jatkuu: VESIOIKEUDEN RATKAISU KÄSITTELYRATKAISUT Vesioikeutta ja vesioikeusmenettelyä koskevat väitteet ja vaatimukset 26. Liedakkalan jako- ja kalastuskunnan sekä Matti Hervan, 65. Maija-Liisa Laurin, 82. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n, 87. Olli-Pekka Ulkuniemen, 102. Helena Tiihosen ja hänen myötäpuoltensa, 157. Sampo Malisen, 158. Timo Malisen sekä 183. Vappu Poikajärven ja Mirjam Virtasen vesioikeuden jäsenten esteellisyyttä ja vesioikeuskäsittelyä koskevat väitteet ja vaatimukset hylätään. 102. Helena Tiihosen ja hänen myötäpuolensa väite, jonka mukaan Pohjois-Suomen vesioikeus ei ole oikea paikka asian ratkaisemiseksi, hylätään. Tiihosen vaatimus, jonka mukaan muistuttajan olisi päästävä kuultavaksi ja esittelemään diakuva-aineistoa ja videokopioita sekä vaatimus, jonka mukaan vesioikeuden olisi palautettava hakemus pois vesioikeudesta, hylätään. 246. Arto Keto-Tokoin ja Raili Sumukarin vaatimus hakijan velvoittamisesta peruuttamaan hakemuksensa hylätään. Perustelut Vesioikeus toteaa, että vesioikeudessa asian ratkaiseva kokoonpano on kokonaisuudessaan vaihtunut. Asian nyt ratkaiseva kokoonpano on perehtynyt hankkeeseen paitsi asiakirja-aineiston perusteella tekemällä useita maastokäyntejä sekä kiinteistökohtaisia tarkastuksia. Lisäksi asiassa on pidetty suullinen käsittely. Toimitusmiesten esteellisyyttä ja katselmustoimituksen laillisuutta koskevat kantelut tai kanteluina vesioikeudessa aikaisemmin käsitellyt valitukset ja niissä esitetyt väitteet ja vaatimukset on sittemmin sellaisenaan uudistettu ja niistä lausutaan tässä päätöksessä. Valituskelpoisen ratkaisun katselmustoimitusta ja sen laillisuutta koskevista väitteistä ja vaatimuksista vesioikeus voi antaa vasta katselmustoimituksen päätyttyä varsinaiseen hakemusasiaan nyt annettavalla päätöksellä. Laajat hakemusasiat käsitellään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti katselmustoimituksessa. Toimitusinsinööriä koskevan esityksen teki tämän asian vireille tullessa voimassa olleen vesilain mukaan vesi- ja ympäristöhallitus. Vesioikeus määräsi toimitusinsinöörin vesi- ja ympäristöhallituksen esityksen mukaisesti, ellei sen tiedossa ollut syytä poiketa esityksestä. Toimitusinsinööri Perkkiön osalta vesioikeus toteaa, ettei vesioikeuden tiedossa toimitusinsinööriä määrättäessä ollut mitään esteellisyysperusteita tai muita syitä, jotka olisivat antaneet aiheen esityksestä poikkeamiseen. Vesioikeus toteaa edelleen, että vesioikeuden ennen katselmustoimitusta, sen aikana ja jälkeen tekemät ratkaisut siltä osin kuin niiden tekemiseen ovat osallistuneet muut kuin asian nyt ratkaisevat jäsenet, ovat olleet vesilain edellyttämiä menettelyllisiä ratkaisuja, jotka eivät ole sisältäneet varsinaisia asiaratkaisuja. Edellä sanottujen perusteiden nojalla asian käsittelyä ei ole tarpeen aloittaa uudestaan huolimatta siitä, että asian käsittelyratkaisuja aikanaan tehneiden olisi katsottava tulleen esteellisiksi. Helena Tiihosen muiden edellä selostettujen väitteiden ja vaatimusten osalta vesioikeus toteaa, että vesilain ja -asetuksen mukaan Lapin läänissä toteutettavaa hanketta koskeva hakemusasia on käsiteltävä Pohjois-Suomen vesioikeudessa. Vaatimus, jonka mukaan muistuttajan olisi päästävä kuultavaksi ja esittelemään diakuva-aineistoa ja videokopioita, on lakiin perustumaton. Tiihonen ei ole toimittanut vesioikeudelle mainittua aineistoa. Vaatimus asian palauttamisesta pois vesioikeudesta on lakiin perustumaton. Arto Keto-Tokoin ja Raili Sumukarin vaatimus hakijan velvoittamisesta hakemuksen peruuttamiseen on lakiin perustumaton. Toimitusinsinöörin esteellisyyttä koskevat väitteet 26. Liedakkalan jako- ja kalastuskunnan sekä Matti Hervan, 34. Paavo Perälän, 35. ja 38. Vesa Perälän, 36. Hannu Perälän, 37. Aaro Perälän, 78. Taina Pelkosen, 82. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n, 87. Olli-Pekka Ulkuniemen, 102. Helena Tiihosen ym., 138. Urho Iivari Kankaan, 157. ja 167. Sampo Malisen, 158. ja 168. Timo Malisen ja 246. Arto Keto-Tokoin ja Raili Sumukarin väitteet toimitusinsinööri Simo Perkkiön esteellisyydestä hylätään. Perustelut Vesioikeus katsoo, että Perkkiön toimiminen 1970- ja 1980-luvuilla Lapin vesi- ja ympäristöpiirissä Lapin vesien kokonaissuunnittelua koskevassa työryhmässä vastuualueenaan yleisselvitykset, hydrologia, uitto ja vesiliikenne, vesien virkistyskäyttö, vesiluonnon ja maiseman suojelu ja hoito, ei ole tehnyt hänestä esteellistä toimimaan toimitusinsinöörinä tässä asiassa. Vuonna 1980 painetusta työryhmän kokonaissuunnitelmaa koskevasta ehdotuksesta ilmenee, että vesivoiman ja vesien säännöstelyn samoin kuin vedenhankinnan ja vesien kuormituksen vastuualueet kuuluivat muille henkilöille kuin Perkkiölle. Vesioikeus toteaa vielä, että mainitussa ehdotuksessa on otettu kantaa Vuotoksen tekojärven rakentamiseen. Sen sijaan vesihallituksen vuonna 1984 ehdotuksen pohjalta vahvistamassa suunnitelmassa (Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma, vesihallituksen julkaisuja nro 46), ei enää sen vesivoiman kehittämistarpeita ja suunniteltuja toimenpiteitä koskevissa kohdissa (s. 27 ss.) ole Vuotosta otettu huomioon. Vesivoimaa ja vesistön säännöstelyä koskevissa toimenpidesuosituksissa (s. 59) on Kemijoen vesistön osalta lausuttu, että sitä koskevien säännöstelypäätösten lupaehtojen puitteissa tulisi pyrkiä kehittämään vesistön juoksutusten hoitoa siten, että vesistön muut käyttötarpeet tulevat otetuksi huomioon. Muun muassa kalatalouden ja virkistyskäytön edellytysten parantamiseksi tulisi tutkia mahdollisuuksia Kemijärven säännöstelyn alarajan nostamiseen. Samoin tulisi jatkaa selvityksiä tekojärvien käytön monipuolistamiseksi. Julkaisun liitteessä 1 vastauksena em. ehdotusta koskeviin lausuntoihin (s.71 ss.) on todettu, että suunnitelmaehdotuksen valmistumisen eli vuoden 1980 jälkeen valtioneuvosto oli tehnyt Lapin vesivoimarakentamista koskevia periaatepäätöksiä. Koska ne oleellisesti poikkesivat työryhmän työn perustana olleista näkemyksistä, oli suunnitelmaehdotusta vesivoiman käytön osalta tarkistettu. Valtioneuvoston kanta asiassa oli otettu huomioon. Vuotoksen tekojärveä koskevien huomautusten johdosta on todettu, että valtioneuvosto oli tehnyt periaatepäätöksen Vuotoksen rakentamatta jättämisestä. Myöskään Perkkiön toimiminen sihteerinä valtioneuvoston 16.12.1982 asettamassa Kemijokikomiteassa ei ole tehnyt häntä esteelliseksi toimimaan tässä asiassa toimitusinsinöörinä. Komitean tehtävänä oli selvittää 1) Kemijoen uiton kehittämismahdollisuudet huomioon ottaen korkeimman hallinto-oikeuden 3.3.1982 antama päätös; 2) Kemijoen kalataloudelliset kehittämistoimenpiteet ja näiden toteuttaminen mm. kalaportaita rakentamalla; 3) Kemijoen laaja-alainen virkistyskäyttömahdollisuus; 4) Kemijoen merkitys kuljetustoiminnalle ja mitkä eri käyttömahdollisuudet sillä on toimia liikenneväylänä sekä 5) em. toimenpiteistä aiheutuvat vaikutukset voimataloudelle. Perkkiön vastuualueina olivat virkistyskäyttö, uitto ja kuljetus. Sanotun komitean julkaiseman mietinnön (KM 1984:50) johdanto-osassa todetaan, että hallitus käsitteli iltakoulussa 15.9.1982 Ylä-Kemijoelle suunniteltua Vuotoksen tekojärveä ja lähti siitä, ettei rakentamishanketta toteuteta, minkä vuoksi Kemijokikomitea asetettiin selvittämään Kemijoen moninaiskäyttöä. Vuotoksen allasta on käsitelty mietinnössä joissakin kohdin. Siinä on todettu mm. että Vuotosta koskevan päätöksen yhteydessä on luovuttu 360 GWh:n vuotuisesta energian tuotannosta (s.20). Samoin Vuotos on mainittu Kemijoen vesistön rakentamattomana vesivoimana (ss. 51 ja 52). Vaihtoehtoisia puutavaran kuljetustapoja koskevassa kohdassa on käsitelty myös sitä vaihtoehtoa, että Vuotos rakennettaisiin (s.142). Virkistyskäyttöä koskevassa kohdassa on todettu, että Vuotoksen allasalueen vesistöt eivät tuolloin eli vuonna 1984 olleet merkittäviä virkistysalueita. Altaalle olisi saattanut ennenpitkää muodostua veneily- ja virkistyskalastuskäyttöä kuten esim. Lokan ja Porttipahdan tekojärville. Altaan rakentamisella olisi lisätty myös edellytyksiä Kemijärven säännöstelyrajojen tarkistamiseen virkistyskäytön kannalta edullisemmiksi (s. 170). Vesioikeus toteaa, että valtioneuvosto asetti sanotun komitean nimenomaan selvittämään Kemijoen erilaisia käyttömuotoja, koska päätös Vuotoksen rakentamatta jättämisestä oli tehty. Vesioikeuden käsityksen mukaan komitea ei huolimatta siitä, että Vuotoksen rakentamatta jättämisen vaikutuksia on mietinnössä tarkasteltu, ole ottanut kantaa Vuotoksen altaan rakentamisen puolesta. Edelleen vesioikeus toteaa, että Perkkiö on toiminut sanotussa komiteassa ainoastaan sihteerinä eikä jäsenenä. Mitä tulee väitteeseen, että Perkkiön toimiminen toimitusinsinöörinä Kemijärven säännöstelyn lopputarkastuksessa ja hänen esityksiinsä siinä mahdollisesti kohdistunut tyytymättömyys synnyttäisi esteellisyysperusteen myös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, vesioikeus toteaa, että kysymys on eri hankkeesta, jossa vesioikeus 9.7.1991, vesiylioikeus 25.5.1993 ja korkein hallinto-oikeus 5.9.1994 ovat antaneet päätöksensä. Se, että asianosaiset tai osa heistä ovat olleet tyytymättömiä toimitusmiesten, ja siis myös toimitusinsinöörin esityksiin, ei muodosta laissa tarkoitettua esteellisyysperustetta. Vesioikeus katsoo myös, että katselmuskokouksen tiedoksiantamisen tai hakemuksen tiedottamisen mahdolliset puutteellisuudet eivät tee toimitusmiehiä tai toimitusinsinööriä hakijan tosiasiallisiksi asiamiehiksi tai sen etujen ajajiksi ja näin ollen esteellisiksi. Vesioikeus toteaa, että vaikka toimitusmiehiin esteellisyyden osalta sovelletaan tuomareita koskevia esteellisyyssäännöksiä, tämä ei merkitse sitä, että he muutoin olisivat tuomarin asemassa. Toimitusmiehet suorittavat tehtävänsä normaalilla virkavastuulla. Vesilain mukainen katselmustoimitus on luonteeltaan valmistava käsittely. Sen tarkoituksena on muun ohella yrityksen vaikutusten ja siitä aiheutuvien yksityiskohtaisten edunmenetysten selvittäminen sellaisissa tilanteissa, joissa tarvittavaa selvitystä ei voida saada kuulutusmenettelyssä tai selvitysmenettelyssä. Toimitusmiesten esitys on pohjana vesioikeuden päätöksenteolle. Katselmustoimituksen juridinen merkitys muuttui vuoden 1990 vesilain muutoksella. Siihen saakka vesioikeus oli sidottu toimitusmiesten korvausesitykseen, ellei siitä ollut muistutettu vesioikeudelle. Lainmuutoksen jälkeen vesioikeus ei ole ollut enää miltään osin oikeudellisesti sidottu toimitusmiesten esitykseen, vaan sen on vesilain 16 luvun 21 §:n nojalla tutkittava viran puolesta asia koko laajuudessaan ja se voi poiketa esityksestä kaikilta osin niin halutessaan. Vesilain mukainen katselmustoimitus poikkeaa siten juridisesti esimerkiksi kiinteistötoimituksista, joissa toimitusmiesten ratkaisu on ensi asteen päätös, josta voi valittaa maaoikeuteen. Vesilain mukaisessa katselmustoimituksessa toimitusmiesten esitys ei ole valituskelpoinen päätös. Ennen vuoden 1990 vesilain muutosta em. toimituksilla sen sijaan oli se yhtäläisyys, että vesilain mukaisenkin katselmustoimituksen toimitusmiesten lausunto saattoi saada korvausten osalta lainvoiman ellei siitä muistutettu. Tällä perusteella on ymmärrettävää, että myös vesilain mukaisten katselmustoimitusten toimitusmiehiin on esteellisyyden osalta säädetty sovellettavaksi jakolain ja samalla tuomarin esteellisyyssäännöksiä. Katselmustoimitusta siitä huolimatta, että se on osa vesioikeuskäsittelyä, ei voida pitää myöskään esim. Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettuna, tuomioistuimeen verrattavana instituutiona tai menettelynä, johon voitaisiin soveltaa sanotun sopimuksen 6 artiklan säännöksiä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Uskottujen miesten valintaa ja esteellisyyttä koskevat väitteet 26. Liedakkalan jako- ja kalastuskunnan sekä Matti Hervan, 34. Paavo Perälän, 35. ja 38. Vesa Perälän, 36. Hannu Perälän, 37. Aaro Perälän, 82. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n, 87. Olli-Pekka Ulkuniemen, 102. Helena Tiihosen ym., 179. Aarne Imposen ja hänen myötäpuoltensa sekä 246. Arto Keto-Tokoin ja Raili Sumukarin väitteet uskottujen miesten esteellisyydestä ja heidän valintansa lainvastaisuudesta hylätään. Perustelut Vesilain 18 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan toimitusinsinöörin on kutsuttava toimitusmiehiksi kaksi uskottua miestä maaoikeuden lautamiehistä tai jakotoimituksia varten valituista uskotuista miehistä siinä tai niissä kunnissa, joihin yrityksen vaikutus pääasiallisesti ulottuu. Koska uskotut miehet Pelkosenniemen kunnassa olivat toimitusinsinöörin käsityksen mukaan esteellisiä, toimitusinsinööri kutsui molemmat uskotut miehet Sallan kunnasta. Sittemmin toisen heistä pyydettyä terveydellisistä syistä vapautusta tehtävästä toimitusinsinööri kutsui hänen tilalleen uskotun miehen Rovaniemen maalaiskunnasta. Vesioikeus toteaa, että hankkeen vaikutukset ulottuvat sekä Sallan kuntaan että Rovaniemen maalaiskuntaan vesilain 18 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sillä seikalla, että jossakin kunnassa on vallalla tietynlainen mielipide jonkin hankkeen suhteen, ei saa olla merkitystä uskottuja miehiä valittaessa. Mikäli uskotulla miehellä ennen tehtäväänsä on ollut jo valmis mielipide asiasta ja jos hän on sen tuonut julkisesti esille, hän on esteellinen toimimaan uskottuna miehenä asiaa koskevassa katselmustoimituksessa. Vesioikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että uskotut miehet on kutsuttu lain mukaisesti. Toimitusmiehet suorittavat tehtävänsä virkavastuulla. Asiassa ei ole osoitettu sellaisia seikkoja, että uskotut miehet eivät olisi hoitaneet tehtäviään asianmukaisella huolellisuudella tai että heidän voitaisiin muutoin katsoa toimineen puolueellisesti. >>>Jatkuu>>>