistaneet pääministeri, monet muutkin ministerit, osa kansanedustajia ja lukuisa joukko eri lehtien yleisön osaston kirjoittajista, joilla kaikilla on vain toisen käden tietoja omilta hengenheimolaisiltaan. Elvytyksen tavoite oli lyhyesti sanottuna seuraava: Allasuhkan peruselinkeinoille aiheuttama jälkeenjääneisyys ja pysähtyneisyyden tila tuli korjata niin, että alueen olosuhteet vastaisivat yleisen kehityksen tasoa. Työryhmä selvitti ja kartoitti kehittämiskohteet maa- ja metsätaloudessa, poronhoidossa ja infrastruktuurin aukkopaikoissa. Valtioneuvosto ja eduskunta vahvistivat päätöksillään tavoitteet rahoituksen yhteydessä. Rahoitus perustui siihen, että ensin käytetään ns. normaalit maa- ja metsätalouteen jo olevat valtion lainat ja avustukset ja sen lisäksi myönnetään avustusta "Vuotosvaroista", jotka eduskunta vuosittain otti tulo- ja menoarvioon. Ensimmäisenä suoritettiin alueen sähköistys ja kohta sen jälkeen rakennettiin vastustuksesta huolimatta Kemijoen yli Viitarannan silta. Molemmat olivat tavoitesuunnitelmassa ja toteutettiin sen mukaisesti 100 %:sti. Maatalouden osalta voidaan todeta, että alueen 41 maatilasta 12:lla suoritettiin isännän nuorentaminen, sukupolvenvaihdos ja yhtä monta tilaa hankki tilakohtaisen kehittämissuunnitelman. Tiloille rakennettiin 11 asuinrakennusta ja 9 tuotantorakennusta. Alueen tiloista on siten aktiivikäytössä yli 26. Kysynkin, missä muualla Lapissa on suhteellisesti näin monta tilaa tuotannossa, jos otetaan satunnaisesti samantyyppinen alue?  Vastaan itse:  Ei missään. Maatiloilla on nuorehkot isäntäperheet ja myyntituotanto maidossa ja lihassa ylittää vanhat tuotantoluvut. Rakennukset ja salaojitetut pellot ovat kunnossa, samoin hyvät viljelys- ja taloustiet. Mitä muuta vielä vaaditaan?  Tältä osin elvytys on onnistunut hyvin. Enemmänkin tiloja olisi lähtenyt kehittämisen piiriin, ellei kohta alkuun olisi alkanut uusi jahti ja pelottelu altaan tulosta. Allasalueen pinta-ala olisi n. 21.000 ha ja lisäksi vettyvää aluetta n. 2.000 ha. Tästä olisi metsämaata jäämässä veden alle 10.700 ha ja kitumaata 4.600 ha. Joutomaata, nevoja, puuttomia rämeitä ym. olisi loput n. 7.700 ha. Yksityisluontoisten metsien kokonaispuuvarasto oli n. 600.000 m 3 ja hakkuusuunnite 14.000 m 3 /v. Kun on annettu sellainen kuva, että kyseessä on pelkkää joutomaata ja suoaluetta, ei se siis pidä paikkaansa. Ihmettelen, ettei puunjalostusteollisuus ja metsämiehet ole reagoineet mitenkään tähän metsän menetykseen, vaikka muutoin ovat kitisemässä jokaista suojelun piiriin menevää metsähehtaaria. Nämä metsämaat menetetään puuntuotannolta lopullisesti ja niiden mukana myös vastaavat työpaikat. Ammattimiehet laskelevat työpaikkamenetykset tarkemmin, mutta kymmenissä ne ovat metsässä ja jatkojalostuksessa. Alueen metsissä on nyt suoritettu valtava uudistus- ja parannustyö.  Eri tavoin on käsitelty yli 2.200 ha, lisäksi kaivettu metsäojia yli 32 km, rakennettu paikallistietasoisia metsäteitä (Pelkosenniemi-Viitaranta ja Arvopuoli-Moitaselkä) yli 30 km ja n. 100 km pienempiä metsäteitä. Suunnitellut metsien kunnostamiset olivat kuluneena kesänä valmiit ja viimeistelytöitä vailla. Yllättäen on maatalousministeri nyt ilmoittanut, ettei metsänparannusvaroja saa enää käyttää. Kun elvytyksen viimeisiltä toimenpiteiltä on näin viety pohja pois, olen katsonut, etten näissä olosuhteissa voi enää toimia seurantatyöryhmän puheenjohtajana ja olen eilisellä päivämäärällä pyytänyt tehtävästä vapautusta. Tämän jälkeen kyllä ihmettelen, miten alueella yksityismetsälakia rikkomatta ja jälkitöistä huolehtimatta voidaan suorittaa tiettyjä hakkuita, liittyköötkö ne sitten yksityisten tai yhtiöiden maihin uuden allashaaveen takia tai eivät. On siinä metsälautakunnalla vastaisuudessa miettimistä, jos joku kylmästi hakkaa paljaaksi nuoretkin metsänsä ja ilmoittaa syyksi aikovansa perustaa vesialtaan. Porotalouden kohdalla toteutettiin allasuhkan takia tekemättä jääneinä yksi porokämppä ja erotusaita. Porotalouden menetykset altaan takia olisivat kaikkein ehdottomimpia. Yli 20.000 laidunhehtaaria ei korvaa mikään; seurauksena olisi sitä vastaava poromäärän pysyvä väheneminen. Menetys on absoluuttinen eli niinkuin Paliskuntain Yhdistyksen aikaisempi toiminnanjohtaja tapasi sanoa: "Paskaa se on raha poron rinnalla". Laidunmenetysten lisäksi syntyy vielä pysyvä hoitohaitta. Allasta on perusteltu mitä kummallisimmin perustein. Työpaikat on usein esiinvedetty näköharha. Mikäli allas toteutetaan laillisessa järjestyksessä, kestää alueen ostot ja asianmukaiset vesioikeuslupaprosessit 7-8 vuotta, valitustapauksissa ainakin 10 vuotta. Tämän päivän työttömille se on liian pitkä aika ja taitaapa moni altaan puuhaaja olla jo silloin ainakin eläkkeellä. Väliajaksi kyllä joutaa vaikka kaupunginjohtajaksi, ellei sitten keskity nykyisten allasalueelta poisjoutuvien ja työpaikkansa menettävien uudelleen työllistämiseen. Kannattaa tutustua tarkkaan Tampereen Yliopiston tutkimukseen voimalarakentamisen pysyvästä työllistämisvaikutuksesta. Se ei tue lainkaan tulevien työpaikkojen näköharhaa. Allaskuntien talouden kohentaminen on ollut toinen merkillinen perustelu. Jos sillä konstilla, että joku osa kunnan pinta-alasta pannaan veden alle, korjataan kertaheitolla köyhän kunnan talous, niin miksei sitä ole käytetty aikaisemmin. Tai on käytettykin, mutta ei näy suuremmasta auttavan. Ainakin julkisten tietojen mukaan mm. Sodankylä painii samoissa vaikeuksissa, vaikka on kaksi suurta tekojärveä ja useita voimaloita pikkualtaineen. Vesistöjärjestelyt ja rakentaminen palvelevat vain energiatalouden ja voimalaitosyhtiön etuja. Myös ratkaisujen tulisi olla vain energiapoliittisia.  Muut perustelut ovat hämäystä. Ilmaista tai halpaa sähköä ei ole olemassakaan. Maksu otetaan jostakin, se on varmaa ja yksi maksaja on maakunta menetyksillään. Tässä tilanteessa tarvittaisiin viisas ja tarpeeksi korkea henkilö, joka viheltäisi pelin poikki ja 20 vuoden tauon, jonka aikana jo Vuotos-sanan mainitseminenkin aiheuttaisi tuntuvan rikesakon. Silloin nähtäisiin elvytyksen todelliset tulokset ja uudet päättäjät saisivat rasitteitta harkita, mitkä seudut Lapista joutaa veden alle. Alueen elvytykseen on sijoitettu runsaat 30 milj. mk yhteiskunnan varoja. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, vaan lisäksi tulee laskematon määrä alueen asukkaiden ja yrittäjien omia varoja, työpanosta ja ennenkaikkea uskoa ja luottamusta valtion lupauksiin. Elvytyksen tulosten vähättely on ennenkaikkea näiden yrittäjien työn tulosten halventamista. Näiden kohtaloista tuntuu hyvin harva olevan huolissaan. Karjalan evakot, joihin itsekin kuulun, ovat nyt 50 vuoden päästä saaneet käydä katsomassa kotipeltojaan, metsiään ja rakennustensa raunioita. Allasevakolla tuskin on senkään vertaa mahdollisuutta jälkeenpäin nähdä entisiä maisemiaan. En puhu enkä puutu ns. ympäristöhaittoihin. Sen saa tehdä tietävämmät, mutta tulevaisuuden verkkokalastaja tarvitsisi kyllä veneen lisäksi mönkijän, jolla koota verkot kannokosta, jos lupaukset altaan tehokkuudesta 8 m:n korkeusvaihteluineen ovat likikään totta. Sanotaan ettei totuudenpuhuja saa yösijaa. Varsin moni on uskonut tätä sananpartta ja käyttänyt tosiasioita säästeliäästi. Tällä iällä ja kokemuksella uskon itselleni kuitenkin jonkunlaisen kortteerin järjestyvän. Rovaniemellä, kesäkuun 27. päivänä 1991 Vuotoksen seurantatyöryhmän puheenjohtaja Agronomi Lauri Jaatinen