LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO
NATURHISTORISKA
CENTRALMUSEET
20.10.1999
Asia: Lausunto ns. Vuotos-alueen (Kemihaaran soiden alue) linnuston arvosta. Vuotos-lakimiehen pyytämänä lausuntona esitämme seuraavaa. Haastatteluissa, jotka on julkaistu Lapin Kansassa 17.7.1999 ja Euroopan Komission Suomen edustuston Europa-lehdessä 5/1999, Kemijoki Oy:n ympäristöpäällikkö Olli Nenonen pitää Vuotoksen pesimälinnuston merkitystä melko vähäisenä. Hän käyttää päätelmiensä tukena tuoretta teosta, jonka kaksi ensimmäistä kirjoittajaa olemme (Risto A. Väisänen, Esa Lammi ja Pertti Koskimies: Muuttuva pesimälinnusto; Otava, Helsinki 1998). Koska emme halua olla tukemassa Nenosen johtopäätöksiä, esitämme käsityksemme niiden luotettavuudesta sekä tarkastelemme Vuotoksen linnuston suojeluarvoa EU:n puitteissa. Nenosen mukaan Vuotoksen alueella pesii 22 lintulajia, jotka kuuluvat.EU:n lintudirektiivin lajeihin. Kun hän laski, kuinka suuri osuus kunkin EU-lajin koko Suomen kannasta pesii Vuotoksessa, tuli useimmille lajeille pieni arvo. Vain laulujoutsenia, uiveloita, muuttohaukkoja sekä kurkia pesii Vuotoksessa enemmän kuin prosentti (1-5 %) koko Suomen kannasta. Tästä Nenonen päättelee, että Vuotoksen alueella ei voi olla merkitystä lintudirektiivissä lueteltujen lajien säilymisen kannalta. Vertailun vuoksi laskimme lintudirektiivilajien esiintymisen Liminganlahdella, josta on kerätty vielä perusteellisemmat lintutiedot kuin Vuotoksesta. Liminganlahti on jo pitkään tiedetty Suomen parhaaksi.kansainvälisen luokan lintukosteikoksi, jossa pesii rikas ja monipuolinen linnusto. Liminganlahdella pesii vakituisesti kuitenkin vain noin 12 lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteessä I mainittua lajia, jotka siis vaativat erityistä suojelua. Näiden lajien osuudet koko Suomen kannasta ovat enimmäkseen pieniä. Vain ruskosuohaukan ja pikkutiiran Suomen kannoista pesii selvästi enemmän kuin yksi prosentti Liminganlahdella. Mikäli vastaavat laskelmat tehtäisiin muille Vuotoksen ja Liminganlahden kokoluokkaa oleville pohjoisille lintualueille, saataisiin yhtä pieniä "direktiivilajien osuuksia". Niitä on kuitenkin käytettävä varovasti seuraavaista syistä. Ensinnäkin, EU-direktiivilajien luettelon runko on peräisin ajalta, jolloin pohjoisen havumetsävyöhykkeen valtioita ei ollut Euroopan Unionissa. Luetteloon kerättiin lintulajit, joiden suojelu on tärkeää Etelä- ja Keski-Euroopan näkökulmasta. Suomi ja Ruotsi saivat liittymisneuvotteluissa lisätyksi joitakin pohjoisen havumetsävyöhykkeen lajeja, mutta monien täydennyslajien käsittely on EU:ssa vielä kesken. Pohjoisten alueiden arvoa ei siten pidä arvioida pelkästään nykyisen lintudirektiivin perusteella. Toiseksi, koska Suomi on suuri, yksittäisille lajeille saadaan yleensä pieniä arvoja, kun lasketaan jonkin paikan pesimäkannan osuus koko maan kannasta. Harvan lajin pesimäkanta on keskittynyt niin voimakkaasti, että edes parhaan paikan osalle tulee useita prosentteja Suomen kannasta. Mutta kun Suomen kokoisessa maassa yhdellä ainoalla alueella on 1 % maan jonkun lintulajin kannasta, tämä päin vastoin todistaa alueen suojeluarvon puolesta. On huomattava, että Vuotoksen alueelle, joka käsittää noin 0,08 % Suomesta, on keskittynyt monta tällaista lajia. Alue on pelkästään tällä syyllä yksi maamme parhaista. Lisäksi on huomattava, että yksittäiset direktiivilajit ovat bioindikaattoreita, jotka ilmentävät jonkun paikan suojeluarvoa Euroopan Unionissa. Vuotoksen arvoa kuvaa se, että direktiivilajeja ja niiden pareja on alueella verrattain paljon, ja. että se on Suomen paras tai toiseksi paras pesimäpaikka peräti kolmelle EU:n lintudirektiivin liitteen 1 lajeista (uivelo, sinisuohaukka ja kurki). Suojeluarvon mittaamiseksi on kehittyneempiäkin menetelmiä kuin pelkkä direktiivilajien lukumäärä. Kunkin lajin suojeluindeksi voidaan laskea uhanalaisuuden, kannan suuruuden ja lisääntymiskyvyn perusteella, ja arvioida lintupaikan suojeluarvo summaamalla lajien parimäärien ja suojeluindeksien tuloja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että paikan suojeluarvoa kasvattavat erityisesti vähentyneet, uhanalaiset ja suojelun kannalta Suomen erityisvastuulla olevat lajit. Vuotoksen suojeluarvoa nostavat mm. seuraavien lajien suuret pesimäkannat: laulujoutsen 18, metsähanhi 50, uivelo 52, sinisuohaukka 27, muuttohaukka 4, metso 650, kurki 71, mustaviklo 70, liro 1700, kuukkeli 150 ja pikkusirkku 620 paria. Kun Suomen lintupaikat on laitettu arvojärjestykseen Suomen ympäristökeskuksessa, parhaat lintusuot ovat saaneet erityisen korkeita suojeluindeksejä, kuten oheisista esimerkeistä näkyy.
Vuotos sijoittuu luettelossa korkealle ja saa selvästi paremman suojeluarvon kuin esim. Liminganlahti, Suomen paras kosteikko. Vuotos on siis erittäin arvokas lintujen pesimäalueena. Tulos ei ole yllättävä, sillä Euroopan Unionin alueella suolintumme ja vanhan metsän lajimme kuuluvat Suomen linnuston kaikkein omaleimaisimpaan osaan, ja juuri näitä lintuja on paljon Vuotoksessa. Se on ItäLapin paras lintualue, eräänlainen lintukeidas (Lennart Saari, Erkki Pulliainen ja Teuvo Hietajärvi: Itä-Lapin linnut, Oulun yliopisto, Oulu, 2. painos 1 999). Kokonaisuuden kannalta on myös muistettava, että noin 100 km pohjoiseen Vuotoksesta hukutettiin 1960-luvulla Lokan ja Porttipahdan tekojärvien alle valtavan laaja, mahdollisesti koko Pohjois-Euroopan tärkein lintusuoalue. Kemijoki Oy:n rakentamat Lokan ja Porttipahdan tekojärvet ovat ehkä tuottaneet Suomen valtiolle suuren taloudellisen hyödyn, mutta samalla on aiheutettu korvaamaton ympäristötuho. Vuotoksen tekoaltaan rakentaminen kärjistäisi kehitystä, sillä Itä-Lapin arvokkain jäljellä oleva lintujen pesimäalue jäisi tekojärven alle. Vastaavaa kompensoivaa aluetta ei ole rajan takana Venäjän puolella. Kuten Itä-Lapin linnut -kirjassa hyvin ilmaistaan, tekoaltaille on jo annettu suurin mahdollinen alue. Enempään luontoarvojen hävittämiseen Suomella ei ole varaa, ei myöskään kansainvälistä mainettamme ajatellen. Linnut ovat vain yksi osa jonkun paikan ekologista kokonaisuutta. Lintuja käytetään suojeluarvon indikaattoreina, koska ne tunnetaan erinomaisesti. Mikäli joku alue kuuluu maan parhaisiin lintualueisiin, siellä on paljon myös muita merkittäviä luonnonarvoja.
Kunnioittavasti
Esa
Lammi Osoite: Eläinmuseo PL 17 (P. Rautatiekatu 13) FIN-00014 Helsingin yliopisto Adress: Zoologiska museet Box 17 (N.Järnvägsgatan 13) FIN 00014 Helsingfors universitet Puhelin/Telefon: (09)1911 Telefax: (09) 191 7443
Linkki
viitaten Kemijoki Oy:n informaatioon: |